Syksyn sävyt-haaste

Olen syksyn aikan saanut muutaman eri haasteen ja 

nyt pihatöiden hiljennyttyä on vihdoin aikaa niihin vastailla.

Aloitetaan ajankohtaisesta syksyn lempivärit haasteesta..
Syksyisiä kuvia on täällä näkynyt jo aiemmissakin
postauksissa, mutta itse en ainakaan niihin kyllästy kovin helposti.
:D

Haasteen sain Kristiina K-blogista.

Tässä tulee mun syksyn värikartta
:)

Keltainen

Lempivärini:

punainen

Ruskea

Harmaa

Sininen hetki

 

Tulen väri ja lämpö

harmauden keskellä.

Syksy on mulle rauhoittumisen aikaa.

Harmaus, kylmyys tai pimeys ei ahdista,

ne antaa luvan nuotiolle, takkatulelle ja kynttilöille,

villasukille, sukkapuikoille, saunalle ja levolle.

<3

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Unelmia ruusuista

Kukkia ja haaveita

Oli aika

Haasteen ohjeet meni näin:
 - haasteeseen vastaava kertoo kuka aloitti 
haasteen (Tiiu, Puutarhahetki-blogista)

             - tehdään postaus itselle rakkaimmista syksyn väreistä
- käydään lisäämässä postaus 
"Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin" 
Syksyn sävyt kommenttikenttään

   - haastetaan mukaan 3 tai useampi blogi

Myöhemmin tulossa vastaukset puutarhan 
ongelmakohdat-haasteeseen sekä kompostointi-haasteeseen :) 

Mukavaa tiistaita!

pakkasen maalaamaa

Syksyn pienet pakkaset maalaa

kuurareunuksia puutarhaan.

Pihlajan lehdet ovat kauniita vielä ruskeinakin.

Ne myös maatuvat nopeasti, joten usein säästän

aikaa ja jätän ne haravoimatta.

Päivän lämpöasteet sulattaa kuurareunukset.

Lokakuun loppu vie menessään ruskan rippeet

ja nämäkin vaahteran lehdet ovat jo alas varisseet.

Tällä syksyn väriterapialla kohti talvea.

Toivottavasti saadaan edes lunta maahan!

Mukavaa tiistaita!

Rautatieomenapuu, satoa ja talvisuojausta

Aiemmin mainitsinkin, että sain 

valmistujaislahjaksi ystäviltäni rautatieomenapuun.

(Malus 'Hyvingiensis')

Omenapuu ennen syyslomaa.

...ja syysloman jälkeen.

 Äkkiä se ruska katosi...

Rautatieomenapuun omenat ovat melko pieniä ja kirpeitä

ja olenkin miettinyt mitä niistä sitten tulevaisuudessa

voisi tehdä. Oman puun satoa tosin saa

vielä jokusen vuoden odottaa, mutta alla oleva kuva kertoo, että

melko hyvänkokoinen sato varttuneemmasta puusta tulee. 

Anteeksi hieman tärähtänyt kuva, tuli räpättyä kännykällä

illan hämärtyessä :/

Rautatieomenapuu kansalaisopiston edessä.

Puun alle muodostuu maja.

:)

Omenapulmaan tuli ratkaisu hyvinkin äkkiä, kun

yhtenä päivänä poikkesin tuttavani luona 

kahvilla työpäivän päätteeksi.

Hän tarjosi maistiaisiksi omenatuoremehua,

joka oli tehty puristamalla rautatieomenapuun omenista.

Ja voi poijat, että oli hyvää!!

Sopivan makea, ei liian kirpeä.

Onhan meillä ennenkin tehty omenoista mehua 

tuoremehuasemalla, mutta miten ei tullut

ajatelleeksi, että sinnehän ne pikku omputkin sopii!

Ja jotta sitä päästäisiin satoikään, viikonloppuna laitoin

puulleni talvisuojaksi verkon ja rungonsuojan,

jottei puu katoa pitkäkorvien purtavaksi.

Samalla suojasin kaksi muutakin omenapuuta, pikkujasmikkeen,

kesällä istutetut sulkaharmaalepän, mukuraharmaalepän ja taalainkoivun

sekä vanhat mustikkapensaat.

Tänä kesänä jotenkin päässyt kasvamaan tämä

suojattavien määrä... :D

Rautatieomenapuun alkuperä on 

Hyvinkäällä Vr:n taimistolla, joita

1800-luvun lopulla perustettiin rautatieasemien

ympäristöjen kuntoon laittamista varten.

Siitä juontaa nimi Rautatieomenapuu.

Hyvää alkavaa uutta viikkoa!

Jänkhällä joikaamassa

Syyslomaviikko hujahti karun kauniissa maisemissa

Ivalossa, seurakunna nuortenreissulla.
Olin ystäväni kanssa keittiöhommissa auttelemassa ja samalla
päästiin nauttimaan lapin luonnosta ja tyydyttämään
pohjatonta lapin kaipuuta :) Myös tyttäreni oli mukana
ja hyvin jaksoi pitemmätkin patikkaretket vaikka ikää on vasta 9 vuotta.
 Instan puolella sieltä onkin jo kuvia vilissyt

ja tässä lapin kuvaterveiset myös blogin puolelle.

Illalla tultiin perille Ukontuvalle, Ukonjärven rannalle niin 

myöhään, että pimeys oli laskeutunut.

