Kevätpuuhaa daalioista aidantolppien polttoon

Kevät on laittanut vauhtia kasveihin muutaman lämpöisen päivän voimin. Ensimmäiset kasvien siirrot ja jakamiset on tällä viikolla tullut tehtyä ja uutta ideaa puskee päähän samaan tahtiin, kun perennat puskevat ylös mullasta :D Niin paljon on ollut tekemistä, että daalian juurakko meinasi unohtua kokonaan talvetusturpeen sekaan. Eilen muistin sen kuitenkin kaivella ylös ja vaikka vähän mukulat ovat rypistyneet, näyttää uutta kasvua jo pukkaavan.

Tykkään pienikukkaisista daalioista ja olen odottanut, että saisin lisättyä tätä jakamalla. Nyt näytti hyvältä, että saisin mukulanipusta irroitettua osan niin, että mukana tulisi hyvin voiva kasvupistekkin. Ja onnistuihan se. Nyt tätä ihanuutta on kaksi. Joskus vielä ehkä kokonainen rivi :)

Kesällä kukassa

Muuten olen aloittanut puutarhassa mylläämisen yhden uuden ideani kimpussa. Olen jo pitkään haaveillut yhtenäisestä yrttipenkistä, jonka lähellä olisi myös muuta keittiöpuutahan viljelyksiä. Ei tarvisisi sitten juosta ympäri pihaa hakemassa ruohosipulia tuolta ja lipstikkaa täältä. Ne kun ovat kasvaneet tähän asti vähän siellä sun täällä odotellen siirtoa lopulliseen paikkaan. Ja nyt ne sitten saivat oman penkin säleikköomenapuun lähettyviltä, kasvihuoneen kulmilta. Kasvihuone menee muutenkin remonttiin tänä kesänä ja toivon mukaan ehdin tehdä muutaman kasvulaatikonkin.

Nimeni on sipuli. Ruohosipuli.

Lipsitkka antaa hyvän maun mm. perunoihin, kun keitinveteen lisää lipsitkanlehden

Pääsiäisenä meillä poltettiin kokko omassa pihassa, kun kylän yhteinen valakia oli koronan vuoksi peruttu. Samalla poltin männystä veistelemäni aidan tolpat mustaksi maahan menevältä osuudelta. Vanha ja luonnollinen keino lahoamista vastaan. Isäni muisti lapsuudesta tämän lahosuojauksen ja itselle se muistui mieleen katsoessani Kekseliästä nikkaria talven aikana Areenasta. 

Laho ei tartu hiiltyneeseen puuhun ja näin ollen tolppien käyttöikä pitenee. Ajattelin kokeilla näitä lahorisuaidan tolppiksi, kun edelliset lahosivat muutamassa vuodessa. Mielenkiintoista nähdä käytännössä kuinka paljon polttaminen tuo käyttöikää tolpille :)

Aurinko kutsuu ulos jatkamaan pihatöitä,

eihän sitä kutsua voi puutarhuri vastustaa.

:D

Hyvää huhtikuun loppua!

Mullin malllin maailmalla ja kukkaruukut kumoon

Heippahei! Mitäs sinne muiden koronaeristykseen kuuluu? Maailma keikahti yhtäkkiä niin mullin mallin, että uusi elämäntilanne on ottanut vähän aikaa päästä rytmiin. Kotona tässä ollaan oltu töissä koko talvi, joten vielä ei omien töiden osalta ole mitään kummallista. Mutta nyt kun tässä sivussa hoidetaan vielä etäkoulua, niin se on tuonut oman haasteensa arkeen. Aika nopeaa saivat kuitenkin online oppitunnit käyntiin (hurraa huuto siitä opettajille!) ja nyt mun opettajan rooliin kuuluu lähinnä liikunta, musiikki, kuvis, käsityöt ja uskonto. Ensi viikolla uskontokin siirtynee online tunteihin, joten mulle jää vain nuo luovat aineet. Nuo ovat oleet sinällään helppoja aineita opettaa, mitä nyt oppilaan opiskeluhalut ovat tuottaneet päänvaivaa ja hermoiluja. Kun liikuntatunneista ei meinannut tulla mitään muuta kun ainaista valitusta, päätti opettaja pitää tänään hölynpölyjumpan! Siinä lihaskuntoliikkeet muuttui mm. Rooman keisarin viinirypäleensyönti liikkeiksi, mummolaan pyöräilyksi lattialla maaten ja karhun kanssa nyrkkeilyksi. Ja kas kummaa, ensimmäinen liikuntatunti ilman nitinää ja natinaa! :D

