Sumuisen aamun retki puutarhasta luontoon

Aamu valkeni pilvisenä ja sumuisena. Eilen saatiin kauan kaivattua sadetta ukkoskuuron kera, sademittari näytti 8mm aamulla. Lehdet olivat täynnä sadepisaroita ja aamuinen usva suorastaan vaati lähtemään lyhyelle retkelle ennen paperitöihin paneutumista. Niinpä koululaisen lähdettyä koulutielle nappasin kameran ja kiikarit (vakiovaruste tätä nykyä) mukaan ja suuntasin ensin puutarhakierrokselle. Kuunliljan lehdet olivat keränneet vesipisaroita talteen ja uudella istutusalueella kasvava Heuchera 'Caramel' oli sateen ohella saanut multapisaroita lehdilleen.

Sadepisarat kuunliljan lehdellä

Heuchera 'Caramel'

Nuorien omenapuiden sadosta on tulossa ensi kertaa runsaampi. Ei näitä vielä mehustamoon kannata lähteä raahaamaan, mutta kyllä näistä maistiaisten lisäksi yksi hillosatsi irtoaa. Omenapuiden innostaminen sadon tekemiseen leikkaamalla näyttää tuottaneen tulosta. 

Perhospuutarhassa punahatut ovat puhjenneet kukkaan runsain määrin. Uusiakin taimia kylvin keväällä varmistaakseni kukkarunsauden jatkossakin. Nyt sateisella säällä perhosia ei juurikaan näy, mutta muutenhan nämä ovat oikeita perhosmagneetteja. Vieressä on vasta kukintaansa aloitteleva punatähkä. Myös tänä vuonna aloitetussa perhosrinteessä virginiantädykkeen taimet kukkii kaikilla kahdella kukkavanalla. Tykkään siitä jo nyt, vaikka upeimmillaan se tulee olemaan muutaman vuoden päästä kasvien levittäytyessä tuuheiksi puskiksi. Perhospenkin lähellä odottaa myös tukkipino laavuksi rakentamista. Se on mun ja isäni yhteinen projekti, tehdään kummankin tontille oma laavu. Oman pihan laavulle ehtii lähteä lyhyelläkin varoitusajalla kunhan vain on evästarvikkeet jääkaapissa. Mallia laavusta ollaan käyty katsastamassa yhdellä suosikkilaavullani Levanevalla. Pitäähän sitä eräjorman tyttärellä olla oma laavu :D

Punahatut vauhdissa

Nuori Virginiantädyke perhosrinteessä

Tukkipino odottaa laavuntekijää

Puutarhasta matka jatkuu tutulle metsätielle. Matkan varrella aamukonserttiaan piti ainakin Peipponen ja kauempana Hömötiainen. Tuntuu, että linnutkin ovat sateesta virkistäytyneet ja laulavat taas vähän enemmän. Peipponen tulee esittäytymään tien varteen, mutta eihän mun kameravarustuksella oteta niitä loistavia luontokuvia vikkelistä linnuista. Täytyisi panostaa uuteen putkeen, joka toisi tirpat vähän lähemmäksi säikyttämättä niitä pois. Onneksi sentään maisemat ja kasvit ovat helpommin kuvattavia, muuten jäisi lopputeksti vaille kuvia.

Kuvittele tähän kuvaan peipposen laulu.

Sateen raikkaus

Metsä vaihtuu peltoaukeaan

Viljaa sumussa

 Olen jo palaamassa kotiin, kun taivaalla erottuu jokin isompi lintu liitelemässä. Taatusti joku petolintu, haukka tai vastaava. Lähden tarpomaan pellon laitaa sen perään, mutta tietysti se on jo kadonnut näkyvistä päästyäni avarammalle tähystyspaikalle. Sinne meni tunnistusmahdollisuudet. Sen sijaan bongaan heinikosta märän ja kuraisen kissan. Ryvettyneenä ihan kujakollilta näyttävä Justus oli päättänyt lyöttäytyä mukaan haukkajahtiin ja kipitti perässä vähät välittäen märästä heinästä ja kuraisesta pellon pientareesta. Voin vain kuvitella minkälaiset jäljet kissa jättää vasta pestyihin mattoihin, kun palaamme kotiin. Sisällehän se tottakai halusi, ensin ruokakuppia tyhjentämään ja sitten sohvalle turkkia putsaamaan. Taisipa siinä saada kuratassun jäljet isännän lattialle levittämä, lakanan kokoinen pihasuunnitelma. Tulisiko pihasuunnitelmaan nyt ylimääräinen rivi puita tai pensaita Justuksen tassunjäljistä? Täytyykin olla tarkkana, kun paneutuu laskemaan taimimääriä.

Mennään jo, mulla on nälkä!

Harmaan aamun kauneutta

Vielä kupillinen kahvia voileivän kera ja taas jaksaa istua tietokoneen ääressä puhelin korvalla hoitelemassa yrittäjän pakollisia toimistotöitä. Kyllä se luonnossa liikkuminen kummasti piristää tylsemmänkin työpäivän. Onneksi pian taas pääsee ulos kiveyksen tekoon!

Mukavaa loppuviikkoa!