Säleikköomenapuu

Olen haaveillut säleikköomenapuusta siitä lähtien, kun näin Lepaalla seinän vieressä kasvavat komeat säleikköpuut. Paikan keksiminen puulle kesti tovin. Se ei saisi kasvaa kiinni seinässä, mutta jotakin sen takana olisi oltava, jotta se erottuu paremmin. Lunta ei myöskään saisi tippua puun päälle katolta, joten talon eteläseinä oli siis pois suljettu. Talvella kun pudoteltiin lumia sikalan katolta, keksin puulle oivallisen paikan sikalan seinustalta, kasvihuoneen vierestä. Se on suojainen, puuta ei tarvitse istuttaa seinään kiinni ja lumi ei putoa puun päälle. 

Kun sitten Viherhietikolla näytti olevan hedelmäpuut tarjouksessa, lähdin katsomaan josko sopiva yksilö löytyisi. Ja löytyihän se! Ihan täydellinen säleikköpuu siellä minua odotti. Lajike on hillittykasvuinen Valkea kuulas. Sen oksat menivät juuri sopivasti oikeaan suuntaan ja niitä ei tarvinnut juurikaan leikellä pois.

Koska puu ei saa olla kiinni seinässä, tein sille tuen heinäseipäistä. Laitoin seipäät kiinni metallisiin aitatolpan jalkoihin, jotta kostea maa ei lahota heinäseipäitä ja rakennelma kestää pitempään. Lisäilen poikittaisia seipäitä sitä mukaa kun puu kasvatta oksia ylemmäksi.

Nyt kun malttaisi odottaa, että puu kasvaa! Jännittävää nähdä kuinka onnistun tässä projektissa. Oon ihan hurahtanu näiden puiden muotoiluun. :D Jospa tämäkin puu joskus näyttäisi tältä:

Viime kesänä istutettu rautatieomenapuu kukki runsaasti keväällä, mutta omenoita on niukasti. Tosin en kyllä odottanutkaan nuorelta puulta vielä satoa. Tein sille juuri kesäparturoinnin ja typistin pitkäksi hujahtaneita oksia, jotta siitä alkaisi kasvaa sateenvarjon mallinen. 

Vanha kissarouva on ahkerasti mukana puutarhapuuhissa, kun juniori viihtyy kesäretkillä, eikä ole kiusaamassa. Välillä meinaa kompastua näihin kissoihin, kun kumpikin tuppaa jalkoihin kiehnäämään kesken puutarhastelun :D

Mukavaa ja helteistä (täällä hipoo +30 astetta) Heinäkuuta!