Villin puutarhurin villiyrtit

Keskitalven lämmin juoma syntyy kesällä kerätyistä villiyrteistä. Moni puutarhurille viheliäinen rikkaruoho päätyy villiyrttivillityksen mukana ruokalautaselle tai teekuppiin, meillä niitä menee myös itse tehtyjen saippuoiden joukkoon ja muuhun itse tehtyyn kosmetiikkaan. 

Viime kesän lopulla samoilimme villiyrttien saralla kouluttautuneen serkkuni kanssa puutarhan villiintyneillä alueilla ja aika hyvän saaliin saimme, vaikka paras sesonki villiyrttien suhteen oli jo mennyt. Nokkosta, voikukkaa, piharatamoa, villivadelmanlehtiä, poimulehtiä, vuohenputkea ja siankärsämöä kertyi koriin. 

Puutarhan kasveistakin moni käy villiyrttisekoituksiin. Miltä kuulostaisi vadelmanlehti- tai mustaherukanlehtitee? Poimulehteäkin näkyy nykyään useammin perennapenkissä ja itsekkin sitä puutarhaan siirsin kasvamaan. Se on oikea naisten villiyrtti ominaisuuksiltaan sillä se tukee naisen hormonitoimintaa. 

Nyt pakkasten paukkuessa haudutin kesänmakuista villiyrttiteetä. Sekoitus sisältää voikukkaa, villivadelmanlehtiä, piharatamoa, mustaherukanlehtiä ja ripaus nokkosta. Lisäsin vielä vähän kuivattua kamomillaa, jota olin ostanut, kun omassa pihassa ei kasva. Mukaan vielä lusikallinen hunajaa. Mukavaa potkua makuun antaa raastettu inkivääri. Inkiväärin kanssa haudutettuna teestä tulee hyvä flunssajuoma. Sitruuna sopii myös, makua voi muunneella oman mieltymyksen mukaan.

Samaa villiyrttisekoitusta olen laittanut smoothien joukkoon poimulehdillä höystettynä. Ensi kesänä täytyy kerätä näitä roimasti enemmän, purkillinen hujahtaa nopeasti loppuun talven aikana :)

Nykyään katselee oman puutarhan villiintynyttä aluetta vähän erilaisin silmin. Voikukkaongelmaan luin jostakin hieman huvittavan vinkin, että 'Syö omat voikukkasi!' Nyt hieman naurattaa, kun niitä oikeasti hujahtaa ruuan joukkoon :D En nyt kuitenkaan lähtisi sitä keinoa markkinoimaan voikukkien hävitykseen, kyllä ne voikukat ehtii levitä nopeammin, kuin mitä minä syön niitä. Mutta tulevatpa ainakin osa hyötykäyttöön. 

Onko täällä muita villiyrtteilystä innostuneita? Jos on, niin mikä on sun suosikkiyrtti tai yrttisekoitus?

Mukavaa viikonloppua!

Rautatieomenapuu, satoa ja talvisuojausta

Aiemmin mainitsinkin, että sain 

valmistujaislahjaksi ystäviltäni rautatieomenapuun.

(Malus 'Hyvingiensis')

Omenapuu ennen syyslomaa.

...ja syysloman jälkeen.

 Äkkiä se ruska katosi...

Rautatieomenapuun omenat ovat melko pieniä ja kirpeitä

ja olenkin miettinyt mitä niistä sitten tulevaisuudessa

voisi tehdä. Oman puun satoa tosin saa

vielä jokusen vuoden odottaa, mutta alla oleva kuva kertoo, että

melko hyvänkokoinen sato varttuneemmasta puusta tulee. 

Anteeksi hieman tärähtänyt kuva, tuli räpättyä kännykällä

illan hämärtyessä :/

Rautatieomenapuu kansalaisopiston edessä.

Puun alle muodostuu maja.

:)

Omenapulmaan tuli ratkaisu hyvinkin äkkiä, kun

yhtenä päivänä poikkesin tuttavani luona 

kahvilla työpäivän päätteeksi.

Hän tarjosi maistiaisiksi omenatuoremehua,

joka oli tehty puristamalla rautatieomenapuun omenista.

Ja voi poijat, että oli hyvää!!

Sopivan makea, ei liian kirpeä.

