Köynnösportista kompostin kautta luumusatoon

Keväällä suunnittelin nikkaroivani köynnösportin puutarhaan ja piirsin jo paperille mittojakin. Portin toteutus jäi keväällä kuitenkin suunnitteluasteelle. Kesällä ostin piippuköynnöksen taimen  porttia varten jo valmiiksi. Jospa siitä saisi motivaatiota tehdä porttikin valmiiksi, täytyihän köynnös istuttaa ennen talvea. :D Suunnitelma tepsi ja muutamana iltana sain portin jo hyvälle mallille. Lauantaina viimeistelin sen ja päästiin vihdoin pystyttämään porttia isännän kanssa.

Vaikka homman aloittamiseen joutui vähän itseään potkimaan vauhtiin, oli itse tekeminen hauskaa. Pitäisi useimmin ottaa joku nikkarointiprojekti työstettäväksi, sen verran rentouttavaa puuhaa. Ja lopputuloksena puutarhan näkymä muuttui taas hieman. Puolivalmiille istutusalueelle istutin piippuköynnöksen lisäksi jouluruusun 'Pretty Ellen white' ja toisesta penkistä siirtyi kuunlilja 'Big daddy'. Aiemmin olin jo kiven viereen istuttanut rotkolemmikkin lajikkeeltaan 'Silver heart'.

Brunnera Macrophylla 'Silver heart'

Helleborus 'Pretty Ellen white'

Viikonloppuna purkasin myös meidän talousjätekompostorin, joka oli sinnitellyt ilmastointiteipin avulla kasassa talven yli. Täytyy sanoa, että aerobinin halppislaatua olevaa lämpökompostoria meille ei enää tule. Lämpöä se ei pitänyt juuri lainkaan ja aika pian alkoi saumat hajoilla, varsinkin tyhjennysluukkua avatessa. No, olihan se puolet halvempikin, kun muut, mutta ehkä tässä kohtaa säästö ei nyt ollut kovin fiksua.

Vanha kompostori ilmastointiteipillä kasattuna

Uusi kompostori on merkkiä Kekkilä, mitään sen käyttömukavuudesta en nyt vielä osaa sanoa, mutta ulkonäoltään on kivan näköinen ja tyhjennysluukku helpommin avattava ja suurempi kuin edellisessä. Tosin uuden kompostorin heikko kohta paljastui varsin pian sen käyttöönoton jälkeen. Ja sitä en tietenkään ostohetkellä tajunnut ajatella. Meidän kissa rakastaa kompostorin pehmeästä materiaalista tehtyä kantta! Se rakastaa sitä niin lämpöisenä makoilualustana, mutta myös kynsillään ja hampaillaan. Varsinainen raapimispuu! Väliaikaratkaisuna suojasin kannen ja tyhjennysluukun muovilla, jotta ne ei tuhoudu kissan käsittelyssä. On tepsinyt ainakin tähän asti. Onneksi kompostori ei ole missään näkösällä, eihän se nyt niin hieno enää ole muoviverhouksineen. 

Jos mä ihan vaan pikkuisen upottaisin kynsiä tähän...?

Jospa näihin saisi jatkossa kissan kestävät kannet...?

Aika näyttää miten kompostorin kanssa käy. Toivottavasti Justus jättää sen rauhaan ja tyytyy teroittamaan kynsiään muihin suotavimpiin kohteisiin.

Kompostista luumupuuhun. Meillä tulee taas ihan valtava sato luumupuusta. Mutta mitä ihmettä näistä vois tehdä muuta kun syödä puusta päin? Oon kokeillu hilloa, mehua ja piirakkaa. Luumujen maku ihanan makeasta muuttuu kauhean kirpeäksi piirakassa ja siitä ei tykännyt kukaan. Samoin mehuna ja hillona maku ei enää miellytä. Onko ideoita mitä muuta näistä voisi tehdä? Jakanut oon ystäville tottakai, mut olis kiva talveksikin saada jotakin kesäisestä luumusadosta.

Hyvää syyskuuta!

Vielä on puutarhakautta jäljellä!

Omppupenkin mukulakiveys

Innostuin viikonloppuna tekemään omppupenkin

ympärille pienen kaistaleen mukulakiveystä.

Yksi keskeneräinen puutarhaprojekti valmiin.

 Tai no... ainahan sitä keksii jatkoa... :)

Kivinen penkki lepää tuon kaadetun omenapuun

runkojen päällä. Omenapuulla on niin pitkä

historia, että ei siitä raaksi kokonaan luopua.

