Säleikköomenapuu

Olen haaveillut säleikköomenapuusta siitä lähtien, kun näin Lepaalla seinän vieressä kasvavat komeat säleikköpuut. Paikan keksiminen puulle kesti tovin. Se ei saisi kasvaa kiinni seinässä, mutta jotakin sen takana olisi oltava, jotta se erottuu paremmin. Lunta ei myöskään saisi tippua puun päälle katolta, joten talon eteläseinä oli siis pois suljettu. Talvella kun pudoteltiin lumia sikalan katolta, keksin puulle oivallisen paikan sikalan seinustalta, kasvihuoneen vierestä. Se on suojainen, puuta ei tarvitse istuttaa seinään kiinni ja lumi ei putoa puun päälle. 

Kun sitten Viherhietikolla näytti olevan hedelmäpuut tarjouksessa, lähdin katsomaan josko sopiva yksilö löytyisi. Ja löytyihän se! Ihan täydellinen säleikköpuu siellä minua odotti. Lajike on hillittykasvuinen Valkea kuulas. Sen oksat menivät juuri sopivasti oikeaan suuntaan ja niitä ei tarvinnut juurikaan leikellä pois.

Koska puu ei saa olla kiinni seinässä, tein sille tuen heinäseipäistä. Laitoin seipäät kiinni metallisiin aitatolpan jalkoihin, jotta kostea maa ei lahota heinäseipäitä ja rakennelma kestää pitempään. Lisäilen poikittaisia seipäitä sitä mukaa kun puu kasvatta oksia ylemmäksi.

Nyt kun malttaisi odottaa, että puu kasvaa! Jännittävää nähdä kuinka onnistun tässä projektissa. Oon ihan hurahtanu näiden puiden muotoiluun. :D Jospa tämäkin puu joskus näyttäisi tältä:

Viime kesänä istutettu rautatieomenapuu kukki runsaasti keväällä, mutta omenoita on niukasti. Tosin en kyllä odottanutkaan nuorelta puulta vielä satoa. Tein sille juuri kesäparturoinnin ja typistin pitkäksi hujahtaneita oksia, jotta siitä alkaisi kasvaa sateenvarjon mallinen. 

Vanha kissarouva on ahkerasti mukana puutarhapuuhissa, kun juniori viihtyy kesäretkillä, eikä ole kiusaamassa. Välillä meinaa kompastua näihin kissoihin, kun kumpikin tuppaa jalkoihin kiehnäämään kesken puutarhastelun :D

Mukavaa ja helteistä (täällä hipoo +30 astetta) Heinäkuuta!

Rautatieomenapuu, satoa ja talvisuojausta

Aiemmin mainitsinkin, että sain 

valmistujaislahjaksi ystäviltäni rautatieomenapuun.

(Malus 'Hyvingiensis')

Omenapuu ennen syyslomaa.

...ja syysloman jälkeen.

 Äkkiä se ruska katosi...

Rautatieomenapuun omenat ovat melko pieniä ja kirpeitä

ja olenkin miettinyt mitä niistä sitten tulevaisuudessa

voisi tehdä. Oman puun satoa tosin saa

vielä jokusen vuoden odottaa, mutta alla oleva kuva kertoo, että

melko hyvänkokoinen sato varttuneemmasta puusta tulee. 

Anteeksi hieman tärähtänyt kuva, tuli räpättyä kännykällä

illan hämärtyessä :/

Rautatieomenapuu kansalaisopiston edessä.

Puun alle muodostuu maja.

:)

Omenapulmaan tuli ratkaisu hyvinkin äkkiä, kun

yhtenä päivänä poikkesin tuttavani luona 

kahvilla työpäivän päätteeksi.

Hän tarjosi maistiaisiksi omenatuoremehua,

joka oli tehty puristamalla rautatieomenapuun omenista.

Ja voi poijat, että oli hyvää!!

Sopivan makea, ei liian kirpeä.

Onhan meillä ennenkin tehty omenoista mehua 

tuoremehuasemalla, mutta miten ei tullut

ajatelleeksi, että sinnehän ne pikku omputkin sopii!

Ja jotta sitä päästäisiin satoikään, viikonloppuna laitoin

puulleni talvisuojaksi verkon ja rungonsuojan,

jottei puu katoa pitkäkorvien purtavaksi.

Samalla suojasin kaksi muutakin omenapuuta, pikkujasmikkeen,

kesällä istutetut sulkaharmaalepän, mukuraharmaalepän ja taalainkoivun

sekä vanhat mustikkapensaat.

