Keijunmekko talvehtimaan

Syksy on saapunut viileine ilmoineen ja ensimmäinen pakkkasyökin oli viime viikolla. Säätietojen tarkistus illalla sai vipinää tossuihin ja keräilin talvehtimaan menijät suojaan yöpakkaselta. Kaikki tyhjät tasot aina pakastimen päällisestä lähtien ruuhkautuivat yöksi, kun kesän aikana rehevoityneet pelargonit, verenpisarat, muratit ja keijunmekko täyttivät ne ruukuillaan ja runsaalla kasvustollaan.

Keijunmekon talvetuksesta kirjoittelin joskus aiemminkin, mutta otetaan aihe nyt ajankohtaiseen aikaan uudelleen käsittelyyn. Olen talvettanut keijunmekkoja siitä lähtien kun ensimmäisen kerran sellaisen hankin, joskus 8 vuotta sitten. Useimmiten talvetus on onnistunut, mutta välissä on myös vuosia, että keijunmekot eivät ole lähteneet uuteen kasvuun talven jälkeen. Tai sitten ensimmäinen talvetusyritykseni, joka meni mönkään siksi, koska leikkasin keijunmekon versot alas. Ja sehän ei verso juuresta, vaan uudet versot kasvavat vanhoista versoista. Siitä päästäänkiin ensimmäiseen vinkkiin.

1. Älä leikkaa keijunmekkoa talvehtivana. Vasta sitten kun uutta kasvua on alkanut keväällä ilmestyä, voi varovasti poistaa vanhaa. Täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei vahingossa katkaise vanhaa versoa, josta sitten ylempää lähteekin uutta kasvamaan.

2. Syksyllä lannoitan talvehtimaan menijät syyslannoitteella, aivan niinkuin perennatkin. Olen käyttänyt Nekon kasteluveteen lisättävää, nestemäistä syyslannoitetta. Se imeytyy nopeasti ja lannoite ei jää polttelemaan juuria, kuten rakeisten kanssa voi käydä, jos ne eivät liukene.

3. Keijunmekko talvehtii parhaiten (oman kokemukseni mukaan) viileässä ja valoisassa. Hallin yläkerta, jossa talvetan kaikki kasvit on lämpötilaltaan +12 astetta ja siellä on ikkunat.

Talvehtiva Keijunmekko näyttää ränsistyneeltä

4. Keijunmekon kastelua vähennetään, n. 1-2 kertaa kuukaudessa riittää. Kokonaan kastelua ei sovi unohtaa.

5. Keväällä uuden kasvun ilmaannuttua vaihdan mullat, karsin selvästi kuolleet versot pois ja kerään talven aikana muodostuneita siemeniä uusia kylvöjä varten.

Pelkästään jo siementen takia kannattaa keijunmekko ottaa talvehtimaan. Vaikka talvetus epäonnistuisi, siemensato on aina valtava ja ne itävät hyvin ilman kylmäkäsittelyä. Keijunmekon siemenet ovat usein arvoikkaita ja niitä on pusseissa vain muutama. Oma siementaimi ei siis ole yhtään hullumpi palkkio talven jälkeen :)

Onko muilla kokemuksia tai vinkkejä keijunmekon talvetuksesta? 

Tai mitä muuta talvetat perinteisten pelargonien lisäksi?

Mukavaa syksyistä viikkoa!

:)

Auringon herättämät

Jos keväisen auringonpaisteen herättämät kasvit kasvaisivat ääneen, talvetushuoneessa olisi nyt aikamoinen meteli. Sen verran suurella innolla siellä nyt kasvatellaan kevään vihreitä versoja. 

Rungolliseksi muotoilemani verenpisara (Fuchsia 'Display') näyttää itsessään melko rujolta, mutta uskaltauduin leikkaamaan siitä pari pitkää versoa pistokkaiksi. Pistokkaat kasvattivat juuret todella nopeaan tahtiin vesilasissa ja nyt molemmat ovat jo omissa ruukuissaan juuret mullassa.

