Kompostointi haaste

Sain tämän kompostointi haasteen 

Tiiulta Puutarhahetki-blogista.

Haasteen on laittanut matkaan Rikkaruohoelämää-blogin Between

ja saatesanat haasteelle kuuluu näin:

"Kompostoiminen on meille puutarhureille tärkeä asia. Olisi kiva kuulla, miten sinä hoidat puutarhajätteen kompostoinnin ja kompostoinnin ylipäätään? Toimiiko vai onko ongelmia? Jotta aihetta tulisi pohdittua kommenttikenttää laajemmin, laitan liikkeelle haasteen, jonka sisältö on esitellä oma kompostointijärjestelmä etuineen ja haittoineen."

Kompostialuetta vähän esittelinkin jo syksyllä 

lahopuuaidan yhteydessä, joten

vähän tulee kertausta sieltä, mutta

perehdytään nyt vähän syvemmin 

kompostointiin.

Talousjätekompostori, niinkuin lahopuuaita postauksessa 

mainitsinkin on uusimisen tarpeessa.

Tämä pysyy kasassa roudarin teipillä ja

jäätyy talveksi. Mutta kompostikuivikkeen

avulla toimii ihan riittävästi plussakeleillä varsinkin kun kompostijäte

saa jatkokompostoitua vielä puutarhajätteiden seassa toisenkin vuoden.

Loppuviimein tuloksena on hyvää komposti

multaa. Vähän pitemmällä kaavalla tehtynä.
Mutta kyllä seuraava talousjätekompostori

valitaan huolella. Kompostimulta on kuitenkin

arvokas asia isossa puutarhassa. Suosin muutenkin 

puutarhan lannoituksessa omavaraisuutta
(ja tuttujen hevosystävien tuotoksia)
niin paljon kuin vain pystyn.

Meillä on kompostointi alue tontin reunalla ja alkuun siellä oli

ihan kunnon aidat, mutta vuosien saatossa ne

alkoivat kaatuilla, niiden lahotessa alareunasta.

 Aidat kerättiin pois ja ylläripylläri, paikka jäi ilman aitoja

pitkäksi aikaa. 

Ogelmaksi muodostui myös villiintyneet vadelmat, jotka kasvattivat uusia

versoja mahdottomalla voimalla kompostin puolelle, yhdessä nokkosten kanssa.

Eikä ihme, olihan tarjolla ravinteikasta maata.

Tämä oli yksi niistä alueista, jotka karkasivat käsistä

niiden vuosien aikana, kun puutarhan hoito jäi

vähemmälle loppuun palamisen vuoksi.

Viime ja edelliskesän aikana aloin

kompostialuetta ottaa uudelleen haltuun.

Raapaisin yhtenä keväänä koko vadelma-nokkos pöheikön pois meidän 

pienimmällä kaivinkoneella.

Kuvassa kompostialue näkyy kaivinkoneen takana,
juuri kun olen ryteikön raivannut ja seuraavaksi aloin tehdä
tuolle vadelmarivistölle uutta kasvupaikkaa.

Kesän ajan kompostialueella oli pressu peittämässä pohjaa,

jotta ryteikkö ei kasvaisi takaisin.

Kaikista parashan on, jos aluetta pitäisi kaksi kasvukautta peitettynä.
Silloin rikkakasvien juuristot tukehtuisivat valon
puutteessa.

Tänä vuonna loppukesästä tarvitsin kipeästi
puutarhajätteelle parempaa kompostointipaikkaa.

Kummasti alueen tekemistä motivoi 

tuo lahopuuaita, joka alkoi myös kesän aikana muotoutua
kompostialueen sivulle.

Tällä hetkellä aita on vain yhdellä sivulla komposti aluetta,

mutta sitä olisi tarkoitus jatkaa sitä mukaa, kun risuja alkaa

kertyä enemmän. 

Nyt kompostissa on kaksi lokeroa olkipaaleilla rajattuna,

alla on reilu kerros sanomalehtiä rikkaruohoja tukahduttamassa,

niiden päällä risuja ilmavuutta tuomassa ja päälle kasattu 

puutarhajätteet, lehdet yms.

