tiistai 19. toukokuuta 2020

Hyönteishotelli viherkatolla

Täten julistan avatuksi ensimmäisen itse tekemäni hotellin! Hotellissa on useita huonevaihtoehtoja erilaisilla sisustustyyleillä. Sisustuksen punainen lanka on kuitenkin luonnonläheiset materiaalit. Löytyy heinähuone, sammalhuone, käpyhuoneita sekä kuusen- että männynkävyillä, on kaarnaa, tikkuja, pöllejä, pieniä koloja ja vähän suurempi kattohuoneisto istumaorsineen perhosille. Hotellin katolla on näköala ravintola maksaruoholajikkeilla varustetun buffettarjoilun äärellä. Majoitus ja buffet kuuluu työsuhde-etuihin kaikille puutarhan pienille työntekijöille. Hotelli sijaitsee hyvällä paikalla aivan lahottajien keitaan eli lahorisuaidan vieressä. Hotellista ei ole kovin pitkä matka rakenteilla olevalle hyönteisten Manhattanille eli perhosrinteelle. Sinne on hyvää vauhtia muodostumassa usean mehiläis- ja perhoskasvina tunnetun kukan ja pensaan muodostama pörriäisAvenue. Alue laajenee joka kesä ja valikoima tulee olemaan mittava. Manhattanilta pohjoiseen löytyy myös nokkospäiväkoti kaikille toukkaikäisille perhosille. Täten toivotan kaikki puutarhan kausityöntekijät tervetulleeksi unelmatyöhön! Toivottavasti viihdytte!


Tämän mainospuheen myötä perehdytään hetki hotellin rakenteellisiin seikkoihin. Hotelli on tehty kokonaan jämälaudoista. Alimman kerroksen tiiliputket on yhdestä salaojaremontista, jossa vanhat tiilisalaojet vaihdettiin nykyaikaisiin. Lecaharkkoja oli meidän oman talon yhdellä seinustalla rajaamassa tuijille istutusaluetta ja salaojaremontin yhteydessä ne lähti pois. Katto on irroitettava ja oikeastaan katon rakenteisiin perehdyn tässä vähän enemmän. Hyönteishotelleista on monia rakennusohjeita, mutta viherkattoista itse tehtynä löytyy vähän vähemmän tietoa. Toki tämä on ensimmäinen versio itselläkin ja aika näyttää miten käytännössä toimii. Postailen sitten kokemuksia jatkossa :)


Katon pohja on laudoitettu umpeen, lukuunottamatta aivan räystäiden tuntumaan jätin laudan ja räystäslaudan väliin pienen raon, josta liika vesi pääsee pois. Katon sisäosissa on kauttaaltaan kattohuopa, joka estää puuosia lahoamasta.

Kattohuopa estää puun lahoamista.
Jaoin katon viiteen osaan, jotta kasvualusta pysyy paremmin paikallaan kaltevalla katolle. Katon kaltevuus on 30 astetta, mutta mikä estää tekemästä loivempaa. Jyrkempi katto tuottaa jo haastetta kasvualustan paikalla pysymisen suhteen. Huovan päällä on parin sentin kerros lecasoraa salaojituksena ja lecasoran päällä maanrakennuskangas, joka päästää veden läpi, mutta estää multaa sekoittumasta lecasoraan. Piirrän tästä rakenteesta vielä kuvan, niin se selventää varmaan parhaiten kokonaisuuden. Maanrakennuskankaan sijaa voi käyttää myös maanpeitekangasta, meillä nyt sattuneesta syystä tuota maanrakennuskangasta aina löytyy :)
Alle lecasoraa, sen päälle kangas ja lopuksi multa

Rakennekuva

Kasveiksi valitsin maksaruohoja niiden kestävyyden vuoksi. Katto ei ole mitenkään suuri ja talvella kasvit joutuvat säiden armoille. Tuleva talvi näyttääkin sitten miten pärjäävät. En malttaisi odottaa, että kasvit leviävät peittäen koko multatilan! :) 


