Säleikköomenapuu

Olen haaveillut säleikköomenapuusta siitä lähtien, kun näin Lepaalla seinän vieressä kasvavat komeat säleikköpuut. Paikan keksiminen puulle kesti tovin. Se ei saisi kasvaa kiinni seinässä, mutta jotakin sen takana olisi oltava, jotta se erottuu paremmin. Lunta ei myöskään saisi tippua puun päälle katolta, joten talon eteläseinä oli siis pois suljettu. Talvella kun pudoteltiin lumia sikalan katolta, keksin puulle oivallisen paikan sikalan seinustalta, kasvihuoneen vierestä. Se on suojainen, puuta ei tarvitse istuttaa seinään kiinni ja lumi ei putoa puun päälle. 

Kun sitten Viherhietikolla näytti olevan hedelmäpuut tarjouksessa, lähdin katsomaan josko sopiva yksilö löytyisi. Ja löytyihän se! Ihan täydellinen säleikköpuu siellä minua odotti. Lajike on hillittykasvuinen Valkea kuulas. Sen oksat menivät juuri sopivasti oikeaan suuntaan ja niitä ei tarvinnut juurikaan leikellä pois.

Koska puu ei saa olla kiinni seinässä, tein sille tuen heinäseipäistä. Laitoin seipäät kiinni metallisiin aitatolpan jalkoihin, jotta kostea maa ei lahota heinäseipäitä ja rakennelma kestää pitempään. Lisäilen poikittaisia seipäitä sitä mukaa kun puu kasvatta oksia ylemmäksi.

Nyt kun malttaisi odottaa, että puu kasvaa! Jännittävää nähdä kuinka onnistun tässä projektissa. Oon ihan hurahtanu näiden puiden muotoiluun. :D Jospa tämäkin puu joskus näyttäisi tältä:

Viime kesänä istutettu rautatieomenapuu kukki runsaasti keväällä, mutta omenoita on niukasti. Tosin en kyllä odottanutkaan nuorelta puulta vielä satoa. Tein sille juuri kesäparturoinnin ja typistin pitkäksi hujahtaneita oksia, jotta siitä alkaisi kasvaa sateenvarjon mallinen. 

Vanha kissarouva on ahkerasti mukana puutarhapuuhissa, kun juniori viihtyy kesäretkillä, eikä ole kiusaamassa. Välillä meinaa kompastua näihin kissoihin, kun kumpikin tuppaa jalkoihin kiehnäämään kesken puutarhastelun :D

Mukavaa ja helteistä (täällä hipoo +30 astetta) Heinäkuuta!

Kukka, kukampi, kukkein

Puutarha oli puhjennut kukkaan reissumme aikana ja moni viime vuonna istuttettu perenna kiinnitti huomioni kukkapenkeissä. Tien vieressä kukkapenkki on osittain remonttitöiden takia hujan hajan ja sen tyhjillä alueilla on jaloangervot valeistutuksessa odottamassa etupihan istutusalueen valmistumista. Ei tarvitse sitten kaukaa raahata taimia takaisin jahka istutushommiin päästään. Mutta yksi kohta sieltä tällä hetkellä erityisesti hivelee silmää.

En muistanut istuttaneeni tämän näköisiä laukkoja, olettaisin että ovat tähtilaukkoja. Kiva ylläri taas hajamieliselle puutarhurille :D Mutta menihän niitä pusseja siihen tahtiin ostoskoriin, että ei ihme, jos jotakin unohtaa.

Heuchera 'Black pearl' on aivan ihana! Ostin sen viime vuonna Mustilan taimipäiviltä yhdessä 'Lime marmeladin' kanssa ja tämä musta helmi on kyllä ottanut aikamoisen kasvupyrähdyksen verrattuna lime marmeladiin, joka mököttää minikokoisena vieressä. Mutta josko sekin siitä innostuisi kasvuun, hengissä ainakin on.

Viime vuonna niin ikään istutettu alppipiikkiputki erottuu sinihohtoisella kukinnallaan vihreyttä vasten.

Astrantia major, tähtiputki oli aikoinaan yllätyskasvi, kun sen mukaani poimin eräästä pihasta. Ei ollut hajuakaan mitä pienestä juurakosta kasvaisi. Olisiko edes perenna vai rikkakasvi. Ja nyt se on yksi mun suosikkeja. Tämän rinnalle aion kylvää samaa tummanpunaisena.

Komeahelokki on tämän kevään taimia, puutarhuriystävältä saaduista minigrippussitaimista. Se on kasvattanut jo muutaman kukan, toisin kuin muut kylvetyty perennat.

Perhoangervon tuuhistumista odotan innolla. Viime kesänä istutettu taimi on vielä kovin ruipelo, mutta kukkii kyllä ahkerasti kaikilla versoillaan. Se on tuuheana puskana jotenkin niin keveän kaunis.