Toisessa lokerossa on edelliskesän kasvijätteet jatkamassa

maatumista. Kärräsin ne väliaikaiskompostikasasta

tänne ja väliin sujautin talousjätekompostorin tyhjäysjätteet.

Saavat muhia peiteltynä vielä toisenkin talven ja ensi kesänä

minulla on toivottavasti ravinnerikasta multaa käytettävissä.

Kaikki lehtijäte ei suinkaan päädy tänne kompostiin.
Etenkin nopeasti maatuvat pihlajan lehdet kärrään
syksyllä suoraan kukkapenkkeihin ja pensaiden juurelle katteeksi.

Kuvassa on viime kesän kesäkukkapenkkiä siistittynä ja
lehtikatteella peitettynä. Laventelin jätin penkkiin
kokeilemaan talvenkestoaan. Lajike on Suomen
oloissa paremmin kestävä 'Stoechas Anouk'.
Ensi keväänä kerron sen kuulumisia, miten kävi. :)

Kompostoinnissa on siis vielä parantamisen varaa,
mutta tämän kesäinen ahkerointi alueen suhteen oli jo
iso harppaus eteenpäin. Ja varsinkin kun lahorisuaidan
saa jatkettua kompostialueen kaikille sivuille näkösuojaksi,
alkaa alue olla jo katseenkestäväkin. :)

Laitan haasteen eteenpäin seuraaviin ihaniin puutarhoihin:
Versoja Vaahteramäeltä
Anun puutarha

 

Keramiikka kukkien kukinta-aika

Muutamaan kertaan on tullut mainittua, että yksi

talven ajan harrastuksistani on keramiikka.

Tänä syksynä, vaikka joulu on hyvää vauhtia lähestymässä,

keramiikassa ajatukset ovat olleet jo tulevassa kesässä ja

puutarhassa, kuinkas muuten :D

Marraskuu on keramiikka kukkien kukinta-aikaa.

Nämä kellokukat olen tehnyt varjoisten paikkojen kukintaa

ajatellen. Kuunliljojen kauniiden lehtimuotojen yläpuolelle

kohoaa keramiikkakellokukat ja valkoinen näkyy hyvin puutarhan

varjoisissa kukkapenkeissä rakkaiden kuunliljojeni keskeltä.

Kellokukat raakapoltosta tulleena.

Lasite pintaan ja uuniin puhkeamaan kukkaan.

Vuosien varrella on syntynyt jos jonkinlaista

kippoa ja kuppia, patsasta ja lyhtyä keramiikassa.

Keräsin tähän muutamia,

 puutarhailuun liittyviä

keramiikkatöitä, joita on tullut tehtyä.

Matoset kivikkokukkapenkissä.

Pöllö ja sen poikanen.

Tämä lienee jotain sukua mehikasveille.

Annoin lajike nimeksi 'Piikittelevä sydän'

:D

Keramiikkamekko on joka kevät täynnä hiirenkorvia,

sitä puutarhahöpön kevätkaipuun lääkettä :)

Yrttiruukut. Timjamia ja persiljaa...

Jatkossakin varmasti keramiikka näkyy 

puutarhassa ja sitä myöten täällä bloginkin puolella.

Se olikin aika koukuttava harrastus,

kun alkuun ajattelin vain vuodeksi mennä kokeilemaan.

Nyt on jo ties kuinka mones vuosi menossa.

:)

Hyvää viikonloppua

ja tervetuloa kaikki uudet lukijat!

:)

Oi kuusipuu!

Kuusenhavuista kuusipuuksi.

Askartelu inspiraatio jatkuu ja lasitettu terassi

on muuttunut askartelupajaksi.

:)

Havukuusi inspiraatio lähti Lapista mukaan, 

kun siellä yhden kukkakaupan edustalla näin

jos jonkinlaista kuusta ja muuta havutyötä.

Tässä muutama kuva tekovaiheesta;

Rungon upotin koriin kiven kera.

Runkoina taas koivua ja pihlajaa.

Haapaakin olisi ollut tarjolla.