Se on istutettu luultavasti joskus talomme historian alkuaikoina.
Sillä olisi paljon tarinoita kerrottavana, jos osaisi puhua.

Toivottavasti menee vielä pitkään köynnöstukena ja

kivipenkin jalkoina. Tykkään säilyttää puutarhassa
mukana talon historiaa.

Tässä kuva 2016 vuodelta, kun omenapuu oli jouduttu kaataa

ja omppupenkki alkoi hiljalleen muotoutua.

On se vähän muuttunut.

Taustalla näkyy myrskyn tuhoja.  Nuo puun rungot maassa.

Toisen, yhtä vanhan omenapuun oksa rysähti

alas kovan tuulen voimasta. Karsittiin puuta

vielä lisää, kun muutama muukin oksa oli taipunut pahasti.

Humala kiertelee omenapuun rungolla syysväreissään.

Tarha-alppikärhö on kaunis syksylläkin.

Se valtaa yhden oksan haaran.

Kuihtuvaa kauneutta.

Tytär teki koulun puukässässä hyönteishotellin.

Arvaa vaan, hihkuinko innoissani :D
Sekin löysi paikkansa omenapuun rungolta.

Maanantaiaamuna oli ensimmäinen huura maassa,
syksyn ensimmäinen pakkasyö.
Siitä se lähtee, askel askeleelta kohti talvea.

Nyt työkengät jalkaan ja kivitöitä jatkamaan töihin!
Ei ole vielä kausi loppunut :D

Mukavaa keskiviikkoa!

Heinäkuun lopun elämää puutarhassa

Punahatut aloittivat kukinnan ja saivat heti seuraa perhosista.

Punahattujen vieressä on kesäkukkakylvöksiäni ja niistä narsissitupakat kurkottelevat kohti taivasta.

Uskomatonta miten niin pienestä ja olemattomasta siemenestä voi kasvaa näin suuri ja kookas kasvi!

Tupakkoita vaivaavat vain pienet kärpäset.

Tuntuu että sekä koriste- että narsissitupakka vetää näitä puoleensa kuin magneetti.

Eivät tunnu kukintaa häiritsevän, mutta eihän tämä hyvältäkään näytä.

Partaohra on kuumuudesta huolimatta kasvattanut satumaisia tähkiä.

Tästä tykkään niin paljon! Se on kiva lisä perennapenkkiin.

 Musta petunia alkasi hassuttelemaan ja kasvatti pari raidallista kukkaa.

Liekö saanut auringonpistoksen :D

Liljat ovat myös aloittaneet kukinnan.

Valkoisten takana on mustia liljoja, mutta ne ovat vielä nupulla.

Humalan kiipeilypuuksi jätetty omenapuun runko sitkeästi kasvatta yhteen jäljelle jääneeseen oksaan omenia. Ja tänä vuonna niitä taas tulee paljon. 

Puut joskus yllättää sitkeydellään, vaikka tästäkin kaksi muuta haaraa ovat jo kuolleet ja katkottu pois, yksi vain sitkeästi tahtoo meitä omenoilla muistaa.

Vaan ilolla otamme omenasadon vastaan, nuorempiin puihin kun niitä ei vielä kymmentä enempää tule.

Kesä on kulunut taas hurjaa vauhtia ja näillä helteillä ei ole oikein jaksanut mitään isompaa puutarhassa alkaa värkkäilemään. Jos totta puhutaan, niin vähän jo ikävöin villasukkia :D

Viileitä ja kuulaita syysaamuja, kun voi vetää villasukat ja villatakin päälle ja mennä aamukahville terassille. Mutta toisaalta, uintikelejä on piisannut ja onhan se kiva pulahtaa järveen viilentymään :)

Mukavaa viikonloppua!

Jänönhäntä, partaohra ja kumppanit

Mitä kuuluu kevään kylvöksille?

Ensimmäisenä esittelyyn jänönhäntä (Lagurus ovatus 'Bunny Tails').

Oon ihan myyty. Helppo kasvattaa siemenestä ja pienet töpöhännät on 

niiiin ihania ja kuvauksellisia. Laitoin tätä niin kukkapenkkiin, kuin ruukkuunkin.

Toimii kummassakin.

Seuraavana partaohra (Hordeum Jubatum).

Sitä on useampi mätäs kukkapenkeissä ja vasta yksi tähkä näkyvissä.

En malta odottaa, että tähkiä ilmestyy lisää! Niistä tulee jotenkin satumainen tunnelma.

Riippapetuniat kärsivät kovasta tuulesta alkukesäsät, mutta toipuivat siitä hyvin ja ovat aloittamassa

kukintaa. Ilman tuulivaurioita olisivat varmasti jo enemmän kukassa.

