Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marjapensaat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Marjapensaat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Mmmm... Marmeladia

Olen joskus todennut meidän olevan täysin omavaraisia mitä mehuihin tulee. Marjapuskat viinimarjoineen, vadelmineen ja mustikkapensaineen tuottaa runsaan sadon vuosittain ja niistä mehumaijalla keitetyt mehut riittää helposti koko vuodeksi ja välillä niitä jaetaan ystävillekkin. No, ehkä vadelma on ottanut vähän nokkiinsa kahdesta kuivasta kesästä ja sato on ollut pienempi. Mutta joka tapauksessa, pakastin on jälleen mehua täynnä vuoden tarpeiksi ja lopuille majoille on keksittävä muuta käyttöä. Siispä oli aika googlettaa kauan to do-listalla ollut mustaherukkamarmeladin ohje.



Pätevän näköisen ohjeen löysin Suklaapossu-blogista ja eikun kokeilemaan. Marmeladi oli helppo tehdä. Työläin vaihe oli odottaa, että marmeladit kuivuu ja kuivumisen aikana niitä piti käännellä. Nämä kuivuivat huoneen lämmössä kolme päivää ennen kuin olivat niin kuivia, että sokeroitaessa sokeri ei liuennut marmeladiin. 

Vihdoin kärsimätön herkkusuu pääsi maistiaisiin. Mmmm... nämähän maistuu ihan samalta, kuin lapin reissulla aina tuliaisiksi ostamani marmeladit. Ja mikä parasta, näissä ei ole mitään ylimääräisiä säilöntäaineita tai väriaineita, sokerista huolimatta parempi vaihtoehto makeannälkään, kuin kaupan irtokarkit. :)

Serkkuni piipahti kylässä juuri sopivasti marmeladien valmistuttua ja pääsi tietenkin makuraatiin. Sopisikohan näiden pinnalle lakritsijauhe? Heitti serkkuni idean ilmoille. Kun kaapissa kerran sattui olemaan purkillinen raakalakritsijauhetta, niin kokeiltava oli samoin tein. Näin lakritsin ystävän voin sanoa, että toimii! Siis jos tykkää lakritsijauheen mausta. Mutta jos haluaa, että marmeladi maistuu enemmän mustaherukalta, kannatta lakritsijauhe jättää pois. Se nimittäin peittää aika hyvin alleen kaikki hennommat maut.

Ehkäpä seuraava satsi on sitten kokeiltava punaherukasta...? 

Makoisaa sunnuntaita!

torstai 11. lokakuuta 2018

Norsu posliinikaupassa vadelmapenkin tarinassa

Viime vuoden keväällä aloitin tämän projektin,
eli vuorossa yksi pitkän kaavan kautta valmiiksi-postaus.

Tai... valmis tämä on vasta ensi keväänä :D

Mutta asiaan, eli vadelmapenkin uusimiseen.
Viime vuoden keväällä tosiaan kokeilin kaivinkonekuskin uraa
aloitella omassa pihassa ja raapaisin kauhalla uuden kasvualustan paikan
vadelmille. No, isäntä kävi sitten viimeistelemässä pinnan, jottei ihan kynnöspeltoa
jätetä jälkeensä :D

Empä näköjään ole ottanut todistusaineistoa
 huikeasta kaivinkoneurakoinnistani tämän enempää
Mistäköhän johtuu...?  
:D


Kuoppaan peittelin mullan kanssa läjän oman kylän hevosten lantaa
ja sitten alkoikin työ- ja koulukiireet painaa niin päälle, että projekti jäi 
pressujen alle odottamaan aikaa parempaa.

Ja se aika tuli tänä syksynä, kun oli pakko 
saada taimistolta ostettu keltainen vadelma istutettua.


Tuo meidän kuormaaja, jota hallin töissä käytetään sai toimia nyt
puutarha traktorina.

Vähän se oli kuin norsu posliinikaupassa, kun kahden
tyrnipuskan välistä koitin kauhakuormallista 
multaa ujuttaa niin lähelle kuin vain saa.
Mutta tyrnit säilyi vahingoittumattomina!!
:D


Kuormaajalla kiikutin myös painavat puupölkyt paikalleen,
kun olin saanut niille pohjan tehtyä murskeesta.
Kun puupölkyt lahoaa, vaihdan ne kiviin,
mutta tällä mennään useampi vuosi. 
Materiaali valittiin nyt
'sillä mitä kaapista löytyy' periaatteella
Pölkkyjen ja mullan väliin laitoin
töistä jäänyttä patolevyn soiroa, jotta kostea 
multa ei ole kosketuksissa puuhun.


 Levitin multaa vattupenkin ympärille ja kylvän 
vattupenkin viereen nurmikon siemeniä ja
kauemmaksi niittysiemen seosta.
Jotain joka houkuttelee perhosia ja pörriäisiä.
:)

Toinen puoli vattupenkkiä jäi vielä viimeistelemättä, koska 
ajattelin ensin keväänä siirtä vadelmat tuosta vanhasta paikasta uuteen
ja sitten on paljon helpompi tuoda multaa ja viimeistellä
toinen puoli, kun vadelmat eivät ole enää edessä.


