Puutarhaan kadonnut puutarhuri

Kesä on mennyt jo kohta heinäkuun puoliväliin ihan silmissä vilisten. Sitä kai jaksan päivitellä tätä nykyä lähes joka kesä. Että mihin tämä aika oikein katoaa, kun ei perässä meinaa pysyä? Päivät (ja välillä illatkin) on mennyt töissä, kivitöitä, istutuksia ja nurmikoita tehden. Aina kun vain on jaksanut, olen kadonnut iltaisin omaan puutarhaan. Jos ei muuhun oo voimat riittäny, niin sitten oon vain istunu jalat ristissä kukkapenkissä ja nyppinyt rikkaruohoja :D Ei sillai, että istuisin siellä hermo kireällä rikkojen takia, vaan jotenkin se on rentouttavaa, kun saa vain istua, kuunnella lintujen konserttia ja haistella kesän tuoksuja ja sormissa tuntuu mukavalta, kun rikkojen juuret irtoaa maasta. Juhannuksena kaveri naurahti, kun istuin hänen tuoksuhernekylvösten vieressä ja nypin rikkaruohoja tuoksuherneiden lomasta toisten istuessa iltaa ja grillatessa. Kun ei malttanut puutarhuri pitää näppejään kurissa nyppimiseltä :D No, huvinsa kullakin. Minkäs sille voi, että nyppiminen on rentouttavaa :D Ja ei, en yleensä nypi toisten pihoissa ja jos nypin, niin en ollenkaan arvostelevasti :D :D Rehottaahan mullakin puutarha, kun ei kaikkia ehdi/jaksa. Enkä edes halua, että puutarhassa on joka korsi ojennuksessa, vähän kun on luonnonlapsi luonteeltaan :D

Alkukesästä jäi muistoksi vihreät tulppaanit

Mutta ei mun nyt pitänyt nyppimisestä puhua. Piti kelata tämä aika viime postauksesta tähän päivään kiinni. Mä kun en millään malta istua koneen ääreen kesällä. Aina kun siihen olisi aikaa, löydän itseni kuopsuttamasta pihalla ja blogiatauot kasvaa varmaan yli suositusrajojen. Mutta kai sekaan mahtuu yksi tällainen tuuliviirikin :)

Mutta nyt sinne pihalle, kuvien kera. Aloitetaan mun tän kesän suosikkikuvalla, joka sisältää viime kesänä siemenistä kylvetyt sormustinkukat ja puutarhan yhden kausityöläisen työntouhussa. Oon kylväny tänä vuonna sormustinkukkia lisää, eri värisiä. Nää on niin huikeita! Aivan ihania perhosrinteen kasvatteja. Jotenkin omaa silmää miellyttää yhdistää niitä päivänkakkaroihin.

Kuuleeko lennonjohtosormustinkukkatorni? Laskutelineet on laskettu alas, pyydän lupaa laskeutua.

Perhosrinteellä on kukassa myös muita viime kesänä kylvettyjä perennoja. Maksaruoho (nyt täytyy lajikenimi kaivella jostain, en muista... :/) virittelee kukintaa. Tämä iti todella hyvin ja taimet oli helppo koulia, kun olivat niin tanakoita. 

On palkitsevaa, kun omat perennakylvöt alkaa kukkia!

Puutarhurikaverilta saadut punakärsämöt 'Colorado' on peittänyt vuodessa ison alueen. Tämä kukki jo kylvövuonna ja saattaa olla, että leviämistä joutuu jossain vaiheessa rajoittamaan :D Mutta on oikea pörriäismagneetti, niin suotakoon sille mahdollisuus, leviämisestä huolimatta. Onpa tuossa perhosrinteessä tilaa ja muitakin kilpailukykyisiä kasveja. Hah, ja maitohorsmaa taustalla. :D

Punakärsämö 'Colorado'

