Luonnonkaunis harmaus

Pakkasaamu ja huurteeseen peittynyt puutarha saivat flunssatoipilaan kömpimään ylös vällyjen alta hetkeksi raittiiseen ilmaan. Jos nyt olisi ollut terveenä, olisin suunnanut pitemmällekkin kameroineni luonnon kaunista harmautta huurrekerroksella kuorrutettuna ihastelemaan, mutta tänä aamuna sai nyt pienempi kierros riittää.

Marraskuinen taideteos vanhan paljun kannella

Vuosia sitten loka- marraskuun vaihde ei ollut ollenkaan suosikkivuodenaikaani. Näin sen vain harmaaana, tylsänä ja koleana. Ajan myötä olen käynyt läpi jonkinlaisen mielen muutoksen tätä vuodenaikaa kohtaan ja nykyään näen kauneutta sen harmaudessa, kuihtuvissa kasveissa ja lepotilaan siirtyneessä luonnossa. Samalla se tuo myös itselle hektisen kesän jälkeen kaivattua lepoaikaa. Pimenevät illat antaa luvan tunnelmoida kynntilän valossa tai takkatulen ääressä, kirpeiden ilmojen tuoma kylmyys haihtuu saunan lauteilla ihanaan lämpöön ja lintulaudan sekailainen seurakunta jaksaa nostaa hymyn huulille kerta toisensa jälkeen.

Marraskuun väripillkkuja

Puutarhan kasvit jätän aina talventörröttäjiksi ihan vain jo siitäkin syystä, että ne näyttää kauniilta talviasuissaan. Ne saa aina mielikuvituksen liikkeelle ja lapsen kanssa niistä syntyy monia tarinoita. Tosin eniten siemenestä leviävät napsin pois, jotta eivät valtaa alaa ihan holtittomasti. Punahatut ovat tehneet jo siementaimia, mutta ne tuppaavat muutenkin ajan oloon taantumaan, joten siementaimista ei ole toistaiseksi ollut haittaa.

Vanhat punahatut baskerit päässä

Kallionauhusten hattumuotia.

Perhoangervo talvileningissään

Ei kaikki ole ihan harmaata, kun perhoangervon helmoja katsoo.

Minikokoinen mukuraharmaaleppä siirtyi kesällä valeistutuksesta omaan paikkaan. Se kasvaa ihan tuskastuttavan hitaasti ja välillä mietin hommaisinko vähän isomman taimen sille kaveriksi. Tämä taitaa olla tulevien sukupolvien iloksi, sen verran etanavauhtia edetään.

Pihlajanlehdet haravoin jo aiemmin kukkapenkkien katteeksi. Ne hajoavat suhteellisen hyvin talven aikana ja keväällä yleensä levitän vain kompostimultaa päälle.

Mukuraharmaaleppä maastoutuu pihlajanlehtikatteen väreihin

Jouluruusun vihreyttä

Yksi suosikkikohtani puutarhassa, vuodenajasta ja keskeneräisyydestä riippumatta.

Keltaiset kuunliljat ja tumma keijuangervo 'Black pearl'

Hyvää Marraskuuta!

:)

Säleikköomenapuu

Olen haaveillut säleikköomenapuusta siitä lähtien, kun näin Lepaalla seinän vieressä kasvavat komeat säleikköpuut. Paikan keksiminen puulle kesti tovin. Se ei saisi kasvaa kiinni seinässä, mutta jotakin sen takana olisi oltava, jotta se erottuu paremmin. Lunta ei myöskään saisi tippua puun päälle katolta, joten talon eteläseinä oli siis pois suljettu. Talvella kun pudoteltiin lumia sikalan katolta, keksin puulle oivallisen paikan sikalan seinustalta, kasvihuoneen vierestä. Se on suojainen, puuta ei tarvitse istuttaa seinään kiinni ja lumi ei putoa puun päälle. 

Kun sitten Viherhietikolla näytti olevan hedelmäpuut tarjouksessa, lähdin katsomaan josko sopiva yksilö löytyisi. Ja löytyihän se! Ihan täydellinen säleikköpuu siellä minua odotti. Lajike on hillittykasvuinen Valkea kuulas. Sen oksat menivät juuri sopivasti oikeaan suuntaan ja niitä ei tarvinnut juurikaan leikellä pois.

