maanantai 17. kesäkuuta 2019

Avoimet portit Kristiinankaupungissa 2019

Viikonloppu kului retkeillessä Kristiinankaupungissa Avoimien porttien merkeissä. Voitin liput kauhajoen puutarhamessuilta arvonnasta ja nappasin puutarhurikaverin mukaan pihoja tutkimaan. Tämä oli neljäs kerta, kun kiertelin Kristiinan pihoja.

Oli monta jo ennestään tuttua pihaa, mutta sekaan mahtui myös uusia pihoja. Tosin pistin merkille, että puolet kohteista oli jotain aivan muuta kun puutarha. Oli taidenäyttelyitä, käsityönäyttelyitä, valokuvanäyttelyitä, pihakirppiksiä ja kahviloita. Ehkä vähän jo liikaakin puutarhatapahtumaan. Valikoitiin reitti sen mukaan, että puutarhat tuli kierrettyä ja kasvillisuus tutkittua. Meidät oli bongattu jostakin perennapuskasta niin tiiviisti tutkimasta, että ei oltu kuultu ja nähty mitään muuta, kuulemma :D

Pihoista erityisesti säväytti kohde 22, joka valitettavasti oli esitteeseen merkattu vain valokuvanäyttelynä. Toivottavasti monelta ei sen takia mennyt ohi tämä kaunis merinäköalalla varustettu puutarha.


Laikkuköynnös maja! <3<3<3
Keramiikkataiteilijan pihassa olen käynyt ennenkin tutkimassa tätä kaunista kalliorinnettä.


Kaupunkia olen jo varmasti hehkuttanut moneen kertaan sen ihanan vanhan ajan tunnelman vuoksi. En ole ollenkaan kaupunki-ihminen, mutta täällä jaksan kävellä pitkin vanhoja katuja aina uudestaan ja uudestaan. Täällä on ihan oma tunnelmansa, jota ei kyllä nykyajan kaupungeissa ole.



Lapväärttistä löytyi keidas uima-altaineen, kuin jostain ulkomailta. Pihan oli suunnitellut Riina Kruus ja hänen kädenjäki todella näkyi erikoisissa kasvivalinnoissa. 


Pihan omistaja ei muistanut tämän kultaköynnöksen ulkona kasvavaa sukulaista nimeltä, joten täytyy kysellä Riinalta. Vai sattuuko joku tunnistamaan sen täällä? Se kuulemma talvehtii hyvin ulkona ainakin III-vyöhykkeellä.

Ruotsinraunioyrtti tuotti hieman päänvaivaa tunnistamisessa. Olimme yhdessä pihassa taas nenät maassa tutkimassa kasvivalikoimaa, kun meidät kutsuttiin tunnistusapuun kyseiselle kasville. Siinä tovi pähkäilin ja tutkin netin syövereitä ja ihan tuli voittaja fiilis kun sain nimen tälle kasville, jota en ennemmin ollut nähnyt. :D Ruotsinraunioyrtti on hyvin samantyylinen kuin rohtoraunioyrtti. Onko kellään kokemusta leviääkö yhtä paljon kun rohtoraunioyrtti?


Ihanan värinen, riippuva orvokki!

Sunnuntaina lähdettiin aamusta kiertämään luontopolku, joka lähtee kaupungin keskustan tuntumasta.

Hyttysmäärä metsässä oli jotain aivan hirveää. Hätäiseen pysähdyin ottamaan yhden kuvan ja matkaa oli jatkettava heti, sillä hyttyset parveili samantien ympärillä valtavana parvena. Heti helpotti, kun tultiin jokusuistoon ja alkoi tuulla. Loppumatka tiilitehtaanmäelle olikin sitten helpompi, kun hyttysiä ei ollut niin paljon.