Sisustusmateriaalia hotelli nieli valtavasti. Sai tehdä useamman retken metsään keräämään käpyjä, tikkuja ja muuta. Keräsin kaikki meidän omasta metsästä, sillä ainakin sammal vaatii maanomistajan luvan, jotta sitä voi kerätä. Annoin luvan itselleni :D Kuivaa heinää oli helppo löytää näin keväällä ihan oman puutarhan ojien pientareilta ja kaadettu paju tarjosi pölkkyjä porattavaksi erakkomehiläisten koloja varten. Yhteen huoneistoon laitoin saviruukun sisälle heinää ja ympärille murentuneita tiilen paloja. Aika näyttää mitkä huoneet viedään käsistä ja onko jossain vähän hiljaisempaa.

Perhosten kattohuoneistoon tein orsia roikkumista tai istumista varten männyn rungoista. Männyssä oksat kasvaa rungossa samasta kohtaa joka suuntaan, joten tällainen pätkä riitti tuomaan useamman orren eri suuntiin. En löytänyt mistään mittoja, kuinka iso lentoaukko täytyisi perhosille olla, joten tein ihan summan mutikassa n. sentin raot. Katsotaan miten toimii. Jos jollakin on tiedossa tarkempaa mittaa, niin vinkkaa ihmeessä :)
Perhosten kattohuoneisto

Jään mielenkiinnolla seuraamaan ketä kaikkia hotelliini muuttaa. Hotellin takana on talousjätekomposti ja hieman vaiheessa oleva puutarhajätekomposti. Lahorisuaitaa on tarkoitus jatkaa ja puutarhajätteillekkin on suunnitteilla pysyvämpi ratkaisu. Toivottavasti ehditään toteuttaa kesän aikana. :)

Perennakylvöistä en malta olla loppuun lisäämättä, että kirahvinkukat ovat itäneet sankoin joukoin ja myös yksi Kurjenpolvi, jouluruusu ja ritarinkannus. Myös osassa akileijakylvöissä alkoi näkyä elämää. Tästä se lähtee! Osa kasveista päätyy tuonne mainitsemalleni hyönteisten Manhattanille ja osa muualle puutarhaan.

Kirahvinkukat hyvässä kasvussa
Mukavia keväisiä puutarhahetkiä!
:)

Ps. Hotellin nimi on vielä keksimättä,
jos on nimiehdotuksia, niin laita kommentteihin
:)

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Kevätpuuhaa daalioista aidantolppien polttoon

Kevät on laittanut vauhtia kasveihin muutaman lämpöisen päivän voimin. Ensimmäiset kasvien siirrot ja jakamiset on tällä viikolla tullut tehtyä ja uutta ideaa puskee päähän samaan tahtiin, kun perennat puskevat ylös mullasta :D Niin paljon on ollut tekemistä, että daalian juurakko meinasi unohtua kokonaan talvetusturpeen sekaan. Eilen muistin sen kuitenkin kaivella ylös ja vaikka vähän mukulat ovat rypistyneet, näyttää uutta kasvua jo pukkaavan.


Tykkään pienikukkaisista daalioista ja olen odottanut, että saisin lisättyä tätä jakamalla. Nyt näytti hyvältä, että saisin mukulanipusta irroitettua osan niin, että mukana tulisi hyvin voiva kasvupistekkin. Ja onnistuihan se. Nyt tätä ihanuutta on kaksi. Joskus vielä ehkä kokonainen rivi :)

Kesällä kukassa

Muuten olen aloittanut puutarhassa mylläämisen yhden uuden ideani kimpussa. Olen jo pitkään haaveillut yhtenäisestä yrttipenkistä, jonka lähellä olisi myös muuta keittiöpuutahan viljelyksiä. Ei tarvisisi sitten juosta ympäri pihaa hakemassa ruohosipulia tuolta ja lipstikkaa täältä. Ne kun ovat kasvaneet tähän asti vähän siellä sun täällä odotellen siirtoa lopulliseen paikkaan. Ja nyt ne sitten saivat oman penkin säleikköomenapuun lähettyviltä, kasvihuoneen kulmilta. Kasvihuone menee muutenkin remonttiin tänä kesänä ja toivon mukaan ehdin tehdä muutaman kasvulaatikonkin.