Onhan meillä ennenkin tehty omenoista mehua 

tuoremehuasemalla, mutta miten ei tullut

ajatelleeksi, että sinnehän ne pikku omputkin sopii!

Ja jotta sitä päästäisiin satoikään, viikonloppuna laitoin

puulleni talvisuojaksi verkon ja rungonsuojan,

jottei puu katoa pitkäkorvien purtavaksi.

Samalla suojasin kaksi muutakin omenapuuta, pikkujasmikkeen,

kesällä istutetut sulkaharmaalepän, mukuraharmaalepän ja taalainkoivun

sekä vanhat mustikkapensaat.

Tänä kesänä jotenkin päässyt kasvamaan tämä

suojattavien määrä... :D

Rautatieomenapuun alkuperä on 

Hyvinkäällä Vr:n taimistolla, joita

1800-luvun lopulla perustettiin rautatieasemien

ympäristöjen kuntoon laittamista varten.

Siitä juontaa nimi Rautatieomenapuu.

Hyvää alkavaa uutta viikkoa!

Salaisuus mullan alla

Tänään oli vihdoin iltapäivä aikaa

touhuta omassa puutarhassa.

Sehän tarkoitti sipulien piilottamista mullan alle

Siirsin tänä kesänä kukkineet laukat parempaan

paikkaan ja pistin pussillisen lisää.

Todetakseni vain, että eihän se pussillinen 

riitä tähän laukkahullaannus-tautiin ensinkään.

Pitää käydä ostamassa lisää, onneksi vielä ehtii :D

Salainen puutarhuri oli myös liikkeellä

ja piilotteli salaisuuksia mullan alle.

Ensi kesänä jonkun pihassa kasvaa

yllätyskukkijoita. :)

Kuka, missä ja mitä?

Enpä kerro vielä ;)

 

Onko sinulle tullut koskaan mieleen yllättää ystävää tai sukulaista

piilottamalla kukkasipuleita hänen puutarhaan?

Sellaisia, joista hän on aina haaveillut, mutta syystä tai

toisesta jäänyt aina istuttamatta?

Ensi kesänä on mielenkiintoista nähdä miten yllätys onnistui 

:)

Laukkojen jälkeen olikin vuorossa

kasvihuoneen tyhjäys operaatio.

Tomaatit kasassa.

Keräsin viimeiset tomaatit sisälle kypsymään.

Indigo rose oli tomaatti, joka huomattiin.

'Mitä, sulla on mustia tomaatteja???'

Oli usein kuultu huudahdus :D

Eli, jos haluat, että kasvarisi kasvatit huomataan,

kasvata mustia tomaatteja.

Ne loistaa pihan poikki vierailijan silmiin ja

vetää puoleensa katsojia kuin magneetti.

Kannattaa myös varata maistiaisiksi muutama... ;)

Pikkuinen kurkkukin sinnitteli vielä ikkunalla.

Kovin oli piikikäs tapaus.

Ja olihan mulla tottakai puutarha-apuri, Justus paikalla.

Katteena olleet heinät sai kyytiä...

Taitaa olla pikemminkin viihdealalla...

Ehkä sirkuksesta karannut...?

Joka paikkaan pitää kiivetä. 

Tässä mennään jo kasvarin katossa.

Kasvari vaatii aika reilusti päivitystä ennen ensi kasvukautta. 

Ikkunoihin pitää uusia muutama lasi ja kasvualustan 

ympärillä olleet lahonneet laudat vaihtaa. Kattoonki täytyy yksi

valokatelevy uusia, se vuotaa.

Tämä kuva sopisi tulevaan vastaukseeni 

haasteeseen puutarhan ongelmakohdista 

:D

Mutta siihen palataan myöhemmin,

nyt herkutellaan viimeisillä tomaateilla.

Ps. Ne mustat tomaatit ovat punaisia sisältä ;)

 Hyvää lokakuun ensimmäistä viikonloppua!

Instagramiin päivittyy kuvia viikon varrelta

tiuhempaan, niin töistä kuin vapaa-ajaltakin.

Instan tarinoita päivittelen myös usein kuvin ja videoin.