Reitiltä löytyy myös lintutorni, josta voi bongailla jokisuiston lintuja. Omaan listaani sain bongattua kalatiiran, ruokokerttusen, merilokin ja kanadanhanhen. Viimeistä lajia löytyy ihan kaupungilta riesaksikin asti. Joku kahlaajakin tornista näkyi, mutta aurinko häiki sen verran, että en saanut sille nimeä. Lisäksi metsässä kuului Tiltaltin ääni, mutta sinne hyttysmyrskyyn ei viitsinyt jäädä sitä etsimään.

Mukava viikonloppu jälleen kerran näissä merkeissä, toivottavasti jatkossa otetaan mukaan myös keskustasta vähän kauempana olevia kohteita, sieltä löytyy monta kaunista puutarhaa. 


Hyvää juhannusviikkoa!

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Perhospuutarhan asukkaat

Viime kesän aikana syntynyt päätös tehdä puutarhaan suuri istutusalue perhosia ja muita hyödyllisiä hyönteisiä ajatelleen näyttää kiirineen myös nokkosperhosten korviin. En ole ennemmin nähnyt meillä näin valtavaa nokkosperhosen toukka-armeijaa, kuin nyt. Niitä on liki jokaisessa nokkospuskassa mitä tontilta löytyy. 


Versoilevan sivulle ilmeistyi keväällä tosi hyvä podcast perhospuutarhan perustamisesta ja siellä mainittiin asiasta, jota ei ihan heti tule ajatelleeksikaan. Nimittäin perhosten suosimien mesikasvien lisäksi myös niiden toukat vaativat ravintokasveja. Ja ne ovat yleensä niitä kasveja, joita puutarhasta nyhdetään pois rikkaruohoina. Kuten nokkonen. Eli, jos haluaa perhosia puutarhaan, niin lähistöltä täytyy löytyä myös toukille ravintoa. Pihan takanurkista onneksi löytyy hyvää tilaa nokkospuskille, ei tarvii sentään paraatipaikalle niitä päästää.



Nämä toukat ovat vähän kuin rumat ankanpoikaset. Näyttää nyt tökeröiltä syheröiltä nokkosten lehdillä, mutta kuinka kauniita perhosia niistä sitten aikanaan tuleekaan. Toivottavasti saan houkuteltua puutarhaan myös jotakin harvinaisempia lajeja.

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Perennoiden siemenkylvöt

Tänä keväänä tosiaan innostuin perennoiden siemenkylvöistä saatuani ylimääräisiä minitaimia puutarhakaverilta. Innostus vei niin mukanaan, että Helsingin kevätmessuilta lähti kotiin nippu siemeniä. Sehän tarkoitti myös sitä, että kylvöhuoneessa tulisi olemaan ahdasta. Ja niinhän siellä olikin, kunnes säät lämpeni niin, että sain suurimman osan siirtää kasvihuoneeseen. 


Nyt on purkkia ja purnukkaa aina maitotölkeistä pahvimukeihin ja muovipurkkeihin. Kaikkia en ole edes koulinut, vaan annan kasvaa laatikoissa ja istuttelen sitten suoraan maahan. Perennoiden kylvöön on muute Versoilevan sivulla oivallinen podcast, josta saa hyviä vinkkejä mm. ulkokylvöihin. Jätin osan siemenistä syyskylvöjä varten, jotta tämä taimisuma ei olisi keväällä aivan ylivoimainen.

Mikä sitten on tähän mennessä onnistunut ja mikä vaatii vähän pidempää odottelua? Helppoja ja hyvin itäviä ovat olleet salkoruusut, sormustinkukat, päivänkakkarat, sinipallo-ohdakkeet, etelänmunkki ja punahattu. Salkoruusut ja sinipallo-ohdakkeet ovat olleet myös helppoja koulia, koska taimet ovat kookkaita. Toisin kuin esimerkiksi etelänmunkki on taas hirmu pieni. 
Salkoruusuja