Nimeni on sipuli. Ruohosipuli.
Lipsitkka antaa hyvän maun mm. perunoihin, kun keitinveteen lisää lipsitkanlehden

Pääsiäisenä meillä poltettiin kokko omassa pihassa, kun kylän yhteinen valakia oli koronan vuoksi peruttu. Samalla poltin männystä veistelemäni aidan tolpat mustaksi maahan menevältä osuudelta. Vanha ja luonnollinen keino lahoamista vastaan. Isäni muisti lapsuudesta tämän lahosuojauksen ja itselle se muistui mieleen katsoessani Kekseliästä nikkaria talven aikana Areenasta. 
Laho ei tartu hiiltyneeseen puuhun ja näin ollen tolppien käyttöikä pitenee. Ajattelin kokeilla näitä lahorisuaidan tolppiksi, kun edelliset lahosivat muutamassa vuodessa. Mielenkiintoista nähdä käytännössä kuinka paljon polttaminen tuo käyttöikää tolpille :)


Aurinko kutsuu ulos jatkamaan pihatöitä,
eihän sitä kutsua voi puutarhuri vastustaa.
:D

Hyvää huhtikuun loppua!



perjantai 3. huhtikuuta 2020

Puutarhurin saippuat

Nyt kun kesä on tuloillaan (vaikka ulkona ei siltä juuri nyt näytä) ja saippua ajankohtainen aihe, niin on aika kaivella saippuareseptit esiin ja tutkia mitä puutarhan antimia niissä taas käytettiinkään. Puutarhan villit, kuten voikukka, piharatamo, siankärsämö ja kumppanit ovat aivan yhtä lailla käypiä saippuan raaka-aineiksi, mutta aineksia löytyy myös virallisten puutarhakasvien joukosta. Humalan kävyt ovat mm. todella hyviä sekä hiussaippuaan että ihan normaaliin käsienpesu-/ vartalosaippuaan. Ruusun terälehdet viimeistelevät ruususaippuan ja ahkera kotikosmeetikko (onko se sana???) tislaa jopa omat ruusuvedet puutarhan parhaimmin tuoksuvista ruusuista. Kehäkukukan ja laventelin terälehdistä saa vaaleaan saippuaan kauniita väripilkkuja. Puhumattakaan siitä kuinka monesta kasvista voi hauduttaa teen, jota käyttää nesteenä saippuanteossa.


Hieman taustatietoa omasta saippuanvalmistus historiasta, jota on kertynyt 7 vuoden ajalta. Kaikki lähti siitä, kun ystävän kanssa ilmoittauduttiin parin päivän saippuanvalmistuskurssille ja harrastus vei niin mennessään, että kaikki kaupan saippuat aina shampoota myöten vaihtuivat itsetehtyihin saippuoihin. On kokeiltu kaikenlaista, myös epäonnistumisia on tullut, mutta niistäkin on saanut hyvää oppia. Saippuareseptejä löytyy paljon netistä, mutta suosittelen tutustumaan Saara Kuhan Saippuakirjaan, jossa on hyvät ja selkeät ohjeet ja monipuolisesti reseptejä. (Tämä ei ole maksettu mainos vaan ihan käytännössä hyväksi havaittu teos) Kirjoittajan Pieni tuoksukauppa on myös oivallinen paikka hankkia saippuantekovärkkejä ja samalla tulee tukeneeksi pienyrittäjää ;)

