tiistai 20. elokuuta 2019

Lepaa 2019

Lauantaiaamuna suuntasimme ystävän kanssa auton nokan kohti etelää, Lepaalle viherrakennus- ja puutarha-alan messuille. Tykkään käydä siellä messuilla, koska messujen lisäksi ympäristö kauniine rakennuksineen ja puutarhoineen on todella inspiroiva. Messujen ihmisvilinästä on mukava poiketa välillä puutarhaan tai joenrantaan istuskelemaan.

Kivikkoistutukset tuulimyllyn lähistöllä
Pitkät rivit omenapuita
Sinisarjat kukassa runsain joukoin
Joenrannan istutuksia

Kesäkukkaistutuksissa oli tänä vuonna melko hempeitä sävyjä muutamia tummia lukuun ottamatta. Joukossa oli myös kesäkukkien perhosmagneetteja ja aurinkoinen sää olikin saanut perhosia liikenteeseen. Heleänvihreä kesäsypressi antaa hienon taustan kesäkukille. Kasvatin sitä itsekkin viime vuonna ja tykkäsin kovasti, harmi vain kun se ei ole monivuotinen. Muuten sitä löytyisi meiltä useammasta kukkapenkistä, mutta siinä on oma vaivansa kasvattaa se aina uudelleen ja uudelleen. Suosin sen vuoksi mieluummin perennoja.




Messualueen kukissa oli elokuisia värejä nähtävissä. Jotenkin miellän elo-syyskuun keltaisen ja oranssin sävyihin ruskean ohella. Kärhöjen kukat oli aseteltu lautasille, siitä oli helppo valita suosikkinsa. Tai helppo ja helppo... Valinnan vaikeushan tässä tuli, vaikka kellokukkaiset ovat suosikkieni kärkipäässä. :) Viinirypäleistä oli samanlaiset lautaselliset ja niitä olisi päässyt myöhemmin maistelemaankin, se vain unohtui messujen vilinässä ja puutarhaa tutkiessa x)

Harvialan osastolla elokuun värejä.
Entten tentten... niinkuin lapsi karkkikaupan hyllyllä :D

Alueelle tultaessa ensimmäisenä silmiin osui tämä vanhoista tiilisalaojista tehty hyönteishotelli. Tai sellaiseksi sen ainakin tulkitsin. Meillä on läjä tuota tiilisalaojaa ja olin sitä jo mielessäni hyönteishotelliksi vääntänyt. Tästä sai nyt inspiraatiota viedä ajatus loppuun. Tosin mulla on vain yhtä kokoa salaojaa, mutta eiköhän sillä ihan nätin lopputuloksen saa.

Olis tehny mieli mennä loikoilemaan :D

Oli taas antoisa päivä, vaikka illalla kotiin päästessä olikin ihan rättiväsynyt. Mukaan tarttui monia ideoita sekä töihin, että omaan puutarhaan. :)

Hyvää elokuista viikkoa!
:)


torstai 8. elokuuta 2019

Sumuisen aamun retki puutarhasta luontoon

Aamu valkeni pilvisenä ja sumuisena. Eilen saatiin kauan kaivattua sadetta ukkoskuuron kera, sademittari näytti 8mm aamulla. Lehdet olivat täynnä sadepisaroita ja aamuinen usva suorastaan vaati lähtemään lyhyelle retkelle ennen paperitöihin paneutumista. Niinpä koululaisen lähdettyä koulutielle nappasin kameran ja kiikarit (vakiovaruste tätä nykyä) mukaan ja suuntasin ensin puutarhakierrokselle. Kuunliljan lehdet olivat keränneet vesipisaroita talteen ja uudella istutusalueella kasvava Heuchera 'Caramel' oli sateen ohella saanut multapisaroita lehdilleen.
Sadepisarat kuunliljan lehdellä
Heuchera 'Caramel'

Nuorien omenapuiden sadosta on tulossa ensi kertaa runsaampi. Ei näitä vielä mehustamoon kannata lähteä raahaamaan, mutta kyllä näistä maistiaisten lisäksi yksi hillosatsi irtoaa. Omenapuiden innostaminen sadon tekemiseen leikkaamalla näyttää tuottaneen tulosta. 