Kaverilta saaduista taimista mukulapaloyrtti oli helppo koulia ja kasvaakin mukavasti. Kellokukat taas, kuten maariankello ja maitokello sekä syyssyrikkä olivat ihan onnettoman pieniä taimia ja niitä oli haastava saada koulittua murjomatta hentoa alkua. Osa koulituista taimista kuoli kun luultavasti koulintavaiheessa en saanut niitä tarpeeksi hellävaraisesti multaan. Onneksi osa kuitenkin selviytyi koettelemuksesta.
Etualalla mukulapaloyrtti, takana sormustinkukkia

Itämistä odottelen vielä varjoliljan ja karhunlaukan suhteen. Maksaruohosta näkyy pienen pieniä alkuja, vaikka kauan kesti senkin itäminen.

Yhdessä kukkapenkissä havahduin kasvavan jotakin uutta. Hetken muistilokeroita kaiveltuani muistin kylväneeni viime vuonna kesäkuuruohon (Lunaria annua) siemeniä ja istuttaneeni taimet kesäkukkien joukkoon. Silloin ne eivät kukkineet, mutta nyt ne kukkivat valkoisena ja violetteina. Mielenkiinnolla odotan näihin muodostuvia siemenkotia, sillä niiden pitäisi näyttää hopearahoilta. Kasvin ruotsinkielinen nimihän on Judaspenningar. 



Ja mitäs kuuluu meidän pihaprojektille? Lasitetun terassin alueelle on kiveyksen pohjat valmiina odottamassa kivituhkaa ja laattoja. Tänä viikonloppuna ollaan laitettu Gardenan vesipistorasioita ympäri pihaa ja saattin nurmikko fixattua ja kylvettyä. Multakasat on siis lähteny pihasta ja toivottavasti pian saadaan Pate-robotti nurmikonleikkuu töihin. Tässä kun Pate yhden kesän homman hoiti, ei ole yhtään tehnyt mieli alkaa itse leikkaamaan. Pakkohan se kuitenkin oli, kun nurmialueet alkoi näyttää viidakolta. :D Viherrakennustyöt on pyörähtäny töissä käyntiin niin täyspainoisesti, että oman pihan tekeminen pakostakin venyy. Mutta pääasia, että homma etenee ja nyt näyttää siltä, että kyllä täällä vielä kesällä saa grillijuhlat järjestää :)

Tarkkasilmäinen huomaa, että kuvien ajankohdalla on vähän eroa. Ensimmäinen on otettu toukokuussa ja jälkimmäinen eilen. Sinililjojen sijaan kukkii nyt tulikellukka. Molemmissa kuvissa näkyy nimittäin sama kukkapenkki.

Kiven ympärille kaivettiin kukkapenkille pohjaa. Nyt saa kärrätä multaa ja hakea kasvit.

Hyvää ensimmäistä virallista kesäkuukautta!



torstai 23. toukokuuta 2019

Lakeus kukkii tapahtuma Jokilaakson puutarhassa

Viime viikonloppuna kävimme perheen kanssa Lapualla Jokilaakson matkailupuutarhassa, jossa järjestettiin Lakeus kukkii-puutarhatapahtuma. Jokilaaksossa riitti katseltavaa myös lapsille ja sillä välin kun minä tutkin puutarhapuolta, isäntä kierteli tyttären kanssa kotieläimiä katsomassa. Oli myös mukava tavata Navettapiian puuhamaa-blogin Paula ja saada kasvot yhdelle puutarhablogille. :)


Nimensä mukaan Jokilaakson matkailupuutarha on joen rannalla, ihan keskustan tuntumassa. Ensimmäisenä silmiin osui tietenkin surukuusiryhmät. Mä niin rakastan näitä kummallisesti kasvavia, oksiaan roikottavia kuusia. Jotkut pitää näitä vähän turhan masentuneen näköisinä, mutta mut ne saa hymyilemään :D


Alueella on suuri potager, joka oli vielä osittain tyhjillään ja joitakin istutuksia tehtiin tapahtuman aikana. Tämä näyttää varmasti hienolta, kun on täynnä kasveja.