Tässä postauksessa esittelen pari suosikkiani, joihin olen kerännyt aineksia omalta pihalta. Aloitetaan ihoystävällisestä voikukkasaippuasta. Voikukkasaippuaan voi kerätä voikukan kukkia ja uuttaa niitä oliiviöljyyn viikon ajan lasitölkissä. Mutta kelpo saippuan saa jo hauduttamalla teetä voikukan lehdistä ja kukista, jos ei malta odottaa voikukkaöljyn valmistumista tai talvella, kun kaapissa on vain kuivattua voikukkaa. Saippuareseptiksi käy oikeastaan mikä vain resepti, jossa on nesteenä käytetty vettä, jonka voikukkatee korvaa. Toki jos oliiviöljyuutetta käyttää, niin reseptissä täytyy olla oliiviöljyä. Suurimmassa osassa resepteistä sitä on. Rypsiöljyynkin voi uuttaa, mutta oliiviöljy on hellävaraisempi iholle. Olen itse tykännyt voikukan ominaisuuksista niin saippuassa kuin ihovoiteissa. Ja sen myötä voikukkien kanssa tuskailu puutarhassakin on vähentynyt huomattavasti :D Heh, tulee mökötettyä vähemmän voikukkien vuoksi, kun on löytänyt niiden piilevät hyödyt. :D :D

Voikukkaöljyn raaka-aine on kuin itse aurinko.
Öljy siivilöitynä
Voikukkateestä tehty saippua edessä oikealla.
 
Toisena suosikkiraaka-aineena on humala. Humulus lubulus, joka on kasvanut puutarhassamme jo ennen meitä. Se selvisi siirrosta uuteen kasvupaikkaan ja parin kesän juromisen myötä kasvuvauhti on taas entisellään ja käpysato mitä mainioin. Humalan kävyt olen aina uuttanut oliiviöljyyn, joka on yksi öljyistä hiussaippuassa. Uuttaminen on loppuviimein todella helppoa, kunhan muistaa pari oleellista asiaa. Odottelu on se vaativin osuus. Kerään lasipurkin täyteen humalan käpyjä ja kaadan päälle oliiviöljyä niin, että kaikki kävyt ovat pinnan alla. Hatuksi purkille laitan pakastepussin, johon olen kaatanut vettä ja solminut kunnolla kiinni. Vesipussi painaa humalan kävyt uppelluksiin, niin että ne eivät pinnasta homehdu. Ilman ylimääräistä painoa kasvinosat nousevat öljyn pintaan ja öljy pilaantuu viikon aikana. Tämä on ihan kantapään kautta opittu juttu. ;) Mulla ei ole kuvaa öljystä uuttumassa, mutta jos saippuan- ja voiteiden teko pihan raaka-aineista kiinnostaa enemmän, niin voin tulevana kesänä tehdä vähän tarkempia postauksia kuvien kera aiheesta :)

Käpysato valmistumassa

Humala on kaunis ja nopeakasvuinen köynnös puutarhassa.

Humala saippuassa hoitaa kuivaa ja stressaantunutta ihoa sekä parantaa ihon rakennetta. Humalalla on myös antiseptisia vaikutuksia. Hiussaippuassa se soveltuu mm. rasvaisten hiusten ja hilseen hoitoon. Sen sanotaan myös edistävän hiusten kasvua. Tuo hilse on kyllä meidän perheessä vähentynyt humalashiussaippuan käytön myötä. Mulla ei hilsettä ole ollut, mutta isännällä ja tyttärellä kyllä. Mulla taas on helposti rasvoittuvat hiukset ja humalasaippua on ollut hyvä hiustenpesuvälin pidentäjä. 

Ei pöllömpi juttu tämä humalahiussaippua :)

Koko tämän 7 vuoden ajan ollaan oltu omavaraisia saippuoiden suhteen ja oikeastaan kaikki kaupan saippuat mitä syystä tai toisesta on meille kulkeutunu, ovat jääneet käyttämättä. Oikeanlaisen hiussaippuan löytäminen vaati kokeiluja ja siitä suositellaankin käytettäväksi kahdesta viikosta kuukauteen ennen kuin todellinen lopputulos näkyy. Muistan, kun itse vaihdoin pois kaupan shampoot, ensimmäiset kaksi viikkoa jouduin pesemään päivittäin hiuksia, kun tuntui, että hiukset ei puhdistu ollenkaan. Mutta kun kaikki kemikaalit olivat hiuksista lähteneet uuden saippuan myötä, alkoi homma toimia ja tätä nykyä en vaihtaisi hiussaippuaa takaisin shampooseen. Sen verran paremmassa kunnossa hiukset nykyään ovat. Puhumattakaan siitä, että hiussaippuapala riittää huomattavasti pidempään kuin vedellä höystetty shampoopullo.