Perhospuutarhassa punahatut ovat puhjenneet kukkaan runsain määrin. Uusiakin taimia kylvin keväällä varmistaakseni kukkarunsauden jatkossakin. Nyt sateisella säällä perhosia ei juurikaan näy, mutta muutenhan nämä ovat oikeita perhosmagneetteja. Vieressä on vasta kukintaansa aloitteleva punatähkä. Myös tänä vuonna aloitetussa perhosrinteessä virginiantädykkeen taimet kukkii kaikilla kahdella kukkavanalla. Tykkään siitä jo nyt, vaikka upeimmillaan se tulee olemaan muutaman vuoden päästä kasvien levittäytyessä tuuheiksi puskiksi. Perhospenkin lähellä odottaa myös tukkipino laavuksi rakentamista. Se on mun ja isäni yhteinen projekti, tehdään kummankin tontille oma laavu. Oman pihan laavulle ehtii lähteä lyhyelläkin varoitusajalla kunhan vain on evästarvikkeet jääkaapissa. Mallia laavusta ollaan käyty katsastamassa yhdellä suosikkilaavullani Levanevalla. Pitäähän sitä eräjorman tyttärellä olla oma laavu :D

Punahatut vauhdissa
Nuori Virginiantädyke perhosrinteessä
Tukkipino odottaa laavuntekijää

Puutarhasta matka jatkuu tutulle metsätielle. Matkan varrella aamukonserttiaan piti ainakin Peipponen ja kauempana Hömötiainen. Tuntuu, että linnutkin ovat sateesta virkistäytyneet ja laulavat taas vähän enemmän. Peipponen tulee esittäytymään tien varteen, mutta eihän mun kameravarustuksella oteta niitä loistavia luontokuvia vikkelistä linnuista. Täytyisi panostaa uuteen putkeen, joka toisi tirpat vähän lähemmäksi säikyttämättä niitä pois. Onneksi sentään maisemat ja kasvit ovat helpommin kuvattavia, muuten jäisi lopputeksti vaille kuvia.
Kuvittele tähän kuvaan peipposen laulu.
Sateen raikkaus

Metsä vaihtuu peltoaukeaan
Viljaa sumussa
 Olen jo palaamassa kotiin, kun taivaalla erottuu jokin isompi lintu liitelemässä. Taatusti joku petolintu, haukka tai vastaava. Lähden tarpomaan pellon laitaa sen perään, mutta tietysti se on jo kadonnut näkyvistä päästyäni avarammalle tähystyspaikalle. Sinne meni tunnistusmahdollisuudet. Sen sijaan bongaan heinikosta märän ja kuraisen kissan. Ryvettyneenä ihan kujakollilta näyttävä Justus oli päättänyt lyöttäytyä mukaan haukkajahtiin ja kipitti perässä vähät välittäen märästä heinästä ja kuraisesta pellon pientareesta. Voin vain kuvitella minkälaiset jäljet kissa jättää vasta pestyihin mattoihin, kun palaamme kotiin. Sisällehän se tottakai halusi, ensin ruokakuppia tyhjentämään ja sitten sohvalle turkkia putsaamaan. Taisipa siinä saada kuratassun jäljet isännän lattialle levittämä, lakanan kokoinen pihasuunnitelma. Tulisiko pihasuunnitelmaan nyt ylimääräinen rivi puita tai pensaita Justuksen tassunjäljistä? Täytyykin olla tarkkana, kun paneutuu laskemaan taimimääriä.
Mennään jo, mulla on nälkä!
Harmaan aamun kauneutta
Vielä kupillinen kahvia voileivän kera ja taas jaksaa istua tietokoneen ääressä puhelin korvalla hoitelemassa yrittäjän pakollisia toimistotöitä. Kyllä se luonnossa liikkuminen kummasti piristää tylsemmänkin työpäivän. Onneksi pian taas pääsee ulos kiveyksen tekoon!

Mukavaa loppuviikkoa!

perjantai 2. elokuuta 2019

Kuivuutta ja kukkaniittyä

Elokuu. Omassa mielessäni virallisesti loppukesän kuukausi. Kesä on taas hujahtanut ohi hurjaa vauhtia ja ensi viikolla palataan jo normaaliin arkeen koulun myötä. Oma lomani odottaa vielä tuloaan joskus siellä syksymmällä. Syksyinen loma-aika ei haittaa, kun tietää että silloin saa pakata vaellusreppuunsa eväät, kiikarit ja kameran, vetää vaelluskengät jalkaan ja lähteä retkeilemään jollekkin luontopolulle. Ehkäpä kiikarien taa eksyy joku uusi lintututtavuus ja matkanvarrelta kotiintuomisiksi suppilovahveroita tai kanttarelleja. 

Sitä ennen on kuitenkin vielä monenmoista puuhaa niin töissä kun omassa pihassakin. Valtikkanauhus puhkesi kukkaan heinäkuun lopulla ja se on aina ensimmäinen, josta mulle tulee loppukesän tuntua. Onneksi on vielä myöhäisempi kallionauhus, joka kukkii puutarhassa viimeisenä, joten kesä ei ole vielä menetetty. 