Puutarhassa on tullut touhailtua enemmän, tosin vielä on paikoin maa niin jäistä, että kaikkea ei vielä pääse tonkimaan. Mullat sen sijaan ovat vaihtuneet osalle viherkasveista! Pari isompaa ruukkua olisi vielä hankintalistalla, mutta aion nyt ottaa eristyksissä pysymisen tosissaan ja en lähde niitä metsästämään.

Köynnösvehka ja palmuvehka

Tässä vuosien varrella palmuvehkasta on kehkeytynyt yksi mun luottokasvi. Se kun viihtyy hämärämmässäkin huoneessa valittamatta ja ei nipota, jos kastelu unohtuu. Yksi on meidän makkarissa ja toinen takan päällä olkkarissa. Jossain vaiheessa kun näistä liikenee jakotaimia, aion vielä yläkerran puolivarjoiseen aulaan yhden ruukun laittaa.

Palmuvehka kävi suihkussa puhdistamassa pölyt hartioilta

Vaihdoin paremman ruukun myös toissa jouluna ostetulle marraskuun kaktukselle. Luin jostain, että se viihtyy paremmin ruukussa, jossa on pohjassa reikä. Kesällä nostan sen taas puolivarjoisalle kuistille ja toivon, että innostuisi ensi syksynä kukkimaan. En ole saanut sitä kukkimaan sen jälkeen kun kaupasta sen kotiin kannoin. Mitäs mieltä muuten ootte simpukankuori amppelista? Onko liian retro vai tykkäätkö? Mä jostain syystä tykkään, vaikka niistä on kuulunu jonkin verran kritiikkiä somessa :D Mä oon vähä mieleltäni mummo :D

Aikaisemmin tänä vuonna kaupassa osui silmiin kirkkaan punainen pääsiäiskaktus ja en voinut vastustaa sen kotiuttamista. Oli komeasti kukassa, mutta kävi samoin kuin marraskuun kaktuksenkin kanssa. Ruukun vaihdon jälkeen kaikki kukat kuivui. Ei kuulemma saisi kukkivana liikutella ja ruukun vaihto on kuitenkin suhteellisen liikkuvainen operaatio. Kauhean herkästi nokkiinsa ottavia yksilöitä nämä lehtikaktukset. Ootko huomannu saman?

Mutta hei, tsemppiä sinne kotiin ja toivottavasti pysytte terveinä! Luulisin, että nyt on puutarhureilla iso henkireikä se oma puutarha. Jokainen pienikin kevään merkki on suuri ilon aihe ja multaa ruopsutellessa ajatukset lepää. Hyvää viikonloppua ja voimia karanteeniaikaan!

Mitä kuuluu vartettu aronia ja muuta kevätpöhinää

Huppista, ihan huomaamatta aika hujahti puoleen väliin maaliskuuta, virallinen kevät alkoi ja ikuisesta marraskuusta tuli suoraan maaliskuu. Kuvauskierroksella muistin, että en ole hetkeen maininnut mitään varttamiskokeiluistani. Niinpä tein kierroksen niiden kautta saadakseni jotakin kuvaa tänne blogiinkin. Postaus varttamisesta löytyy täältä

Varttamisteippi alkaa kulua puhki

Kaksi vuotta sitten vartoin aroniaa pihlajan runkoon saadakseni rungollisen aronian. Kokeilu onnistui niinkin hyvin, että kaikki vartteet ovat edelleen hengissä ja hyvin kasvaneet. Viime kesänä niiden siirto varsinaisille kasvupaikoilleen jäi tekemättä, mutta josko tänä kesänä ottaisin sen operaatioksi. Vasta vartettujahan ei suositella siirrettäväksi varttamiskesänä, kun puun voimat menevät vartekohdan parantamiseen. Vuoden kasvaneet vartteet kestävät paremmin siirtoa, kun kasvuvoiman saa kohdistaa juurtumiseen. 