Tänä kesänä jotenkin päässyt kasvamaan tämä

suojattavien määrä... :D

Rautatieomenapuun alkuperä on 

Hyvinkäällä Vr:n taimistolla, joita

1800-luvun lopulla perustettiin rautatieasemien

ympäristöjen kuntoon laittamista varten.

Siitä juontaa nimi Rautatieomenapuu.

Hyvää alkavaa uutta viikkoa!

Taimipäivät Mustilassa

Toteutin haaveeni vierailla Mustilan puutarhassa ja arboretumissa vielä tänä kesänä.

Ja mikäs sen parempi, kun taimipäivät sattui vapaalle viikonlopulle.

Tässä muutamia kuvia sieltä, tosin kuvaaminen jäi vähän vähälle, kun oli niin paljon

mielenkiintoisia keskusteluja ja luentoja taimivalikoimasta puhumattakaan.

Aikakin loppui kesken, kun yritin ehtiä kaikkeen mikä kiinnosti :D

Taimihuutokaupassa oli monta mielenkiintoista 

huutokaupattavaa. 

Hirvensalmen taimistolta sain hyviä vinkkejä varttamiskokeiluihin

ja tottakai muutama puu lähti mukaan.

Vakka-taimen osastolla käytiin myös mielenkiintoiset keskustelut.

Kotiin tuomisia kertyi tottakai.

Neljä puuta, ja muutama perenna.

Puut mahtuivan mun pikku bemariin oikein hyvin, olisi vielä lisääkin mennyt :D

Mun kotiarboretum kasvaa mukavasti.

Sulkaharmaaleppä Alnus incana f. laciniata

Taimi oli n. 90 cm korkea.
Nämä hapsottavat lehdet ovat niiiiin kauniita!

Mukuraharmaaleppä Alnus incana f. Gibberosa

Tämä oli puista pienin, n. 15 cm korkea.
Toisaalta mielenkiintoista nähdä sen kasvua ja koska mukuroita alkaa muodostua runkoon, toisaalta taas sen hidaskasvuisuus voi koetella kärsivällisyyttä. No, sitten täytyy hakea jostain isompi yksilö sille kaveriksi :D

Taalainkoivu Betula pendula 'Dalecarlica'

Nämä liuskalehtiset lajikkeet jotenkin vaan kolahtaa muhun :)

Marjakuusi Taxus 'Raisio'

Marjakuusen ostin Hongiston taimiston osastolta.
On kuulemma paahteenkestävä lajike.

Sitten perennaostokset.

Keijunkukat ja Hapsijukka

Keijunkukista (Heuchera) löysin lajikkeet, joita olin puutarhaani haaveillut,
'Lime marmelade' ja 'Black pearl' Nämä löytyi virolaisen taimiston valikoimista.

Hapsijukkaan (Yukka filamentosa) törmäsin Bosnian reissulla niin monta kertaa,
että pakkohan se oli  kokeiltavaksi saada,
kun sellaisen Vakka-taimen osastolta bongasin.
Sain vielä hyvät ohjeet sen kasvattamiseen Suomessa, jotta se selviäisi talvesta.

Tässä Bosniassa kukassa ollut hapsijukka.
Toivottavasti mullakin on pian tällainen :D

Taimistopäivän jälkeen kierrettiin vielä arboretumissa ja seuraavana päivänä
retkeiltiin Tampereella Hatanpään arboretumissa. Siitä ihan oma postaus myöhemmin.
Oli kyllä antoisa reissu. Kannatti lähteä pohojammaan lakeuksilta asti käymään Mustilassa :)

Ja muuten...
Olipa kerran puutarha... -blogi löytyy nyt myös instagramista.
Linkki sinne blogin sivupalkissa, käykäähän kurkkimassa :)

Hyvää elokuun viimeistä viikkoa!

Lisää puutarhajuhlaa ja rautatieomenapuun istutus

Puutarhajuhlat kesältä jäi sen verran kutittelemaan mieltä, että

päätin pitää extemporee pienet valmistujaiset puutarhurin tutkinnon kunniaksi

 ystävien kesken viime viikonloppuna. Tietysti puutarhassa :)

Sää onneksi suosi, ei liian kuuma, mutta ei liian viileäkään.

Aurinko paistoi ja iloinen puheensorina täytti puutarhan.

Oli ihanaa saada iso joukko ystäviä kokoon.

Tarjoilussa sain apua muutamalta ystävältä.

Tämä voileipäkakku oli aivan huikea taideteos sekä ulkonäöltään, että

maultaan. En voi kun ihailla toisten taitoja! :)

Kattauksen tein olkkariin, jäi terassille tilaa istuskella :)

Ulko-ovelta vaihdoin ränsistyneet kesäkukat uusiin asetelmiin.