Jos haluat lukea enemmän saippuantekojuttuja tai muita luonnon/puutarhan antimista tehtyjä kotikosmetiikkajuttuja täällä blogissa, niin vinkkaa siitä kommentteihin :) Kirjoitan mielelläni aiheista, joista itsellä on kokemusta ja jotka kiinnostavat myös lukijoita :)

Hyvää huhtikuuta!
Meillä on 10 senttiä lunta maassa,
mutta uskotaan että kevät voittaa aina.
:)



perjantai 27. maaliskuuta 2020

Mullin malllin maailmalla ja kukkaruukut kumoon

Heippahei! Mitäs sinne muiden koronaeristykseen kuuluu? Maailma keikahti yhtäkkiä niin mullin mallin, että uusi elämäntilanne on ottanut vähän aikaa päästä rytmiin. Kotona tässä ollaan oltu töissä koko talvi, joten vielä ei omien töiden osalta ole mitään kummallista. Mutta nyt kun tässä sivussa hoidetaan vielä etäkoulua, niin se on tuonut oman haasteensa arkeen. Aika nopeaa saivat kuitenkin online oppitunnit käyntiin (hurraa huuto siitä opettajille!) ja nyt mun opettajan rooliin kuuluu lähinnä liikunta, musiikki, kuvis, käsityöt ja uskonto. Ensi viikolla uskontokin siirtynee online tunteihin, joten mulle jää vain nuo luovat aineet. Nuo ovat oleet sinällään helppoja aineita opettaa, mitä nyt oppilaan opiskeluhalut ovat tuottaneet päänvaivaa ja hermoiluja. Kun liikuntatunneista ei meinannut tulla mitään muuta kun ainaista valitusta, päätti opettaja pitää tänään hölynpölyjumpan! Siinä lihaskuntoliikkeet muuttui mm. Rooman keisarin viinirypäleensyönti liikkeiksi, mummolaan pyöräilyksi lattialla maaten ja karhun kanssa nyrkkeilyksi. Ja kas kummaa, ensimmäinen liikuntatunti ilman nitinää ja natinaa! :D

Puutarhassa on tullut touhailtua enemmän, tosin vielä on paikoin maa niin jäistä, että kaikkea ei vielä pääse tonkimaan. Mullat sen sijaan ovat vaihtuneet osalle viherkasveista! Pari isompaa ruukkua olisi vielä hankintalistalla, mutta aion nyt ottaa eristyksissä pysymisen tosissaan ja en lähde niitä metsästämään.

Köynnösvehka ja palmuvehka
Tässä vuosien varrella palmuvehkasta on kehkeytynyt yksi mun luottokasvi. Se kun viihtyy hämärämmässäkin huoneessa valittamatta ja ei nipota, jos kastelu unohtuu. Yksi on meidän makkarissa ja toinen takan päällä olkkarissa. Jossain vaiheessa kun näistä liikenee jakotaimia, aion vielä yläkerran puolivarjoiseen aulaan yhden ruukun laittaa.

Palmuvehka kävi suihkussa puhdistamassa pölyt hartioilta

Vaihdoin paremman ruukun myös toissa jouluna ostetulle marraskuun kaktukselle. Luin jostain, että se viihtyy paremmin ruukussa, jossa on pohjassa reikä. Kesällä nostan sen taas puolivarjoisalle kuistille ja toivon, että innostuisi ensi syksynä kukkimaan. En ole saanut sitä kukkimaan sen jälkeen kun kaupasta sen kotiin kannoin. Mitäs mieltä muuten ootte simpukankuori amppelista? Onko liian retro vai tykkäätkö? Mä jostain syystä tykkään, vaikka niistä on kuulunu jonkin verran kritiikkiä somessa :D Mä oon vähä mieleltäni mummo :D

Aikaisemmin tänä vuonna kaupassa osui silmiin kirkkaan punainen pääsiäiskaktus ja en voinut vastustaa sen kotiuttamista. Oli komeasti kukassa, mutta kävi samoin kuin marraskuun kaktuksenkin kanssa. Ruukun vaihdon jälkeen kaikki kukat kuivui. Ei kuulemma saisi kukkivana liikutella ja ruukun vaihto on kuitenkin suhteellisen liikkuvainen operaatio. Kauhean herkästi nokkiinsa ottavia yksilöitä nämä lehtikaktukset. Ootko huomannu saman?