Rujoudesta huolimatta tämä rakkaudella pistokkaasta kasvatettu verenpisarani on lähtenyt hienosti uuteen kasvuun ja uskon, että kesällä se taas on kaunis pikku puu. Ja hurjan paljon isompi kuin viime vuonna. Olen leikannut sitä melko raakalla kädellä kesän aikana, saadakseni sen puumaiseksi ja se on kestänyt leikkaukset todella hyvin. Aika-ajoin sitä on vaivanneet kirvat ja viime syksynä suihkuttelin sen luonnonmukaisella kirvojen torjunta-aineella ennen talvetukseen vientiä. Nyt ne kirvat ovat murattien kimpussa ja ovat saaneet samaisen käsittelyn. Viime kesänä ottamani pistokas kuoli talven aikana, pääsi luultavasti kuivumaan liikaa, liian pitkäksi aikaa. Nyt uusi yritys, uusien pistokkaiden kanssa.
Tästä linkistä löytyy viime kesän kuvia tästä verenpisarasta.

Toinen talvehtiva kasvi, jonka ensimmäistä kesää omasssa puutarhassa odotan ja seuraan suurella mielenkiinnolla on hapsijukka (Yucca filamentosa). Tämän näin niin monessa puutarhassa ja hautausmaalla kukassa Bosniassa, että sen hankintaa en epäillyt hetkeäkään löydettyäni sen Vakka-taimelta, Mustilan taimipäivillä. 

Jukka on pysynyt koko talven vihreänä ja kesäksi istutan sen joko suureen ruukkuun tai suoraan kukkapenkkiin. Suotuisilla paikoilla se saattaa talvehtia ulkonakin, kunhan suojaa juuriston talveksi, mutta en ottanut riskiä ensimmäisenä talvena ainakaan. Katsotaan mihin päädyn ensi syksynä, kun kasvi on saanut kehittää juuristoa koko kesän. Jos jollakulla on kokemusta kyseisestä kasvista ja sen talvehtimisesta, kuulisin mielelläni miten on pärjännyt! :)

Pelargonit ovat varmoja talvehtijoita tässä puolivaloisassa +12 asteen huoneessa. Enkelipelargoni 'Eva' kasvattelee jo runsaasti uutta vihreää versoa ja 'Firework' pukkaa uusia nuppuja, vaikka kukki vuodenvaihteessakin. Tuntuu olevan aika innokas kukkimaan. :)

Menetyksiäkin on tullut, todennäköisesti juuri sen pitkäksi venähtäneen kasteluvälin vuoksi. Pari murattia kuivettui, tosin kirvat auttoivat asiaa. Myös keijunmekko näyttää siltä, että se ei herää uuteen kasvuun. Katsotaan nyt vielä jonkin aikaa, onneksi siemensato oli taas runsas ja uudet keijut ovat jo mullasta päänsä nostaneet :)

Mukavaa ensimmäistä kevätkuukautta!

Joko teillä on kevään puutarhamessusuunnitelmia vireillä?

Itse aion johonkin niistä reissata ja olisihan se hienoa 

tavata myös muita bloggaajia :)

Huomenta!

Heräsin juuri talviunilta. 

:D

Blogitauko venähti koko loman mittaiseksi,

mutta kyllä teki hyvää hetkeksi hiljentää tahtia

niin somen suhteen kuin muutenkin elämässä.

Epäilen että en ole ainoa laatuaan, mutta

olen huomannut omaavani taidon täyttää 

kalenterin vapaa-aika niin täyteen ohjelmaa,

menoa ja tekemistä, että ajoittain elämän tehtäväni tuntuu

olevan aikataulutus ja kellon kanssa kilpajuoksu.

Ja sitä juoksua kun en ennenkään ole voittanut, 

oli aikakin jo vetää jarrusta, hiljentää tahtia

ja aloittaa uusi vuosi oikein kunnon laihdutuskuurilla.

 Kuurin kohteena perinteisestä poiketen

en ole minä vaan mun kalenteri. :)

Siinä missä minä olen nukkunut talviunta,

on talvetushuoneessa Pelargoni 'Fire work' täysin hereillä.

Kuvittelee kai olevansa muumipeikko ja otti vuodenvaihteen

kukkien vastaan. Kunhan nyt sentään ei pulkkamäkeen lähde...

x)

Blogissa jatkuu puutarhan tarinat sitä mukaa, kun niitä

puutarhuri puutarhaansa kirjoittaa :)

Hei aurinko!

Luottavaisin mielin uuteen vuoteen!

Kukoistavaa uutta vuotta jokaiselle

viherpeukalolle!

Ps. Viimeisen kuvan lapasesta ja sen parista juttua Sukkasillaan-blogissa.
Linkki sivupalkissa...