Ihanaa saada tuo muovilla vuorattu, koivua ja pajua kasvava
vattupenkki pois! :)

Näitä kuvatessa oli ihan pakko räpsäistä kuva lähellä olevista
mustikkapensaista. Niiden syysväri on ihan käsittämättömän häikäisevä!


Ja tupaan palatessa oli vanha kissarouva
kuvauksellisella tuulella ja kehräsi kameralle.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
hyvää loppuviikkoa!!

torstai 9. elokuuta 2018

Satokausi

Satokausi käynnistyy aina yhtäkkiä heinäkuun viimeisillä viikoilla.
Vaikka sen tietää joka kesän lopulla tulevan,
aina se jostain syystä yllättä, että joko nyt marjat kypsyvät.

Viinimarjoja tulee tänäkin vuonna hyvin, kuivuudesta huolimatta.
Tunnustan, olen kotona laiska kastelemaa ja niinpä marjapuskat 
ovat saaneet pärjätä paria kastelukertaa lukuunottamatta omillaan.

Vaan niinpä vanhan pellon pohjille perustettu puutarha 
on pidättänyt kosteutta sen verran, että satoa saadaan tänäkin vuonna.
Suurimman osan mehustan ja pakastan.
Mehujen suhteen olemme olleet omavaraisia siitä lähtien, kun tänne
10 vuotta sitten muutimme.

Suurin vaje sadon määrässä näkyy vadelmissa.
Niitä tulee huomattavasti vähemmän.

Pensasmustikoita tulee hyvin, ei kuitenkaan ihan niin sinisenä ole 
puskat mitä viime vuosina. Mutta ihan riittävästi omiin tarpeisiin kuitenkin.
Näitä on kiva kerätä, kun ämpäri täyttyy nopeaan isoista marjoista.
Jessi-muori on aina paikalla marjoja kerätessä.

Viime viikolla aloitin pitkään odottaneen operaation mustikkapensaiden 
alustan siistimisessä. Työtä riittä, sillä rikkaruohot ovat päässeet valtaamaan
pensaiden alustaa. Kaksi ensimmäistä pensasta on nyt kierretty kivillä ja katettu
puunkuorikatteella. 6 pensasta jäljellä, huh! :D

Tomaateistakin on tullut mukavasti satoa.
Niitä tulee nyt enemmän, kun pariin viime vuoteen.
Niitä on tullut kasteltua huolellisemmin :D

 Mukavaa elokuuta ja hyvää elonkorjuuaikaa!


perjantai 1. syyskuuta 2017

Syksy maistuu marjoilta

Nyt on taas saanut täydentää mehu ja marjavarastojaan talvea varten.
Puutarha pistää parastaan viinimarjojen, vadelmien ja pensasmustikoiden kanssa.
Sadon määrästä päätellen kesä on ollut niiden kannalta hyvä.

Vadelmat jäi työkiireiden keskellä siirtämättä uudelle paikalleen, mutta saipa ainakin kunnon vadelmasadon vanhoista puskista. Nyt on ainakin paikka jo valmiina yhtä multakuormaa vailla :)
Pensasmustikkaa riittää, ensimmäiset ovat alkaneet kypsyä.

Neljä vuotiaaseen omenapuuhun tulee ensimmäistä kertää paljon omenaa.
Viimevuonna tuli kolme, nyt on varmaan kolmekymmentä.

Olettekos kuulleet hevosenkenkäpuusta?? :D
Se kuuluu omenapuiden sukuun, mutta tänä vuonna se kasvatti komean 
kasan ruostuneita hevosenkenkiä, jotka taivuttavat oksia kevyesti.
Liekö tämän tieteellinen nimi 
Malus horsemus 'Shoes'
:D

Tomaatit ovat antaneet odotuttaa maistiaisia, mutta nyt ensimmäiset kirsikkatomaatit (Tiny Tim-lajike) ovat päätyneet suuhun asti. Nam!

Tiikeriraitainen tomaatti on alkanut myös punertua.
Empä tiedä ehtiikö koko sato enää kasvihuoneessa kypsyä, mutta saadaan sieltä nyt ainakin jonkin verran. Aurinkoisia päiviä on ollut niin kovin vähän.


Elokuun loppupuolella katse kiinnittyi vanhan autiotalomme seinustalle ohi ajaessa.
Mitäs tuolla kukkii??? Tuo ei kyllä ole maitohorsma! Niitä kun ympärillä on paljon.
Vanha piha tuottaa yllätyksiä aina vain. Harmaamalvikkihan se sieltä kurotteli päätään seinän vierustalla. Miten en ole ennemmin huomannut...? :D
Tiedänkin jo mihin tätä siirrän kunhan saan uusia kukkapenkkejä tehtyä.

Vanhat hoitamattomat puutarhat autiotalojen ympärillä saattavat tarjota mukavia yllätyksiä vanhan ajan perennojen muodossa. Kaikki eivät onneksi ole rikkaruohojen tukahduttamia :)
Tämä vanha tupa on ollut meillä muutaman vuoden, josko jossain vaiheessa ehtisi perehtyä sen kunnostamiseen ja pihaan. ;)

Eilen olin sienikurssilla. Syyskuun aikana käydään vielä pari kertaa metsässä keräämässä ruokasieniä.
Syksy on ihanaa aikaa, kun ruokaa saa poimia suoraan metsästä.

Marjojen ja sienien tuoksuista syyskuuta!