Kevätpuuhaa daalioista aidantolppien polttoon

Kevät on laittanut vauhtia kasveihin muutaman lämpöisen päivän voimin. Ensimmäiset kasvien siirrot ja jakamiset on tällä viikolla tullut tehtyä ja uutta ideaa puskee päähän samaan tahtiin, kun perennat puskevat ylös mullasta :D Niin paljon on ollut tekemistä, että daalian juurakko meinasi unohtua kokonaan talvetusturpeen sekaan. Eilen muistin sen kuitenkin kaivella ylös ja vaikka vähän mukulat ovat rypistyneet, näyttää uutta kasvua jo pukkaavan.

Tykkään pienikukkaisista daalioista ja olen odottanut, että saisin lisättyä tätä jakamalla. Nyt näytti hyvältä, että saisin mukulanipusta irroitettua osan niin, että mukana tulisi hyvin voiva kasvupistekkin. Ja onnistuihan se. Nyt tätä ihanuutta on kaksi. Joskus vielä ehkä kokonainen rivi :)

Kesällä kukassa

Muuten olen aloittanut puutarhassa mylläämisen yhden uuden ideani kimpussa. Olen jo pitkään haaveillut yhtenäisestä yrttipenkistä, jonka lähellä olisi myös muuta keittiöpuutahan viljelyksiä. Ei tarvisisi sitten juosta ympäri pihaa hakemassa ruohosipulia tuolta ja lipstikkaa täältä. Ne kun ovat kasvaneet tähän asti vähän siellä sun täällä odotellen siirtoa lopulliseen paikkaan. Ja nyt ne sitten saivat oman penkin säleikköomenapuun lähettyviltä, kasvihuoneen kulmilta. Kasvihuone menee muutenkin remonttiin tänä kesänä ja toivon mukaan ehdin tehdä muutaman kasvulaatikonkin.

Nimeni on sipuli. Ruohosipuli.

Lipsitkka antaa hyvän maun mm. perunoihin, kun keitinveteen lisää lipsitkanlehden

Pääsiäisenä meillä poltettiin kokko omassa pihassa, kun kylän yhteinen valakia oli koronan vuoksi peruttu. Samalla poltin männystä veistelemäni aidan tolpat mustaksi maahan menevältä osuudelta. Vanha ja luonnollinen keino lahoamista vastaan. Isäni muisti lapsuudesta tämän lahosuojauksen ja itselle se muistui mieleen katsoessani Kekseliästä nikkaria talven aikana Areenasta. 

Laho ei tartu hiiltyneeseen puuhun ja näin ollen tolppien käyttöikä pitenee. Ajattelin kokeilla näitä lahorisuaidan tolppiksi, kun edelliset lahosivat muutamassa vuodessa. Mielenkiintoista nähdä käytännössä kuinka paljon polttaminen tuo käyttöikää tolpille :)

Aurinko kutsuu ulos jatkamaan pihatöitä,

eihän sitä kutsua voi puutarhuri vastustaa.

:D

Hyvää huhtikuun loppua!

Mmmm... Marmeladia

Olen joskus todennut meidän olevan täysin omavaraisia mitä mehuihin tulee. Marjapuskat viinimarjoineen, vadelmineen ja mustikkapensaineen tuottaa runsaan sadon vuosittain ja niistä mehumaijalla keitetyt mehut riittää helposti koko vuodeksi ja välillä niitä jaetaan ystävillekkin. No, ehkä vadelma on ottanut vähän nokkiinsa kahdesta kuivasta kesästä ja sato on ollut pienempi. Mutta joka tapauksessa, pakastin on jälleen mehua täynnä vuoden tarpeiksi ja lopuille majoille on keksittävä muuta käyttöä. Siispä oli aika googlettaa kauan to do-listalla ollut mustaherukkamarmeladin ohje.

Pätevän näköisen ohjeen löysin Suklaapossu-blogista ja eikun kokeilemaan. Marmeladi oli helppo tehdä. Työläin vaihe oli odottaa, että marmeladit kuivuu ja kuivumisen aikana niitä piti käännellä. Nämä kuivuivat huoneen lämmössä kolme päivää ennen kuin olivat niin kuivia, että sokeroitaessa sokeri ei liuennut marmeladiin. 

