Kissan oma kauraruukku

Jälleen tänä talvena on kasvatettu kissoille omat ruohot. Eli kaurat. Viime vuonna tilasin kissanruohon siementilauksen ohessa, mutta todettuani kissanruohon olevan kauraa, kylvän ne nykyään samoista siemennistä mitä lintulaudalle vien. Hieman halvempi kilohinta.  :D

Laitoin kaurat oikein munankuorikippoon, että menee sitten keväisenä koristeenakin. Viime vuonna ne pysyivät hyvän aikaa mukavan näköisinä, kun kissat maistelivat niitä aika maltillisesti. 

Uusi tulokas, Justus tutustui kauraviljemäänsä oikein antaumuksella. Sitä piti nuuhkia ja ensin varovasti maistella. Sitten se katsoi mun päälle kysyvästi ' Ai jaha, nyt ei sitten ajettu pois kuten pullojukan lehtien kimpusta??' 

Perinpohjaista tutkimustyötä jatkettiin niin suurella hartaudella, että ikkunan takana lintulaudalla pyörivä lintuelokuvakin jäi ilman katsojaa. 

Tutkimustyön lopputulos on; 'Kelpaa! Saakos nämä mullatkin penkoa??' Onhan se mukava kun kelpasi, mutta taitaa olla niin, että pääsiäisruohot kasvatetaan erikseen ja jemmataan johonkin kissan ulottumattomiin. Tai sitten meillä on tälläisiä epämääräisesti joka suuntaan sojottavia kauranversokippoja, Designed by Justus :D

Justus niin nauttii, kun saa työntää kuononsa ruukun keskelle multaan ja järsiä versoja ihan juuresta asti. Nauttiikohan sekin keväisestä mullan tuoksusta, kuten puutarhurin kissan kuuluukin? :D

Minä aion loppuviikosta nuuhkia mullan tuoksua kukkien mullan vaihdon yhteydessä, en toki niin perusteellisesti kuin Justus nenä kiinni kukkapurkissa, vaan multapussin avaamisesta ja sieltä tulevasta keväisestä mullan tuoksusta. :)

Vanha kissarouva ottaa mielummiin pitkät nokoset, kuin nuohoaa ruohokipolla.

Mukavaa loppuviikkoa!