Marraskuun hehku

Aamulla sataa tihkutti, mutta pitäydyin silti suunnitelmassani lähteä retkelle, viettämään yhden naisen Tyky-päivää luonnossa. Ilma oli harmaa, auto oli harmaa, kolmos tie oli harmaa, kaupunki oli harmaa... Mutta luonto ei taida tuntea käsitystä 'harmaa marraskuu' Ainakin omiin silmiin suorastaa räiskyi kaikki oranssiin vivahtavat ruskeat sävyt ja sammaleen vihreys. Harmaa tarjoaa niille taustan, joka saa ne suorastaan hehkumaan. 

Päädyin retkeilemään Jyllinkoskelle, vanhan sähkölaitoksen alueelle. Maisema oli huikean kaunis ja sadekin oli lakannut. Kaiken lisäksi onnistuin kiikareillani osumaan Koskikaraan, joka tepasteli kaukana kiven päällä keskellä virtaavaa vettä. Enpä olisi paljain silmin huomannut. Eikä sitä huomannut kamerakaan. Siinä tovin verran toisiamme pällistelimme, kunnes Koskikara päätti, että nyt oot tuijotellu tarpeeksi ja lähti muihin puuhiin.

Luonnon värileikki

Luonto nukkuu talviunta ja minäkin käyn vähän hitaammalla. Ehkäpä nämä karun kauniit maisemat miellyttävät silmää juuri sen takia, että pääkoppakin kaipaa vähän hitaampaa elämää jaksaakseen taas kehitellä uusia ideoita ensi vuoteen.

Karua kauneutta

Rentouttavaa Marraskuun loppua!

Avoimet portit Kristiinankaupungissa 2019

Viikonloppu kului retkeillessä Kristiinankaupungissa Avoimien porttien merkeissä. Voitin liput kauhajoen puutarhamessuilta arvonnasta ja nappasin puutarhurikaverin mukaan pihoja tutkimaan. Tämä oli neljäs kerta, kun kiertelin Kristiinan pihoja.

Oli monta jo ennestään tuttua pihaa, mutta sekaan mahtui myös uusia pihoja. Tosin pistin merkille, että puolet kohteista oli jotain aivan muuta kun puutarha. Oli taidenäyttelyitä, käsityönäyttelyitä, valokuvanäyttelyitä, pihakirppiksiä ja kahviloita. Ehkä vähän jo liikaakin puutarhatapahtumaan. Valikoitiin reitti sen mukaan, että puutarhat tuli kierrettyä ja kasvillisuus tutkittua. Meidät oli bongattu jostakin perennapuskasta niin tiiviisti tutkimasta, että ei oltu kuultu ja nähty mitään muuta, kuulemma :D

Pihoista erityisesti säväytti kohde 22, joka valitettavasti oli esitteeseen merkattu vain valokuvanäyttelynä. Toivottavasti monelta ei sen takia mennyt ohi tämä kaunis merinäköalalla varustettu puutarha.

Laikkuköynnös maja! <3<3<3

Keramiikkataiteilijan pihassa olen käynyt ennenkin tutkimassa tätä kaunista kalliorinnettä.

Kaupunkia olen jo varmasti hehkuttanut moneen kertaan sen ihanan vanhan ajan tunnelman vuoksi. En ole ollenkaan kaupunki-ihminen, mutta täällä jaksan kävellä pitkin vanhoja katuja aina uudestaan ja uudestaan. Täällä on ihan oma tunnelmansa, jota ei kyllä nykyajan kaupungeissa ole.

Lapväärttistä löytyi keidas uima-altaineen, kuin jostain ulkomailta. Pihan oli suunnitellut Riina Kruus ja hänen kädenjäki todella näkyi erikoisissa kasvivalinnoissa. 

Pihan omistaja ei muistanut tämän kultaköynnöksen ulkona kasvavaa sukulaista nimeltä, joten täytyy kysellä Riinalta. Vai sattuuko joku tunnistamaan sen täällä? Se kuulemma talvehtii hyvin ulkona ainakin III-vyöhykkeellä.

Ruotsinraunioyrtti tuotti hieman päänvaivaa tunnistamisessa. Olimme yhdessä pihassa taas nenät maassa tutkimassa kasvivalikoimaa, kun meidät kutsuttiin tunnistusapuun kyseiselle kasville. Siinä tovi pähkäilin ja tutkin netin syövereitä ja ihan tuli voittaja fiilis kun sain nimen tälle kasville, jota en ennemmin ollut nähnyt. :D Ruotsinraunioyrtti on hyvin samantyylinen kuin rohtoraunioyrtti. Onko kellään kokemusta leviääkö yhtä paljon kun rohtoraunioyrtti?

Ihanan värinen, riippuva orvokki!

