Kevätpuuhaa daalioista aidantolppien polttoon

Kevät on laittanut vauhtia kasveihin muutaman lämpöisen päivän voimin. Ensimmäiset kasvien siirrot ja jakamiset on tällä viikolla tullut tehtyä ja uutta ideaa puskee päähän samaan tahtiin, kun perennat puskevat ylös mullasta :D Niin paljon on ollut tekemistä, että daalian juurakko meinasi unohtua kokonaan talvetusturpeen sekaan. Eilen muistin sen kuitenkin kaivella ylös ja vaikka vähän mukulat ovat rypistyneet, näyttää uutta kasvua jo pukkaavan.

Tykkään pienikukkaisista daalioista ja olen odottanut, että saisin lisättyä tätä jakamalla. Nyt näytti hyvältä, että saisin mukulanipusta irroitettua osan niin, että mukana tulisi hyvin voiva kasvupistekkin. Ja onnistuihan se. Nyt tätä ihanuutta on kaksi. Joskus vielä ehkä kokonainen rivi :)

Kesällä kukassa

Muuten olen aloittanut puutarhassa mylläämisen yhden uuden ideani kimpussa. Olen jo pitkään haaveillut yhtenäisestä yrttipenkistä, jonka lähellä olisi myös muuta keittiöpuutahan viljelyksiä. Ei tarvisisi sitten juosta ympäri pihaa hakemassa ruohosipulia tuolta ja lipstikkaa täältä. Ne kun ovat kasvaneet tähän asti vähän siellä sun täällä odotellen siirtoa lopulliseen paikkaan. Ja nyt ne sitten saivat oman penkin säleikköomenapuun lähettyviltä, kasvihuoneen kulmilta. Kasvihuone menee muutenkin remonttiin tänä kesänä ja toivon mukaan ehdin tehdä muutaman kasvulaatikonkin.

Nimeni on sipuli. Ruohosipuli.

Lipsitkka antaa hyvän maun mm. perunoihin, kun keitinveteen lisää lipsitkanlehden

Pääsiäisenä meillä poltettiin kokko omassa pihassa, kun kylän yhteinen valakia oli koronan vuoksi peruttu. Samalla poltin männystä veistelemäni aidan tolpat mustaksi maahan menevältä osuudelta. Vanha ja luonnollinen keino lahoamista vastaan. Isäni muisti lapsuudesta tämän lahosuojauksen ja itselle se muistui mieleen katsoessani Kekseliästä nikkaria talven aikana Areenasta. 

Laho ei tartu hiiltyneeseen puuhun ja näin ollen tolppien käyttöikä pitenee. Ajattelin kokeilla näitä lahorisuaidan tolppiksi, kun edelliset lahosivat muutamassa vuodessa. Mielenkiintoista nähdä käytännössä kuinka paljon polttaminen tuo käyttöikää tolpille :)

Aurinko kutsuu ulos jatkamaan pihatöitä,

eihän sitä kutsua voi puutarhuri vastustaa.

:D

Hyvää huhtikuun loppua!

Puutarhurin saippuat

Nyt kun kesä on tuloillaan (vaikka ulkona ei siltä juuri nyt näytä) ja saippua ajankohtainen aihe, niin on aika kaivella saippuareseptit esiin ja tutkia mitä puutarhan antimia niissä taas käytettiinkään. Puutarhan villit, kuten voikukka, piharatamo, siankärsämö ja kumppanit ovat aivan yhtä lailla käypiä saippuan raaka-aineiksi, mutta aineksia löytyy myös virallisten puutarhakasvien joukosta. Humalan kävyt ovat mm. todella hyviä sekä hiussaippuaan että ihan normaaliin käsienpesu-/ vartalosaippuaan. Ruusun terälehdet viimeistelevät ruususaippuan ja ahkera kotikosmeetikko (onko se sana???) tislaa jopa omat ruusuvedet puutarhan parhaimmin tuoksuvista ruusuista. Kehäkukukan ja laventelin terälehdistä saa vaaleaan saippuaan kauniita väripilkkuja. Puhumattakaan siitä kuinka monesta kasvista voi hauduttaa teen, jota käyttää nesteenä saippuanteossa.

Hieman taustatietoa omasta saippuanvalmistus historiasta, jota on kertynyt 7 vuoden ajalta. Kaikki lähti siitä, kun ystävän kanssa ilmoittauduttiin parin päivän saippuanvalmistuskurssille ja harrastus vei niin mennessään, että kaikki kaupan saippuat aina shampoota myöten vaihtuivat itsetehtyihin saippuoihin. On kokeiltu kaikenlaista, myös epäonnistumisia on tullut, mutta niistäkin on saanut hyvää oppia. Saippuareseptejä löytyy paljon netistä, mutta suosittelen tutustumaan Saara Kuhan Saippuakirjaan, jossa on hyvät ja selkeät ohjeet ja monipuolisesti reseptejä. (Tämä ei ole maksettu mainos vaan ihan käytännössä hyväksi havaittu teos) Kirjoittajan Pieni tuoksukauppa on myös oivallinen paikka hankkia saippuantekovärkkejä ja samalla tulee tukeneeksi pienyrittäjää ;)