Koska puu ei saa olla kiinni seinässä, tein sille tuen heinäseipäistä. Laitoin seipäät kiinni metallisiin aitatolpan jalkoihin, jotta kostea maa ei lahota heinäseipäitä ja rakennelma kestää pitempään. Lisäilen poikittaisia seipäitä sitä mukaa kun puu kasvatta oksia ylemmäksi.

Nyt kun malttaisi odottaa, että puu kasvaa! Jännittävää nähdä kuinka onnistun tässä projektissa. Oon ihan hurahtanu näiden puiden muotoiluun. :D Jospa tämäkin puu joskus näyttäisi tältä:

Viime kesänä istutettu rautatieomenapuu kukki runsaasti keväällä, mutta omenoita on niukasti. Tosin en kyllä odottanutkaan nuorelta puulta vielä satoa. Tein sille juuri kesäparturoinnin ja typistin pitkäksi hujahtaneita oksia, jotta siitä alkaisi kasvaa sateenvarjon mallinen. 

Vanha kissarouva on ahkerasti mukana puutarhapuuhissa, kun juniori viihtyy kesäretkillä, eikä ole kiusaamassa. Välillä meinaa kompastua näihin kissoihin, kun kumpikin tuppaa jalkoihin kiehnäämään kesken puutarhastelun :D

Mukavaa ja helteistä (täällä hipoo +30 astetta) Heinäkuuta!

Aurinko paistaa ja lunta sataa, taitaa tulla kesä..

Aamulla herätessä kiskoin villasukat jalkaan. Ulkona näytti siltä kuin olisi Marraskuu ja ensi lumi satanut. Toisaalta, tuo keväisen vihreä hiirenkorvien raikas väri sijoitti näkymän taas kevääseen. Hieman ristiriitaisen näköinen maisema. Kevään vihreää lumen valkoisella kuorrutettuna.

Sinilijojen kukkiva meri oli laonnut aivan tyystin lumipeitteen alle ja laukkojen vihreät lehdet sojottavat sinne tänne kuin miettien antaako periksi vai sinnitelläänkö kohti lämpöisempiä päiviä? Kevätkurjenmiekat erottuvat tanakkoina valkoisen hangen keskeltä Suomen lipun väreissä.

Näsiä Katajamäen nurkilla on vaihtamassa kukinnasta lehtien kasvatukseen. Sitä ei erota tieltä katsoessa. Pitää tietää etsiä, sen verran piiloon ovat sen edelliset omistajat istuttaneet. 

Vaahtera kasvattelee kukinnon alkuja. Mun silmiin ne näyttää ihan jäätelötötteröiltä :D Mielikuvitus otti taas vallan, kun niitä kameran linssin takaa katseli. Tai sitten mun vaan tekee mieli jäätelöä...

Tuomi on samoissa puuhissa, kasvattamassa kukintoja. Lunta lukuunottamatta tämä on mun mielestä parasta aikaa vuodesta. Kaikki on raikasta ja heleän vihreää. Uutta ja täynnä elinvoimaa. Voikun saisi ihan hetkeksi pysäyttää ajan johonkin keväiseen, aurinkoiseen päivään. Tuntuu, että tämä aika menee niin kovalla tohinalla ohi, ettei siitä edes tajua kunnolla nauttia kaiken kiireen keskellä.

Puutarhassa olen keräillyt talvisuojia pois ja iloinnut erityisesti, että molemmat erikoistuijat ovat selvinneet talvesta. Suojasin molemmat havunoksilla talveksi ja näytti olevan riittävä suoja. Kuvassa Thuja occ. 'Malonyana Holub', joka on köynnöstuen keskellä suojassa kaivinkoneelta. Köynnöstuki olikin hyvä ja näkyvä merkki isännällä koneen hyttiin, että muistaa siinä kohtaa varoa emännän rakkaita havuja :D

Raparperit ovat kasvaa tohisseet kovaa vauhtia, niinkuin joka kevät tekevät. Ensimmäiset kiisselit keittelin jo ennen vappua ja olihan se hyvää pitkän talven jälkeen saada tuoreista raparpereista tehtyä kiisseliä. Niin kevään makuista.

Hyvää toukokuuta!

Kesän muistot top 5

Sain haasteen kertoa viisi parasta kesämuistoa

menneeltä kesältä, haaste tuli minulle kahdesta blogista:

Tuplasti terapiaa

Kukka & Kaali

Tässäpä tulee mun kesäiset top 5

:)

1. Havut

Ne mun suuret suosikit!

