Sinivalkoiset vuodenajat

Sain Navettapiian puuhamaa-blogista sinivalkoisen haasteen. Alkuun ajattelin ehtiä postata sinivalkoisia kuvia itsenäisyyspäiväksi, mutta koska jalat tahtoi samoilla Suomen kauniissa luonnossa, en osannut niille vastaankaan pistää. Tyky-päiväni on siis (yllättäen!) vähän venähtänyt useammalle päivälle ja ruudun sijaan on tullut tuijoteltua maisemia sekä kiikarin, kameran että omien silmien kautta. Varmasti talven aikana postailen kuvia noilta retkiltä, mutta nyt sukelletaan sinivalkoisiin vuodenaikoihin. Sillä teemalla ajattelin lähteä haastetta purkamaan :)

TALVI

Sen valkoiset hanget ja jäinen pitsi, illan sininen hetki.
Talvi on vuodenajoista se, jolloin sininvalkoisuus täyttää helposti koko maiseman.

KEVÄT

Takatalvi ei nujerra kevään sitkeimpiä kukkijoita.
Niiden myötä alkaa viimeisetkin talviunenrippeet karista silmistä. 

Kevätkurjenmiekka

Pääskynkukka

Omenapuu kukkii

Valkoiset narsissit ja pikarililjat

KESÄ
Kaikki on vihreää, sinisellä ja valkoisella maustettuna.

Tuhansien järvien maa.

SYKSY
Syksyllä kuohuvat koskien valkoiset vaahtopäät,
kesän vihreyden haalistuessa pois etusijan saa koivujen valkoiset rungot,
jotka loistavat ruskeaa taustaa vasten.
Järven tyyni pinta heijastaa taivaan sineä.

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki , jotta löydän ne. Puutarhahetken Instagram-tili muuttuu nyt kuukauden ajaksi sinivalkoiseksi. Uusi sinivalkoinen kuva on luvassa päivittäin.:)

Haastan mukaan seuraavat blogit, joita en ainakaan 

osallistujalistalta bongannut.

Kukka&Kaali

Lopotin toimelan pihaunelmia

Kivisen Vilman piha

Sinivalkoisin tunnelmin,
hyvää joulun odotusta!
:)

Marraskuun hehku

Aamulla sataa tihkutti, mutta pitäydyin silti suunnitelmassani lähteä retkelle, viettämään yhden naisen Tyky-päivää luonnossa. Ilma oli harmaa, auto oli harmaa, kolmos tie oli harmaa, kaupunki oli harmaa... Mutta luonto ei taida tuntea käsitystä 'harmaa marraskuu' Ainakin omiin silmiin suorastaa räiskyi kaikki oranssiin vivahtavat ruskeat sävyt ja sammaleen vihreys. Harmaa tarjoaa niille taustan, joka saa ne suorastaan hehkumaan. 

Päädyin retkeilemään Jyllinkoskelle, vanhan sähkölaitoksen alueelle. Maisema oli huikean kaunis ja sadekin oli lakannut. Kaiken lisäksi onnistuin kiikareillani osumaan Koskikaraan, joka tepasteli kaukana kiven päällä keskellä virtaavaa vettä. Enpä olisi paljain silmin huomannut. Eikä sitä huomannut kamerakaan. Siinä tovin verran toisiamme pällistelimme, kunnes Koskikara päätti, että nyt oot tuijotellu tarpeeksi ja lähti muihin puuhiin.

Luonnon värileikki

Luonto nukkuu talviunta ja minäkin käyn vähän hitaammalla. Ehkäpä nämä karun kauniit maisemat miellyttävät silmää juuri sen takia, että pääkoppakin kaipaa vähän hitaampaa elämää jaksaakseen taas kehitellä uusia ideoita ensi vuoteen.

Karua kauneutta

Rentouttavaa Marraskuun loppua!

Sumuisen aamun retki puutarhasta luontoon

Aamu valkeni pilvisenä ja sumuisena. Eilen saatiin kauan kaivattua sadetta ukkoskuuron kera, sademittari näytti 8mm aamulla. Lehdet olivat täynnä sadepisaroita ja aamuinen usva suorastaan vaati lähtemään lyhyelle retkelle ennen paperitöihin paneutumista. Niinpä koululaisen lähdettyä koulutielle nappasin kameran ja kiikarit (vakiovaruste tätä nykyä) mukaan ja suuntasin ensin puutarhakierrokselle. Kuunliljan lehdet olivat keränneet vesipisaroita talteen ja uudella istutusalueella kasvava Heuchera 'Caramel' oli sateen ohella saanut multapisaroita lehdilleen.