Toisaalta, heinäkuun sademäärät olivat niin onnettomat, että tien toisella puolella näyttää jo varsin syksyiseltä koivunlehtien kellastuessa kuivuuden vuoksi. Laiskalle kastelijalle tämä(kin) kesä on ollut tuskastuttavan kuiva ja tämän vuoden perennakylvöt ovat joutuneet heti ottamaan mittaa selviytymiskyvyistään auringon paahtaessa. Mutta voiton puolella ollaan. Suurin osa on edelleen hengissä. 

Vettä saisi sataa, tuumii tienvarren koivu
Pensasmustikkasadosta on ihmeen kaupalla tulossa hyvä. Sinne ei kastelija ole ehtinyt ollenkaan. Ensimmäiset peukalonpään kokoiset mustikat on jo kerätty ja aamupuuron seassa tuoreet mustikat maistuu hyviltä. Tulevina vuosina näiden kastelu tulee helpottumaan, kun vieressä on Gardenan vesipistorasia toiminnassa. Ei tarvitse enää sen kilometrin mittaisen letkun kanssa taistella.


Kesäkukka istutukset ovat ihan hyvässä kasvussa lukuunottamatta pensaskrasseja, jotka ovat tänä vuonna maistuneet joillekkin toukille. Kaukaa ne näyttää ihan hyviltä peikonkakkaroiden kanssa pannuhuoneen ikkunalla, mutta lähempi tarkastelu paljastaa seassa syötyjä lehtiä. Sen sijaan itsekasvatetut petuniat kukkivat kuin viimeistä kesäpäivää ja kuistillakin vihertää mukavasti, vaikka kelloköynnöksessä ei vielä kukintaa näy. Saa nähdä, onko lannoittaja ollut taas liian laiska sen suhteen. Muratin laitoin muovipussissa vanhan metallisen marjanpoimija sisälle. Ei sen poimurin kanssa viitsi marjametsään lähteä, kun nuo nykyaikaiset on niin paljon kevyempiä.
Kuistilla kukkii Pelargoni 'Fire Work'
Pensaskrassi on jonkun herkkua
Valkoinen petunia, lumihiutale ja maasta poimittu maahumala
Lumihiutale onnistui hyvin siemenestä kasvattaen

Tontin laidalle suunnittelemani kukkaniitty on toteuttanut suunnitelmaani ihan itsekseen. Jostakin sinne on päivänkakkaroita päässyt leviämään ja ne ovat vallanneet alaa mukavasti. Kylvin sinne keväällä niittysiemenseosta, joten muitakin värejä toivottavasti on odotettavissa. Toisaalta, tätä valkoista kukkamerta katsoessa tekisi mieli kylvää sekaan punaisia unikoita...




Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Hyvää alkanutta elokuuta ja viikonloppua!

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Säleikköomenapuu

Olen haaveillut säleikköomenapuusta siitä lähtien, kun näin Lepaalla seinän vieressä kasvavat komeat säleikköpuut. Paikan keksiminen puulle kesti tovin. Se ei saisi kasvaa kiinni seinässä, mutta jotakin sen takana olisi oltava, jotta se erottuu paremmin. Lunta ei myöskään saisi tippua puun päälle katolta, joten talon eteläseinä oli siis pois suljettu. Talvella kun pudoteltiin lumia sikalan katolta, keksin puulle oivallisen paikan sikalan seinustalta, kasvihuoneen vierestä. Se on suojainen, puuta ei tarvitse istuttaa seinään kiinni ja lumi ei putoa puun päälle. 


Kun sitten Viherhietikolla näytti olevan hedelmäpuut tarjouksessa, lähdin katsomaan josko sopiva yksilö löytyisi. Ja löytyihän se! Ihan täydellinen säleikköpuu siellä minua odotti. Lajike on hillittykasvuinen Valkea kuulas. Sen oksat menivät juuri sopivasti oikeaan suuntaan ja niitä ei tarvinnut juurikaan leikellä pois.

Koska puu ei saa olla kiinni seinässä, tein sille tuen heinäseipäistä. Laitoin seipäät kiinni metallisiin aitatolpan jalkoihin, jotta kostea maa ei lahota heinäseipäitä ja rakennelma kestää pitempään. Lisäilen poikittaisia seipäitä sitä mukaa kun puu kasvatta oksia ylemmäksi.