Ostin kääpiövuorimännyn ja kääpiöserbiankuusen, jotka koristivat asetelmissa

juhlien ajan. Tällä viikkoa istutan ne havupenkkiin ja ruukkuihin hommaan kanervat tai callunat niiden tilalle.

Kääpiövuorimännyn kaverina hopealankaa ja murattia.

Toisessa ruukussa kääpiöserbiankuusi hopealangan kera.

Sain aivan valtavan ison krysanteemin, hyvä että syliin mahtui :D

Kaksi ystävääni yllättivät oikein toden teolla.

Olin joskus ilmeisesti maininnut haaveilevani rautatieomenapuusta.

Ja nyt he tulivat juhliini mukanaan sellainen!

Hyvä, etten heti lähtenyt sitä istuttamaan :D

Maltoin kuitenkin seuraavaan päivään ja sitten iskin lapion maahan.

Paikka valikoitui vanhan omenapuun viereen syystä, että joudumme tuon vanhan puun pikapuoliin kaatamaan. Siinä on niin paljon lahovikaa, että kohta rajumpi tuuli repii suuret oksat maahan.

Rautatieomenapuu on hyvän välimatkan päässä, että oksat eivät rysähdä sen niskaan, mutta puun kaadon jälkeen rautatieomenpuu pääsee kasvattamaan leveän, sateenvarjomaisen latvuksensa ja peittää vanhan puun jättämää aukkoa.

Tämä on mielenkiintoinen projekti kaikkine leikkaamisineen, jotta latvus pääsee kasvamaan kauniiksi sateenvarjoksi. Oikea PUUtarhurin unelma :D

Kuivan kesän myötä olen istutusten yhteydessä alkanut asentaa kasteluputkia, joita pitkin veden saa kaadettua sinne, missä sitä eniten tarvitaan, nimittäin juuristolle.

Töistä usein jää jos jonkinlaista putken pätkää yli ja niistä olen näitä kasteluputkia sahaillut.

Tämä on erityisen hyvä keino puiden lisäksi myös kärhöille hoitaa kastelu ja ravinteet suoraan juuristolle. Putken voi parin kesän jälkeen ottaa pois, puun juurruttua kunnolla.

 

Tämä rautatieomenapuu muistuttaa minua aina näistä kahdesta ystävästäni.

Puutarhani on kuin tarina, johon talletan kasvien muodossa muistot ystävistä ja

erityisistä hetkistä elämässä. <3

Tästä onkin hyvä lähteä uuteen viikkoon ja uusiin tuuliin,

kiitollisena kaikista ystävistä, joita elämääni on siunaantunut!

Tähän loppuun vielä kuva meidän uudesta karvaisesta perheen jäsenestä!

Tässä on Justus, ikää 12 viikkoa!

Justus on villi ja utelias tapaus. Omasta kodistakin löytyy aivan

uusia piilopaikkoja, joiden olemassaolosta en edes tiennyt :D

Vanhan kissarouvan kanssa Justusta ei voi vielä yhdessä pitää.

Vanha rouva on vähintääkin pöyristynyt moisesta vauhdista ja 

haluaa mieluummin pitää pienen hajuraon ja se hänelle suotakoon.

Hitaasti, mutta varmasti Jessi alkaa pienelle tulokkaalle suopua.

Hyvää alkanutta viikkoa!!

:)

Aronian varttaminen pihlajaan, miten onnistui?

Keväällä täällä kerroinkin mun varttamiskokeiluista.

Meillä ei koulussa varttamista sen kummemmin opetettu, saati kokeiltu, joten

oli otettava oksa omaan käteen ja harjoiteltava itse. Taustatietoa keräsin alan asiantuntijoilta ja

You tubesta löysin muutaman videon aiheesta.

Tästä siis lähdettiin liikkeelle:

Kynänpaksuinen pihlajan runko, samanpaksuinen aronianoksa ja varttamisfilmiä.

Kävin ahkerasti kevään mittaan katsomassa josko silmut lähtisivät kasvuun.

Yksi näytti ihan kuivuneelta...

 Toinen oli lähdössä, mutta jotenkin sekin vaikutti aika huonon näköiseltä...

Kolmannessa ei ollut elonmerkkejä...

 Mutta neljäs. Siinä alkoivat silmut aueta!

Jippii!!

Kesän kiireissä unohdin koko varttamisjutun, kunnes sitten vihdoin muistin ja lähdin tutkimusmatkalle.

 Aloitin siitä, joka keväällä näytti varmimmin elon merkkejä.