Vedenpisaran kasvatus pikkupuuksi.

PUUtarhurin projekti; vedenpisarasta pikkupuu.

Ostin vuosi sitten keväällä vedenpisaran pistokkaan parilla eurolla

tarkoituksena saada se kasvatettua pikku puuksi.

 

Rungolisen verenpisaran kasvatukseen kannattaa valita pystykasvuinen lajike sillä

riippuvat lajikkeet.. no, pyrkivät liikaa alaspäin :)

Omani on 'Display' lajike.

Ensimmäisen kesän aikana leikkasin alimmat lehdet pois,

ne on hyvä leikata heti, kun varsi ei ole vielä puutunut.

Samoin kaikki versot, joita runkoon aika ajoin ilmestyy,

nypin heti pieninä alkuina pois.

Vedenpisara keväällä, talvehtimishuoneessa.

Tuenta oli jäänyt vähän vaiheeseen ja runko alkoi taipua mutkalle.

Mutta muahan se ei haittaa, mutkaisissa rungoissa on

jotain satumaisen kaunista :D

Kynin vedenpisaran kesän alussa aika rajulla kädellä.

Itseasiassa tuo toinen haara lähti vielä myöhemmin myös pois, kun halusin 

nostaa rungon korkeutta.

Vedenpisara tuntuu olevan aika kiitollinen leikattava, 

kun ei ole yhtään ottanut nokkiinsa moisesta operaatiosta.

Karsituista, puutumattomista pistokkaista voi kasvattaa uusia vedenpisaroita ;)

Tässä tämän vuoden pistokas emotaimen vieressä.

Tästä kuvasta näkee kuinka hurjasti kasvua on tullut yhden vuoden aikana.

Samanlainen pikku nysä tuo isompi oli vuosi sitten.

Ja kukintaakin riittää, leikkelyistä huolimatta.

Tukikeppejä virittelin, että latva jatkaa kasvua ylöspäin.

Tukikepiksi kelpaa pikku pistokkaalle vaikka käytöstä

poistunut pitkä neulepuikko :)

Syksyllä vedenpisarat siirtyvät taas talvehtimaan melko valoisaan huoneeseen, jossa lämpötila pysyttelee +12 asteessa talven.

Kastelen kaikki talvehtimaan siirtyvät kasvit syyslannoitteella ennen kasvun hidastumista.

Näillä konsteilla ainakin viime talvi sujui talvehtijoilta hyvin :)

Mistä rungollisen vedenpisaran kasvatus into lähti?

No Lepaalta tietysti, kun näitä vanhoja, rungollisia vedenpisaroita siellä ihastelin.

Jospa mullakin olisi joskus tuollainen :)

Mukavaa syyskuuta

ja uutta alkanutta viikkoa!

:)

Yrttejä

Yrtit ja ennen kaikkea itse kasvatetut yrtit on niitä joita haluisin opetella käyttämään enemmän niin ruuanlaitossa kuin teen hadutuksessakin. Esim. minttutee tuoreista mintun lehdistä on ihan omaa luokkaansa :)

Tehdäänpä pieni katsaus yrttien osalta viime vuosiin.

Kevättalvella on tapana aloittaa herneen versoista.

Tuo mukavaa makua salaateihin ja leivän päälle.

Herneet voi liotuksen jälkeen kylvää esimerkiksi maljakkoon.

Basilika on yksi suosikkini, vaikka kasvaakin hitaasti.

Timjami

Salvia, sitruunamelissa ja persilja kasvihuoneella.

Salvia on talvehtinut hyvin valoisassa ja viileässä ja siitä on saanut jopa jonkin verran satoa talvella.

Lipstikka kasvaa monivuotisena puutarhassa.

Se on kestosuosikki liemimausteena, perunoiden keitinveteen lisättynä tai lipstikkakeittona.

Yrtit kuivuu talvea varten ripustettuina vanhaan polkupyörän vanteeseen.

Hiekkapuhalsin töissä vanteen ja maalasin valkoiseksi.

Vanhat verhonipsut toimivat ripustusapuna.

Talvella tähän voi kieputtaa jouluvaloja, toimii hyvin sisustuselementtinä.

 

Laventeli levittää ihanaa tuoksua.