Linkki instagram-tililleni sivupalkissa :)

Olipa kerran härkäpapuvene

Löysinpä puutarha-arkistojeni kätköistä hauskan kuvasarjan

muutaman vuoden takaa, kun kasvatin härkäpapuja kasvimaalla.

Joskus puutarhan sato saa mielikuvituksen lentämään.

Taviksista kehkeytyy silloin tarinan tähtiä.

Olipa kerran kasvimaalla suuri joukko vihreitä palkoja...

Sieltä ne kuoriutuu pehmeistä pesistään.

Hoi, härkäpapuvene tyyrpuurissa!

Miksi tuolla yhdellä ei ole airoja??

Ai, se onkin kapteeni, sillähän on hattu päässä.

Maakravut rannalla.

 Härkäpapuveneitä seilasi runsain mitoin kasvimaalta ruokapöytään.

Loppu.

Saako puutarha tai luonto sinun mielikuvituksen laukkaamaan?

Hauskaa keskiviikkoa!

:D

 

Satokausi

Satokausi käynnistyy aina yhtäkkiä heinäkuun viimeisillä viikoilla.

Vaikka sen tietää joka kesän lopulla tulevan,

aina se jostain syystä yllättä, että joko nyt marjat kypsyvät.

Viinimarjoja tulee tänäkin vuonna hyvin, kuivuudesta huolimatta.

Tunnustan, olen kotona laiska kastelemaa ja niinpä marjapuskat 

ovat saaneet pärjätä paria kastelukertaa lukuunottamatta omillaan.

Vaan niinpä vanhan pellon pohjille perustettu puutarha 

on pidättänyt kosteutta sen verran, että satoa saadaan tänäkin vuonna.

Suurimman osan mehustan ja pakastan.

Mehujen suhteen olemme olleet omavaraisia siitä lähtien, kun tänne

10 vuotta sitten muutimme.

Suurin vaje sadon määrässä näkyy vadelmissa.

Niitä tulee huomattavasti vähemmän.

Pensasmustikoita tulee hyvin, ei kuitenkaan ihan niin sinisenä ole 

puskat mitä viime vuosina. Mutta ihan riittävästi omiin tarpeisiin kuitenkin.

Näitä on kiva kerätä, kun ämpäri täyttyy nopeaan isoista marjoista.

Jessi-muori on aina paikalla marjoja kerätessä.

Viime viikolla aloitin pitkään odottaneen operaation mustikkapensaiden 

alustan siistimisessä. Työtä riittä, sillä rikkaruohot ovat päässeet valtaamaan

pensaiden alustaa. Kaksi ensimmäistä pensasta on nyt kierretty kivillä ja katettu

puunkuorikatteella. 6 pensasta jäljellä, huh! :D

Tomaateistakin on tullut mukavasti satoa.

Niitä tulee nyt enemmän, kun pariin viime vuoteen.

Niitä on tullut kasteltua huolellisemmin :D

 Mukavaa elokuuta ja hyvää elonkorjuuaikaa!

Lips, lips lipstikkaa!

Yrttipostauksen yhteydessä tuli pyyntöjä laittaa Lipstikkakeiton ohje jakoon, 

joten tässä se nyt tulee :)

Lipstikka on viihtynyt meillä puutarhassa 2011 kesästä alkaen ja on ehdottomasti yksi käytetyin mauste meillä, mitä omasta maasta on saanut.

Keittoa teen kesäaikaan, tuoreesta lipstikasta.

Lipstikkakeitto:

4 sipulia

1rkl voita

1dl vehnäjauhoja

1 1/2l kasvislientä

1 1/2dl lipstikkaa hienonnettuna

5dl kermaa

100g homejuustoa

1/2tl suolaa

1 tl sokeria

Kuori ja hienonna sipulit. Kuumenna rasva kattilassa ja kuullota siinä sipulit. Lisää jauhot ja sekoita. Lisää kasvislientä vähitellen samalla sekoittaen. Lisää lipstikka ja anna keiton hautua hiljalleen kiehuen n. 30min. Lisää kerma, murennettu juusto ja mausteet. Anna kiehua ja sekoittele samalla, kunnes juusto on sulanut. Viimeistele keitto sauvasekoittimella samettiseksi.

Ohje on ollut alunperin jossain Viherpihan lehdessä.

Ai että, tätä täytyy tehdä taas kesällä :)