Tupakoista koristetupakat (Nicotiana sp. 'Crimson Bedder') ovat puhjenneet kukkaan.

Ne ovat vähän pitkäksi venähtäneitä hujoppeja ja lehdet rikkoutuvat herkästi.

Osaa kokeilin latvoa, katsotaan kasvattavatko tanakamman kukkavarren vai hiipuuko kukinta kokonaa...

Narsissitupakat eivät ole vielä kukassa.

Tytär oli koulussa kylvänyt äitienpäiväkukkia Tsinniaa ja ensimmäinen on 

puhjennut kukkaan.

Kelloköynnös (Cobaea scandens) kasvaa heinäseivästikkaita vasten.

Toivottavasti tänä kesänä ehtii kukkia. Viime kesä oli kukkimiseen liian kylmä.

Kesäsypresseissä (Bassia scoparia) on kokoeroja.

Tämä on niistä kookkain. Osa odotti istutusta pienissä purkeissa liian kauan ja

ne ovat huomattavasti pienempiä kuin nämä aiemmin kukkapenkkiin siirretyt.

Vielä viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä 

Tomaatti 'Indigo Rose'

Alkaa mukavasti sinertää :)

Mukavaa keskiviikkoa!

Toukokuu kukkii

Tänä vuonna kevät oli kaksi viikkoa etuajassa. 

Siitäkin huolimatta, että lumihankien keskellä mietti, 

että kuinka myöhälle kevät nyt menee.

Mutta ei. Tänä vuonna toukouussa on puhjennut kukkaan moni,

 joka yleensä kukkii vasta kesäkuun puolella. 

Tässä pala toukokuun kukintaa kuvina.

Tulikellukka (Geum coccineum) hehkuu punaoranssina.

Parin vuoden takainen rikkaruohottuneen kukkapenkin ylösnosto ja uudelleen istutus palkittiin.

Perennat ovat tuuhentuneet silmissä ja juolavehnä ja nokkoset ovat väistyneet.

Viime vuonna istutettu särkynyt sydän (lamprocapnos spectabilis) kasvatti muutaman sydämen.

Laukkoja istutin viime syksynä ja ne kukkivat komeasti.

Kastella on saanut runsaasti kuivuuden jatkuessa.

Tarha-alppikärhö (Clematis Alpina 'Plena') 

Taustalla kasvavaa humalaa joutuu ohjailemaan, jotta ei 

kietoudu Clematiksen ympärille.

Kalliokielo (Polygonatum odoratum)

Tuoksumatara (Galium odoratum)

Kesäkukkapenkki näyttää vielä vähän ankealta, kun viime viikonloppuna ehdin

taimeni sinne siirtää. Edessä on pari daaliaa.

Eikö se siitä ala näyttämään paremmalta, kun kasvavat.

Pesäkuusi on iloisen kevään vihreä.

Puutarhamyymälästä mukaan lähti uusi pelakuu 'Fireworks'

Se oli jotenkin niin kaunis, että en voinut vastustaa.

Toukokuu on ollut aina uuden kasvukauden alku ja puutarhan heräämisen riemua, 

mutta tänä vuonna siihen sekoittui myös surua, sillä oma rakas puutarha seuralaiseni

löytyi kuolleena läheiseltä pellolta. Vallu-kissa on ollut erityisen rakas meille, koska 

se on omalla höpsähtäneellä persoonallaan saanut hymyn huulille silloinkin, kun 

elämä potki rankimmin päähän. Se tuli aina terassin ovelle koputtamaan, kun

halusi sisälle ja ovessa on muistona pieni vihreä läiskä, kun harmaa maali

on kulunut lukuisten koputtelujen vuoksi pois.

Puutarhatöissä se oli aina mukana, välillä itsekkin multaa tonkien, välillä

vain vieressä makoillen tai lähellä ympäristöä tutkien.

Vallu haudattiin valkoisten kukkien penkkiin ja haudalle ostin

valkoisen särkyneen sydämen, sillä sydänhän siinä särkyi, kun joutui hyvästit sanomaan.

Ainutlaatuinen kissa.

Toukokuu hujahti nopeasti ohi ja omalta osaltani työharjoittelut on päättyneet ja 

ensi viikolla käymme näytön arvioijien kanssa viimeiset keskustelut ja arvioinnit.

Suurin työ on kuitenkin tehty ja työharjoitteluista jäi todella hyvä mieli.

Näillä eväillä on mukava jatkaa niin töissä kun omassa puutarhassakin.

Mukavaa kesäkuuta!