Auringon herättämät

Jos keväisen auringonpaisteen herättämät kasvit kasvaisivat ääneen, talvetushuoneessa olisi nyt aikamoinen meteli. Sen verran suurella innolla siellä nyt kasvatellaan kevään vihreitä versoja. 

Rungolliseksi muotoilemani verenpisara (Fuchsia 'Display') näyttää itsessään melko rujolta, mutta uskaltauduin leikkaamaan siitä pari pitkää versoa pistokkaiksi. Pistokkaat kasvattivat juuret todella nopeaan tahtiin vesilasissa ja nyt molemmat ovat jo omissa ruukuissaan juuret mullassa.

Rujoudesta huolimatta tämä rakkaudella pistokkaasta kasvatettu verenpisarani on lähtenyt hienosti uuteen kasvuun ja uskon, että kesällä se taas on kaunis pikku puu. Ja hurjan paljon isompi kuin viime vuonna. Olen leikannut sitä melko raakalla kädellä kesän aikana, saadakseni sen puumaiseksi ja se on kestänyt leikkaukset todella hyvin. Aika-ajoin sitä on vaivanneet kirvat ja viime syksynä suihkuttelin sen luonnonmukaisella kirvojen torjunta-aineella ennen talvetukseen vientiä. Nyt ne kirvat ovat murattien kimpussa ja ovat saaneet samaisen käsittelyn. Viime kesänä ottamani pistokas kuoli talven aikana, pääsi luultavasti kuivumaan liikaa, liian pitkäksi aikaa. Nyt uusi yritys, uusien pistokkaiden kanssa.
Tästä linkistä löytyy viime kesän kuvia tästä verenpisarasta.

Toinen talvehtiva kasvi, jonka ensimmäistä kesää omasssa puutarhassa odotan ja seuraan suurella mielenkiinnolla on hapsijukka (Yucca filamentosa). Tämän näin niin monessa puutarhassa ja hautausmaalla kukassa Bosniassa, että sen hankintaa en epäillyt hetkeäkään löydettyäni sen Vakka-taimelta, Mustilan taimipäivillä. 

Jukka on pysynyt koko talven vihreänä ja kesäksi istutan sen joko suureen ruukkuun tai suoraan kukkapenkkiin. Suotuisilla paikoilla se saattaa talvehtia ulkonakin, kunhan suojaa juuriston talveksi, mutta en ottanut riskiä ensimmäisenä talvena ainakaan. Katsotaan mihin päädyn ensi syksynä, kun kasvi on saanut kehittää juuristoa koko kesän. Jos jollakulla on kokemusta kyseisestä kasvista ja sen talvehtimisesta, kuulisin mielelläni miten on pärjännyt! :)

Pelargonit ovat varmoja talvehtijoita tässä puolivaloisassa +12 asteen huoneessa. Enkelipelargoni 'Eva' kasvattelee jo runsaasti uutta vihreää versoa ja 'Firework' pukkaa uusia nuppuja, vaikka kukki vuodenvaihteessakin. Tuntuu olevan aika innokas kukkimaan. :)

Menetyksiäkin on tullut, todennäköisesti juuri sen pitkäksi venähtäneen kasteluvälin vuoksi. Pari murattia kuivettui, tosin kirvat auttoivat asiaa. Myös keijunmekko näyttää siltä, että se ei herää uuteen kasvuun. Katsotaan nyt vielä jonkin aikaa, onneksi siemensato oli taas runsas ja uudet keijut ovat jo mullasta päänsä nostaneet :)

Mukavaa ensimmäistä kevätkuukautta!

Joko teillä on kevään puutarhamessusuunnitelmia vireillä?

Itse aion johonkin niistä reissata ja olisihan se hienoa 

tavata myös muita bloggaajia :)

Vedenpisaran kasvatus pikkupuuksi.

PUUtarhurin projekti; vedenpisarasta pikkupuu.

Ostin vuosi sitten keväällä vedenpisaran pistokkaan parilla eurolla

tarkoituksena saada se kasvatettua pikku puuksi.

 

Rungolisen verenpisaran kasvatukseen kannattaa valita pystykasvuinen lajike sillä

riippuvat lajikkeet.. no, pyrkivät liikaa alaspäin :)

Omani on 'Display' lajike.

Ensimmäisen kesän aikana leikkasin alimmat lehdet pois,

ne on hyvä leikata heti, kun varsi ei ole vielä puutunut.

Samoin kaikki versot, joita runkoon aika ajoin ilmestyy,

nypin heti pieninä alkuina pois.

Vedenpisara keväällä, talvehtimishuoneessa.

Tuenta oli jäänyt vähän vaiheeseen ja runko alkoi taipua mutkalle.

Mutta muahan se ei haittaa, mutkaisissa rungoissa on

jotain satumaisen kaunista :D

Kynin vedenpisaran kesän alussa aika rajulla kädellä.

Itseasiassa tuo toinen haara lähti vielä myöhemmin myös pois, kun halusin 

nostaa rungon korkeutta.

Vedenpisara tuntuu olevan aika kiitollinen leikattava, 

kun ei ole yhtään ottanut nokkiinsa moisesta operaatiosta.

Karsituista, puutumattomista pistokkaista voi kasvattaa uusia vedenpisaroita ;)

Tässä tämän vuoden pistokas emotaimen vieressä.

Tästä kuvasta näkee kuinka hurjasti kasvua on tullut yhden vuoden aikana.

Samanlainen pikku nysä tuo isompi oli vuosi sitten.

Ja kukintaakin riittää, leikkelyistä huolimatta.

Tukikeppejä virittelin, että latva jatkaa kasvua ylöspäin.

Tukikepiksi kelpaa pikku pistokkaalle vaikka käytöstä

poistunut pitkä neulepuikko :)

Syksyllä vedenpisarat siirtyvät taas talvehtimaan melko valoisaan huoneeseen, jossa lämpötila pysyttelee +12 asteessa talven.

Kastelen kaikki talvehtimaan siirtyvät kasvit syyslannoitteella ennen kasvun hidastumista.

Näillä konsteilla ainakin viime talvi sujui talvehtijoilta hyvin :)

Mistä rungollisen vedenpisaran kasvatus into lähti?

No Lepaalta tietysti, kun näitä vanhoja, rungollisia vedenpisaroita siellä ihastelin.

Jospa mullakin olisi joskus tuollainen :)

Mukavaa syyskuuta

ja uutta alkanutta viikkoa!

:)