Rungollisen aronian kaksi vuotta vanha latvus

Puutarhassa on alkanut kevätpöhinä kasvien toimesta. Helmikuussa kasvuun lähtenyt raparperi selvisi pakkaskaudesta ja jatkaa nyt tyytyväisenä kasvuaan. Pienen pienet lumikellot ovat nupuillaan ja laukan piipot puskevat maasta ylös lämpöisellä seinustalla. Varjoisemmilla paikoilla ei ole vielä piippoja juurikaan näkyvissä. Tulppaanit ja muut antavat vielä odotuttaa itseään. Ensimmäinen Mustarastas hyppeli puutarhassa viikonloppuna ja on ollut nyt ahkera vierailija ruokinnalla. Myös ensimmäinen vihervarpunen saapui ruokailijoiden joukkoon. Titityy-kuoro sen kun kasvaa :)

Laukan piippot tunnistaa punatuista huulista :D

Viime vuonna siemenestä kylvetyt salkoruusut ovat säilyneet vihreinä läpi epätalven. Niiden selviäminen alun perin jännitti, kun ovat aika lailla rajoilla kestävyyden suhteen. Istutin ne samalle lämpöiselle seinustalle, missä raparperikin on. Se kun tuntuu olevan sellainen oman pienilmaston omaava paikka. Siltikin vähän jännitän kuinka vielä käy. Mulla kun ei ole aiempaa kokemusta salkoruusuista nelosvyöhykkeellä. Jos jollakulla on niin, mielelläni kuulisin kokemuksia :)

Viikonloppuun tuli yhtäkkiä ylimääräistä aikaa, kun koronavirus aiheutti tapahtumien ja harrastusten peruuntumista. Meillä ollaan terveinä säilytty, mutta jos karanteeniin joutuisi, niin kyllä puutarha olisi tärkeässä roolissa saada aika kulumaan. Ja tuo kymmeniä kilometrejä jatkuva metsä, joka tontin kulmalta alkaa. Siellä ei ole ruuhkahuippuja nähty, vaikka retkeilypaikat kuulemma muuten ovat nostaneet suosiotaan. Laittoipa kaveri aamulla kuvaa hiljaisesta Ideaparkista Seinäjoella. Että sinnekkö pitää lähteä, jos metsät ruuhkautuu...?

Kaikesta ympärillä tapahtuvasta hämmennyksestä huolimatta

hyvää Maaliskuuta!

<3

Sinivalkoiset vuodenajat

Sain Navettapiian puuhamaa-blogista sinivalkoisen haasteen. Alkuun ajattelin ehtiä postata sinivalkoisia kuvia itsenäisyyspäiväksi, mutta koska jalat tahtoi samoilla Suomen kauniissa luonnossa, en osannut niille vastaankaan pistää. Tyky-päiväni on siis (yllättäen!) vähän venähtänyt useammalle päivälle ja ruudun sijaan on tullut tuijoteltua maisemia sekä kiikarin, kameran että omien silmien kautta. Varmasti talven aikana postailen kuvia noilta retkiltä, mutta nyt sukelletaan sinivalkoisiin vuodenaikoihin. Sillä teemalla ajattelin lähteä haastetta purkamaan :)

TALVI

Sen valkoiset hanget ja jäinen pitsi, illan sininen hetki.
Talvi on vuodenajoista se, jolloin sininvalkoisuus täyttää helposti koko maiseman.

KEVÄT

Takatalvi ei nujerra kevään sitkeimpiä kukkijoita.
Niiden myötä alkaa viimeisetkin talviunenrippeet karista silmistä. 

