Hiirenkorvien kruunupäät

Keväällä, puiden leikkauksen aikaan, kaivelen kukkamaljakot naftaliinista ja laitan oksia maljakkoon. En juurikaan harrasta leikkokukkia (voiko puutarhuri sanoa niin?!?), mutta hiirenkorville puhkeava risukimppu on joka keväinen perinne. Sen heleänvihreät hiirenkorvat levittävät keväisen puutarhan tuntua lumisateesta huolimatta ja saavat hymyn leviämään korviin.

Perinteistä poiketen olen alkanut laittaa maljakkoon muutakin kun koivun oksia. Tänä vuonna siinä on sekoitus tammea, omenapuuta ja syreeniä. Syreeni heräsi heti maljakkoon päästyään tammen ja omenapuun vielä miettiessä, että kannattaako tässä nyt niin hötkyillä, luntakin sataa... 

Mutta syreeni kruunaa koko kokonaisuuden. Osa silmuista näyttää ihan kruunupäiltä puhjetessaan. Entistä useammin löydän itseni tarkastelemassa keväällä puhkeavaa luontoa lähemmin. Sieltä löytää niin paljon pieniä, kauniita yksityiskohtia, jotka kauempaa katsottuna jäävät huomaamatta. Kuten nämä kruunupäät. :)

Keväisten silmujen tuijottelun ohella bongaillaan tyttären kanssa myös muita kevään merkkejä. Piirrustusvimman vallatessa tuli tehtyä oikein bongauslappusetkin kevättä varten. Tyttären lappuun tuli vähän eri juttuja, mm. kuralätäkössä hyppiminen ja jäätelön syönti ulkona (Mikä on tehty jo!!). Omaan lappuuni laitoin tietysti kaikki lempparikevään merkit.

Vielä ei ole muuta kun linnunlaulu bongattu, täältä kun ei ole vielä edes lumet sulaneet. Meiltä kun ajelee pari kilometriä isolle tielle, lumitilanne on jo paljon vähäisempi. Asumme niin metsän reunassa, toisaalta täällä on suojaista ja pakkasta aina vähemmän, mutta lumi vain sulaa hitaammin. 

Niitä piippoja odotellen, mitä muiden kuvista on jo saanut ihastella! 

Mukavaa viikkoa!

:)

Heijastus

Heijastus sulavan lammen pinnalla...

Kuin kurkistaisi kevääseen!

Ihan kohta alkaa ensimmäinen kevätkuukausi.

Maaliskuu.

:)

Mukavia viimeisiä talvipäiviä!

Kevätpäivän siemenpostia

Tällä viikolla kevään ensimmäinen tuulahdus tervehti heti ulko-oven avatessa. Aurinko paistoi, räystäiltä tippui vettä, linnut lauloi... Se vei mennessään viimeisetkin talviunenrippeet ja oli ihan pakko kirmata silkasta riemusta pieni lenkki ulkona, lumikinoksista huolimatta :D

Sopivasti samana päivänä postilaatikkoon tipahti kevääntuntuista postia. Tilaamani siemenet olivat saapuneet ja mikäpä sen parempi, kuin kevään tuoksu nenässä ryhtyä kylvöpuuhiin. 

Nämä siemenpussukat oli niin ihanan näköisiä, että oli ihan pakko ennen niiden auki repimistä ihastella niitä kahvikupposen ääressä ja ajatuksissa jo lentää kevättä kohti. Mä en muuten juo kahvia mustana. Se vain näytti kuvissa paremmalta mustana :D :D

Kelloköynnös on jo kylvetty aiemmin ja sieltä alkaa jo kasvua näkyä. Seuraava satsi on karhunlaukka, lumihiutale, tyräkki ja petuniat. Kesäneilikka jäi vielä uupumaan, toivottavasti jälkitoimitus tulee ajoissa.