Aamu valkeni sumuisena ja harmaana,

mutta niiiiin kauniissa maisemassa

Harmaus ei haitannut yhtään,

olin kaivannut tätä rantaa ja 

maisemaa niin kauan. <3

Ensimmäisenä päivänä käytiin patikoimassa

kävelymatkan päässä olevalla Sovintovaaralla.

Illalla mulle nousi kuumetta ja kurkku oli ollut jo ennen reissua kipeä

ja seuraavana päivänä jäinkin mökille muiden lähtiessä Kiilopäälle.

Harmitti, mutta toisaalta mökin hiljaisuudessa sain levättyä

rauhassa todella kiireisen ja hektisen kesän ja syksyn jälkeen.

Iltapäivällä jaksoin jo lähteä ulos rantaan kameran kanssa.

 Läheltä löytyi vanha laituri.

Ukontupa

Seuraavana päivänä olo oli kohentunut ja lähdin mukaan

Pielpajärven erämaakirkolle. Matkaa kertyi reilu 9km yhteensä.

Tällaisen koukkurunkoisen männyn tahtoisin omaankin pihaan.

<3

Polulla risteili puun juuret ja 

yöpakkasen jäljiltä ne olivat liukkaitakin.

Viimeisenä päivänä toisten lähtiessä keilaamaan,

minä lähdin ystäväni kanssa Saariselän poluille kävelemään.

Siellä metsästä suhahti yhtäkkiä pään päälle rohkea lapintiainen.

Se pörräsi ympärillä ja kävi kutsumassa toverinsakkin paikalle.

Ilmiselvästi olivat tottuneet saamaan herkkuja retkeilijöiltä.

Onneksi repusta löytyi vähän evästä jaettavaksi näille

pikku tirpoille.

Kuten instan kuvatekstissä totesin, ei ole minusta linnunpelättimeksi,

mutta hymyssä suin jatkettiin matkaa tästä iloisesta kohtaamisesta.

Illalla lapin taivas tarjoili huikean valonäytelmän ja yöunet 

jäi vähän vähiin kun yritin sitä tallentaa kameralle.

En ole mikään ammattikuvaaja superhyvine kameroineen,

mutta tähän kuvaan olen tyytyväinen.

:)

Viimeinen päivä ennen lähtöä valkeni vaaleanpunaisena.
Ai että mulla on nyt jo ikävä tuonne!!

Nyt ollaan taas kotona mieli levänneenä, stressitaso laskeneena

 ja monta muistoa rikkaampana.

Toivottavasti seuraavaan lapin reissuun

ei mene kymmentä vuotta :)

Hyvää viikonloppua!

Norsu posliinikaupassa vadelmapenkin tarinassa

Viime vuoden keväällä aloitin tämän projektin,

eli vuorossa yksi pitkän kaavan kautta valmiiksi-postaus.

Tai... valmis tämä on vasta ensi keväänä :D

Mutta asiaan, eli vadelmapenkin uusimiseen.

Viime vuoden keväällä tosiaan kokeilin kaivinkonekuskin uraa

aloitella omassa pihassa ja raapaisin kauhalla uuden kasvualustan paikan

vadelmille. No, isäntä kävi sitten viimeistelemässä pinnan, jottei ihan kynnöspeltoa

jätetä jälkeensä :D

Empä näköjään ole ottanut todistusaineistoa

 huikeasta kaivinkoneurakoinnistani tämän enempää

Mistäköhän johtuu...?  

:D

Kuoppaan peittelin mullan kanssa läjän oman kylän hevosten lantaa

ja sitten alkoikin työ- ja koulukiireet painaa niin päälle, että projekti jäi 

pressujen alle odottamaan aikaa parempaa.

Ja se aika tuli tänä syksynä, kun oli pakko 

saada taimistolta ostettu keltainen vadelma istutettua.

Tuo meidän kuormaaja, jota hallin töissä käytetään sai toimia nyt

puutarha traktorina.

Vähän se oli kuin norsu posliinikaupassa, kun kahden

tyrnipuskan välistä koitin kauhakuormallista 

multaa ujuttaa niin lähelle kuin vain saa.

Mutta tyrnit säilyi vahingoittumattomina!!

:D

Kuormaajalla kiikutin myös painavat puupölkyt paikalleen,

kun olin saanut niille pohjan tehtyä murskeesta.

Kun puupölkyt lahoaa, vaihdan ne kiviin,

mutta tällä mennään useampi vuosi. 

Materiaali valittiin nyt

'sillä mitä kaapista löytyy' periaatteella

Pölkkyjen ja mullan väliin laitoin

töistä jäänyttä patolevyn soiroa, jotta kostea 

multa ei ole kosketuksissa puuhun.

 Levitin multaa vattupenkin ympärille ja kylvän 

vattupenkin viereen nurmikon siemeniä ja

kauemmaksi niittysiemen seosta.

Jotain joka houkuttelee perhosia ja pörriäisiä.

:)

Toinen puoli vattupenkkiä jäi vielä viimeistelemättä, koska 

ajattelin ensin keväänä siirtä vadelmat tuosta vanhasta paikasta uuteen

ja sitten on paljon helpompi tuoda multaa ja viimeistellä

toinen puoli, kun vadelmat eivät ole enää edessä.

Ihanaa saada tuo muovilla vuorattu, koivua ja pajua kasvava

vattupenkki pois! :)

Näitä kuvatessa oli ihan pakko räpsäistä kuva lähellä olevista

mustikkapensaista. Niiden syysväri on ihan käsittämättömän häikäisevä!

Ja tupaan palatessa oli vanha kissarouva

kuvauksellisella tuulella ja kehräsi kameralle.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,

hyvää loppuviikkoa!!