Toisella laidalla oli paahteisen paikan kasveja hiekkapedissä. Tästä tulee vähän sellainen aavikkofiilis. Itse tykkään enemmän vihreämmästä puutarhasta hiekan sijaan, mutta kasvivalikoimaa oli kiva tutkia. Reunoilla oli pionipenkkejä, joissa kasvu oli jo vauhdissa ja nuppuja paljon. Olisi kiva käydä pionien kukinta-aikaan uudelleen katsomassa. 
Pallaksenpioni Paeonia mollis
Tämä istutusalue havuineen oli kaunis. Keltakiurunkannukset olivat täydessä kukassa ja näin keväällä se väri kyllä on piristävä, vaikka muuten tulee suosittua muita värejä omissa kukkapenkeissä.

Taimiostoksiakin tein, mutta nyt ei mitään erikoisempaa löytynyt. Kolme kellokärhöä lähti mukaan Taimibongarien osastolta. Taisin olla vähän myöhään liikkeellä, kun valikoima oli huvennut jo niin pieneksi. 

Alueelle tultaessa jaettiin kaikille kesäkukkasiemenseos. Taidan kylvää nämä tuonne niittykasvien sekaan ja katsoa mitä sieltä nousee. :) Oli mukava paikka ja toivottavasti tapahtuma saa jatkoa. Jokilaakson matkailupuutarhassa kannattaa piipahtaa, jos matkareitti kulkee Lapuan läheltä :)


Mukavaa loppuviikkoa!
:)

perjantai 17. toukokuuta 2019

Perhospensaat

Aika kuluu kuin siivillä kevään päästessä oikein kunnolla vauhtiin. Ensimmäiset istutukset on tehty ja perhospuutarha-alue saanut ensimmäiset pensaat. Perhospuutarhan alusta kirjoittelin jo aiemmin, jutun voit lukea täältä. Ensimmäisenä hankintalistalla oli perhosten ja hyönteisten suosimia pensaita näkösuojaksi rumalle lietesäiliölle. 

Syreeni 'Tinkerbell'
Ostoskärryyn kertyi kaksi syreeniä 'Moskovan kaunotar' ja 'Tinkerbell'. Jasmike 'Tähtisilmä' tuli mukaan tuplana ja sitten vielä rusokuusama. Muutama syreeni jäi vielä uupumaan, mutta eiköhän ne tässä kesän mittaan löydy ja saadaan suoja-aidanne täyteen kasvuun.


Ennen istutusta taimet pääsi taimikylpylään puoleksi tunniksi. Kunnon vesitankkaus ennen istutusta tekee hyvää!

Kaikki muut kuopat sain kaivettua käsin, mutta 'Moskovan kaunottarelle' tarvittiin jo vähän kaivinkoneen kauhaa, kun vastaan tuli maasta isompia kiviä. Mulla on tapana puille ja pensaille tehdä istutettaessa mullasta oma vallihauta, joka estää kasteluvesiä valumasta pois kasvin juuristolta. Sitten kun kastelun tarve pienenee, vallihaudan voi tasata pois. Mutta näin taimivaiheessa auttaa tosi paljon, kun vesi pysyy ja imeytyy taimien juurelle.


Vielä näyttää melko karulta, mutta jahka nämä tästä hujahtavat korkeutta ja leveyttä, niin johan alkaa näkymät muuttua :D


Jalosyreeni 'Moskovan kaunottaressa' oli jo kukan alkuja. Innolla odotan tämän kasvutarinan kehitystä. Kuvissa ainakin näyttää niin kauniilta!


Perennoista siirsin rohtosuopayrtin (Saponaria officinalis) toisesta kukkapenkistä tänne perhosrinteeseen. Tässä sillä on tilaa levitä, jota se kyllä tekee enemmän kun mielellään. Muualla levittäytyy ihan maanvaivaksi asti.