Mutta hei, tsemppiä sinne kotiin ja toivottavasti pysytte terveinä! Luulisin, että nyt on puutarhureilla iso henkireikä se oma puutarha. Jokainen pienikin kevään merkki on suuri ilon aihe ja multaa ruopsutellessa ajatukset lepää. Hyvää viikonloppua ja voimia karanteeniaikaan!





maanantai 16. maaliskuuta 2020

Mitä kuuluu vartettu aronia ja muuta kevätpöhinää

Huppista, ihan huomaamatta aika hujahti puoleen väliin maaliskuuta, virallinen kevät alkoi ja ikuisesta marraskuusta tuli suoraan maaliskuu. Kuvauskierroksella muistin, että en ole hetkeen maininnut mitään varttamiskokeiluistani. Niinpä tein kierroksen niiden kautta saadakseni jotakin kuvaa tänne blogiinkin. Postaus varttamisesta löytyy täältä

Varttamisteippi alkaa kulua puhki
Kaksi vuotta sitten vartoin aroniaa pihlajan runkoon saadakseni rungollisen aronian. Kokeilu onnistui niinkin hyvin, että kaikki vartteet ovat edelleen hengissä ja hyvin kasvaneet. Viime kesänä niiden siirto varsinaisille kasvupaikoilleen jäi tekemättä, mutta josko tänä kesänä ottaisin sen operaatioksi. Vasta vartettujahan ei suositella siirrettäväksi varttamiskesänä, kun puun voimat menevät vartekohdan parantamiseen. Vuoden kasvaneet vartteet kestävät paremmin siirtoa, kun kasvuvoiman saa kohdistaa juurtumiseen. 


Rungollisen aronian kaksi vuotta vanha latvus
Puutarhassa on alkanut kevätpöhinä kasvien toimesta. Helmikuussa kasvuun lähtenyt raparperi selvisi pakkaskaudesta ja jatkaa nyt tyytyväisenä kasvuaan. Pienen pienet lumikellot ovat nupuillaan ja laukan piipot puskevat maasta ylös lämpöisellä seinustalla. Varjoisemmilla paikoilla ei ole vielä piippoja juurikaan näkyvissä. Tulppaanit ja muut antavat vielä odotuttaa itseään. Ensimmäinen Mustarastas hyppeli puutarhassa viikonloppuna ja on ollut nyt ahkera vierailija ruokinnalla. Myös ensimmäinen vihervarpunen saapui ruokailijoiden joukkoon. Titityy-kuoro sen kun kasvaa :)

Laukan piippot tunnistaa punatuista huulista :D
Viime vuonna siemenestä kylvetyt salkoruusut ovat säilyneet vihreinä läpi epätalven. Niiden selviäminen alun perin jännitti, kun ovat aika lailla rajoilla kestävyyden suhteen. Istutin ne samalle lämpöiselle seinustalle, missä raparperikin on. Se kun tuntuu olevan sellainen oman pienilmaston omaava paikka. Siltikin vähän jännitän kuinka vielä käy. Mulla kun ei ole aiempaa kokemusta salkoruusuista nelosvyöhykkeellä. Jos jollakulla on niin, mielelläni kuulisin kokemuksia :)


Viikonloppuun tuli yhtäkkiä ylimääräistä aikaa, kun koronavirus aiheutti tapahtumien ja harrastusten peruuntumista. Meillä ollaan terveinä säilytty, mutta jos karanteeniin joutuisi, niin kyllä puutarha olisi tärkeässä roolissa saada aika kulumaan. Ja tuo kymmeniä kilometrejä jatkuva metsä, joka tontin kulmalta alkaa. Siellä ei ole ruuhkahuippuja nähty, vaikka retkeilypaikat kuulemma muuten ovat nostaneet suosiotaan. Laittoipa kaveri aamulla kuvaa hiljaisesta Ideaparkista Seinäjoella. Että sinnekkö pitää lähteä, jos metsät ruuhkautuu...?