Ja tsadaa, siinä se on!!

Elämäni ensimmäinen rungolliseksi vartettu aronia!

Päätin kuitenkin varmuuden vuoksi kiertää huonommalta näyttäneet vartteet, vaikka olin aika skeptinen niiden suhteen.

Yllätys oli melkoinen!

Toinenkin elossa!

Ja kolmas!!!!! 

Leuka putosi maahan asti hämmästyksestä!

Neljättä en löytänyt... hups, on vähän pöheikkö kasvanut kesän mittaan.

Kolmesta napsin pihlajan runkoon kasvaneet pihlajan versot pois.

Nyt ne saa kasvaa paikallaan ensi vuoteen, vasta sitten siirrän niitä puutarhan puolelle.

Varttaminen vie kasvin voimia niin, että siirto samana vuonna saattaisi pilata koko jutun, sillä puun voimat eivät riitä sekä varttamiseen, että juurtumiseen.

Tänään kiertelin kameran kanssa uudemman kerran ja löysin sen neljännenkin.

Siitä oli tullut melkoinen pöheikkö, kun pihlaja oli kasvattanut omia versojaan runkoon.

Mutta muuten myös tämä varte on elossa, tosin ei niin voimissaan, kun ne jotka putsasin pihlajan versoista aiemmin.

Jostain syystä tähän pihlajaan oli kasvanut kahdenlaisia lehtiä;

tavallisia kotipihlajan lehtiä sekä sellaisia missä lehdykät ovat yhdessä, vähän kuin ruotsinpihlajalla.

Jännä juttu.

Kokeilen vielä siistiä tämänkin pöheikön jos aronia varte siinä vielä piristyisi.

Kaikki vartteet olivat siis lähteneet kasvuun ja hymy on syystäkin korvissa. Enpä olisi uskonut näin hyvään onnistumisprosenttiin! :D

Nyt on onneksi muutama ylimääräinen puu, jos siirto jonkun kohdalla epäonnistuu.

Hmmm... mitähän sitä seuraavaksi varttaisi...?

Kuinka suuri kuusi mahtuu pieneen bemariin?

Niinkuin aiemmin mainitsin, oli koulun puitteissa 

työharjoittelussa Etelä-Pohjanmaan taimistolla.

Aivan huikean ihanan harjoittelun päätteeksi

sain kotiinviemiseksi jotain aivan ihanaa.

Jotain mistä olen haaveillut monta vuotta.

Saanko esitellä puutarhan uuden tulokkaan;

riippakuusi Picea abies 'Frohburg'

Olkoon tämä puu alku kotiarboretumille.

Riippakuusi on jotenkin niin sympaattinen alaspäin pyrkivine latvuksineen.

Latva kun ei tiedä olevansa latva. Jos kuusen haluaisi vielä korkeammaksi, latva täytyisi tukea ylöspäin, mutta minulle riittää tämä korkeus ja latva saa laskeutua alas.

Ennen kun kuusi kotiutui saatiin hyvät naurut,

kun sitä sovittelimme mun pikku bemariin.

Kuusella on nimittäin mittaa reilu 160 cm

 ja päälle vielä iso juuripaakku.

Mutta jos minä mahdun autoon ja isäntäkin, joka on yli 180 cm, niin 

täytyyhän sinne tuo kuusikin mahtua??

 Tämä on sitä puihin hurahtaneen logiikkaa luultavasti :D

Tosin en ottanut huomioon, että kuusi ei voi koukistaa jalkojaan.

Mutta niin vain kuusi saatiin kyytiin ja ehjänä kotiin. Vähäkin pidempi kuusi

olisi jo vilkutellut takaikkunasta.

Kyllä sitä on ollut hymy korvissa, kun sitä on tuossa pihassa ihaillut.

Jos suru- tai riippakuuset kiinnostaa tai muut erikoiset havut, kannattaa piipahtaa

Etelä-Pohjanmaan taimostolla. Sieltä löytyy monenlaista erikoisuutta aina käärmekuusista

mataliin havuihin.

Abies koreana 'Icebreaker'

 Tämä on seuraava haaveiden kohde :)

Rodovalikoimassa on valinnanvaraa.

Lisäksi taimistolla on laajat perenna-, ruusu-, lehtipuu-, hyötykasvi-, pensasvalikoimat.

Kiitos E-Pn taimistolle ikimuistoisesta harjoitteluajasta!

 Ei olisi paremmin voinut työharjoittelupaikkavalinnat osua kohdilleen :)

Mukavaa viikon alkua ja tervetuloa uudet lukijat!