Sadepisarat kuunliljan lehdellä

Heuchera 'Caramel'

Nuorien omenapuiden sadosta on tulossa ensi kertaa runsaampi. Ei näitä vielä mehustamoon kannata lähteä raahaamaan, mutta kyllä näistä maistiaisten lisäksi yksi hillosatsi irtoaa. Omenapuiden innostaminen sadon tekemiseen leikkaamalla näyttää tuottaneen tulosta. 

Perhospuutarhassa punahatut ovat puhjenneet kukkaan runsain määrin. Uusiakin taimia kylvin keväällä varmistaakseni kukkarunsauden jatkossakin. Nyt sateisella säällä perhosia ei juurikaan näy, mutta muutenhan nämä ovat oikeita perhosmagneetteja. Vieressä on vasta kukintaansa aloitteleva punatähkä. Myös tänä vuonna aloitetussa perhosrinteessä virginiantädykkeen taimet kukkii kaikilla kahdella kukkavanalla. Tykkään siitä jo nyt, vaikka upeimmillaan se tulee olemaan muutaman vuoden päästä kasvien levittäytyessä tuuheiksi puskiksi. Perhospenkin lähellä odottaa myös tukkipino laavuksi rakentamista. Se on mun ja isäni yhteinen projekti, tehdään kummankin tontille oma laavu. Oman pihan laavulle ehtii lähteä lyhyelläkin varoitusajalla kunhan vain on evästarvikkeet jääkaapissa. Mallia laavusta ollaan käyty katsastamassa yhdellä suosikkilaavullani Levanevalla. Pitäähän sitä eräjorman tyttärellä olla oma laavu :D

Punahatut vauhdissa

Nuori Virginiantädyke perhosrinteessä

Tukkipino odottaa laavuntekijää

Puutarhasta matka jatkuu tutulle metsätielle. Matkan varrella aamukonserttiaan piti ainakin Peipponen ja kauempana Hömötiainen. Tuntuu, että linnutkin ovat sateesta virkistäytyneet ja laulavat taas vähän enemmän. Peipponen tulee esittäytymään tien varteen, mutta eihän mun kameravarustuksella oteta niitä loistavia luontokuvia vikkelistä linnuista. Täytyisi panostaa uuteen putkeen, joka toisi tirpat vähän lähemmäksi säikyttämättä niitä pois. Onneksi sentään maisemat ja kasvit ovat helpommin kuvattavia, muuten jäisi lopputeksti vaille kuvia.

Kuvittele tähän kuvaan peipposen laulu.

Sateen raikkaus

Metsä vaihtuu peltoaukeaan

Viljaa sumussa

 Olen jo palaamassa kotiin, kun taivaalla erottuu jokin isompi lintu liitelemässä. Taatusti joku petolintu, haukka tai vastaava. Lähden tarpomaan pellon laitaa sen perään, mutta tietysti se on jo kadonnut näkyvistä päästyäni avarammalle tähystyspaikalle. Sinne meni tunnistusmahdollisuudet. Sen sijaan bongaan heinikosta märän ja kuraisen kissan. Ryvettyneenä ihan kujakollilta näyttävä Justus oli päättänyt lyöttäytyä mukaan haukkajahtiin ja kipitti perässä vähät välittäen märästä heinästä ja kuraisesta pellon pientareesta. Voin vain kuvitella minkälaiset jäljet kissa jättää vasta pestyihin mattoihin, kun palaamme kotiin. Sisällehän se tottakai halusi, ensin ruokakuppia tyhjentämään ja sitten sohvalle turkkia putsaamaan. Taisipa siinä saada kuratassun jäljet isännän lattialle levittämä, lakanan kokoinen pihasuunnitelma. Tulisiko pihasuunnitelmaan nyt ylimääräinen rivi puita tai pensaita Justuksen tassunjäljistä? Täytyykin olla tarkkana, kun paneutuu laskemaan taimimääriä.

Mennään jo, mulla on nälkä!

Harmaan aamun kauneutta

Vielä kupillinen kahvia voileivän kera ja taas jaksaa istua tietokoneen ääressä puhelin korvalla hoitelemassa yrittäjän pakollisia toimistotöitä. Kyllä se luonnossa liikkuminen kummasti piristää tylsemmänkin työpäivän. Onneksi pian taas pääsee ulos kiveyksen tekoon!

Mukavaa loppuviikkoa!

