Mitä kuuluu vartettu aronia ja muuta kevätpöhinää

Huppista, ihan huomaamatta aika hujahti puoleen väliin maaliskuuta, virallinen kevät alkoi ja ikuisesta marraskuusta tuli suoraan maaliskuu. Kuvauskierroksella muistin, että en ole hetkeen maininnut mitään varttamiskokeiluistani. Niinpä tein kierroksen niiden kautta saadakseni jotakin kuvaa tänne blogiinkin. Postaus varttamisesta löytyy täältä

Varttamisteippi alkaa kulua puhki

Kaksi vuotta sitten vartoin aroniaa pihlajan runkoon saadakseni rungollisen aronian. Kokeilu onnistui niinkin hyvin, että kaikki vartteet ovat edelleen hengissä ja hyvin kasvaneet. Viime kesänä niiden siirto varsinaisille kasvupaikoilleen jäi tekemättä, mutta josko tänä kesänä ottaisin sen operaatioksi. Vasta vartettujahan ei suositella siirrettäväksi varttamiskesänä, kun puun voimat menevät vartekohdan parantamiseen. Vuoden kasvaneet vartteet kestävät paremmin siirtoa, kun kasvuvoiman saa kohdistaa juurtumiseen. 

Rungollisen aronian kaksi vuotta vanha latvus

Puutarhassa on alkanut kevätpöhinä kasvien toimesta. Helmikuussa kasvuun lähtenyt raparperi selvisi pakkaskaudesta ja jatkaa nyt tyytyväisenä kasvuaan. Pienen pienet lumikellot ovat nupuillaan ja laukan piipot puskevat maasta ylös lämpöisellä seinustalla. Varjoisemmilla paikoilla ei ole vielä piippoja juurikaan näkyvissä. Tulppaanit ja muut antavat vielä odotuttaa itseään. Ensimmäinen Mustarastas hyppeli puutarhassa viikonloppuna ja on ollut nyt ahkera vierailija ruokinnalla. Myös ensimmäinen vihervarpunen saapui ruokailijoiden joukkoon. Titityy-kuoro sen kun kasvaa :)

Laukan piippot tunnistaa punatuista huulista :D

Viime vuonna siemenestä kylvetyt salkoruusut ovat säilyneet vihreinä läpi epätalven. Niiden selviäminen alun perin jännitti, kun ovat aika lailla rajoilla kestävyyden suhteen. Istutin ne samalle lämpöiselle seinustalle, missä raparperikin on. Se kun tuntuu olevan sellainen oman pienilmaston omaava paikka. Siltikin vähän jännitän kuinka vielä käy. Mulla kun ei ole aiempaa kokemusta salkoruusuista nelosvyöhykkeellä. Jos jollakulla on niin, mielelläni kuulisin kokemuksia :)

Viikonloppuun tuli yhtäkkiä ylimääräistä aikaa, kun koronavirus aiheutti tapahtumien ja harrastusten peruuntumista. Meillä ollaan terveinä säilytty, mutta jos karanteeniin joutuisi, niin kyllä puutarha olisi tärkeässä roolissa saada aika kulumaan. Ja tuo kymmeniä kilometrejä jatkuva metsä, joka tontin kulmalta alkaa. Siellä ei ole ruuhkahuippuja nähty, vaikka retkeilypaikat kuulemma muuten ovat nostaneet suosiotaan. Laittoipa kaveri aamulla kuvaa hiljaisesta Ideaparkista Seinäjoella. Että sinnekkö pitää lähteä, jos metsät ruuhkautuu...?

Kaikesta ympärillä tapahtuvasta hämmennyksestä huolimatta

hyvää Maaliskuuta!

<3

Tammikuun kummalliset puutarhatouhut

Tammikuu alkaa kääntyä lopuilleen ilman, että se on tuntunut tammikuulta ollenkaan. Nyt tätä kirjoittaessa on vihdoin kerros lunta maassa ja lisää tiputtelee taivaalta koko ajan. Pakkasta on neljä astetta, lakialle kun täältä metsän laidasta lähtee, nousee pakkanenkin -7 asteeseen. Tuntuu suorastaan kylmältä, kun tähän asti mittari on viihtynyt suurimmaksi osaksi plussan puolella, enimmillään +6 astetta.