Haaveissa on tehdä yrttipenkki puutarhaan, johon voisi siirtää kaikki monivuotiset kuten lipstikan, ruohosipulin ja mäkimeiramin ja niiden lisäksi kylvää yksivuotisia. Ei tarvitsisi juoksennella ympäri puutarhaa yrttejä napsimassa, kun kasvaisivat lähellä toisiaan.

Ja hei, nythän on ensimmäinen kevätkuukausi!

Pakkasesta huolimatta kuulin räystäältä keväistä veden lorinaa.

Aurinko sulattaa jo lumia katolta.

Hyvää maaliskuuta!

Rodojen talvisuojaus

Eilen ja tänään on ollut kova tuuli ja puutarhaa kiertäessä havahduin siihen, että vaikka muualla puutarhassa on paksu lumikerros suojana, alppiruusujen kohdalla se on huomattavasti ohuempi.

Alppiruusu istutukset sijaitsevat suuren männyn juurella ja puun oksat estävät paksun lumipeitteen kertymisen alppiruusujen juuristolle. Lumipeite olisi oleellisen tärkeä pakkasvaurioita vastaan pintajuurisilla alppiruusuilla.

Tämä 'Helsingin yliopisto' alppiruusu näyttää aika kurjalta nyt.

Keräsin mukaan lumikolan, viime jouluisen joulukuusen ja oksasakset.

Näillä rakennetaan alppiruusuille oma lumilinna.

Joulukuusen oksat katkoin suojaksi ja hain metsästämme vähän lisää havun oksia.

Lumesta kasasin vallit alppiruusujen ympärille, erityisesti tuulen puolelle. Lumi pitää samalla havuja paikallaan, jotta ne eivät sinkoile tuulen mukana.

Tulevaa kesää ajatellen, tähän täytyy ehdottomasti istuttaa jotakin tuulelta suojaavaa ensi kesänä.

Samalla tavalla tein suojan myös köynnöshortensialle, joka on erityisen herkkä paleltumaan maan päällisistä versoista.

Toivottavasti en myöhästynyt suojauksen kanssa.

Jännittää nähdä keväällä virkoaako kasvit talvilevolta.

Ensimmäinen talvi on haastavin rodojen kanssa, vanhempana rodot kestävät paremmin talvea.

Ja tämähän on nyt ensimmäinen talvi sekä näille Rodoille, että minulle niiden kasvattajana.

Palataan tänne sitten keväällä kävi niin tai näin.

Joko riemuitaan kasvun ihmeestä tai otetaan opiksi epäonnistumisesta ja seuraavalla kertaa ollaan taas viisaampia puutarhureita. Periksihän ei anneta.

:)

Tähän loppuun kuva vielä P.M.A Tigerstedin kukinnasta!

Mukavaa viikkoa!

Talviunilla kukkujat

Aina ei uni ja lepo maistu. 

Ei, vaikka ulkona on puoli metriä lunta ja pakkasta ja saisi luvan kanssa vetää sikeitä kevääseen asti.

Keijunmekko on kasvatellut pari pitkää keväänvihreää versoa ja verenpisara kolme nuppua.

No ainakin tänä talvena keijunmekko on näyttänyt selviävän hengissä talvehtimisesta.

Viime vuonna kävi huonommin, molemmat keijunmekkoni kuolivat talven aikana.

Siemeniä on onneksi tullut joka vuosi niin paljon, että uusia keijunmekkovauvoja on saanut ihastella keväällä taimikasvatuksen yhteydessä.

Verenpisaran nuppuja ihmetellessä huomasin myös yhden ongelman.

Kirvat.

Syksyn kirvankarkoitustoimenpiteistä huolimatta niitä oli ilmestynyt lehdille uudestaan, tosin huomattavasti vähemmän.

Kannattaa siis aika ajoin tarkastaa talvehtivat kasvit, jotta tuholaiset pääsee torjumaan ajoissa.

Muratit kasvattavat myös uutta versoa. Tosin tähän aikaan niistä tulee usein niin harvalehtisiä, että keväällä leikkaan ne yleensä pois.

Viime keväänä puutarhamessuilta hankittu enkelipelargoni 'Eva' on hieman risuisen näköinen, mutta hyvää kasvustoa on kuitenkin jäljellä. Toivoa siis on, että tämäkin selviää talvesta :)

Talvetan kasvit 10-12 asteen lämpöisessä huoneessa, joka on kohtalaisen valoinen.