Hypätäänpäs sitten tontin toiseen laitaan. Pystyttelin sinne juhannuksena heinäseipäistä aitaa. Samaan aikaan isäntä oikoi nurmikonpohjia koneella ja mä hyppäsin välillä kuormaajaan ja sain kauhaan lastin villivadelmapöheikköä tai ränsistyneitä norjanangervoja. Ja sitten taas välissä aitaa kasaamaan. Meiltä katosi pihasta viime kesänä jemmattu multakasa nurmikon pohjiksi, kauhea villivadelmaryteikkö, jota ei käsivoimin voinu edes kuvitella taltuttavansa, norjanangervorivistöön tehtiin tilaa seka-aidanteelle ja kivijalan viereen levitettiin pientä kiveä. Nyt kun vielä ehtisi kylvää nurmikot ja istuttaa aidannekasvit... 

Pellonlaitaan heinäseiväsaitaa. Ja rentunruusut kukkii toisella puolella.

Aidan juurelle istutin mm. kuvassa olevan lumikärhön ja toiseksi tarha-alppikärhö 'Pink Flamingon'

Männyn juurella kasvaa köynnöshortensia ja tuossa alakuvassa tummempi multapläntti sisältää akileijakylvöistäni kasvaneita taimia. Lajikkeina 'Lime Sorbet' ja 'Nora barlow' Onneksi nyt on satanut, en olisi millään ehtinyt/jaksanut kastella kaikkia istutuksia.

Istutin myös muutaman kirahvinkukan taimen

Löysin vanhan kuvan tuosta villivadelmapöheiköstä, joka nyt siis lähti kaivinkoneen kauhan mukana. Vieressä oleva omenapuu kaadetaan varmaan syksyllä. Sitä on säästetty ihan viimeiseen asti, kun se on luultavasti joskus 50-luvulla istutettu ja sen mukana tuntuu pihasta lähtevän pala historiaa. Mutta kunto on jo niin huono, että kovin montaa myrskyä se ei enää kestä. Pihan kaksi pihlajaa alkavat myös olla niin huonolla hapella, että teen jo surutyötä niidenkin kaatamisen vuoksi. Istutetaan kyllä uudet pihlajat tilalle, mutta menee vuosikausia, että ovat edes lähelle samaa kokoluokkaa.

Tuota pöheikköä ei tule ikävä, kun se vihdoin lähti.

Kännykän kameralla räpsäisin talon seinustasta kuvan, näkee vähän mitä tehtiin, vaikka kuvalaatu ei aiva täytä mun kriteerejä :D Talon vieressä olevan tien pinta on sen verran korkeammalla, että tieltä taloon on aika kova kaato. Mietittiin kauan miten ratkaistaan kaato-ongelma salaojiteusten ja talon kuivana pysymisen kannalta parhaiten ja päädytiin rakentamaan luonnonkivistä penger. Nyt veden matka katkeaa salaojiin ja talon kivijalka pysyy kuivana. Ollaan vaihdettu ikkunoita taloon ja maalia sekä muutamia uusia ulkovuorilautoja talo vielä kaipaa.

 No mitäs muuta... Mäntypistiäisen toukat meinasi syödä mun kääpiövuorimännyn taimen. Huomasin ne onneksi ajoissa ja pienestä taimesta ne oli helppo kerätä pois. Mutta en uskalla edes ajatella tien toisella puolella kasvavaa mäntymetsää... Niitä on taatusti ollut enemmänkin...

Töistä kotiutin yhden rungollisen tuijan, joka haluttiin pihasta pois. Mä aina adoptoin näitä hylkyyn meneviä... :D Vähän näytin sille saksia ja karsin kuolleita ja villisti sojottavia oksia pois ja siitä kuoriutui taas varsin sievä pallo. Katsotaan kuinka selvisi siirrosta. Ainakin edellinen tuijan siirto onnistui, vaikka tuija joutui odottamaan liki koko kesän juuripaakulla pihassa. Siirretiin siis oman pihan tuija ja aina oli niin kiire, että istuttaminen venyi ja paukkui. Varsin sitkeä laji tuntuu olevan, tulipa testattua. :D

