Kasvulaatikko perennakylvöille

Kun on tungosta kylvöpurkeissa, niin täytyy tehdä lisää tilaa. Astelin hallille siinä ajatuksessa, että väsään jostakin jämälautakasasta jonkun simppelin kylvölaatikon lopuille perennakylvöille. Mutta kun silmiin pisti isännän jemmaamat lavakaulukset, ajattelin vähän oikaista. Tein vain ristikon lavakauluksen päälle, jonka avulla saisin pidettyä eri lajit omissa lokeroissaan.

Pääsin laatikon täyttöpuuhin vähän odotettua aikaisemmin lavakaulusoikaisun vuoksi. Reunoille laitoin patolevyä, joista joka vuosi töissä jää ylimääräisiä, kapeita soiroja. Lavakaulus kestää näin pidempään lahoamatta, kun multa ei ole suoraan kosketuksissa puuhun.

Perustin perennaviljelmäni nurmikon päälle, joten vuorasin pohjan vielä kunnon kerroksella sanomalehtiä, jotta viljemiin ei tunkeutuisi maasta mitään ylimääräistä. Sen jälkeen kerros palanutta hevosenlantaa ja multaa. Ihan perus puutarhamulta käy. Mulla oli lannoittamatonta multaa, joten siksi lisäsin hevosenlantaa pohjalle. Päällimmäiseksi laitoin muutaman sentin kerroksen kylvömultaa.

Seuraavana aamuna aikaisin ennen töihin paneutumista ryhdyin kylvöpuuhiin. Olihan ilmakin siihen mitä mainioin. Muuta aste kirpeää pakkasta, aamu aurinko ja tintit laulamassa taustalla titityy-kuoroa. Voiko sitä puutarhuri enempää toivoa? No tietty sitä lunta, mutta luonto hoiti muuten kastelun seuraavana päivänä, kun satoi vettä oikein kunnolla. Peittelin kylvöt muutamalla havunoksalla, että kissat ei käytä sitä vessana.

Mulla oli tietysti puutarha-assari mukana, joka syynäsi kaikki kylvöt ja mullat ja sitten jahtasi kuviteltua kirppua paljuvanhuksen portailla. 

Nyt sitten vaan jännätään, että mitä sieltä maasta nousee ja koska.

Hyvää helmikuun viimeistä viikkoa!
:)

Pajusta nimikylttejä taimille

Tänä vuonna annoin ihan luvan kanssa puutarhamopon keulia siementilausten yhteydessä. Tilasimme saman kylän puutarhurin kanssa kimpassa täytettä kukkapenkkeihin sekä ChilternSeediltä että Seedaholicilta. Chilternseed on Briteissä, mutta tämän vuoden loppuun pystyy vielä tilaamaan brexitin ollessa siitymäajalla. Nähtäväksi jää, miten jatkossa?

Siemenposti seilasi Suomeen viime viikolla ja pääsin aloittamaan kylvöt. Heti ensimmäisenä totesin, että viime kesänä tuli syötyä aivan liian vähän puikkojäätelöitä ja nimikylttimateriaali loppui kesken. Olen käyttänyt jäätelöiden puisia puikkoja nimikyltteinä useampana vuonna, mutta eipä koskaan ole ollut tällaista lajikirjoa kylvettävänä. Siispä suuntasin puukko ja oksasakset kädessä paju apajalleni ja kohta oli veistelty läjäpäin uusia nimikylttejä.

Nimikylttejä varten katkoin paksumpia pajunoksia n. 15cm mittaan. Paksumpia sen takia, että niihin mahtuu kirjoittamaan selkeästi ja pituutta sen verran, että on varaa tökätä tikku kunnolla ruukkuun. Veistelin tikun toisen pään teräväksi, jotta se uppoaa helpommin multaan.

Tikun toisesta päästä vuolin kevyesti pois kuoren. Ei liikaa, niin että oksan keskustan pehmeä osa tulee näkyviin. (Ks. kuva alla) Siihen ei pysty kirjoittamaan, on niin pehmeää. Sen verran kuitenkin täytyy vuolla, että saa tasaisen pinnan, johon on helppo kirjoittaa. Onneksi pajua yleensä on paljon, joten ei haittaa vaikka tulee alkuun muutama harjoituskappale :) 

Vasemmalla vuoltu liikaa ja oksan pehmeä keskus tullut näkyviin. OIkealla sopivasti vuoltu.