Vihdoin kärsimätön herkkusuu pääsi maistiaisiin. Mmmm... nämähän maistuu ihan samalta, kuin lapin reissulla aina tuliaisiksi ostamani marmeladit. Ja mikä parasta, näissä ei ole mitään ylimääräisiä säilöntäaineita tai väriaineita, sokerista huolimatta parempi vaihtoehto makeannälkään, kuin kaupan irtokarkit. :)

Serkkuni piipahti kylässä juuri sopivasti marmeladien valmistuttua ja pääsi tietenkin makuraatiin. Sopisikohan näiden pinnalle lakritsijauhe? Heitti serkkuni idean ilmoille. Kun kaapissa kerran sattui olemaan purkillinen raakalakritsijauhetta, niin kokeiltava oli samoin tein. Näin lakritsin ystävän voin sanoa, että toimii! Siis jos tykkää lakritsijauheen mausta. Mutta jos haluaa, että marmeladi maistuu enemmän mustaherukalta, kannatta lakritsijauhe jättää pois. Se nimittäin peittää aika hyvin alleen kaikki hennommat maut.

Ehkäpä seuraava satsi on sitten kokeiltava punaherukasta...? 

Makoisaa sunnuntaita!

Rautatieomenapuu, satoa ja talvisuojausta

Aiemmin mainitsinkin, että sain 

valmistujaislahjaksi ystäviltäni rautatieomenapuun.

(Malus 'Hyvingiensis')

Omenapuu ennen syyslomaa.

...ja syysloman jälkeen.

 Äkkiä se ruska katosi...

Rautatieomenapuun omenat ovat melko pieniä ja kirpeitä

ja olenkin miettinyt mitä niistä sitten tulevaisuudessa

voisi tehdä. Oman puun satoa tosin saa

vielä jokusen vuoden odottaa, mutta alla oleva kuva kertoo, että

melko hyvänkokoinen sato varttuneemmasta puusta tulee. 

Anteeksi hieman tärähtänyt kuva, tuli räpättyä kännykällä

illan hämärtyessä :/

Rautatieomenapuu kansalaisopiston edessä.

Puun alle muodostuu maja.

:)

Omenapulmaan tuli ratkaisu hyvinkin äkkiä, kun

yhtenä päivänä poikkesin tuttavani luona 

kahvilla työpäivän päätteeksi.

Hän tarjosi maistiaisiksi omenatuoremehua,

joka oli tehty puristamalla rautatieomenapuun omenista.

Ja voi poijat, että oli hyvää!!

Sopivan makea, ei liian kirpeä.

Onhan meillä ennenkin tehty omenoista mehua 

tuoremehuasemalla, mutta miten ei tullut

ajatelleeksi, että sinnehän ne pikku omputkin sopii!

Ja jotta sitä päästäisiin satoikään, viikonloppuna laitoin

puulleni talvisuojaksi verkon ja rungonsuojan,

jottei puu katoa pitkäkorvien purtavaksi.

Samalla suojasin kaksi muutakin omenapuuta, pikkujasmikkeen,

kesällä istutetut sulkaharmaalepän, mukuraharmaalepän ja taalainkoivun

sekä vanhat mustikkapensaat.

Tänä kesänä jotenkin päässyt kasvamaan tämä

suojattavien määrä... :D

Rautatieomenapuun alkuperä on 

Hyvinkäällä Vr:n taimistolla, joita

1800-luvun lopulla perustettiin rautatieasemien

ympäristöjen kuntoon laittamista varten.

Siitä juontaa nimi Rautatieomenapuu.

Hyvää alkavaa uutta viikkoa!

Norsu posliinikaupassa vadelmapenkin tarinassa

Viime vuoden keväällä aloitin tämän projektin,

eli vuorossa yksi pitkän kaavan kautta valmiiksi-postaus.

Tai... valmis tämä on vasta ensi keväänä :D

Mutta asiaan, eli vadelmapenkin uusimiseen.

Viime vuoden keväällä tosiaan kokeilin kaivinkonekuskin uraa

aloitella omassa pihassa ja raapaisin kauhalla uuden kasvualustan paikan

vadelmille. No, isäntä kävi sitten viimeistelemässä pinnan, jottei ihan kynnöspeltoa

jätetä jälkeensä :D

Empä näköjään ole ottanut todistusaineistoa

 huikeasta kaivinkoneurakoinnistani tämän enempää

Mistäköhän johtuu...?  