Hoh, taisi tulla pitkä postaus, mutta onhan sitä tässä välissä näköjään ehtinyt kaikenlaista tapahtua. Istutin myös hevoskastanjan, joka ei jättänyt taimistolla mun ajatuksia rauhaan. En oo ehtiny vielä kuvata, mutta varmasti jatkossa sekin joutuu kuvauksen kohteeksi. :) Tähän loppuun pari kuvaa perhoangervosta. Jalopähkämön kaverina kasvaa omassa pihassa ja viikonloppureissulla ystävien luona perhoangervon ja pionien yhdistelmä hiveli silmiä :)

Hyvää kesänjatkoa!

:)

Sinivalkoiset vuodenajat

Sain Navettapiian puuhamaa-blogista sinivalkoisen haasteen. Alkuun ajattelin ehtiä postata sinivalkoisia kuvia itsenäisyyspäiväksi, mutta koska jalat tahtoi samoilla Suomen kauniissa luonnossa, en osannut niille vastaankaan pistää. Tyky-päiväni on siis (yllättäen!) vähän venähtänyt useammalle päivälle ja ruudun sijaan on tullut tuijoteltua maisemia sekä kiikarin, kameran että omien silmien kautta. Varmasti talven aikana postailen kuvia noilta retkiltä, mutta nyt sukelletaan sinivalkoisiin vuodenaikoihin. Sillä teemalla ajattelin lähteä haastetta purkamaan :)

TALVI

Sen valkoiset hanget ja jäinen pitsi, illan sininen hetki.
Talvi on vuodenajoista se, jolloin sininvalkoisuus täyttää helposti koko maiseman.

KEVÄT

Takatalvi ei nujerra kevään sitkeimpiä kukkijoita.
Niiden myötä alkaa viimeisetkin talviunenrippeet karista silmistä. 

Kevätkurjenmiekka

Pääskynkukka

Omenapuu kukkii

Valkoiset narsissit ja pikarililjat

KESÄ
Kaikki on vihreää, sinisellä ja valkoisella maustettuna.

Tuhansien järvien maa.

SYKSY
Syksyllä kuohuvat koskien valkoiset vaahtopäät,
kesän vihreyden haalistuessa pois etusijan saa koivujen valkoiset rungot,
jotka loistavat ruskeaa taustaa vasten.
Järven tyyni pinta heijastaa taivaan sineä.

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki , jotta löydän ne. Puutarhahetken Instagram-tili muuttuu nyt kuukauden ajaksi sinivalkoiseksi. Uusi sinivalkoinen kuva on luvassa päivittäin.:)

Haastan mukaan seuraavat blogit, joita en ainakaan 

osallistujalistalta bongannut.

Kukka&Kaali

Lopotin toimelan pihaunelmia

Kivisen Vilman piha

Sinivalkoisin tunnelmin,
hyvää joulun odotusta!
:)

Mmmm... Marmeladia

Olen joskus todennut meidän olevan täysin omavaraisia mitä mehuihin tulee. Marjapuskat viinimarjoineen, vadelmineen ja mustikkapensaineen tuottaa runsaan sadon vuosittain ja niistä mehumaijalla keitetyt mehut riittää helposti koko vuodeksi ja välillä niitä jaetaan ystävillekkin. No, ehkä vadelma on ottanut vähän nokkiinsa kahdesta kuivasta kesästä ja sato on ollut pienempi. Mutta joka tapauksessa, pakastin on jälleen mehua täynnä vuoden tarpeiksi ja lopuille majoille on keksittävä muuta käyttöä. Siispä oli aika googlettaa kauan to do-listalla ollut mustaherukkamarmeladin ohje.

Pätevän näköisen ohjeen löysin Suklaapossu-blogista ja eikun kokeilemaan. Marmeladi oli helppo tehdä. Työläin vaihe oli odottaa, että marmeladit kuivuu ja kuivumisen aikana niitä piti käännellä. Nämä kuivuivat huoneen lämmössä kolme päivää ennen kuin olivat niin kuivia, että sokeroitaessa sokeri ei liuennut marmeladiin. 