Tässä postauksessa esittelen pari suosikkiani, joihin olen kerännyt aineksia omalta pihalta. Aloitetaan ihoystävällisestä voikukkasaippuasta. Voikukkasaippuaan voi kerätä voikukan kukkia ja uuttaa niitä oliiviöljyyn viikon ajan lasitölkissä. Mutta kelpo saippuan saa jo hauduttamalla teetä voikukan lehdistä ja kukista, jos ei malta odottaa voikukkaöljyn valmistumista tai talvella, kun kaapissa on vain kuivattua voikukkaa. Saippuareseptiksi käy oikeastaan mikä vain resepti, jossa on nesteenä käytetty vettä, jonka voikukkatee korvaa. Toki jos oliiviöljyuutetta käyttää, niin reseptissä täytyy olla oliiviöljyä. Suurimmassa osassa resepteistä sitä on. Rypsiöljyynkin voi uuttaa, mutta oliiviöljy on hellävaraisempi iholle. Olen itse tykännyt voikukan ominaisuuksista niin saippuassa kuin ihovoiteissa. Ja sen myötä voikukkien kanssa tuskailu puutarhassakin on vähentynyt huomattavasti :D Heh, tulee mökötettyä vähemmän voikukkien vuoksi, kun on löytänyt niiden piilevät hyödyt. :D :D

Voikukkaöljyn raaka-aine on kuin itse aurinko.

Öljy siivilöitynä

Voikukkateestä tehty saippua edessä oikealla.

 

Toisena suosikkiraaka-aineena on humala. Humulus lubulus, joka on kasvanut puutarhassamme jo ennen meitä. Se selvisi siirrosta uuteen kasvupaikkaan ja parin kesän juromisen myötä kasvuvauhti on taas entisellään ja käpysato mitä mainioin. Humalan kävyt olen aina uuttanut oliiviöljyyn, joka on yksi öljyistä hiussaippuassa. Uuttaminen on loppuviimein todella helppoa, kunhan muistaa pari oleellista asiaa. Odottelu on se vaativin osuus. Kerään lasipurkin täyteen humalan käpyjä ja kaadan päälle oliiviöljyä niin, että kaikki kävyt ovat pinnan alla. Hatuksi purkille laitan pakastepussin, johon olen kaatanut vettä ja solminut kunnolla kiinni. Vesipussi painaa humalan kävyt uppelluksiin, niin että ne eivät pinnasta homehdu. Ilman ylimääräistä painoa kasvinosat nousevat öljyn pintaan ja öljy pilaantuu viikon aikana. Tämä on ihan kantapään kautta opittu juttu. ;) Mulla ei ole kuvaa öljystä uuttumassa, mutta jos saippuan- ja voiteiden teko pihan raaka-aineista kiinnostaa enemmän, niin voin tulevana kesänä tehdä vähän tarkempia postauksia kuvien kera aiheesta :)

Käpysato valmistumassa

Humala on kaunis ja nopeakasvuinen köynnös puutarhassa.

Humala saippuassa hoitaa kuivaa ja stressaantunutta ihoa sekä parantaa ihon rakennetta. Humalalla on myös antiseptisia vaikutuksia. Hiussaippuassa se soveltuu mm. rasvaisten hiusten ja hilseen hoitoon. Sen sanotaan myös edistävän hiusten kasvua. Tuo hilse on kyllä meidän perheessä vähentynyt humalashiussaippuan käytön myötä. Mulla ei hilsettä ole ollut, mutta isännällä ja tyttärellä kyllä. Mulla taas on helposti rasvoittuvat hiukset ja humalasaippua on ollut hyvä hiustenpesuvälin pidentäjä. 

Ei pöllömpi juttu tämä humalahiussaippua :)

Koko tämän 7 vuoden ajan ollaan oltu omavaraisia saippuoiden suhteen ja oikeastaan kaikki kaupan saippuat mitä syystä tai toisesta on meille kulkeutunu, ovat jääneet käyttämättä. Oikeanlaisen hiussaippuan löytäminen vaati kokeiluja ja siitä suositellaankin käytettäväksi kahdesta viikosta kuukauteen ennen kuin todellinen lopputulos näkyy. Muistan, kun itse vaihdoin pois kaupan shampoot, ensimmäiset kaksi viikkoa jouduin pesemään päivittäin hiuksia, kun tuntui, että hiukset ei puhdistu ollenkaan. Mutta kun kaikki kemikaalit olivat hiuksista lähteneet uuden saippuan myötä, alkoi homma toimia ja tätä nykyä en vaihtaisi hiussaippuaa takaisin shampooseen. Sen verran paremmassa kunnossa hiukset nykyään ovat. Puhumattakaan siitä, että hiussaippuapala riittää huomattavasti pidempään kuin vedellä höystetty shampoopullo.

Jos haluat lukea enemmän saippuantekojuttuja tai muita luonnon/puutarhan antimista tehtyjä kotikosmetiikkajuttuja täällä blogissa, niin vinkkaa siitä kommentteihin :) Kirjoitan mielelläni aiheista, joista itsellä on kokemusta ja jotka kiinnostavat myös lukijoita :)

Hyvää huhtikuuta!

Meillä on 10 senttiä lunta maassa,

mutta uskotaan että kevät voittaa aina.

:)