Tinttikakkuja ja ruokintapalloja

Lintujen ruokintakausi lähti lokakuun lopulla käyntiin, kun talitintit tulivat ikkunan taakse naputtelemaan nokallaan ruokatilausta. Tai ruokatilaukseksi tämän itsepintaisen morsetuksen tulkitsin. Tarjoilija pisti vipinää töppöseen ja tintit saivat auringonkukka-ateriansa. Ei mennyt kauaa, kun ruokinnalla oli talven vakiojengi koolla. Talitiaiset, sinitiaiset, hömötiaiset, pikkuvarpuset, varpuset, punatulkkupari, fasaaneja ja se yksinäinen kuusitiainen. Jos viime vuonna huhuilin kadonneita Hömötiaisia syömään, niin tänä vuonna on keltasirkut kadoksissa. Ne ovat yleensä runsain joukko talitinttien ohella ruokinnalla, mutta vielä ei ole näkynyt yhden yhtäkään. Hoi, keltasirkut! Ruoka on valmista!

Etsi kuvasta Fasaani!

Mutta sitten siihen leivontaosuuteen. Tein nimittäin tinttikakkuja ja muffinsseja! En tokikaan tinteistä, vaikka kissa siitä olisi varmasti ollut mielissään, vaan tinteille ja muille pihan siivekkäille. :D Täytyy sanoa, että nyt taisi olla resepti kohdillaan, kun kakut ovat tehneet todella hyvin kauppansa ja välillä niiden ympärillä käy aikamoinen kuhina. Laitan tämän helppoakin helpomman ja tinteiltä kielen mukanaan vievän reseptin jakoon.

TINTTIKAKUT

Lintujen siemenseosta

Maapähkinää rouhittuna

1 paketti munkinpaistorasvaa

Juuttinarua/tai muuta ripustuslenkiksi käyvää narua

Sekoita pähkinärouhe siemenseokseen ja annostele

kakkuvuokaan tai muffinssivuokiin. 

Käytin paperisia muffinssivuokia,

 jotka laitoin peltiseen muffinssien paistovuokaa, 

jotta eivät leviä rasvaa kaadettaessa.

Laita muffinssivuokiin ripustustuslenkit ennen rasvan kaatamista.

Sulata rasva ja kaada siemenseoksen päälle niin, että se peittyy.

Vie jähmettymään ulos tai jääkaappiin.

Jähmettyneet kakut saa helposti pois kakkuvuuasta kastelemalla

vuokaa kuuman veden alla hetken aikaa. 

Paperiset muffinssivuuat lähtee helposti pois.

Tänä vuonna meillä on useampi ruokintapaikka linnuille. Tein viime talvena keramiikassa pallon muotoisia, puuhun ripustettavia ruokintapalloja ja ripustin niitä pihlajan oksille. Ne ja tinttikakut saavuttivat heti suuren suosion ja lumipalloheisipensaassa käy aikamoinen kuhina, kun sieltä tehdään syöksyjä milloin tinttikakkuja maistamaan tai ruokintapallosta auringonkukansiemeniä hakemaan. Bongasinpa käpytikankin taiteilemasta ruokintapallon ympärillä, kun se pähkäili mikä olisi paras lähestymiskeino herkkuapajalle.

Toistaiseksi ruokintapalloja on väreissä valkoinen ja turkoosi. Olisi ehkä pitänyt tehdä myös joulunpunaisia...? Ne näyttäisivät kauniilta valkoista hankea ja harmaata pihlajanrunkoa vasten. Ainut huono puoli uudessa ruokintapaikassa on, että keittiön ikkunan alla oleva ruokintapaikka on hieman hiljentynyt. Siinä on ollut paras linnunbongauspaikka, kun keittiön pöydän ääressä on saanut kököttää kahvikupposen kera tuijottamassa. Pitää ilmeisesti muuttaa vähän järjestystä olkkarissa, niin saan nojatuolin ikkunan eteen, josta ruokintapallot näkyy, joskaan ei niin läheltä, kuin keittiössä. Olisi kiva, jos useamman ruokintapaikan olemassaolo houkuttelisi paikalle myös ihan uusia lajeja, kuten pyrstötiainen tai töyhtötiainen, jota on viimeksi ruokinnalla näkynyt liki 10 vuotta sitten. Niitä kuitenkin lähimetsässä ainakin yhden parin verran asustaa.