Vihdoin kärsimätön herkkusuu pääsi maistiaisiin. Mmmm... nämähän maistuu ihan samalta, kuin lapin reissulla aina tuliaisiksi ostamani marmeladit. Ja mikä parasta, näissä ei ole mitään ylimääräisiä säilöntäaineita tai väriaineita, sokerista huolimatta parempi vaihtoehto makeannälkään, kuin kaupan irtokarkit. :)

Serkkuni piipahti kylässä juuri sopivasti marmeladien valmistuttua ja pääsi tietenkin makuraatiin. Sopisikohan näiden pinnalle lakritsijauhe? Heitti serkkuni idean ilmoille. Kun kaapissa kerran sattui olemaan purkillinen raakalakritsijauhetta, niin kokeiltava oli samoin tein. Näin lakritsin ystävän voin sanoa, että toimii! Siis jos tykkää lakritsijauheen mausta. Mutta jos haluaa, että marmeladi maistuu enemmän mustaherukalta, kannatta lakritsijauhe jättää pois. Se nimittäin peittää aika hyvin alleen kaikki hennommat maut.

Ehkäpä seuraava satsi on sitten kokeiltava punaherukasta...? 

Makoisaa sunnuntaita!

Kuivuutta ja kukkaniittyä

Elokuu. Omassa mielessäni virallisesti loppukesän kuukausi. Kesä on taas hujahtanut ohi hurjaa vauhtia ja ensi viikolla palataan jo normaaliin arkeen koulun myötä. Oma lomani odottaa vielä tuloaan joskus siellä syksymmällä. Syksyinen loma-aika ei haittaa, kun tietää että silloin saa pakata vaellusreppuunsa eväät, kiikarit ja kameran, vetää vaelluskengät jalkaan ja lähteä retkeilemään jollekkin luontopolulle. Ehkäpä kiikarien taa eksyy joku uusi lintututtavuus ja matkanvarrelta kotiintuomisiksi suppilovahveroita tai kanttarelleja. 

Sitä ennen on kuitenkin vielä monenmoista puuhaa niin töissä kun omassa pihassakin. Valtikkanauhus puhkesi kukkaan heinäkuun lopulla ja se on aina ensimmäinen, josta mulle tulee loppukesän tuntua. Onneksi on vielä myöhäisempi kallionauhus, joka kukkii puutarhassa viimeisenä, joten kesä ei ole vielä menetetty. 

Toisaalta, heinäkuun sademäärät olivat niin onnettomat, että tien toisella puolella näyttää jo varsin syksyiseltä koivunlehtien kellastuessa kuivuuden vuoksi. Laiskalle kastelijalle tämä(kin) kesä on ollut tuskastuttavan kuiva ja tämän vuoden perennakylvöt ovat joutuneet heti ottamaan mittaa selviytymiskyvyistään auringon paahtaessa. Mutta voiton puolella ollaan. Suurin osa on edelleen hengissä. 

Vettä saisi sataa, tuumii tienvarren koivu

Pensasmustikkasadosta on ihmeen kaupalla tulossa hyvä. Sinne ei kastelija ole ehtinyt ollenkaan. Ensimmäiset peukalonpään kokoiset mustikat on jo kerätty ja aamupuuron seassa tuoreet mustikat maistuu hyviltä. Tulevina vuosina näiden kastelu tulee helpottumaan, kun vieressä on Gardenan vesipistorasia toiminnassa. Ei tarvitse enää sen kilometrin mittaisen letkun kanssa taistella.