Kastelu on melko vähäistä talven aikana ja kasteluveden yhteydessä annan merileväuutetta.

Mukavaa loppuviikkoa täältä talvikukkujoiden keskeltä :)

Laventeli

Näyttäisi siltä, että tulevana kesänä saa nauttia taas laventelin tuoksusta, kun talvetuksessa olleet laventelit ovat lähteneet uuteen kasvuun. Alla kuva viime kesältä.

Nostin syksyllä laventeliruukut sellaisenaan talvetushuoneeseen, valoisaan ja viileään. Helmikuussa leikkasin ränsistyneen kasvuston pois, kun juurelta näkyi jo uutta versoa. Vähän on hennon oloista tuo uusi kasvu, mutta jospa se siitä vahvistuisi. Mullanvaihto operaation ajattelin tehdä nyt lähipäivinä.

Laventelin (Lavendula angustifolia) hoito:

Laventeli tarvitsee lämpöisen kasvupaikan, parhaiten menestyy kasvihuoneessa tai ikkunalla. Avomaalla se ei luultavasti talvehdi eikä viihdy kylminä kesinä.
Laventeli istutetaan suurehkoon ruukkuun tai avomaalle lämpöiseen ja aurinkoiseen paikkaan. Kasvualustan tulisi olla vettä läpäisevää, kalkki- ja hiekkapitoista ja vähäravinteista. Liian runsas lannoitus tekee siitä talvenaran (ulkona talvehtiessa) ja tuhoaa aromiaineita.
Laventelin kukintoja kerätään poutasäällä mieluiten ennen puoltapäivää. Silloin laventeleista on aamukaste haihtunut, mutta aromit ovat voimakkaimmillaan.
Kukinnan jälkeen laventeli leikataan noin puoleen korkeudestaan ja keväällä toisen kerran.

Laventelia olen käyttänyt kuivattuna mm. saippuan valmistukseen. Sille löytyy lukuisia käyttötarkoituksia aina ruuanlaitosta kosmetiikkaan ja koristeluun. Ja luinpa jostain sen tuoksun karkoittavan myös tuhohyönteisiä.

Mukavaa kevään alkua!

Ensimmäinen talviunilta herännyt

Käenkaali/Onnenapila (Oxalis) nukkui puolittaista talviunta,

ei kuivattanut kaikkia lehtiään talven aikana.

Tämä kotiutui minulle viime keväänä naapurin mummalta

yhtenä pienenä mukulana, jossa oli yksi

lehtialku. Istutin kävyn multaan ja siitäkös

se innostui. Lehtiä kasvoi lisää ja kukkiakin ilmestyi.

Talvilepoaika:

Syksyn tullen Käenkaalit menevät talvilepoon ja kuivattavat lehtensä.

Tämäkin niitä kuivatteli, mutta muutama säilyi koko talven.

Oli huoneenlämmössä viileällä ikkunalla, mutta voidaan 

säilyttää myös pimeässä ja viileässä.

Kastelua vähennetään vähitellen ja talven aikana 

kastellaan todella harvoin, jos lainkaan.

Itse kastelin vähän, koska oli valoisassa ja huoneenlämmössä.

Talviunilta on herätty ja viikko sitten näytti tältä:

Uudet lehdet kasvaa kohisten saatuaan ensimmäisen lannoiteannoksen

ja nyt näyttää tältä:

Kasvuajan hoito:

Kevään tuleen ja talvilevon purkauduttua mukulat istutetaan uuteen multaan

ja  aloitetaan kastelu. Multapinta saa kuivahtaa kastelukertojen välillä.

Lannoitetaan säännöllisesti lehtien kasvaessa.

Viihtyy valoisalla ja lämpöisellä paikalla, mutta ei suoraa 

paahteessa. Kukkii valoisalla paikalla paremmin.

Lehdet avautuvat päiväksi ja menevät suppuun yöksi.

En ole vielä multia vaihtanut, mutta nyt uuden kasvun myötä sen

voisi jo tehdä.

Ilokseni huomasin, että kasvi oli talven aikana levinnyt.

 Yhdestä mukulasta on tullut pari lisää.

 

Käenkaali viime keväänä muutama viikko istutuksen jälkeen.

Sama kasvi nyt.
Kuvasta näkee miten on levinnyt ruukun reunalle.

Loppuun vielä kuva viime kesän
kukinnasta.

Hyvää ystävänpäivää!