Avoimet portit Kristiinankaupungissa 2019

Viikonloppu kului retkeillessä Kristiinankaupungissa Avoimien porttien merkeissä. Voitin liput kauhajoen puutarhamessuilta arvonnasta ja nappasin puutarhurikaverin mukaan pihoja tutkimaan. Tämä oli neljäs kerta, kun kiertelin Kristiinan pihoja.

Oli monta jo ennestään tuttua pihaa, mutta sekaan mahtui myös uusia pihoja. Tosin pistin merkille, että puolet kohteista oli jotain aivan muuta kun puutarha. Oli taidenäyttelyitä, käsityönäyttelyitä, valokuvanäyttelyitä, pihakirppiksiä ja kahviloita. Ehkä vähän jo liikaakin puutarhatapahtumaan. Valikoitiin reitti sen mukaan, että puutarhat tuli kierrettyä ja kasvillisuus tutkittua. Meidät oli bongattu jostakin perennapuskasta niin tiiviisti tutkimasta, että ei oltu kuultu ja nähty mitään muuta, kuulemma :D

Pihoista erityisesti säväytti kohde 22, joka valitettavasti oli esitteeseen merkattu vain valokuvanäyttelynä. Toivottavasti monelta ei sen takia mennyt ohi tämä kaunis merinäköalalla varustettu puutarha.

Laikkuköynnös maja! <3<3<3

Keramiikkataiteilijan pihassa olen käynyt ennenkin tutkimassa tätä kaunista kalliorinnettä.

Kaupunkia olen jo varmasti hehkuttanut moneen kertaan sen ihanan vanhan ajan tunnelman vuoksi. En ole ollenkaan kaupunki-ihminen, mutta täällä jaksan kävellä pitkin vanhoja katuja aina uudestaan ja uudestaan. Täällä on ihan oma tunnelmansa, jota ei kyllä nykyajan kaupungeissa ole.

Lapväärttistä löytyi keidas uima-altaineen, kuin jostain ulkomailta. Pihan oli suunnitellut Riina Kruus ja hänen kädenjäki todella näkyi erikoisissa kasvivalinnoissa. 

Pihan omistaja ei muistanut tämän kultaköynnöksen ulkona kasvavaa sukulaista nimeltä, joten täytyy kysellä Riinalta. Vai sattuuko joku tunnistamaan sen täällä? Se kuulemma talvehtii hyvin ulkona ainakin III-vyöhykkeellä.

Ruotsinraunioyrtti tuotti hieman päänvaivaa tunnistamisessa. Olimme yhdessä pihassa taas nenät maassa tutkimassa kasvivalikoimaa, kun meidät kutsuttiin tunnistusapuun kyseiselle kasville. Siinä tovi pähkäilin ja tutkin netin syövereitä ja ihan tuli voittaja fiilis kun sain nimen tälle kasville, jota en ennemmin ollut nähnyt. :D Ruotsinraunioyrtti on hyvin samantyylinen kuin rohtoraunioyrtti. Onko kellään kokemusta leviääkö yhtä paljon kun rohtoraunioyrtti?

Ihanan värinen, riippuva orvokki!

Sunnuntaina lähdettiin aamusta kiertämään luontopolku, joka lähtee kaupungin keskustan tuntumasta.

Hyttysmäärä metsässä oli jotain aivan hirveää. Hätäiseen pysähdyin ottamaan yhden kuvan ja matkaa oli jatkettava heti, sillä hyttyset parveili samantien ympärillä valtavana parvena. Heti helpotti, kun tultiin jokusuistoon ja alkoi tuulla. Loppumatka tiilitehtaanmäelle olikin sitten helpompi, kun hyttysiä ei ollut niin paljon.

Reitiltä löytyy myös lintutorni, josta voi bongailla jokisuiston lintuja. Omaan listaani sain bongattua kalatiiran, ruokokerttusen, merilokin ja kanadanhanhen. Viimeistä lajia löytyy ihan kaupungilta riesaksikin asti. Joku kahlaajakin tornista näkyi, mutta aurinko häiki sen verran, että en saanut sille nimeä. Lisäksi metsässä kuului Tiltaltin ääni, mutta sinne hyttysmyrskyyn ei viitsinyt jäädä sitä etsimään.

Mukava viikonloppu jälleen kerran näissä merkeissä, toivottavasti jatkossa otetaan mukaan myös keskustasta vähän kauempana olevia kohteita, sieltä löytyy monta kaunista puutarhaa. 

Hyvää juhannusviikkoa!