Vaskikurjenpolven ostin pari vuotta sitten Lepaan näyttelystä Tommolan tilan kojulta. Se on viihtynyt meillä niin hyvin, että siementaimia leviää ympäriinsä. Vaskikurjenpolvi on todella matala kivikkokasvi. Meillä se kasvaa ihan normaali puutarhamullassa ja tuntuu viihtyvän. En ole sitä juurikaan lannoittanut, muuta kuin istuttaessa. Tykkään sen tummista lehdistä joita vasten pienet, valkoiset kukat erottuu hyvin.

Viime talvena tekemäni keramiikkakellot päätyi suunnittelemaani paikkaan kuunliljojen kanssa, pensaan siimekseen. Kuva on otettu kesäkuussa, kun lumipalloheisi oli vielä kukassa. Näitä voisi tehdä joskus lisääkin... Tuo mukavasti valoa varjoiseen siimekseen. :)

Kesä menee ihan valtavalla vauhdilla. Tytär toi tänään puutarhasta punaisen punaherukkatertun. Voi hurja, joko nekin alkaa kypsyä??! Jotenkin miellän marjastuskauden aina lähelle syksyä, vaikka joka vuosi tietysti ensimmäiset marjat kypsyvät jo heinäkuussa. Ja joka vuosi se siitä huolimatta tuo tietynlaisen syksyn tuulahduksen mun ajatuksiin. Mutta sitkeästi keskitän ajatukset takaisin kesään, sehän on nyt!

Kesäntuoksuista tiistaita!

:)

Bosnialaisella taimistolla

Terveisiä helteisestä Bosniasta! Olimme juhannuksen jälkeen viikon Tuzlassa ja keskiviikkoaamuna saavuimme takaisin kotiin. Vuosi sitten Bosnian reissulla lupasin itselleni, että seuraavalla kerralla pistäydyn tuossa hienon näköisessä puutarhassa, jonka ohi ajellimme liki päivittän. Sen hienot muotoon leikatut puurivistöt herättivät mielenkiintoni heti ensi näkemästä, että mikäs se tuollainen paikka on? 

Paikka paljastui taimistoksi. Taimistoksi, joka on kuin puutarha itsessään. Kaikki oli äärimmäisen hyvin hoidettua ja siistiä. Muotoonleikatut puut oli leikattu huolella, niissä näkyi ammattilaisen kädenjälki. Kävelin kameran kanssa pitkin puutarhan polkuja vain ihmetellen kaikkea ympärillä olevaa. Tällaiselle puita rakastavalle puutarhurille tämä oli suorastaan taivas!

Valitettavasti en löytänyt taimistolta itse puutarhuria ollenkaan. Taisimme olla sen verran myöhään liikkeellä, että paikka ei ollut enää auki, mitä tosin ihmettelin, kun portit olivat kuitenkin avoinna. Bosniassa nimittäin kaikki talot on aidattu ja portit on aina kiinni, jos paikalla ei ole ketään. Täytyy varmaan luvata itselleen, että seuraavalla kerralla yritän järjestää vierailun silloin, kun puutarhuri on tavattavissa...?

Vaikka en mitään olisi pystynyt täältä tuliaisiksi tuomaan, ideoita tämä paikka sai aikaan paljon. Haluan muutenkin tuoda puutarhaamme jotakin tuolta maasta, jonne pala sydäntäni on jäänyt. Jotain mikä aina muistuttaa niistä ihmisistä ja kylistä joilla olemme päässeet käymään. 

Jos jotakuta jäi mietityttämään, että miksi juuri Bosnia, niin lyhyt katsaus siihen. Matkammme ei varsinaisesti ollut lomareissu, ei kyllä työreissukaan.. tai ehkä tavallaan... Teemme näitä reissuja yhteistyössä Fida internationalin kanssa ja tällä reissulla kävimme mm. Fidan kummilapsikylissä järjestämässä lapsille leiripäiviä sekä autoimme yhtä suurperhettä, jotka elävät aivan järkyttävissä olosuhteissa, uuden, lämpöisemmän kodin rakennustöissä. Näkee niin paljon asioita, mitä turistina ei näkisi ja se jättää joka kerta jäljen sydämeen. Siksi tie vie usein tuonne Balkanin maihin. <3

Tämä taimisto, Rasadnik, muuten löytyy Tuzlan kaupungin liepeiltä, kun ajelee kohti Kiseljakia. Ehdottomasti suositusten arvoinen käyntikohde, jos sinne päin sattuu matka osumaan :D

Ja hei, mukavaa Heinäkuuta!

Se tuli ihan huomaamatta, kun reissussa ajantaju

katoaa :)