Salaisuus mullan alla

Tänään oli vihdoin iltapäivä aikaa

touhuta omassa puutarhassa.

Sehän tarkoitti sipulien piilottamista mullan alle

Siirsin tänä kesänä kukkineet laukat parempaan

paikkaan ja pistin pussillisen lisää.

Todetakseni vain, että eihän se pussillinen 

riitä tähän laukkahullaannus-tautiin ensinkään.

Pitää käydä ostamassa lisää, onneksi vielä ehtii :D

Salainen puutarhuri oli myös liikkeellä

ja piilotteli salaisuuksia mullan alle.

Ensi kesänä jonkun pihassa kasvaa

yllätyskukkijoita. :)

Kuka, missä ja mitä?

Enpä kerro vielä ;)

 

Onko sinulle tullut koskaan mieleen yllättää ystävää tai sukulaista

piilottamalla kukkasipuleita hänen puutarhaan?

Sellaisia, joista hän on aina haaveillut, mutta syystä tai

toisesta jäänyt aina istuttamatta?

Ensi kesänä on mielenkiintoista nähdä miten yllätys onnistui 

:)

Laukkojen jälkeen olikin vuorossa

kasvihuoneen tyhjäys operaatio.

Tomaatit kasassa.

Keräsin viimeiset tomaatit sisälle kypsymään.

Indigo rose oli tomaatti, joka huomattiin.

'Mitä, sulla on mustia tomaatteja???'

Oli usein kuultu huudahdus :D

Eli, jos haluat, että kasvarisi kasvatit huomataan,

kasvata mustia tomaatteja.

Ne loistaa pihan poikki vierailijan silmiin ja

vetää puoleensa katsojia kuin magneetti.

Kannattaa myös varata maistiaisiksi muutama... ;)

Pikkuinen kurkkukin sinnitteli vielä ikkunalla.

Kovin oli piikikäs tapaus.

Ja olihan mulla tottakai puutarha-apuri, Justus paikalla.

Katteena olleet heinät sai kyytiä...

Taitaa olla pikemminkin viihdealalla...

Ehkä sirkuksesta karannut...?

Joka paikkaan pitää kiivetä. 

Tässä mennään jo kasvarin katossa.

Kasvari vaatii aika reilusti päivitystä ennen ensi kasvukautta. 

Ikkunoihin pitää uusia muutama lasi ja kasvualustan 

ympärillä olleet lahonneet laudat vaihtaa. Kattoonki täytyy yksi

valokatelevy uusia, se vuotaa.

Tämä kuva sopisi tulevaan vastaukseeni 

haasteeseen puutarhan ongelmakohdista 

:D

Mutta siihen palataan myöhemmin,

nyt herkutellaan viimeisillä tomaateilla.

Ps. Ne mustat tomaatit ovat punaisia sisältä ;)

 Hyvää lokakuun ensimmäistä viikonloppua!

Instagramiin päivittyy kuvia viikon varrelta

tiuhempaan, niin töistä kuin vapaa-ajaltakin.

Instan tarinoita päivittelen myös usein kuvin ja videoin.

Linkki instagram-tililleni sivupalkissa :)

Satokausi

Satokausi käynnistyy aina yhtäkkiä heinäkuun viimeisillä viikoilla.

Vaikka sen tietää joka kesän lopulla tulevan,

aina se jostain syystä yllättä, että joko nyt marjat kypsyvät.

Viinimarjoja tulee tänäkin vuonna hyvin, kuivuudesta huolimatta.

Tunnustan, olen kotona laiska kastelemaa ja niinpä marjapuskat 

ovat saaneet pärjätä paria kastelukertaa lukuunottamatta omillaan.

Vaan niinpä vanhan pellon pohjille perustettu puutarha 

on pidättänyt kosteutta sen verran, että satoa saadaan tänäkin vuonna.

Suurimman osan mehustan ja pakastan.

Mehujen suhteen olemme olleet omavaraisia siitä lähtien, kun tänne

10 vuotta sitten muutimme.

