keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Keväthuumaa

Lumikellot ovat nostaneet päätään
ikäänkuin julistaen talven päättyneeksi.



Myös raparperi on herännyt lämpöisellä ja suojaisella seinustalla.
Pian saa leipoa perinteisen kevään raparperipiirakan.



Syreenin silmut ovat pullistuneet mukavasti.


Kevät on ihan parasta aikaa!
Luonto herää puhtaana ja raikkaana pimeän talven jälkeen.

Mukavia kevätpäiviä!


sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Omenapuiden leikkausta

Meillä on koulussa juuri meneillään kurssi puuvartisten kasvien hoidosta.
Koulussa opittua olen nyt viikonloppuna soveltanut kotopihaan leikkaamalla omenapuita ja pihlajia.
Pihlajista olen karsinut vain kuolleet oksat pois. Tai ne mitkä varmasti tiesin kuolleeksi, kun kaarna oli kuoriutunut oksan ympäriltä.

Tämä meidän omenapuuvanhus sitten olikin oikein malliesimerkki siitä miten EI kannata puuta leikata. Varmasti löytyy kaikki hoitovirheet. Puu on käytännössä siinä kunnossa, että vaatii seuraamista. Lahovikoja on päässyt tulemaan vääränlaisesta leikkuusta ja myös leikkaamatta on jäänyt oksia, jotka kasvavat väärään suuntaan.


Tässä nyt muutamasta kohtaa mallia mitä ei saisi tehdä.

Tässä kuvassa näkyy miten käy, jos oksan jättää kasvamaan kahden muun oksan väliin. Välissä oleva oksa on ajan myötä jäänyt puristuksiin. Oksa olisi pitänyt leikata jo aikoja sitten. Nyt sitä ei enää saa pois tekemättä liikaa vahinkoa.

Seuraava on tyypillinen virhe oksien leikkauksessa. Tällaista tappia ei saa jättää, sillä puu ei pysty parantamaan haavaa. Kuvassa näkyy miten oksankauluksen kohdalta puu on yrittänyt kasvattaa umpeen haavaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Mitkään haavan päälle laitettavat aineet eivät auta. Laho pääsee tästä helposti puuhun ja ajan myötä lahottaa koko rungon.


 Tässä näkyy mitä tapahtuu kun oksan katkaisee niin, että jää tappi. Lahovika on levinnyt pikku hiljaa oksaan ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että koko oksa kuoriutuu kaarnastaan. Lahovika on tässä kohtaa levinnyt jo runkoon asti.


Tumma osa on lahovikaa. Tässä oli yksi tapille jätetty isompi oksa. Laho oli edennyt jo runkoon asti.

 Mikä sitten on oikea tapa? Sitä tässä harjoittelin itsekkin viikonloppuna. 
Tämä kuva on pihlajasta. Omenapuussa kun ei ollut yhtään oikein leikattua kohtaa. Tässä oksa on leikattu oksankauluksen kohdalta ja haava on alkanut kylestymään, eli kasvamaan umpeen. Muutaman vuoden kuluttua tämä on ummessa ja laho ei ehdi siinä muodostua.

Oksankauluksen tunnistaa aika helposti. Se on tuo hieman röpelöinen kohta rungon ja oksan välissä. Tuosta kun leikkaa, puu pystyy itse korjaamaan haavan.


Meillä on kaksi neljä vuotta sitten kesällä istutettua omenapuuta kasvamassa ja toiseen niistä tein leikkaussuunnitelmaa koulussa, arboristin avustuksella. Toivottavasti muistin kaikki neuvot ja ohjeet kotona, kun leikkasin.  Tässä kuva ennen ja jälkeen.

Kilpalatva on lyhennetty päälatvaa lyhyemmäksi. Kuvassa näyttää melkein yhtä pitkältä, mutta kuva kulma vääristää. Rungosta on leikattu alhaalta oksat pois ja muita oksia on lyhennetty sopivan silmun yläpuolelta, jotta kasvu jatkuisi oikeaan suuntaan sivulle päin. Vähän näyttää hurjalta nyt, mutta katsotaan miten kasvu lähtee tuosta kesällä. Onhan tämä vielä opettelua itselläkin, ennen kun tohtii muiden puita työkseen alkaa leikkaamaan.