Havuista leikkasin pienempiä nippuja, joita 

sitten mallailin rungon ympärille alhaalta ylöspäin

rautalangalla kiinnittäen.

Kuusen latvukseen laitoin muutaman havunoksan reilusti yli 

rungonpituuden ja kieputin ne rautalangalla tiiviisti yhteen.

Sen jälkeen latvus on helppo muotoilla mihin suuntaan haluaa.

Kivet peitin sammaleella.

Toistaiseksi nämä ovat ilman koristeita, mutta 

ehkä lähempänä joulua laitan niihin jotain jouluista.

Rungon olisi voinut valaa pystyyn myös betoniin.

Silloin ruukku ei ole välttämätön.

Sitä ajattelin kokeilla seuraavaksi, jos vain 

aikaa liikenee.

Näitä oli loppuviimein aika nopea pyöräytellä, 

eniten aikaa meni materiaalin haalimiseen.

Uusi viikko valkeni pakkasen kuuramana.

En tiedä jääkö vain haaveeksi tältä talvelta,

mutta toivonpa silti, että sataisi kerros lunta mustan maan peitoksi.

Olen niin neljän vuodenajan ihminen, että

kevät tuntuu hieman hassulta, jos talvi jää välistä.

Toivorikasta uutta viikkoa

sinne ruudun toiselle puolelle!

:)

Kesän muistot top 5

Sain haasteen kertoa viisi parasta kesämuistoa

menneeltä kesältä, haaste tuli minulle kahdesta blogista:

Tuplasti terapiaa

Kukka & Kaali

Tässäpä tulee mun kesäiset top 5

:)

1. Havut

Ne mun suuret suosikit!

Istutin puutarhaan useamman havukasvin kesän aikana.

Mieleenpainuvin niistä oli taimistoharjoittelusta 

läksiäislahjaksi saatu riippakuusi 'Frohburg'

Sen kotiin tuominen ja silloiseen pikku bemariini ahtaminen

sai aikaan kunnon naurut :D

Kaveri kysyi, että kai muistit sille turvavyön laitta?

 :D
Tästä jäi kyllä mieleenpainuvat, ihanat muistot!

Muita havuerikoisuuksia olivat

tuijat. Näihin sisältyy muisto viimeisestä
näyttöpäivästä, jonka myötä sain puutarhurintutkinnon
valmiiksi. Ostin ne toiselta näytön arvioijaltani,
vähän niinkuin valmistujaislahjaksi :)

 'Malonyana Holub'

ja pilvenhattaraksi kasvava

'Dumosa'

Toivon todella, että nämä selviävät talvesta, vaikka

kuiva kesä meinasi olla liikaa varsinkin suurikokoiselle

riippakuuselle. Kannoin vettä sille ihan tolkuttomasti, mutta

silti muutama oksa kuivettui. 

Tuijat ajattelin suojata, koska niiden kestävyydestä ei 

ole tietoa nelos vyöhykkeellä. Kolmosella ovat pärjänneet.

2. Valkoiset kukat 

Valkoiset kukat sykähdyttävät tällä hetkellä eniten.

Ne ovat viime vuosina lisääntyneet puutarhassa

Tarha-alppikärhä

Rönsytiarella

Alppiruusu 'Tigersted'

Kalliokielo

Daalia

3. Pikku puutarha-apuri

Tottahan uuden pikku puutarha-apurin saapuminen

loppukesästä piristi meidän jokaisen mieltä, menetettyämme

10-vuotiaan, rakkaan kissamme keväällä.

Justus otti heti paikkansa meidän jokaisen sydämessä,

pihan jokaisessa puussa ja tätä nykyä on myös kattojen kingi.

Instagramin tarinoissa onkin muutamaan kertaan pyörinyt videoita,

kuinka tämä pikku vintiö valtasi ensin terassin katon, kiipeili sitten kasvihuoneen

kattorakenteissa ja lopulta löysi tiensä myös talon katolle. 

Huh, aikamoisen hulivilin saimme!

Justus on saanut myös lisänimen

Pusu-Juusteri, sillä etenkin aamuisin

se tulee herättelemään tökkimällä

kostealla nenänpäällä poskea, silmää, nenää...