Tinttikakut on oivallinen joululahja innokkaalle linnunruokkijalle. Aion niitä muutaman joulupakettiin kääräistä, kun tekemiseenkään ei kulu aikaa juuri mitään. Mitenkähän käy kaupan talipallojen, jos tinttikakut loppuu kesken ennen kun ehtii lisää tehdä...? Kelpaako enää valmisruuat...?

Ihanaa lumentäyteistä viikkoa!

Minä suuntaan seuraavaksi rästiin jääneiden lumitöiden kimppuun 

:)

Kukka, kukampi, kukkein

Puutarha oli puhjennut kukkaan reissumme aikana ja moni viime vuonna istuttettu perenna kiinnitti huomioni kukkapenkeissä. Tien vieressä kukkapenkki on osittain remonttitöiden takia hujan hajan ja sen tyhjillä alueilla on jaloangervot valeistutuksessa odottamassa etupihan istutusalueen valmistumista. Ei tarvitse sitten kaukaa raahata taimia takaisin jahka istutushommiin päästään. Mutta yksi kohta sieltä tällä hetkellä erityisesti hivelee silmää.

En muistanut istuttaneeni tämän näköisiä laukkoja, olettaisin että ovat tähtilaukkoja. Kiva ylläri taas hajamieliselle puutarhurille :D Mutta menihän niitä pusseja siihen tahtiin ostoskoriin, että ei ihme, jos jotakin unohtaa.

Heuchera 'Black pearl' on aivan ihana! Ostin sen viime vuonna Mustilan taimipäiviltä yhdessä 'Lime marmeladin' kanssa ja tämä musta helmi on kyllä ottanut aikamoisen kasvupyrähdyksen verrattuna lime marmeladiin, joka mököttää minikokoisena vieressä. Mutta josko sekin siitä innostuisi kasvuun, hengissä ainakin on.

Viime vuonna niin ikään istutettu alppipiikkiputki erottuu sinihohtoisella kukinnallaan vihreyttä vasten.

Astrantia major, tähtiputki oli aikoinaan yllätyskasvi, kun sen mukaani poimin eräästä pihasta. Ei ollut hajuakaan mitä pienestä juurakosta kasvaisi. Olisiko edes perenna vai rikkakasvi. Ja nyt se on yksi mun suosikkeja. Tämän rinnalle aion kylvää samaa tummanpunaisena.

Komeahelokki on tämän kevään taimia, puutarhuriystävältä saaduista minigrippussitaimista. Se on kasvattanut jo muutaman kukan, toisin kuin muut kylvetyty perennat.

Perhoangervon tuuhistumista odotan innolla. Viime kesänä istutettu taimi on vielä kovin ruipelo, mutta kukkii kyllä ahkerasti kaikilla versoillaan. Se on tuuheana puskana jotenkin niin keveän kaunis.

Vaskikurjenpolven ostin pari vuotta sitten Lepaan näyttelystä Tommolan tilan kojulta. Se on viihtynyt meillä niin hyvin, että siementaimia leviää ympäriinsä. Vaskikurjenpolvi on todella matala kivikkokasvi. Meillä se kasvaa ihan normaali puutarhamullassa ja tuntuu viihtyvän. En ole sitä juurikaan lannoittanut, muuta kuin istuttaessa. Tykkään sen tummista lehdistä joita vasten pienet, valkoiset kukat erottuu hyvin.

Viime talvena tekemäni keramiikkakellot päätyi suunnittelemaani paikkaan kuunliljojen kanssa, pensaan siimekseen. Kuva on otettu kesäkuussa, kun lumipalloheisi oli vielä kukassa. Näitä voisi tehdä joskus lisääkin... Tuo mukavasti valoa varjoiseen siimekseen. :)

Kesä menee ihan valtavalla vauhdilla. Tytär toi tänään puutarhasta punaisen punaherukkatertun. Voi hurja, joko nekin alkaa kypsyä??! Jotenkin miellän marjastuskauden aina lähelle syksyä, vaikka joka vuosi tietysti ensimmäiset marjat kypsyvät jo heinäkuussa. Ja joka vuosi se siitä huolimatta tuo tietynlaisen syksyn tuulahduksen mun ajatuksiin. Mutta sitkeästi keskitän ajatukset takaisin kesään, sehän on nyt!