Tässä vielä toisesta nelivuotiaasta omenapuusta kuva, miten viime kesänä joku, köh,köh, toistaitoinen vähän leikkeli puutaan...
Kuvassa näkyy, kuinka latva on jostain syystä (mikä lie ajatus ollu) leikattu tapille. Sen leikkasin nyt paremmin ja lahovikaa ei ollut ehtinyt muodostua. Kuvassa raksilla merkitty oksa olisi pitänyt poistaa latvan sijaan. Poistin oksan nyt ja koitan kasvattaa uutta latvaa toisesta oksasta.



Tänään on ainakin meilläpäin hyvät kelit jatkaa leikkauspuuhia. Kunhan muistaa jättää mahlavuotopuut vaahtera, koivu, luumu, kirsikat, leikkaamatta. Niiden vuoro on sitten loppukesällä, kun mahlavuotoa ei ole.

Mukavan keväistä sunnuntaita!









torstai 23. maaliskuuta 2017

Tulppaaneja

Tulppaani torstai mielessä kaivelin kuva-arkistojani ja sieltä valitsin parhaat tulppaani kuvat puutarhasta. 
Tänä keväänä täytyy vähän tehdä inventaaria, mitä tulppaaneja nousee mistäkin ja mitä pitää syksyllä kaivaa ylös ja istuttaa uudelleen. Viime vuonna kun oli laiskan puutarhurin vuosi ja nämä jäi tekemättä. Tosin yhteen kukkapenkkiin innostuin istuttamaan tulppaaneja lisää, joten toivoa on, että siellä ainakin kukkii keväällä.
Mutta sen pitemmittä löpinöittä, tässä edellisvuosien tulppaaniloistoa.



Ai että, näitä on pakko istuttaa lisää tänä vuonna. Siitäkin huolimatta, että ne joutuu vuosittain kaivamaan ylös ja uudelleen istuttaa kukinnan varmistamiseksi. Mutta on ne vaan niin kauniita.
Hyvää tulppaanitorstaita!

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Laventeli

Näyttäisi siltä, että tulevana kesänä saa nauttia taas laventelin tuoksusta, kun talvetuksessa olleet laventelit ovat lähteneet uuteen kasvuun. Alla kuva viime kesältä.

Nostin syksyllä laventeliruukut sellaisenaan talvetushuoneeseen, valoisaan ja viileään. Helmikuussa leikkasin ränsistyneen kasvuston pois, kun juurelta näkyi jo uutta versoa. Vähän on hennon oloista tuo uusi kasvu, mutta jospa se siitä vahvistuisi. Mullanvaihto operaation ajattelin tehdä nyt lähipäivinä.

Laventelin (Lavendula angustifolia) hoito:

Laventeli tarvitsee lämpöisen kasvupaikan, parhaiten menestyy kasvihuoneessa tai ikkunalla. Avomaalla se ei luultavasti talvehdi eikä viihdy kylminä kesinä.
Laventeli istutetaan suurehkoon ruukkuun tai avomaalle lämpöiseen ja aurinkoiseen paikkaan. Kasvualustan tulisi olla vettä läpäisevää, kalkki- ja hiekkapitoista ja vähäravinteista. Liian runsas lannoitus tekee siitä talvenaran (ulkona talvehtiessa) ja tuhoaa aromiaineita.
Laventelin kukintoja kerätään poutasäällä mieluiten ennen puoltapäivää. Silloin laventeleista on aamukaste haihtunut, mutta aromit ovat voimakkaimmillaan.
Kukinnan jälkeen laventeli leikataan noin puoleen korkeudestaan ja keväällä toisen kerran.

Laventelia olen käyttänyt kuivattuna mm. saippuan valmistukseen. Sille löytyy lukuisia käyttötarkoituksia aina ruuanlaitosta kosmetiikkaan ja koristeluun. Ja luinpa jostain sen tuoksun karkoittavan myös tuhohyönteisiä.

Mukavaa kevään alkua!

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Maaliskuun kylvöjä

Maaliskuun alussa kylvin Tomaatit, Petuniat ja Lobeliat. 