Lumihiutale on yksi uusista kokeiluista tyräkin ja karhunlaukan ohella. Sen pikkuruiset, pilleröidyt siemenet on kuin kultahippuja tuolla pienessä kotelossaan. Onkohan tämä sitä puutarhurin kultaa?? :D

Myöhemmin kylvän sinisievikin 'Pennie Black' ja peikonkakkaran. Uusia kokeiluja nekin. Olen koittanut vetää hillittyä linjaa kylvösten suhteen ja tällä kertaa suunnitellut kesäkukkaistutukset etukäteen. Se hillitsee jonkin verran mopon käsistä lähtemistä, toivonmukaan säästää hermoja ja istutuksiin saa selkeyttä. Jos laittaisin kaikkea mikä silmää miellyttää, olisi lopputulos luultavasti aika sekava, tila loppuisi kesken hallin yläkerrasta ja kissa luultavasti söisi niistä puolet, jotka joutuisi sisällä kasvattamaan... ja loput tiputtelisi lattialle. Katsotaan nyt kuinka mopo pysyy käsissä. Voi olla, että jotakin extraa kuitenkin matkaan tarttuu, sehän on melko luonteenomaista viherpeukalolle :D

Mukavaa keskiviikkoa!

Ps. Tuon kuksan alla oleva alunen on keramiikassa tehty ja siinä on perennojen tieteellisiä nimiä. Siinäpä tuli opiskeltua niitä kahvitauolla, kun pannunalustaa pyöritteli :D Niitä on toinenkin, puiden nimistä.

Kevään kolmikko ja extrat

Sain idean Suvikummun Marjalta miettiä 3 kasvia, mitä odottaa eniten keväällä tulevan näkyviin. Ja samalla kun alkasin kuvia selata, totesin heti, että top 3 on liki mahdoton valita. Melkein pitää arpaa heittää, mitkä tähän postaukseen pääsee.

Ensimmäisenä tuli mieleen lumikellot. Voiko olla kauniimpaa kevään merkkiä?? Ihana keväinen tunne läikähtää sydämessä, kun valkoiset kellot osuvat silmiin ensimmäistä kertaa.

Ei ollut riemulla rajaa, kun nämä löytyi meidän autiomökin pihasta joitakin vuosia sitten! Katajamäen asukkaat olivat istuttaneet aikoinaan lumikelloja!

Viime keväänä Katajamäen pihapiiri yllätti uudestaan. Luulin jo löytäneeni kaikki kasviaarteet vuosien varrella sen umpeenkasvaneelta pihalta, mutta sitten silmäkulmaan osui jotakin valkoista. Apua!!! Onko meillä valkovuokkoja!!!! Oli se varmaan näky, kun puutarhuri tanssi pitkin  rappeutunutta pihaa riemusta kiljuen :D Kevään tullen olen varmasti paikallla, kun nämä kukkivat!

Kolmanneksi on ihan pakko laittaa ne mulle niin rakkaat puut. Istutin viime vuonna Sulkaharmaalepän, taalainkoivun, mukuraharmaalepän, rautatieomenapuun ja useamman havukasvin.  En malta odottaa, että lehtipuut puhkeavat hiirenkorvalle ja erikoiset havut tulevat lumipeitteen alta näkyviin. Ovatko kaikki hengissä?? Nekin, joiden menestyksestä täällä ei ole varmaa tietoa?

Kuvassa sulkaharmaalepän ihanat hapsumaiset lehdet.

Mukuraharmaaleppä oli vain 15 cm pitkä taimi ja lumikerros on peittänyt sen jo aikapäiviä sitten. Onneksi laitoin verkot ympärille, ettei kukaan tallo sitä vahingossa. Taitaa verkkon tehtävä olla sen kohdalla suojata taimi ulkona kirmaavilta lapsilta ja poukkoilevalta puutarhurilta eläinten sijaan :D

En malta olla laittamatta muutamaa extraa... Istutin syksyllä rivin laukkoja kuunliljojen taakse. Sitä pallokukintojen rivistöä odotan innolla.

Kuunliljojen piipot ovat aina yhtä odotettuja. Joka vuosi tulee hommattua uusia lajikkeita ja niiden tuuhentuminen vuosivuodelta on aina yhtä ihanaa seurattavaa.

Pelastin tuttavien pihasta, kaivinkoneen alta, muutaman lehtoakileijan. Perinnekasvit ovat saamassa hyvää jalansijaa puutarhasta ja jahka Katajamäen tontille asti päästään, niin on hyvä olla jo valmiina jakotaimia perinnekasveista. Eihän sinne voisi muuta kuvitellakkaan kuin perinnekasveja, vanhan mäkituvan pihapiiriin.

Tästä jäi vielä vaikka mitä pois, mutta niistä tulee varmasti kevään tullen

runsaasti kuvamateriaalia :)

Hyvää Helmikuuta!

Kohti kevätaurinkoa mennään!