Annoin pajutikkujen kuivua sisällä, ja sitten niihin voikin kirjoittaa. Kunnolla kuivattaminen ehkäisee pajua kasvattamasta juuria. 

Laitoin ensimmäisenä kaikki kylmäkäsittelyä vaativat lajit multaan. Tilan ja hermojen säästämiseksi kylvän kaikki perennat ulos. Siellä ne lähtee kasvuun omia aikojaan ja niitä saa siirtää suoraan kukkapenkkiin ilman ylimääräistä koulintavaihetta. Laitoin ensimmäisen satsin isoihin ruukkuihin. Niissä multa pysyy pitempään kosteana, kuin pienissä ruukuissa ja muutenkaan ei ole niin kiire saada taimia maahan, kun juurilla on tilaa on enemmän. Ruukut vain loppuivat kesken. Olisi pitänyt jemmata enemmän viime vuodelta. Tänään olenkin sitten värkännyt kylvölavaa lopuille perennoille. Kirjoittelen siitä myöhemmin, kunhan ehdin kameran kanssa ulkoilemaan :)

Ihanteellista olisi, jos nyt olisi sitä lunta, jolla talvikylvöt peitellä, mutta kun ei ole niin heitin risuja/lehtisilppua päälle. Toki kastelin kylvökset ensin ja annoin veden imeytyä yön yli sisällä. Seuraavana päivänä kannoin ruukut puolivarjoiseen paikkaan odottamaan suotuisaa itämishetkeä.

Mitä sitten tuli tilattua? Akileijoja useampaa sorttia, kirahvinkukkaa, sormustinkukkaa, salkoruusuja, kurjenpolvea, punahattuja eri lajikkeita, nepalinhanhikkia... En edes muista kaikkia :D Mutta kyllä ne tästä kesän mittaan selviää :D

Olo on kuin pikkulapsella karkkikaupassa :D

Nyt ei vaan malttais odottaa, että kuinka mikäkin kasvi lähtee kasvuun. Ravaan varmaan kevään mittaan joka välissä suurennuslasin kanssa tuijottamassa joko jotakin näkyy :D

Loppuun on vielä pakko päivitellä tätä epätalvea...

Helmikuu on puolivälissä ja tänään koin puutarhassa melkoisen yllätyksen. Jos kysyttäis, että mihin aikaan raparperi aloittaa yleensä kasvunsa, niin kuinka moni heittäisi vastaukseksi helmikuun? No, meidänpä raparperi vastaisi tänä vuonna juurikin helmikuun!! Meillä, nelosvyöhykkeellä!! Ikinä, koskaan, milloinkaan helmikuussa ei ole mitään kasvua näkynyt edes lumikelloissa, jotka yleensä on ensimmäisenä pinnassa. Ja nyt mietin pöyristyneenä, että joko nyt pitää raparperipiirakkaohjetta alkaa kaivelemaan...? 

Helmikuiset raparperinalut

Talvikaipuusta huolimatta, ajatukset suuntaa kevääseen.

Hyvää Helmikuun toista puolikasta!

Ja myös myöhäiset ystävänpäivät blogiystäville!

Onneksi ystävänpäivä voi olla joka päivä.

:)

Tammikuun kummalliset puutarhatouhut

Tammikuu alkaa kääntyä lopuilleen ilman, että se on tuntunut tammikuulta ollenkaan. Nyt tätä kirjoittaessa on vihdoin kerros lunta maassa ja lisää tiputtelee taivaalta koko ajan. Pakkasta on neljä astetta, lakialle kun täältä metsän laidasta lähtee, nousee pakkanenkin -7 asteeseen. Tuntuu suorastaan kylmältä, kun tähän asti mittari on viihtynyt suurimmaksi osaksi plussan puolella, enimmillään +6 astetta.