Lobelia ja Petunia itävät molemmat valossa, joten kylvöksiä ei peitellä ollenkaan. Siemenet ovat ihan mahdottoman pieniä ja Lobelian siemenet suositellaankin sekoitettavaksi hiekkaan kylvön helpottamiseksi. Eihän mulla nyt tähän hätään hiekkaa ollut, joten ripottelin vain suoraan pussista mullan päälle. 
Petuniaa en ole aiemmin kylvänyt. Valitsin tämän kerrannaiskukkaisen lajikkeen, koska se sopii myös amppeliin, mutta haluaisin vielä löytää jonkin pienikukkaisemman  lajikkeen kylvettäväksi. Kestäisi paremmin sateessakin, niin voisi istuttaa seinustalle isoon puusaaviin. Nämä kerrannaiskukkaiset Petuniat kun menevät vähän rumaksi sateessa.
Petunia lajike on 'Cascade orchid Mist' ja Lobelia 'Crystal palace'
Molemmat itivät muutaman päivän kuluttua kylvöstä. Kyllähän ovat pieniä taimia. Onneksi Lobeliaa ei tarvitse koulia omiin purkkeihin, vaan se saa kasvaa tiheänä mättäänä ja myöhemmin ne siirretään vain isompaan ruukkuun.


Viime kesänä pidin välivuoden kasvihuoneessa. Tekeehän se ihan hyvää kasvualustallekkin. Tänä vuonna laitan taas tomaatteja, joista toinen on Kirsikkatomaatti 'Tiny Tim'
Kirsikkatomaatti on helpompi kasvatettava, kuin tavallinen tai pihvitomaatti. Se antaa helpommin anteeksi hoitovirheitä, kuten kuivahtamisen. Isommat tomaatit ovat kastelusta paljon tarkempia.
Kirsikkatomaatti sopii siis ensikertaa tomaatteja kasvattavalle todella hyvin. Itse tykkään kirsikkatomaateista isompia lajikkeita enemmän niiden hyvän maun vuoksi. Niitä on kiva poimia suoraan suuhun kasvihuoneesta.
Toinen tomaattilajike on isompi ja raidallinen 'Tigerella'. On kiva kokeilla jotain tavallisesta poikkeavaa väritystä tai muotoa, silloin tomaattien kypsymistäkin odottaa aivan erityisellä innolla.
Salaattirasia on kätevä minikasvihuone kylvöksille, kun kanteen tekee reikiä.

'Tigerellaa' on itänyt vain kaksi siementä, jos enempää ei ilmesty, täytyy kylvää muutama lisää. Ihan vain varmuuden vuoksi, jos taimille sattuu jotain.
'Tiny Tim' sen sijaan innostui ja kaikki siemenet itivät. 

Kylvin myös Rucolaa, lajike on 'Speedy' ja todellakin nimensä veroinen. Hyvä etteivät alkaneet samantien itää kun multaan koskivat. Kylvöä seuraavana päivänä taimet jo nostelivat päätään. Nämä pitäisi nyt koulia isompaan ruukkuun keittiön ikkunalle. Kohta toivottavasti pääsee napsimaan salaatin ja leivän päälle rucolaa.

Aurinkoista tiistaita täältä kevätauringon ja pikkupakkasen keskeltä!


torstai 2. maaliskuuta 2017

Olipa kerran Rönsylilja

Vuosi sitten keväällä sain naapurin mummalta Rönsyliljan (Chlorophytum capense) alun. Alkuun se kasvatteli juuria vesilasissa ja sen jälkeen kasvu jatkui ruukussa. Rönsylilja kasvaa nopeasti ja on helppohoitoinen.
Rönsyliljan alku vuosi sitten keväällä

Nyt ruukku oli jäämässä pieneksi ja vaihdoin sille mullat.
Jos kasvi istutetaan samaan ruukkuun mullanvaihdon yhteydessä suuria juurimukuloita poistetaan, jotta kasvilla on taas tilaa kasvaa. Ohuet juuret jätetään.
Ruukun täyttymisestä juurimukuloilla kertoo yleensä lehtien kärkien ruskettuminen.

Juurimukuloiden ansiosta Rönsylilja kestää ajoittain kuivuuttakin, koska juurimukulat varastoivat vettä.

Rönsyliljan hoito:

Paras kasvupaikka on valoisa, hajavalo, mutta ei paahteinen. Etelä ikkuna on yleensä liian kuuma. Sinnittelee pitkään vähässäkin valossa.
Kastellaan tasaisesti. Mietoa kastelulannoitetta voi antaa n. 1 viikossa. Talvella olen antanut merileväuutetta kastelun yhteydessä, mutta en joka kerralla.
Menestyy hyvin huoneenlämmössä.
Helppo juurruttaa rönsyistä, joihin kukinnan jälkeen kehittyy uusia taimia, joissa on juuren kärjet valmiina.
Rönsylilja nyt

Nythän se on sitten virallisesti ensimmäinen kevätkuukausi alkanut. Hyvää Maaliskuuta!