:D

4. Varttaminen

Olin niiiiiin innoissani kun ensimmäinen 

varttamiskokeiluni onnistui ja kaikki pihlajan runkoon vartetut

aroniat lähtivät kasvuu!

5. Puutarhajuhlat

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä kesän kohokohtia olivat

puutarhajuhlat, sekä tyttären synttäreiden merkeissä, että oman puutarhuriksi

valmistumisen merkeissä.

Kesän lämpöiset ja aurinkoiset päivät mahdollistivat juhlien

pitämisen ulkona.

Parasta oli saada paljon ystäviä kokoon ja niin taas

jäi monta ihanaa muistoa sydämeen.

Laitan tämän haasteen seuraaviin blogeihin:

Navettapiian puuhamaa

Kivipellon Saila

Saaristopuutarha

Haasteen säännöt ovat perinteiset:

-Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatus-kausi alkoi päättyen tähän hetkeen)

- kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.

- kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan

-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta-haaste postauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan. 

Kiitos myös ihanista kommenteista

edelliseen postaukseen!

Tuli paljon hyviä pointteja sekä blogiin että

instagramiin siitä miksi keskeneräinen

puutarha voi olla myös täydellinen 

:)

Mukavaa uutta viikkoa!

Täydellinen pihako...?

Sain haasteen esitellä pihan ongelmakohtia

Navettapiian puuhamaa-blogista.

Haasteen säännöt:
1. Kerro postauksessasi haasteen aloittaja (Minna / Hiidenkiven puutarhassa)
2. Tässä haasteessa on oltava joku pihasuunnitteluun liittyvä asia. Ongelmakohdan koolla ei ole väliä, mutta mitä kamalampi sitä parempi ;)
3. Haasta 1-3 täydellisen pihan omistavaa bloggaajaa.

Mua niin huvitti tuo haasteen kohta 'täydellisen pihan omistavaa...'

:D

Meillä on tupa maalla ja kun tilaa on niin pihakin on iso.

Se rajautuu selkeästi tällä hetkellä hoidettuun ja 

omaa aikaansa odottavaan alueeseen.
(Siinäpä positiivinen nimi hoitamattomalle alueelle :D)

Hoidetulla alueella ongelma kohta on talon ympärillä,

se odottaa ympärikaivuuta, salaojien ja sadevesiputkien uusimista ja

samassa yhteydessä talon kivijalka kosteuseristetään ja multa lähtee

pois kivijalan vierestä. Sehän nimittäin pitää kivijalan kosteana ja
aikaa myöten aiheuttaa ongelmia.

Vasta sitten saan tehdä suunnittelemani kiveykset ja istutukset

lasitetun terassin ympärille ja talon etelä-sivulle.

Tuon tuijan kohtalo surettaa, se joudutaan kaatamaan,
koska kasvaa ihan kivijalassa kiinni. :(

Nyt tämä sentään näyttää siistiltä, kun
Pate robottimme on hoitanut nurmikon leikkuun. 

Kurtturuusun ympäristö on ollut hoitamatta, kun
ei ole huvittanut siihen laittaa aikaa, pois kaikki kuitenkin kaivetaan.

Pelastin sieltä kitukasvuiset ruusuangervot ja
valeistutin odottamaan uusia kukkapenkkejä.
Samoin lähti terassin ympäriltä perennoja valeistutukseen.
On sitten mistä ottaa, jahka saadaan salaojat ja seinän vieri kuntoon.

Siinä ne ovat, kuin potut perunamaalla
:D

Tätähän me tehdään työksemme, isäntä kaivaa ja minä

toimin monttuapinana (kuten isäntä työkuvaani ystävällisesti nimittää), 

pistelen salaojaa paikalleen ja lopuksi sitten siivoan kaivinkoneen jäljet 

viherrakentajan roolissa.

Työnä ympärikaivuuta on tehty jo niin paljon, että ei ongelmaa, mutta

se todellinen ongelma on...

aika... 

sitä kun ei saa kaupasta ostamalla tai lahjapaketista jouluna.