Aina on hyvä sää kiivetä puuhun

Viime viikon alussa kitkin rikkaruohoja kukkapenkistä. Sehän nyt varsin normaalia puuhaa tammikuussa! Piti oikein tarkistaa, että olenko tosiaan omassa kotopihassa, vaiko jossakin etelässä. Ja sitten piti tarkistaa kalenterista, että en suinkaan ollut nukkunut talviunia läpi talven. Mutta ei. Omassa kotopihassa oltiin ja kalenteri näytti tammikuuta.

Muutama voikukka oli kasvattanut vihreät lehdet ja pari ruohotuppoa vihersi kuihtuneiden perennoiden välissä. Lisäksi kukkapenkin riesa, keuhkosammal, oli riemastunut leudosta talvesta. Suihkuttelin sitä viime kesänä etikkasuihkeella ja se alkoi kuihtua. Ajattelin uusia käsittelyn, mutta lumi ehti maahan viikonloppuna niin jäi tekemättä. No huomenna on taas plussakelit. Etikkakäsittelyn jälkeen maa on hyvä kalkita myöhemmin, sillä etikka happamoittaa maata. Etikkaa voi myös laimentaa niin ei vahingoita muuta kasvillisuutta, jos sitä on kovin lähellä.

Siinä kitkiessä huomasin, että lamoherukka pullistelee silmujaan. Tammikuussa! Hei haloo, nyt takaisin talviunille, jos mielii keväällä olla voimissaan! Mutta milläs sen kasveille kertoa, kun leudot tuulet kutittelee niiden silmuja hereille. Vaan ompa sitä 1930-luvulla kylvetty ruista tammikuussa ja siitä saatu jopa satoa. Että ei nyt ihan ennenkuulumatonta tämäkään.

 

Myös jalopähkämö oli kasvattanut pieniä vihreitä lehtiä. Sekin on ihan sekaisin mikä maa, mikä aika? Toivottavasti nyt ei tule niitä 20 asteen pakkasia lumettomaan maahan. Se talvi muutamia vuosia sitten, kun näin kävi, aiheutti paljon aukkopaikkoja puutarhaan.

Siellä ne vihreät lehdet lepää lumen keskellä

Kylvin viime syksynä kylvämättä jääneet perennojen siemenet purkkeihin ja nostin ulos kylmäkäsittelyyn. Tää on vähän niinku syyskylvö, mutta vaan syksyn tuntuisessa tammikuussa. Pari eri luppoita ja Isotähtiputki. Kunnolla kylvöpuuhiin päästään sitten kun siemenposti seilaa kotiin asti, mutta sainpa jo sormiin mullan tuoksua muutenkin kun kukkapenkkiä kitkiessä. 

Tähän loppuun vielä vertailun vuoksi pari kuvaa vuosi sitten tammikuun lopulla. Lunta oli paljon ja ei tarvinnut murehtia riittääkö sitä talvisuojaksi. Kasaan auratut lumikinokset kesti pitkälle kevääseen, niin korkeita ne olivat.

Mukavaa Tammikuun viimeistä viikkoa!

:)

Sinivalkoiset vuodenajat

Sain Navettapiian puuhamaa-blogista sinivalkoisen haasteen. Alkuun ajattelin ehtiä postata sinivalkoisia kuvia itsenäisyyspäiväksi, mutta koska jalat tahtoi samoilla Suomen kauniissa luonnossa, en osannut niille vastaankaan pistää. Tyky-päiväni on siis (yllättäen!) vähän venähtänyt useammalle päivälle ja ruudun sijaan on tullut tuijoteltua maisemia sekä kiikarin, kameran että omien silmien kautta. Varmasti talven aikana postailen kuvia noilta retkiltä, mutta nyt sukelletaan sinivalkoisiin vuodenaikoihin. Sillä teemalla ajattelin lähteä haastetta purkamaan :)

TALVI

Sen valkoiset hanget ja jäinen pitsi, illan sininen hetki.
Talvi on vuodenajoista se, jolloin sininvalkoisuus täyttää helposti koko maiseman.

KEVÄT

Takatalvi ei nujerra kevään sitkeimpiä kukkijoita.
Niiden myötä alkaa viimeisetkin talviunenrippeet karista silmistä. 

Kevätkurjenmiekka

Pääskynkukka

Omenapuu kukkii

Valkoiset narsissit ja pikarililjat

KESÄ
Kaikki on vihreää, sinisellä ja valkoisella maustettuna.