Kevätkurjenmiekka

Pääskynkukka

Omenapuu kukkii

Valkoiset narsissit ja pikarililjat

KESÄ
Kaikki on vihreää, sinisellä ja valkoisella maustettuna.

Tuhansien järvien maa.

SYKSY
Syksyllä kuohuvat koskien valkoiset vaahtopäät,
kesän vihreyden haalistuessa pois etusijan saa koivujen valkoiset rungot,
jotka loistavat ruskeaa taustaa vasten.
Järven tyyni pinta heijastaa taivaan sineä.

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki , jotta löydän ne. Puutarhahetken Instagram-tili muuttuu nyt kuukauden ajaksi sinivalkoiseksi. Uusi sinivalkoinen kuva on luvassa päivittäin.:)

Haastan mukaan seuraavat blogit, joita en ainakaan 

osallistujalistalta bongannut.

Kukka&Kaali

Lopotin toimelan pihaunelmia

Kivisen Vilman piha

Sinivalkoisin tunnelmin,
hyvää joulun odotusta!
:)

Perennoiden siemenkylvöt

Tänä keväänä tosiaan innostuin perennoiden siemenkylvöistä saatuani ylimääräisiä minitaimia puutarhakaverilta. Innostus vei niin mukanaan, että Helsingin kevätmessuilta lähti kotiin nippu siemeniä. Sehän tarkoitti myös sitä, että kylvöhuoneessa tulisi olemaan ahdasta. Ja niinhän siellä olikin, kunnes säät lämpeni niin, että sain suurimman osan siirtää kasvihuoneeseen. 

Nyt on purkkia ja purnukkaa aina maitotölkeistä pahvimukeihin ja muovipurkkeihin. Kaikkia en ole edes koulinut, vaan annan kasvaa laatikoissa ja istuttelen sitten suoraan maahan. Perennoiden kylvöön on muute Versoilevan sivulla oivallinen podcast, josta saa hyviä vinkkejä mm. ulkokylvöihin. Jätin osan siemenistä syyskylvöjä varten, jotta tämä taimisuma ei olisi keväällä aivan ylivoimainen.

Mikä sitten on tähän mennessä onnistunut ja mikä vaatii vähän pidempää odottelua? Helppoja ja hyvin itäviä ovat olleet salkoruusut, sormustinkukat, päivänkakkarat, sinipallo-ohdakkeet, etelänmunkki ja punahattu. Salkoruusut ja sinipallo-ohdakkeet ovat olleet myös helppoja koulia, koska taimet ovat kookkaita. Toisin kuin esimerkiksi etelänmunkki on taas hirmu pieni. 

Salkoruusuja

Kaverilta saaduista taimista mukulapaloyrtti oli helppo koulia ja kasvaakin mukavasti. Kellokukat taas, kuten maariankello ja maitokello sekä syyssyrikkä olivat ihan onnettoman pieniä taimia ja niitä oli haastava saada koulittua murjomatta hentoa alkua. Osa koulituista taimista kuoli kun luultavasti koulintavaiheessa en saanut niitä tarpeeksi hellävaraisesti multaan. Onneksi osa kuitenkin selviytyi koettelemuksesta.

Etualalla mukulapaloyrtti, takana sormustinkukkia

Itämistä odottelen vielä varjoliljan ja karhunlaukan suhteen. Maksaruohosta näkyy pienen pieniä alkuja, vaikka kauan kesti senkin itäminen.

Yhdessä kukkapenkissä havahduin kasvavan jotakin uutta. Hetken muistilokeroita kaiveltuani muistin kylväneeni viime vuonna kesäkuuruohon (Lunaria annua) siemeniä ja istuttaneeni taimet kesäkukkien joukkoon. Silloin ne eivät kukkineet, mutta nyt ne kukkivat valkoisena ja violetteina. Mielenkiinnolla odotan näihin muodostuvia siemenkotia, sillä niiden pitäisi näyttää hopearahoilta. Kasvin ruotsinkielinen nimihän on Judaspenningar. 