Suurin vaje sadon määrässä näkyy vadelmissa.

Niitä tulee huomattavasti vähemmän.

Pensasmustikoita tulee hyvin, ei kuitenkaan ihan niin sinisenä ole 

puskat mitä viime vuosina. Mutta ihan riittävästi omiin tarpeisiin kuitenkin.

Näitä on kiva kerätä, kun ämpäri täyttyy nopeaan isoista marjoista.

Jessi-muori on aina paikalla marjoja kerätessä.

Viime viikolla aloitin pitkään odottaneen operaation mustikkapensaiden 

alustan siistimisessä. Työtä riittä, sillä rikkaruohot ovat päässeet valtaamaan

pensaiden alustaa. Kaksi ensimmäistä pensasta on nyt kierretty kivillä ja katettu

puunkuorikatteella. 6 pensasta jäljellä, huh! :D

Tomaateistakin on tullut mukavasti satoa.

Niitä tulee nyt enemmän, kun pariin viime vuoteen.

Niitä on tullut kasteltua huolellisemmin :D

 Mukavaa elokuuta ja hyvää elonkorjuuaikaa!

Mitäs tänä vuonna kylvettäisiin?

Nyt kun useammassa blogissa on alkanut kylvöpostaukset lisääntyä, alkaa se kuume väkisinkin tarttua. Tänään kävin läpi mitä on vuosien varrella tullut kokeiltua ja mitä ideoita tarttui matkaan viime kesältä.

Tomaatit, melkeinpä jo perinne.

Viime vuonna kasvihuoneessa kasvoi 

'Tigerella' ja 'Tiny Tim'

Tigerella kypsyi vähän hitaammin, mutta loppukesästä siitäkin saatiin satoa. Tosin kaikki ei ehtinyt kypsyä ja keräsin ne vihreinä huoneen lämpöön kypsymään ja vain muutama kasvoi isoksi. Kylmä kesä teki tehtävänsä, luulisin.

Tiny Tim oli maukas pikku tomaatti, nimensä mukaan. Kirsikkatomaatit ovat tomaateista helpoimpia kasvatettavia, sillä ne antavat anteeksi pienet hoitovirheetkin. Isommat tomaatit ovat tarkempia mm. kastelun suhteen.

Kummastakin jäi siemeniä, joten tänä vuonna kylvän ainakin niitä.

Joku vuosi tuli kokeiltua pieniä päärynän muotoisia tomaatteja.

Lajike on 'Yellow Pearshaped'

Näistä jäi mieleen, että eivät olleet niin maukkaita kun punaiset kirsikkatomaatit.

Tokikaan maku ei mikään huono ollut, mutta tykkäsin vain enenmmän perus kirsikkatomaateista.

Sitten oli nämä suklaiset herkut.

Lajike 'Chocolate Cherry'

Kypsyi tosi myöhään ja sato jäi pieneksi.

Tosin vika on voinut olla puutarhurissakin tai sitten viileässä kesässä. ;)

Mutta maukkaita olivat. Näitä voisi kokeilla uudestaan.

Kurkkuja on tullut kasvatettua niin kasvihuone- kuin avomaankurkkuja.

Yksi erikoisuus eksyi joukkoon yhtenä kesänä.

Avomaalla kasvatettava 'Miniature white'

Se kasvoi hieman hitaammin kuin tavallinen avomaankurkku, mutta silloin oli todella lämmin syksy, joten satoa ehti tulla siitäkin.

Paprikat on mun herkkuruokaa. Valitettavasti niistä on huonoja kokemuksia kasvihuoneelta. Kypsyvät hitaasti ja suurin osa jää pieniksi ja vihreiksi, kun kesä loppuu kesken.

Jos jollakin on suositella hyvä lajike Suomen viileään kesään, niin olen kiitollinen vinkeistä :)

Kesäkukista kylvöön menee ainakin keijunmekko...