Aina on hyvä sää kiivetä puuhun

Viime viikon alussa kitkin rikkaruohoja kukkapenkistä. Sehän nyt varsin normaalia puuhaa tammikuussa! Piti oikein tarkistaa, että olenko tosiaan omassa kotopihassa, vaiko jossakin etelässä. Ja sitten piti tarkistaa kalenterista, että en suinkaan ollut nukkunut talviunia läpi talven. Mutta ei. Omassa kotopihassa oltiin ja kalenteri näytti tammikuuta.

Muutama voikukka oli kasvattanut vihreät lehdet ja pari ruohotuppoa vihersi kuihtuneiden perennoiden välissä. Lisäksi kukkapenkin riesa, keuhkosammal, oli riemastunut leudosta talvesta. Suihkuttelin sitä viime kesänä etikkasuihkeella ja se alkoi kuihtua. Ajattelin uusia käsittelyn, mutta lumi ehti maahan viikonloppuna niin jäi tekemättä. No huomenna on taas plussakelit. Etikkakäsittelyn jälkeen maa on hyvä kalkita myöhemmin, sillä etikka happamoittaa maata. Etikkaa voi myös laimentaa niin ei vahingoita muuta kasvillisuutta, jos sitä on kovin lähellä.

Siinä kitkiessä huomasin, että lamoherukka pullistelee silmujaan. Tammikuussa! Hei haloo, nyt takaisin talviunille, jos mielii keväällä olla voimissaan! Mutta milläs sen kasveille kertoa, kun leudot tuulet kutittelee niiden silmuja hereille. Vaan ompa sitä 1930-luvulla kylvetty ruista tammikuussa ja siitä saatu jopa satoa. Että ei nyt ihan ennenkuulumatonta tämäkään.

 

Myös jalopähkämö oli kasvattanut pieniä vihreitä lehtiä. Sekin on ihan sekaisin mikä maa, mikä aika? Toivottavasti nyt ei tule niitä 20 asteen pakkasia lumettomaan maahan. Se talvi muutamia vuosia sitten, kun näin kävi, aiheutti paljon aukkopaikkoja puutarhaan.

Siellä ne vihreät lehdet lepää lumen keskellä

Kylvin viime syksynä kylvämättä jääneet perennojen siemenet purkkeihin ja nostin ulos kylmäkäsittelyyn. Tää on vähän niinku syyskylvö, mutta vaan syksyn tuntuisessa tammikuussa. Pari eri luppoita ja Isotähtiputki. Kunnolla kylvöpuuhiin päästään sitten kun siemenposti seilaa kotiin asti, mutta sainpa jo sormiin mullan tuoksua muutenkin kun kukkapenkkiä kitkiessä. 

Tähän loppuun vielä vertailun vuoksi pari kuvaa vuosi sitten tammikuun lopulla. Lunta oli paljon ja ei tarvinnut murehtia riittääkö sitä talvisuojaksi. Kasaan auratut lumikinokset kesti pitkälle kevääseen, niin korkeita ne olivat.

Mukavaa Tammikuun viimeistä viikkoa!

:)

Joka vanhoja muistelee...

...sitä puutarhamuistoilla silmään!

Vuoden ensimmäinen postaus nimittäin kerää silmien eteen kuvamuistoja juuri päättyneestä vuodesta. Omassa puutarhassa alkoi vuosi sitten keväällä salaojitusremontti ja sen myötä piha alkoi muuttua, kukkapenkkejä uusittiin, kiveyksenpohjia tehtiin, pyöriteltiin isoja ja pieniä luonnonkiviä... Vaikka kiveyksen teko jäi tähän vuoteen, olen suunnattoman iloinen, että aloitettu piharemontti nytkähti vihdoin alkuun ja ajan saatossa jalostuneet suunnitelmat toteutuvat hitaasti mutta varmasti. Tälläkin hetkellä kuuluu sirkkelin surinaa ja porakoneen pärinää keskeneräiseltä terassilta, kun kultani innostui jatkamaan projektia! :D <3

Mutta nyt niihin kuviin. Keräsin joka kuukaudelta jotakin. Vuosi 2019 Olipa kerran puutarhassa...