:D

Kuoppaan peittelin mullan kanssa läjän oman kylän hevosten lantaa

ja sitten alkoikin työ- ja koulukiireet painaa niin päälle, että projekti jäi 

pressujen alle odottamaan aikaa parempaa.

Ja se aika tuli tänä syksynä, kun oli pakko 

saada taimistolta ostettu keltainen vadelma istutettua.

Tuo meidän kuormaaja, jota hallin töissä käytetään sai toimia nyt

puutarha traktorina.

Vähän se oli kuin norsu posliinikaupassa, kun kahden

tyrnipuskan välistä koitin kauhakuormallista 

multaa ujuttaa niin lähelle kuin vain saa.

Mutta tyrnit säilyi vahingoittumattomina!!

:D

Kuormaajalla kiikutin myös painavat puupölkyt paikalleen,

kun olin saanut niille pohjan tehtyä murskeesta.

Kun puupölkyt lahoaa, vaihdan ne kiviin,

mutta tällä mennään useampi vuosi. 

Materiaali valittiin nyt

'sillä mitä kaapista löytyy' periaatteella

Pölkkyjen ja mullan väliin laitoin

töistä jäänyttä patolevyn soiroa, jotta kostea 

multa ei ole kosketuksissa puuhun.

 Levitin multaa vattupenkin ympärille ja kylvän 

vattupenkin viereen nurmikon siemeniä ja

kauemmaksi niittysiemen seosta.

Jotain joka houkuttelee perhosia ja pörriäisiä.

:)

Toinen puoli vattupenkkiä jäi vielä viimeistelemättä, koska 

ajattelin ensin keväänä siirtä vadelmat tuosta vanhasta paikasta uuteen

ja sitten on paljon helpompi tuoda multaa ja viimeistellä

toinen puoli, kun vadelmat eivät ole enää edessä.

Ihanaa saada tuo muovilla vuorattu, koivua ja pajua kasvava

vattupenkki pois! :)

Näitä kuvatessa oli ihan pakko räpsäistä kuva lähellä olevista

mustikkapensaista. Niiden syysväri on ihan käsittämättömän häikäisevä!

Ja tupaan palatessa oli vanha kissarouva

kuvauksellisella tuulella ja kehräsi kameralle.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,

hyvää loppuviikkoa!!

Olipa kerran härkäpapuvene

Löysinpä puutarha-arkistojeni kätköistä hauskan kuvasarjan

muutaman vuoden takaa, kun kasvatin härkäpapuja kasvimaalla.

Joskus puutarhan sato saa mielikuvituksen lentämään.

Taviksista kehkeytyy silloin tarinan tähtiä.

Olipa kerran kasvimaalla suuri joukko vihreitä palkoja...

Sieltä ne kuoriutuu pehmeistä pesistään.

Hoi, härkäpapuvene tyyrpuurissa!

Miksi tuolla yhdellä ei ole airoja??

Ai, se onkin kapteeni, sillähän on hattu päässä.

Maakravut rannalla.

 Härkäpapuveneitä seilasi runsain mitoin kasvimaalta ruokapöytään.

Loppu.

Saako puutarha tai luonto sinun mielikuvituksen laukkaamaan?

Hauskaa keskiviikkoa!

:D

 

Satokausi

Satokausi käynnistyy aina yhtäkkiä heinäkuun viimeisillä viikoilla.

Vaikka sen tietää joka kesän lopulla tulevan,

aina se jostain syystä yllättä, että joko nyt marjat kypsyvät.

Viinimarjoja tulee tänäkin vuonna hyvin, kuivuudesta huolimatta.

Tunnustan, olen kotona laiska kastelemaa ja niinpä marjapuskat 

ovat saaneet pärjätä paria kastelukertaa lukuunottamatta omillaan.

Vaan niinpä vanhan pellon pohjille perustettu puutarha 

on pidättänyt kosteutta sen verran, että satoa saadaan tänäkin vuonna.

Suurimman osan mehustan ja pakastan.

Mehujen suhteen olemme olleet omavaraisia siitä lähtien, kun tänne

10 vuotta sitten muutimme.

Suurin vaje sadon määrässä näkyy vadelmissa.

Niitä tulee huomattavasti vähemmän.