Nyt kun malttaisi odottaa, että puu kasvaa! Jännittävää nähdä kuinka onnistun tässä projektissa. Oon ihan hurahtanu näiden puiden muotoiluun. :D Jospa tämäkin puu joskus näyttäisi tältä:


Viime kesänä istutettu rautatieomenapuu kukki runsaasti keväällä, mutta omenoita on niukasti. Tosin en kyllä odottanutkaan nuorelta puulta vielä satoa. Tein sille juuri kesäparturoinnin ja typistin pitkäksi hujahtaneita oksia, jotta siitä alkaisi kasvaa sateenvarjon mallinen. 

Vanha kissarouva on ahkerasti mukana puutarhapuuhissa, kun juniori viihtyy kesäretkillä, eikä ole kiusaamassa. Välillä meinaa kompastua näihin kissoihin, kun kumpikin tuppaa jalkoihin kiehnäämään kesken puutarhastelun :D


Mukavaa ja helteistä (täällä hipoo +30 astetta) Heinäkuuta!


tiistai 9. heinäkuuta 2019

Kukka, kukampi, kukkein

Puutarha oli puhjennut kukkaan reissumme aikana ja moni viime vuonna istuttettu perenna kiinnitti huomioni kukkapenkeissä. Tien vieressä kukkapenkki on osittain remonttitöiden takia hujan hajan ja sen tyhjillä alueilla on jaloangervot valeistutuksessa odottamassa etupihan istutusalueen valmistumista. Ei tarvitse sitten kaukaa raahata taimia takaisin jahka istutushommiin päästään. Mutta yksi kohta sieltä tällä hetkellä erityisesti hivelee silmää.

En muistanut istuttaneeni tämän näköisiä laukkoja, olettaisin että ovat tähtilaukkoja. Kiva ylläri taas hajamieliselle puutarhurille :D Mutta menihän niitä pusseja siihen tahtiin ostoskoriin, että ei ihme, jos jotakin unohtaa.

Heuchera 'Black pearl' on aivan ihana! Ostin sen viime vuonna Mustilan taimipäiviltä yhdessä 'Lime marmeladin' kanssa ja tämä musta helmi on kyllä ottanut aikamoisen kasvupyrähdyksen verrattuna lime marmeladiin, joka mököttää minikokoisena vieressä. Mutta josko sekin siitä innostuisi kasvuun, hengissä ainakin on.

Viime vuonna niin ikään istutettu alppipiikkiputki erottuu sinihohtoisella kukinnallaan vihreyttä vasten.



Astrantia major, tähtiputki oli aikoinaan yllätyskasvi, kun sen mukaani poimin eräästä pihasta. Ei ollut hajuakaan mitä pienestä juurakosta kasvaisi. Olisiko edes perenna vai rikkakasvi. Ja nyt se on yksi mun suosikkeja. Tämän rinnalle aion kylvää samaa tummanpunaisena.

Komeahelokki on tämän kevään taimia, puutarhuriystävältä saaduista minigrippussitaimista. Se on kasvattanut jo muutaman kukan, toisin kuin muut kylvetyty perennat.

Perhoangervon tuuhistumista odotan innolla. Viime kesänä istutettu taimi on vielä kovin ruipelo, mutta kukkii kyllä ahkerasti kaikilla versoillaan. Se on tuuheana puskana jotenkin niin keveän kaunis.


Vaskikurjenpolven ostin pari vuotta sitten Lepaan näyttelystä Tommolan tilan kojulta. Se on viihtynyt meillä niin hyvin, että siementaimia leviää ympäriinsä. Vaskikurjenpolvi on todella matala kivikkokasvi. Meillä se kasvaa ihan normaali puutarhamullassa ja tuntuu viihtyvän. En ole sitä juurikaan lannoittanut, muuta kuin istuttaessa. Tykkään sen tummista lehdistä joita vasten pienet, valkoiset kukat erottuu hyvin.


Viime talvena tekemäni keramiikkakellot päätyi suunnittelemaani paikkaan kuunliljojen kanssa, pensaan siimekseen. Kuva on otettu kesäkuussa, kun lumipalloheisi oli vielä kukassa. Näitä voisi tehdä joskus lisääkin... Tuo mukavasti valoa varjoiseen siimekseen. :)


Kesä menee ihan valtavalla vauhdilla. Tytär toi tänään puutarhasta punaisen punaherukkatertun. Voi hurja, joko nekin alkaa kypsyä??! Jotenkin miellän marjastuskauden aina lähelle syksyä, vaikka joka vuosi tietysti ensimmäiset marjat kypsyvät jo heinäkuussa. Ja joka vuosi se siitä huolimatta tuo tietynlaisen syksyn tuulahduksen mun ajatuksiin. Mutta sitkeästi keskitän ajatukset takaisin kesään, sehän on nyt!

Kesäntuoksuista tiistaita!
:)