Kaikesta ympärillä tapahtuvasta hämmennyksestä huolimatta
hyvää Maaliskuuta!
<3

tiistai 25. helmikuuta 2020

Kasvulaatikko perennakylvöille

Kun on tungosta kylvöpurkeissa, niin täytyy tehdä lisää tilaa. Astelin hallille siinä ajatuksessa, että väsään jostakin jämälautakasasta jonkun simppelin kylvölaatikon lopuille perennakylvöille. Mutta kun silmiin pisti isännän jemmaamat lavakaulukset, ajattelin vähän oikaista. Tein vain ristikon lavakauluksen päälle, jonka avulla saisin pidettyä eri lajit omissa lokeroissaan.


Pääsin laatikon täyttöpuuhin vähän odotettua aikaisemmin lavakaulusoikaisun vuoksi. Reunoille laitoin patolevyä, joista joka vuosi töissä jää ylimääräisiä, kapeita soiroja. Lavakaulus kestää näin pidempään lahoamatta, kun multa ei ole suoraan kosketuksissa puuhun.

Perustin perennaviljelmäni nurmikon päälle, joten vuorasin pohjan vielä kunnon kerroksella sanomalehtiä, jotta viljemiin ei tunkeutuisi maasta mitään ylimääräistä. Sen jälkeen kerros palanutta hevosenlantaa ja multaa. Ihan perus puutarhamulta käy. Mulla oli lannoittamatonta multaa, joten siksi lisäsin hevosenlantaa pohjalle. Päällimmäiseksi laitoin muutaman sentin kerroksen kylvömultaa.

Seuraavana aamuna aikaisin ennen töihin paneutumista ryhdyin kylvöpuuhiin. Olihan ilmakin siihen mitä mainioin. Muuta aste kirpeää pakkasta, aamu aurinko ja tintit laulamassa taustalla titityy-kuoroa. Voiko sitä puutarhuri enempää toivoa? No tietty sitä lunta, mutta luonto hoiti muuten kastelun seuraavana päivänä, kun satoi vettä oikein kunnolla. Peittelin kylvöt muutamalla havunoksalla, että kissat ei käytä sitä vessana.

Mulla oli tietysti puutarha-assari mukana, joka syynäsi kaikki kylvöt ja mullat ja sitten jahtasi kuviteltua kirppua paljuvanhuksen portailla. 




Nyt sitten vaan jännätään, että mitä sieltä maasta nousee ja koska.

Hyvää helmikuun viimeistä viikkoa!
:)

maanantai 17. helmikuuta 2020

Pajusta nimikylttejä taimille

Tänä vuonna annoin ihan luvan kanssa puutarhamopon keulia siementilausten yhteydessä. Tilasimme saman kylän puutarhurin kanssa kimpassa täytettä kukkapenkkeihin sekä ChilternSeediltä että Seedaholicilta. Chilternseed on Briteissä, mutta tämän vuoden loppuun pystyy vielä tilaamaan brexitin ollessa siitymäajalla. Nähtäväksi jää, miten jatkossa?

Siemenposti seilasi Suomeen viime viikolla ja pääsin aloittamaan kylvöt. Heti ensimmäisenä totesin, että viime kesänä tuli syötyä aivan liian vähän puikkojäätelöitä ja nimikylttimateriaali loppui kesken. Olen käyttänyt jäätelöiden puisia puikkoja nimikyltteinä useampana vuonna, mutta eipä koskaan ole ollut tällaista lajikirjoa kylvettävänä. Siispä suuntasin puukko ja oksasakset kädessä paju apajalleni ja kohta oli veistelty läjäpäin uusia nimikylttejä.