Siitä se taas alkoi, uusi puutarhakausi. Ja kiirettä on pitänyt niin, että ei kaikkea ole edes ehtinyt blogiin päivittää. Niinkuin nämä kylmänkukat!! Ne on aivan ihania!! Kyllä vaan se palkitsee, kun väsyneenä töiden jälkeen kuitenkin jaksaa puutarhakierroksen tehdä. Vaikka ei se työväsymys tässä tapauksessa olekkaan huono juttu, kun saa tehdä sitä mistä tykkää. Kivitöitä tällä hetkellä. Kyllä sen kropassa illalla tuntee, että on nosteltu laattoja ja muurikiviä, tehty pohjia ja heiluttu lapion varressa. Mutta tää on sitä onnellista väsymystä :)


Huomenna aion käydä Lapualla, Jokilaakson matkailupuutarhassa 'Lakeus kukkii'-tapahtumassa. Täytyy muistaa ottaa kamera mukaan, niin saa sitten postailla sieltä kuvaterveisiä tännekkin :)

Mukavaa viikonloppua!


lauantai 4. toukokuuta 2019

Aurinko paistaa ja lunta sataa, taitaa tulla kesä..

Aamulla herätessä kiskoin villasukat jalkaan. Ulkona näytti siltä kuin olisi Marraskuu ja ensi lumi satanut. Toisaalta, tuo keväisen vihreä hiirenkorvien raikas väri sijoitti näkymän taas kevääseen. Hieman ristiriitaisen näköinen maisema. Kevään vihreää lumen valkoisella kuorrutettuna.


Sinilijojen kukkiva meri oli laonnut aivan tyystin lumipeitteen alle ja laukkojen vihreät lehdet sojottavat sinne tänne kuin miettien antaako periksi vai sinnitelläänkö kohti lämpöisempiä päiviä? Kevätkurjenmiekat erottuvat tanakkoina valkoisen hangen keskeltä Suomen lipun väreissä.

Näsiä Katajamäen nurkilla on vaihtamassa kukinnasta lehtien kasvatukseen. Sitä ei erota tieltä katsoessa. Pitää tietää etsiä, sen verran piiloon ovat sen edelliset omistajat istuttaneet. 

Vaahtera kasvattelee kukinnon alkuja. Mun silmiin ne näyttää ihan jäätelötötteröiltä :D Mielikuvitus otti taas vallan, kun niitä kameran linssin takaa katseli. Tai sitten mun vaan tekee mieli jäätelöä...


Tuomi on samoissa puuhissa, kasvattamassa kukintoja. Lunta lukuunottamatta tämä on mun mielestä parasta aikaa vuodesta. Kaikki on raikasta ja heleän vihreää. Uutta ja täynnä elinvoimaa. Voikun saisi ihan hetkeksi pysäyttää ajan johonkin keväiseen, aurinkoiseen päivään. Tuntuu, että tämä aika menee niin kovalla tohinalla ohi, ettei siitä edes tajua kunnolla nauttia kaiken kiireen keskellä.


Puutarhassa olen keräillyt talvisuojia pois ja iloinnut erityisesti, että molemmat erikoistuijat ovat selvinneet talvesta. Suojasin molemmat havunoksilla talveksi ja näytti olevan riittävä suoja. Kuvassa Thuja occ. 'Malonyana Holub', joka on köynnöstuen keskellä suojassa kaivinkoneelta. Köynnöstuki olikin hyvä ja näkyvä merkki isännällä koneen hyttiin, että muistaa siinä kohtaa varoa emännän rakkaita havuja :D

Raparperit ovat kasvaa tohisseet kovaa vauhtia, niinkuin joka kevät tekevät. Ensimmäiset kiisselit keittelin jo ennen vappua ja olihan se hyvää pitkän talven jälkeen saada tuoreista raparpereista tehtyä kiisseliä. Niin kevään makuista.

Hyvää toukokuuta!