Tammikuu 

Lunta ja lintubongausta

Helmikuu

Siemenpusseja ja kuivattuja villiyrttejä talven piristeenä.

Maaliskuu

Pihasuunnittelua ja esikasvatusta minigrip-pusseissa.

Huhtikuu

Alkoi pihaurakka ja samalla perhosrinteen raivaus.
Käytiin myös messuilla Helsingissä ja messuiltiin firman nimissä Kauhajoella.

Toukokuu

Lakeus kukkii-tapahtuma Lapualla ja perhosrinteen ensimmäiset istutukset.

Kesäkuu

Avoimet portit Kristiinankaupungissa ja kiveyksen pohjat terassin eteen valmistui.

Heinäkuu

Säleikköomenapuun istutusta ja Bosnian reissun ohessa vierailu paikallisella taimistolla.

Elokuu

Lepaalla näyttelyissä vierailulla ja kotona perennoiden kukintaa, kuivuutta ja luontoretkiä.

 Syyskuu

Köynnösportin rakentelua, uusi komposti ja
talvehtimiskauden alkua.

Lokakuu

Sipuleita maahan ja ruskan värejä.
Töissä liki aamusta iltaan Seinäjoen Idea Parkilla.
Ensimmäinen iso viherrakennuskohde istutuksineen ja nurmikkoineen
mun työuralla. Haastavaa, mutta samalla niin opettavainen kokemus.

Marraskuu

Luonnon kauneutta ja tinttikakkuja.
Työrintamalla alkaa pikkuhiljaa hiljentyä.
Viimeiset nurmikkot kylvettiin vielä marraskuun puolivälin jälkeen.
Leuto syksy siis.

Joulukuu

Loma! Niin odotettu ja tarpeeseen tullut loma!
Akkuja ladattu niin kotona kuin luonnossa ilman
mitään suurempia suunnitelmia tai joulusiivoja tai stressiä.
Ja tietysti nukuttu univelkoja pois :D
Niin ja kudottu villapaita loppuun!
(Meidän murteessa kudotaan kun puikkoja heilutellaan. Suom. Huom. ;)

Ei ole itsestään selvyys aloittaa uutta vuotta
täynnä virtaa ja innostusta. On ollut niitä vuosia, jolloin
ei mikään ole innostanut ja vain rutiininomaisesti tehnyt
kaikki pakolliset elämiseen tarvittavat toiminnot.
Ehkäpä juuri niiden raskaiden vuosien opettamana tavallinen arki
näyttää nyt valoisalta ja osaa olla kiitollinen tästä hetkestä.
En halua enää uudestaan kokea samaa, mutta en vaihtaisi
raskaita vuosia poiskaan. Ilman niitä en olisi nyt se joka olen.
Ilman myrskyjä en olisi oppinut näkemään, että jokaisella
pilvellä on kultareunus. Jokaisen myrskyn jälkeen paistaa
aurinko.

Kuvan otti tyttöni mun! <3

Hyvää uutta puutarhavuotta
ja kiitos tuhannesti kaikista kommenteista,
joita olette jättäneet blogiini!

-SariHanne-

Tinttikakkuja ja ruokintapalloja

Lintujen ruokintakausi lähti lokakuun lopulla käyntiin, kun talitintit tulivat ikkunan taakse naputtelemaan nokallaan ruokatilausta. Tai ruokatilaukseksi tämän itsepintaisen morsetuksen tulkitsin. Tarjoilija pisti vipinää töppöseen ja tintit saivat auringonkukka-ateriansa. Ei mennyt kauaa, kun ruokinnalla oli talven vakiojengi koolla. Talitiaiset, sinitiaiset, hömötiaiset, pikkuvarpuset, varpuset, punatulkkupari, fasaaneja ja se yksinäinen kuusitiainen. Jos viime vuonna huhuilin kadonneita Hömötiaisia syömään, niin tänä vuonna on keltasirkut kadoksissa. Ne ovat yleensä runsain joukko talitinttien ohella ruokinnalla, mutta vielä ei ole näkynyt yhden yhtäkään. Hoi, keltasirkut! Ruoka on valmista!