Niinpä olen odottanut koko syksyn, (Ja viisi edellistä syksyä) että töissä homma

hiljenee sen verran, että pienin koneemme joutaisi 

kotonurkille joku viikonloppu. Katsotaan kuinka käy...

Tämä oli siis hoidetun alueen ongelmakohta.

Nyt mennään sinne todelliselle rytöpellolle
:D

Omaa aikaansa odottava alue on käytännössä

vailla mitään hoitoa.
Pelto alue, joka rajautuu naapurin pieneen metsälampareeseen ja
viljapeltoihin.

Tältä näytti viisi vuotta sitten, voikukkien valtakunta
ja omenapuun taimi keskellä.

Sama omenapuu nyt ja osa peltoa on kesytetty nurmikoksi.
Loppuosa... noh, ohdakkeita...
Omenapuun ympärille teen vielä penkin maanpeitekasveille.
Harmi, kun en silloin istutusvaiheessa sitä vielä hoksannut.

Ohdakkeista viis, minä näen tässä pikkuhiljaa kasvavan

kotiarboretumin. Erilaisia puita joiden lomassa risteilee polkuja,

maanpeitekasveja, kiviä... Pellon poikki tulee menemään

polkua isompi huoltotie. Sellainen jota pitkin mahtuu kulkemaan kuormaajalla

ja pienellä kaivinkoneella. Ikinä kun ei tiedä milloin niitä tarvii pihassa.

Pellon toiseen laitaan tulee surukuusia, erilaisia mäntyjä, rodoja, nuotiopaikka...

 Suunnitelmia on pää täynnä, ongelma on jälleen se aika. 

Tai sen puute. 

Ja kun nyt vauhtiin päästiin, esittelen vielä yhden ongelmakohdan.
Omenapuun oksa repesi kovassa myrskyssä ja alkaa olla
vanhan puun viimeiset hetket pystyssä. Omenapuun vieressä kasvaa
villivadelmaryteikkö, jota en käsivoimin ole viitsinyt alkaa pois kiskomaan.
Sekin odottaa kaivinkoneen pihassakäyntiä.
Tähän olen ajatellut omenapuun tilallle jotain havuja,
ehkä pihta, tuomaan vihreyttä myös talviaikaan.
Kaikki kuuset ja mänty kun ovat talon toisella puolella.

Siinä muutama ongelmakohta.

Olemme asuneet täällä 10-vuotta, mutta
elämän pyörityksessä puutarhan hoitoon tuli muutaman vuoden katko
ja se näkyi myös puutarhassa. Sitä katkoa on nyt kiritty umpeen
uusin voimin ja uusin innoin. Puutarhurin koulutus
antoi paljon tietotaitoa jatkaa pihaa. 

Olen kuitenkin elämän myllerrysten ja loppuun palamisten

jälkeen oppinut sen, että täydellinen puutarha

ei tarkoita sitä, että joka paikka olisi aina

viimeisen päälle priimakunnossa.

Minulle täydellinen puutarha on sellainen

jossa luodaan muistoja, jossa on hyvä olla niin

itsellä kuin muillakin.

Viimeisen silauksen tälle ajatukselle antoi syöpää sairastava ystäväni,

joka meillä kesällä kyläillesään käveli pitkin puutarhaa ja totesi silmät

ilosta hehkuen, että täällä on niin hyvä olla. 

Se oli parasta, mitä olen puutarhastani kuullut. 

Silloin ei ollut enää mitään väliä sillä, että kasvihuoneen

ikkunasta tippui lasi, jota kukaan ei ole ehtinyt korjata,

tai ohdakepöheikkö, jota kukaan ei ehtinyt raivata, tai puolivalmis
mustikkapensasrivistö, jonka loppuosa on vielä heinien vallassa.

Veti aika sanattomaksi.

Kun joku sanoo puutarhaasi kauniiksi,
usko se, vaikka itse näkisit vain
keskeneräisyyttä ja tekemättömiä töitä.
:)

En laita haastetta eteenpäin, se on monella jo kiertänytkin,
mutta jos haluat sen mukaan tästä ottaa, niin
vinkkaa kommenteihin :)

Hyvää loppuviikkoa!