Ilman niitä ei tule kesää :D 

Siemenet sain talvehtivasta yksilöstä.

Petunioita kylvän enemmän, ne olivat niin helppoja kasvattaa ja kauniita.

Tämä melkein musta kotiutui taimena puutarhamessuilta, mutta ehkäpä tilaan tänä vuonna siemeniä ja kasvatan niitä vähän enemmän...

Pensaskrassia kylvän myös, mutta sen ehtii onneksi myöhemminkin.

Viime kesänä Lepaan messuilla rakastuin päätä pahkaa tuohon etualalla liehuvaan partaohraan.

Jos vain bongaan siemeniä jostakin, niin ehdottomasti kokeilen sitä!

Tuo taka-alalla oleva raikkaan vihreä rusokesäsypressi oli myös aivan ihana.

Kesäkukkaistutuksissa ihastutti myös koristetupakka ja siniverbena.

Hmmm... Narsissitupakka... jospa tilaan sitä...

No niin, nyt ravistaudun hereille kylvöhaaveista hetkeksi, toivottelen hyvät viikonloput ja lähden viettämään kultani kanssa 10v hääpäivää!

 Palataan ensi viikolla blogin pariin :)

Ps. Tervetuloa uudet lukijat :)

Viidakosta Sammalleimujen valtakunnaksi

Monessa blogissa on ollut mielenkiintoisia postauksia siitä miten puutarha on muuttunut vuosien varrella ja vaikka minulla ei ole monien vuosien takaa kuvia muuttuneista puutarhan alueista, lisään lusikkani soppaan tällä kasvihuoneen edustan viidakolla. Enpä enää muistanut, että alue oli joskus näinkin kamala ja vaikeahoitoinen.

Sammalleimujen kasvualustaa tehdessä lapioin kerroksen nokkosten ja voikukkien valtaamaa nurmikkoa pois ja levitin paksun kerroksen sanomalehtiä pohjalle. Päälle tuli multaa, johon sekoitin kompostia. Sammalleimut siirsin omasta puutarhasta uudelle kasvupaikalle ja ovat viihtyneet hyvin aurinkoisella ja lämpöisellä seinustalla. Nokkoset ja voikukatkin ovat pysytelleet pois.

Viime kesältä ei tullut otettua kunnon kuvaa kukkivista Sammalleimumättäistä, jotka ovat levinneet laajemmalle ja peittävät alueen niin, että rikkaruohoja ei juurikaan ole kasvanut.

Yläkuvat ovat vuodelta 2014 ja alla vuodelta 2015.

Sorapolun alla on maanpeitekangas estämässä rikkaruohojen kasvua. Sora on irtonaista, siitä puuttuu hienoinen 0-aines kokonaan, joten se ei tiivisty kovaksi. Siitä on ollut helppo harata satunnaiset rikkaruohot pois. Askellaatat pyörivät hetken ennen kuin asettuivat irtonaiseen soraan, mutta nyt ovat jo hyviä kävellä. Nurmikon reunassa kulkee muovinen reunusnauha.

Marjapensaiden alle, tuolle valkoisen maanpeitekankaan päälle oon kärränny puunkuorikatetta, mutta vähän kiinnostaisi laittaa jotain maanpeitekasvia sinne.

Viime kesänä aloitin tekemään marjapensaiden ympärille maakosteasta betonista ja luonnonkivistä reunusta, jonka päältä voi ajaa ruohonleikkurilla. Se jäi vielä kesken kaiken kiireen keskellä. Siitä jatketaan kunhan ilmat lämpenee.

Vaikka alue on vielä kesken ja valmistuminenkin hidasta, pala kesässä meininkiä, on tämä Sammalleimujen valtaama alue sorakäytävineen yksi kauneimmista alueista puutarhassa alkukesästä, Sammalleimujen kukinta-aikaan. Ja eihän ne Sammalleimut huonolta näytä kukinnan jälkeenkään, Sammaleenvihreinä mättäinä.

Mukavaa viikonalkua!