Pensasmustikoita tulee hyvin, ei kuitenkaan ihan niin sinisenä ole 

puskat mitä viime vuosina. Mutta ihan riittävästi omiin tarpeisiin kuitenkin.

Näitä on kiva kerätä, kun ämpäri täyttyy nopeaan isoista marjoista.

Jessi-muori on aina paikalla marjoja kerätessä.

Viime viikolla aloitin pitkään odottaneen operaation mustikkapensaiden 

alustan siistimisessä. Työtä riittä, sillä rikkaruohot ovat päässeet valtaamaan

pensaiden alustaa. Kaksi ensimmäistä pensasta on nyt kierretty kivillä ja katettu

puunkuorikatteella. 6 pensasta jäljellä, huh! :D

Tomaateistakin on tullut mukavasti satoa.

Niitä tulee nyt enemmän, kun pariin viime vuoteen.

Niitä on tullut kasteltua huolellisemmin :D

 Mukavaa elokuuta ja hyvää elonkorjuuaikaa!

Lips, lips lipstikkaa!

Yrttipostauksen yhteydessä tuli pyyntöjä laittaa Lipstikkakeiton ohje jakoon, 

joten tässä se nyt tulee :)

Lipstikka on viihtynyt meillä puutarhassa 2011 kesästä alkaen ja on ehdottomasti yksi käytetyin mauste meillä, mitä omasta maasta on saanut.

Keittoa teen kesäaikaan, tuoreesta lipstikasta.

Lipstikkakeitto:

4 sipulia

1rkl voita

1dl vehnäjauhoja

1 1/2l kasvislientä

1 1/2dl lipstikkaa hienonnettuna

5dl kermaa

100g homejuustoa

1/2tl suolaa

1 tl sokeria

Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota siinä sipulit. Lisää jauhot ja sekoita. Lisää kasvislientä vähitellen samalla sekoittaen. Lisää lipstikka ja anna keiton hautua hiljalleen kiehuen n. 30min. Lisää kerma, murennettu juusto ja mausteet. Anna kiehua ja sekoittele samalla, kunnes juusto on sulanut. Viimeistele keitto sauvasekoittimella samettiseksi.

Ohje on ollut alunperin jossain Viherpihan lehdessä.

Ai että, tätä täytyy tehdä taas kesällä :)

 

Yrttejä

Yrtit ja ennen kaikkea itse kasvatetut yrtit on niitä joita haluisin opetella käyttämään enemmän niin ruuanlaitossa kuin teen hadutuksessakin. Esim. minttutee tuoreista mintun lehdistä on ihan omaa luokkaansa :)

Tehdäänpä pieni katsaus yrttien osalta viime vuosiin.

Kevättalvella on tapana aloittaa herneen versoista.

Tuo mukavaa makua salaateihin ja leivän päälle.

Herneet voi liotuksen jälkeen kylvää esimerkiksi maljakkoon.

Basilika on yksi suosikkini, vaikka kasvaakin hitaasti.

Timjami

Salvia, sitruunamelissa ja persilja kasvihuoneella.

Salvia on talvehtinut hyvin valoisassa ja viileässä ja siitä on saanut jopa jonkin verran satoa talvella.

Lipstikka kasvaa monivuotisena puutarhassa.

Se on kestosuosikki liemimausteena, perunoiden keitinveteen lisättynä tai lipstikkakeittona.

Yrtit kuivuu talvea varten ripustettuina vanhaan polkupyörän vanteeseen.

Hiekkapuhalsin töissä vanteen ja maalasin valkoiseksi.

Vanhat verhonipsut toimivat ripustusapuna.

Talvella tähän voi kieputtaa jouluvaloja, toimii hyvin sisustuselementtinä.

 

Laventeli levittää ihanaa tuoksua.

Haaveissa on tehdä yrttipenkki puutarhaan, johon voisi siirtää kaikki monivuotiset kuten lipstikan, ruohosipulin ja mäkimeiramin ja niiden lisäksi kylvää yksivuotisia. Ei tarvitsisi juoksennella ympäri puutarhaa yrttejä napsimassa, kun kasvaisivat lähellä toisiaan.

Ja hei, nythän on ensimmäinen kevätkuukausi!

Pakkasesta huolimatta kuulin räystäältä keväistä veden lorinaa.

Aurinko sulattaa jo lumia katolta.

Hyvää maaliskuuta!