Nimikylttejä varten katkoin paksumpia pajunoksia n. 15cm mittaan. Paksumpia sen takia, että niihin mahtuu kirjoittamaan selkeästi ja pituutta sen verran, että on varaa tökätä tikku kunnolla ruukkuun. Veistelin tikun toisen pään teräväksi, jotta se uppoaa helpommin multaan.


Tikun toisesta päästä vuolin kevyesti pois kuoren. Ei liikaa, niin että oksan keskustan pehmeä osa tulee näkyviin. (Ks. kuva alla) Siihen ei pysty kirjoittamaan, on niin pehmeää. Sen verran kuitenkin täytyy vuolla, että saa tasaisen pinnan, johon on helppo kirjoittaa. Onneksi pajua yleensä on paljon, joten ei haittaa vaikka tulee alkuun muutama harjoituskappale :) 

Vasemmalla vuoltu liikaa ja oksan pehmeä keskus tullut näkyviin. OIkealla sopivasti vuoltu.

Annoin pajutikkujen kuivua sisällä, ja sitten niihin voikin kirjoittaa. Kunnolla kuivattaminen ehkäisee pajua kasvattamasta juuria. 


Laitoin ensimmäisenä kaikki kylmäkäsittelyä vaativat lajit multaan. Tilan ja hermojen säästämiseksi kylvän kaikki perennat ulos. Siellä ne lähtee kasvuun omia aikojaan ja niitä saa siirtää suoraan kukkapenkkiin ilman ylimääräistä koulintavaihetta. Laitoin ensimmäisen satsin isoihin ruukkuihin. Niissä multa pysyy pitempään kosteana, kuin pienissä ruukuissa ja muutenkaan ei ole niin kiire saada taimia maahan, kun juurilla on tilaa on enemmän. Ruukut vain loppuivat kesken. Olisi pitänyt jemmata enemmän viime vuodelta. Tänään olenkin sitten värkännyt kylvölavaa lopuille perennoille. Kirjoittelen siitä myöhemmin, kunhan ehdin kameran kanssa ulkoilemaan :)
Ihanteellista olisi, jos nyt olisi sitä lunta, jolla talvikylvöt peitellä, mutta kun ei ole niin heitin risuja/lehtisilppua päälle. Toki kastelin kylvökset ensin ja annoin veden imeytyä yön yli sisällä. Seuraavana päivänä kannoin ruukut puolivarjoiseen paikkaan odottamaan suotuisaa itämishetkeä.


Mitä sitten tuli tilattua? Akileijoja useampaa sorttia, kirahvinkukkaa, sormustinkukkaa, salkoruusuja, kurjenpolvea, punahattuja eri lajikkeita, nepalinhanhikkia... En edes muista kaikkia :D Mutta kyllä ne tästä kesän mittaan selviää :D

Olo on kuin pikkulapsella karkkikaupassa :D

Nyt ei vaan malttais odottaa, että kuinka mikäkin kasvi lähtee kasvuun. Ravaan varmaan kevään mittaan joka välissä suurennuslasin kanssa tuijottamassa joko jotakin näkyy :D


Loppuun on vielä pakko päivitellä tätä epätalvea...
Helmikuu on puolivälissä ja tänään koin puutarhassa melkoisen yllätyksen. Jos kysyttäis, että mihin aikaan raparperi aloittaa yleensä kasvunsa, niin kuinka moni heittäisi vastaukseksi helmikuun? No, meidänpä raparperi vastaisi tänä vuonna juurikin helmikuun!! Meillä, nelosvyöhykkeellä!! Ikinä, koskaan, milloinkaan helmikuussa ei ole mitään kasvua näkynyt edes lumikelloissa, jotka yleensä on ensimmäisenä pinnassa. Ja nyt mietin pöyristyneenä, että joko nyt pitää raparperipiirakkaohjetta alkaa kaivelemaan...? 

Helmikuiset raparperinalut

Talvikaipuusta huolimatta, ajatukset suuntaa kevääseen.
Hyvää Helmikuun toista puolikasta!
Ja myös myöhäiset ystävänpäivät blogiystäville!
Onneksi ystävänpäivä voi olla joka päivä.
:)