Ja mitäs kuuluu meidän pihaprojektille? Lasitetun terassin alueelle on kiveyksen pohjat valmiina odottamassa kivituhkaa ja laattoja. Tänä viikonloppuna ollaan laitettu Gardenan vesipistorasioita ympäri pihaa ja saattin nurmikko fixattua ja kylvettyä. Multakasat on siis lähteny pihasta ja toivottavasti pian saadaan Pate-robotti nurmikonleikkuu töihin. Tässä kun Pate yhden kesän homman hoiti, ei ole yhtään tehnyt mieli alkaa itse leikkaamaan. Pakkohan se kuitenkin oli, kun nurmialueet alkoi näyttää viidakolta. :D Viherrakennustyöt on pyörähtäny töissä käyntiin niin täyspainoisesti, että oman pihan tekeminen pakostakin venyy. Mutta pääasia, että homma etenee ja nyt näyttää siltä, että kyllä täällä vielä kesällä saa grillijuhlat järjestää :)

Tarkkasilmäinen huomaa, että kuvien ajankohdalla on vähän eroa. Ensimmäinen on otettu toukokuussa ja jälkimmäinen eilen. Sinililjojen sijaan kukkii nyt tulikellukka. Molemmissa kuvissa näkyy nimittäin sama kukkapenkki.

Kiven ympärille kaivettiin kukkapenkille pohjaa. Nyt saa kärrätä multaa ja hakea kasvit.

Hyvää ensimmäistä virallista kesäkuukautta!

Lakeus kukkii tapahtuma Jokilaakson puutarhassa

Viime viikonloppuna kävimme perheen kanssa Lapualla Jokilaakson matkailupuutarhassa, jossa järjestettiin Lakeus kukkii-puutarhatapahtuma. Jokilaaksossa riitti katseltavaa myös lapsille ja sillä välin kun minä tutkin puutarhapuolta, isäntä kierteli tyttären kanssa kotieläimiä katsomassa. Oli myös mukava tavata Navettapiian puuhamaa-blogin Paula ja saada kasvot yhdelle puutarhablogille. :)

Nimensä mukaan Jokilaakson matkailupuutarha on joen rannalla, ihan keskustan tuntumassa. Ensimmäisenä silmiin osui tietenkin surukuusiryhmät. Mä niin rakastan näitä kummallisesti kasvavia, oksiaan roikottavia kuusia. Jotkut pitää näitä vähän turhan masentuneen näköisinä, mutta mut ne saa hymyilemään :D

Alueella on suuri potager, joka oli vielä osittain tyhjillään ja joitakin istutuksia tehtiin tapahtuman aikana. Tämä näyttää varmasti hienolta, kun on täynnä kasveja.

Toisella laidalla oli paahteisen paikan kasveja hiekkapedissä. Tästä tulee vähän sellainen aavikkofiilis. Itse tykkään enemmän vihreämmästä puutarhasta hiekan sijaan, mutta kasvivalikoimaa oli kiva tutkia. Reunoilla oli pionipenkkejä, joissa kasvu oli jo vauhdissa ja nuppuja paljon. Olisi kiva käydä pionien kukinta-aikaan uudelleen katsomassa. 

Pallaksenpioni Paeonia mollis

Tämä istutusalue havuineen oli kaunis. Keltakiurunkannukset olivat täydessä kukassa ja näin keväällä se väri kyllä on piristävä, vaikka muuten tulee suosittua muita värejä omissa kukkapenkeissä.

Taimiostoksiakin tein, mutta nyt ei mitään erikoisempaa löytynyt. Kolme kellokärhöä lähti mukaan Taimibongarien osastolta. Taisin olla vähän myöhään liikkeellä, kun valikoima oli huvennut jo niin pieneksi. 

Alueelle tultaessa jaettiin kaikille kesäkukkasiemenseos. Taidan kylvää nämä tuonne niittykasvien sekaan ja katsoa mitä sieltä nousee. :) Oli mukava paikka ja toivottavasti tapahtuma saa jatkoa. Jokilaakson matkailupuutarhassa kannattaa piipahtaa, jos matkareitti kulkee Lapuan läheltä :)

Mukavaa loppuviikkoa!

:)