Heippa täältä kiireen keskeltä!
Otin vähän aikaa kierrelläkseni puutarhassa kameran kanssa.
Myöhemmin harmittaisi, jos en olisi ikuistanut heräävää puutarhaa.
Tänä keväänä on saanut iloita siitä, että puutarhassa ei ole aukkopaikkoja talven jäljiltä ja kaikki viime kesänä istutetut uudet tulokkaat ovat lähteneet kasvuun.
Pikarililjat hurmaavat ruutumekoissaan valkoisten narsissien joukossa.
Näitä tahdon lisää!
Kalliokielo kasvattelee varttaan suuren kiven katveessa.
Täytyyhän kalliokielolla pala kalliota olla :)
Pikkujasmike selvisi puutarhan lämpöisimmällä paikalla talvesta, vaikka onkin hyvin herkkähipiäinen pieni pensas. Ai että, odotan sen ihanaa mansikkaista tuoksua!
Hosta, 'White feather'
Kuunliljan lehdet ovat valkoiset aluksi.
Mielenkiinnolla odotan kuinka kauan pysyvät valkoisina.
Ne nimittäin vihertyvät vanhetessaan.
Kuunliljan vierellä, omenapuun runkoa vasten kiipeilee
Tarha-alppikärhö (Clematis 'Alpena Plena').
Omenapuun ympärys on valkokukkaisten valtakuntaa.
Tuoksumatara (Galium odoratum)
Vanha kukkapenkki on keväisin sininen meri sinilijoineen.
Viime vuonna siirsin sinne keltaisia kevätesikoita, jotka erottuvat joukosta mukavasti.
Isot perennat peittävät kesällä sinilijojen kuihtuvat lehdet.
Takana näkyy vanha omenapuun runko, jossa yllä oleva kärhö kiipeilee toisella puolella ja humala peittää loppukesästä toisen puolen.
Kotkansiipivauva.
Pääskynkukka on ainut kukkiva perenna, joka on menestynyt vuodesta toiseen
tässä kuivassa, hiekansekaisessa kivikasassa.
Sekin on aloittelemassa kukintaa.
Kesäkeleistä on saatu nauttia ja töissä hikoilla :D
Toivottavasti kesän kaikki lämmöt ei tullu nyt samalla kertaa.
Ensimmäiset istutukset on tehty omaan pihaan, viime vuonna tähän aikaan sitä ei voinut edes ajatella istuttavansa vielä mitään.
Pihan uudesta tulokkaasta sitten myöhemmin, taimistolla kun oli töissä niin eihän sieltä ilman tuliaisia kotiin päässyt lähtemään ;)
Mukavaa toukokuun jatkoa!