Kesäntuoksuista tiistaita!

:)

Keramiikka kukkien kukinta-aika

Muutamaan kertaan on tullut mainittua, että yksi

talven ajan harrastuksistani on keramiikka.

Tänä syksynä, vaikka joulu on hyvää vauhtia lähestymässä,

keramiikassa ajatukset ovat olleet jo tulevassa kesässä ja

puutarhassa, kuinkas muuten :D

Marraskuu on keramiikka kukkien kukinta-aikaa.

Nämä kellokukat olen tehnyt varjoisten paikkojen kukintaa

ajatellen. Kuunliljojen kauniiden lehtimuotojen yläpuolelle

kohoaa keramiikkakellokukat ja valkoinen näkyy hyvin puutarhan

varjoisissa kukkapenkeissä rakkaiden kuunliljojeni keskeltä.

Kellokukat raakapoltosta tulleena.

Lasite pintaan ja uuniin puhkeamaan kukkaan.

Vuosien varrella on syntynyt jos jonkinlaista

kippoa ja kuppia, patsasta ja lyhtyä keramiikassa.

Keräsin tähän muutamia,

 puutarhailuun liittyviä

keramiikkatöitä, joita on tullut tehtyä.

Matoset kivikkokukkapenkissä.

Pöllö ja sen poikanen.

Tämä lienee jotain sukua mehikasveille.

Annoin lajike nimeksi 'Piikittelevä sydän'

:D

Keramiikkamekko on joka kevät täynnä hiirenkorvia,

sitä puutarhahöpön kevätkaipuun lääkettä :)

Yrttiruukut. Timjamia ja persiljaa...

Jatkossakin varmasti keramiikka näkyy 

puutarhassa ja sitä myöten täällä bloginkin puolella.

Se olikin aika koukuttava harrastus,

kun alkuun ajattelin vain vuodeksi mennä kokeilemaan.

Nyt on jo ties kuinka mones vuosi menossa.

:)

Hyvää viikonloppua

ja tervetuloa kaikki uudet lukijat!

:)

Seinien sisäpuolella

Vaihteeksi postaus seinien sisäpuolelta.

Harvemmin tulee kuvattua kodin sisustusta julkisuuteen, kun

vallitseva sisustustyyli on hallittu kaaos :D

Siitä pitää huolen niin isäntä, lapsi, kuin hulivili kissanpoikakin.

Hmm.. no emäntää unohtamatta, myönnettäköön x)

Mutta nyt kun innostuttiin tyttären kanssa laittamaan

olohuone mullin mallin ja huonekalut muutti paikkoja,

niin tulipa yhdestä nurkasta niin uusi omiinkin silmiin, 

että piti oikein kamera kaivaa esiin ennen kun

se kaaos ehtii nielaista tämänkin nurkan.

Pullojukan päässä syttyi lamppu.

Tai pikemminkin kokonainen valoketju.

Jukka huolehtii hämyisten iltojen tunnelmavalaistuksesta.

Kynttilöiden lisäksi tietenkin...

Ihme ja kumma, pullojukan pitkät suortuvat

ovat saaneet olla rauhassa Justuksen kynsiltä ja hampailta.

Toistaiseksi...

Kilpipiilea on hujahtanut kesän aikana pituutta
Ja sillä alkaa tulla katto vastaan kruunun sisällä.

Puutarhatöiden vähentyessä on aika

ottaa viileän kauden harrastukset esille.

 Niistä vihjailee nuo Venäläisen sienen 

taustalla olevat puiset puikot ;)

Vielä ei kuitenkaan puutarhatyöt ole kokonaan ohi :)

Ja ensi kaudellekkin puutarhaan on jo tekeillä

uusia yksityiskohtia keramiikkatunneilla. 

:)

Leppoisaa syysviikonloppua!