Etsi kuvasta Fasaani!

Mutta sitten siihen leivontaosuuteen. Tein nimittäin tinttikakkuja ja muffinsseja! En tokikaan tinteistä, vaikka kissa siitä olisi varmasti ollut mielissään, vaan tinteille ja muille pihan siivekkäille. :D Täytyy sanoa, että nyt taisi olla resepti kohdillaan, kun kakut ovat tehneet todella hyvin kauppansa ja välillä niiden ympärillä käy aikamoinen kuhina. Laitan tämän helppoakin helpomman ja tinteiltä kielen mukanaan vievän reseptin jakoon.

TINTTIKAKUT

Lintujen siemenseosta

Maapähkinää rouhittuna

1 paketti munkinpaistorasvaa

Juuttinarua/tai muuta ripustuslenkiksi käyvää narua

Sekoita pähkinärouhe siemenseokseen ja annostele

kakkuvuokaan tai muffinssivuokiin. 

Käytin paperisia muffinssivuokia,

 jotka laitoin peltiseen muffinssien paistovuokaa, 

jotta eivät leviä rasvaa kaadettaessa.

Laita muffinssivuokiin ripustustuslenkit ennen rasvan kaatamista.

Sulata rasva ja kaada siemenseoksen päälle niin, että se peittyy.

Vie jähmettymään ulos tai jääkaappiin.

Jähmettyneet kakut saa helposti pois kakkuvuuasta kastelemalla

vuokaa kuuman veden alla hetken aikaa. 

Paperiset muffinssivuuat lähtee helposti pois.

Tänä vuonna meillä on useampi ruokintapaikka linnuille. Tein viime talvena keramiikassa pallon muotoisia, puuhun ripustettavia ruokintapalloja ja ripustin niitä pihlajan oksille. Ne ja tinttikakut saavuttivat heti suuren suosion ja lumipalloheisipensaassa käy aikamoinen kuhina, kun sieltä tehdään syöksyjä milloin tinttikakkuja maistamaan tai ruokintapallosta auringonkukansiemeniä hakemaan. Bongasinpa käpytikankin taiteilemasta ruokintapallon ympärillä, kun se pähkäili mikä olisi paras lähestymiskeino herkkuapajalle.

Toistaiseksi ruokintapalloja on väreissä valkoinen ja turkoosi. Olisi ehkä pitänyt tehdä myös joulunpunaisia...? Ne näyttäisivät kauniilta valkoista hankea ja harmaata pihlajanrunkoa vasten. Ainut huono puoli uudessa ruokintapaikassa on, että keittiön ikkunan alla oleva ruokintapaikka on hieman hiljentynyt. Siinä on ollut paras linnunbongauspaikka, kun keittiön pöydän ääressä on saanut kököttää kahvikupposen kera tuijottamassa. Pitää ilmeisesti muuttaa vähän järjestystä olkkarissa, niin saan nojatuolin ikkunan eteen, josta ruokintapallot näkyy, joskaan ei niin läheltä, kuin keittiössä. Olisi kiva, jos useamman ruokintapaikan olemassaolo houkuttelisi paikalle myös ihan uusia lajeja, kuten pyrstötiainen tai töyhtötiainen, jota on viimeksi ruokinnalla näkynyt liki 10 vuotta sitten. Niitä kuitenkin lähimetsässä ainakin yhden parin verran asustaa.

Tinttikakut on oivallinen joululahja innokkaalle linnunruokkijalle. Aion niitä muutaman joulupakettiin kääräistä, kun tekemiseenkään ei kulu aikaa juuri mitään. Mitenkähän käy kaupan talipallojen, jos tinttikakut loppuu kesken ennen kun ehtii lisää tehdä...? Kelpaako enää valmisruuat...?

Ihanaa lumentäyteistä viikkoa!

Minä suuntaan seuraavaksi rästiin jääneiden lumitöiden kimppuun 

:)