Sunnuntaina lähdettiin aamusta kiertämään luontopolku, joka lähtee kaupungin keskustan tuntumasta.

Hyttysmäärä metsässä oli jotain aivan hirveää. Hätäiseen pysähdyin ottamaan yhden kuvan ja matkaa oli jatkettava heti, sillä hyttyset parveili samantien ympärillä valtavana parvena. Heti helpotti, kun tultiin jokusuistoon ja alkoi tuulla. Loppumatka tiilitehtaanmäelle olikin sitten helpompi, kun hyttysiä ei ollut niin paljon.

Reitiltä löytyy myös lintutorni, josta voi bongailla jokisuiston lintuja. Omaan listaani sain bongattua kalatiiran, ruokokerttusen, merilokin ja kanadanhanhen. Viimeistä lajia löytyy ihan kaupungilta riesaksikin asti. Joku kahlaajakin tornista näkyi, mutta aurinko häiki sen verran, että en saanut sille nimeä. Lisäksi metsässä kuului Tiltaltin ääni, mutta sinne hyttysmyrskyyn ei viitsinyt jäädä sitä etsimään.

Mukava viikonloppu jälleen kerran näissä merkeissä, toivottavasti jatkossa otetaan mukaan myös keskustasta vähän kauempana olevia kohteita, sieltä löytyy monta kaunista puutarhaa. 

Hyvää juhannusviikkoa!

Jänkhällä joikaamassa

Syyslomaviikko hujahti karun kauniissa maisemissa

Ivalossa, seurakunna nuortenreissulla.
Olin ystäväni kanssa keittiöhommissa auttelemassa ja samalla
päästiin nauttimaan lapin luonnosta ja tyydyttämään
pohjatonta lapin kaipuuta :) Myös tyttäreni oli mukana
ja hyvin jaksoi pitemmätkin patikkaretket vaikka ikää on vasta 9 vuotta.
 Instan puolella sieltä onkin jo kuvia vilissyt

ja tässä lapin kuvaterveiset myös blogin puolelle.

Illalla tultiin perille Ukontuvalle, Ukonjärven rannalle niin 

myöhään, että pimeys oli laskeutunut.

Aamu valkeni sumuisena ja harmaana,

mutta niiiiin kauniissa maisemassa

Harmaus ei haitannut yhtään,

olin kaivannut tätä rantaa ja 

maisemaa niin kauan. <3

Ensimmäisenä päivänä käytiin patikoimassa

kävelymatkan päässä olevalla Sovintovaaralla.

Illalla mulle nousi kuumetta ja kurkku oli ollut jo ennen reissua kipeä

ja seuraavana päivänä jäinkin mökille muiden lähtiessä Kiilopäälle.

Harmitti, mutta toisaalta mökin hiljaisuudessa sain levättyä

rauhassa todella kiireisen ja hektisen kesän ja syksyn jälkeen.

Iltapäivällä jaksoin jo lähteä ulos rantaan kameran kanssa.

 Läheltä löytyi vanha laituri.

Ukontupa

Seuraavana päivänä olo oli kohentunut ja lähdin mukaan

Pielpajärven erämaakirkolle. Matkaa kertyi reilu 9km yhteensä.

Tällaisen koukkurunkoisen männyn tahtoisin omaankin pihaan.

<3

Polulla risteili puun juuret ja 

yöpakkasen jäljiltä ne olivat liukkaitakin.

Viimeisenä päivänä toisten lähtiessä keilaamaan,

minä lähdin ystäväni kanssa Saariselän poluille kävelemään.

Siellä metsästä suhahti yhtäkkiä pään päälle rohkea lapintiainen.

Se pörräsi ympärillä ja kävi kutsumassa toverinsakkin paikalle.

Ilmiselvästi olivat tottuneet saamaan herkkuja retkeilijöiltä.

Onneksi repusta löytyi vähän evästä jaettavaksi näille

pikku tirpoille.

Kuten instan kuvatekstissä totesin, ei ole minusta linnunpelättimeksi,

mutta hymyssä suin jatkettiin matkaa tästä iloisesta kohtaamisesta.

Illalla lapin taivas tarjoili huikean valonäytelmän ja yöunet 

jäi vähän vähiin kun yritin sitä tallentaa kameralle.

En ole mikään ammattikuvaaja superhyvine kameroineen,

mutta tähän kuvaan olen tyytyväinen.

:)

Viimeinen päivä ennen lähtöä valkeni vaaleanpunaisena.
Ai että mulla on nyt jo ikävä tuonne!!

Nyt ollaan taas kotona mieli levänneenä, stressitaso laskeneena

 ja monta muistoa rikkaampana.

Toivottavasti seuraavaan lapin reissuun

ei mene kymmentä vuotta :)

Hyvää viikonloppua!