Istutin puutarhaan useamman havukasvin kesän aikana.

Mieleenpainuvin niistä oli taimistoharjoittelusta 

läksiäislahjaksi saatu riippakuusi 'Frohburg'

Sen kotiin tuominen ja silloiseen pikku bemariini ahtaminen

sai aikaan kunnon naurut :D

Kaveri kysyi, että kai muistit sille turvavyön laitta?

 :D
Tästä jäi kyllä mieleenpainuvat, ihanat muistot!

Muita havuerikoisuuksia olivat

tuijat. Näihin sisältyy muisto viimeisestä
näyttöpäivästä, jonka myötä sain puutarhurintutkinnon
valmiiksi. Ostin ne toiselta näytön arvioijaltani,
vähän niinkuin valmistujaislahjaksi :)

 'Malonyana Holub'

ja pilvenhattaraksi kasvava

'Dumosa'

Toivon todella, että nämä selviävät talvesta, vaikka

kuiva kesä meinasi olla liikaa varsinkin suurikokoiselle

riippakuuselle. Kannoin vettä sille ihan tolkuttomasti, mutta

silti muutama oksa kuivettui. 

Tuijat ajattelin suojata, koska niiden kestävyydestä ei 

ole tietoa nelos vyöhykkeellä. Kolmosella ovat pärjänneet.

2. Valkoiset kukat 

Valkoiset kukat sykähdyttävät tällä hetkellä eniten.

Ne ovat viime vuosina lisääntyneet puutarhassa

Tarha-alppikärhä

Rönsytiarella

Alppiruusu 'Tigersted'

Kalliokielo

Daalia

3. Pikku puutarha-apuri

Tottahan uuden pikku puutarha-apurin saapuminen

loppukesästä piristi meidän jokaisen mieltä, menetettyämme

10-vuotiaan, rakkaan kissamme keväällä.

Justus otti heti paikkansa meidän jokaisen sydämessä,

pihan jokaisessa puussa ja tätä nykyä on myös kattojen kingi.

Instagramin tarinoissa onkin muutamaan kertaan pyörinyt videoita,

kuinka tämä pikku vintiö valtasi ensin terassin katon, kiipeili sitten kasvihuoneen

kattorakenteissa ja lopulta löysi tiensä myös talon katolle. 

Huh, aikamoisen hulivilin saimme!

Justus on saanut myös lisänimen

Pusu-Juusteri, sillä etenkin aamuisin

se tulee herättelemään tökkimällä

kostealla nenänpäällä poskea, silmää, nenää...

:D

4. Varttaminen

Olin niiiiiin innoissani kun ensimmäinen 

varttamiskokeiluni onnistui ja kaikki pihlajan runkoon vartetut

aroniat lähtivät kasvuu!

5. Puutarhajuhlat

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä kesän kohokohtia olivat

puutarhajuhlat, sekä tyttären synttäreiden merkeissä, että oman puutarhuriksi

valmistumisen merkeissä.

Kesän lämpöiset ja aurinkoiset päivät mahdollistivat juhlien

pitämisen ulkona.

Parasta oli saada paljon ystäviä kokoon ja niin taas

jäi monta ihanaa muistoa sydämeen.

Laitan tämän haasteen seuraaviin blogeihin:

Navettapiian puuhamaa

Kivipellon Saila

Saaristopuutarha

Haasteen säännöt ovat perinteiset:

-Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatus-kausi alkoi päättyen tähän hetkeen)

- kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.

- kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan

-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta-haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. 

Kiitos myös ihanista kommenteista

edelliseen postaukseen!

Tuli paljon hyviä pointteja sekä blogiin että

instagramiin siitä miksi keskeneräinen

puutarha voi olla myös täydellinen 

:)

Mukavaa uutta viikkoa!

pakkasen maalaamaa

Syksyn pienet pakkaset maalaa

kuurareunuksia puutarhaan.

Pihlajan lehdet ovat kauniita vielä ruskeinakin.

Ne myös maatuvat nopeasti, joten usein säästän

aikaa ja jätän ne haravoimatta.

Päivän lämpöasteet sulattaa kuurareunukset.

Lokakuun loppu vie menessään ruskan rippeet

ja nämäkin vaahteran lehdet ovat jo alas varisseet.

Tällä syksyn väriterapialla kohti talvea.

Toivottavasti saadaan edes lunta maahan!

Mukavaa tiistaita!