Kesäkukka istutukset ovat ihan hyvässä kasvussa lukuunottamatta pensaskrasseja, jotka ovat tänä vuonna maistuneet joillekkin toukille. Kaukaa ne näyttää ihan hyviltä peikonkakkaroiden kanssa pannuhuoneen ikkunalla, mutta lähempi tarkastelu paljastaa seassa syötyjä lehtiä. Sen sijaan itsekasvatetut petuniat kukkivat kuin viimeistä kesäpäivää ja kuistillakin vihertää mukavasti, vaikka kelloköynnöksessä ei vielä kukintaa näy. Saa nähdä, onko lannoittaja ollut taas liian laiska sen suhteen. Muratin laitoin muovipussissa vanhan metallisen marjanpoimija sisälle. Ei sen poimurin kanssa viitsi marjametsään lähteä, kun nuo nykyaikaiset on niin paljon kevyempiä.

Kuistilla kukkii Pelargoni 'Fire Work'

Pensaskrassi on jonkun herkkua

Valkoinen petunia, lumihiutale ja maasta poimittu maahumala

Lumihiutale onnistui hyvin siemenestä kasvattaen

Tontin laidalle suunnittelemani kukkaniitty on toteuttanut suunnitelmaani ihan itsekseen. Jostakin sinne on päivänkakkaroita päässyt leviämään ja ne ovat vallanneet alaa mukavasti. Kylvin sinne keväällä niittysiemenseosta, joten muitakin värejä toivottavasti on odotettavissa. Toisaalta, tätä valkoista kukkamerta katsoessa tekisi mieli kylvää sekaan punaisia unikoita...

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Hyvää alkanutta elokuuta ja viikonloppua!

Säleikköomenapuu

Olen haaveillut säleikköomenapuusta siitä lähtien, kun näin Lepaalla seinän vieressä kasvavat komeat säleikköpuut. Paikan keksiminen puulle kesti tovin. Se ei saisi kasvaa kiinni seinässä, mutta jotakin sen takana olisi oltava, jotta se erottuu paremmin. Lunta ei myöskään saisi tippua puun päälle katolta, joten talon eteläseinä oli siis pois suljettu. Talvella kun pudoteltiin lumia sikalan katolta, keksin puulle oivallisen paikan sikalan seinustalta, kasvihuoneen vierestä. Se on suojainen, puuta ei tarvitse istuttaa seinään kiinni ja lumi ei putoa puun päälle. 

Kun sitten Viherhietikolla näytti olevan hedelmäpuut tarjouksessa, lähdin katsomaan josko sopiva yksilö löytyisi. Ja löytyihän se! Ihan täydellinen säleikköpuu siellä minua odotti. Lajike on hillittykasvuinen Valkea kuulas. Sen oksat menivät juuri sopivasti oikeaan suuntaan ja niitä ei tarvinnut juurikaan leikellä pois.

Koska puu ei saa olla kiinni seinässä, tein sille tuen heinäseipäistä. Laitoin seipäät kiinni metallisiin aitatolpan jalkoihin, jotta kostea maa ei lahota heinäseipäitä ja rakennelma kestää pitempään. Lisäilen poikittaisia seipäitä sitä mukaa kun puu kasvatta oksia ylemmäksi.

Nyt kun malttaisi odottaa, että puu kasvaa! Jännittävää nähdä kuinka onnistun tässä projektissa. Oon ihan hurahtanu näiden puiden muotoiluun. :D Jospa tämäkin puu joskus näyttäisi tältä:

Viime kesänä istutettu rautatieomenapuu kukki runsaasti keväällä, mutta omenoita on niukasti. Tosin en kyllä odottanutkaan nuorelta puulta vielä satoa. Tein sille juuri kesäparturoinnin ja typistin pitkäksi hujahtaneita oksia, jotta siitä alkaisi kasvaa sateenvarjon mallinen. 

Vanha kissarouva on ahkerasti mukana puutarhapuuhissa, kun juniori viihtyy kesäretkillä, eikä ole kiusaamassa. Välillä meinaa kompastua näihin kissoihin, kun kumpikin tuppaa jalkoihin kiehnäämään kesken puutarhastelun :D

Mukavaa ja helteistä (täällä hipoo +30 astetta) Heinäkuuta!