Tuhansien järvien maa.

SYKSY
Syksyllä kuohuvat koskien valkoiset vaahtopäät,
kesän vihreyden haalistuessa pois etusijan saa koivujen valkoiset rungot,
jotka loistavat ruskeaa taustaa vasten.
Järven tyyni pinta heijastaa taivaan sineä.

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki , jotta löydän ne. Puutarhahetken Instagram-tili muuttuu nyt kuukauden ajaksi sinivalkoiseksi. Uusi sinivalkoinen kuva on luvassa päivittäin.:)

Haastan mukaan seuraavat blogit, joita en ainakaan 

osallistujalistalta bongannut.

Kukka&Kaali

Lopotin toimelan pihaunelmia

Kivisen Vilman piha

Sinivalkoisin tunnelmin,
hyvää joulun odotusta!
:)

Tinttikakkuja ja ruokintapalloja

Lintujen ruokintakausi lähti lokakuun lopulla käyntiin, kun talitintit tulivat ikkunan taakse naputtelemaan nokallaan ruokatilausta. Tai ruokatilaukseksi tämän itsepintaisen morsetuksen tulkitsin. Tarjoilija pisti vipinää töppöseen ja tintit saivat auringonkukka-ateriansa. Ei mennyt kauaa, kun ruokinnalla oli talven vakiojengi koolla. Talitiaiset, sinitiaiset, hömötiaiset, pikkuvarpuset, varpuset, punatulkkupari, fasaaneja ja se yksinäinen kuusitiainen. Jos viime vuonna huhuilin kadonneita Hömötiaisia syömään, niin tänä vuonna on keltasirkut kadoksissa. Ne ovat yleensä runsain joukko talitinttien ohella ruokinnalla, mutta vielä ei ole näkynyt yhden yhtäkään. Hoi, keltasirkut! Ruoka on valmista!

Etsi kuvasta Fasaani!

Mutta sitten siihen leivontaosuuteen. Tein nimittäin tinttikakkuja ja muffinsseja! En tokikaan tinteistä, vaikka kissa siitä olisi varmasti ollut mielissään, vaan tinteille ja muille pihan siivekkäille. :D Täytyy sanoa, että nyt taisi olla resepti kohdillaan, kun kakut ovat tehneet todella hyvin kauppansa ja välillä niiden ympärillä käy aikamoinen kuhina. Laitan tämän helppoakin helpomman ja tinteiltä kielen mukanaan vievän reseptin jakoon.

TINTTIKAKUT

Lintujen siemenseosta

Maapähkinää rouhittuna

1 paketti munkinpaistorasvaa

Juuttinarua/tai muuta ripustuslenkiksi käyvää narua

Sekoita pähkinärouhe siemenseokseen ja annostele

kakkuvuokaan tai muffinssivuokiin. 

Käytin paperisia muffinssivuokia,

 jotka laitoin peltiseen muffinssien paistovuokaa, 

jotta eivät leviä rasvaa kaadettaessa.

Laita muffinssivuokiin ripustustuslenkit ennen rasvan kaatamista.

Sulata rasva ja kaada siemenseoksen päälle niin, että se peittyy.

Vie jähmettymään ulos tai jääkaappiin.

Jähmettyneet kakut saa helposti pois kakkuvuuasta kastelemalla

vuokaa kuuman veden alla hetken aikaa. 

Paperiset muffinssivuuat lähtee helposti pois.

Tänä vuonna meillä on useampi ruokintapaikka linnuille. Tein viime talvena keramiikassa pallon muotoisia, puuhun ripustettavia ruokintapalloja ja ripustin niitä pihlajan oksille. Ne ja tinttikakut saavuttivat heti suuren suosion ja lumipalloheisipensaassa käy aikamoinen kuhina, kun sieltä tehdään syöksyjä milloin tinttikakkuja maistamaan tai ruokintapallosta auringonkukansiemeniä hakemaan. Bongasinpa käpytikankin taiteilemasta ruokintapallon ympärillä, kun se pähkäili mikä olisi paras lähestymiskeino herkkuapajalle.

Toistaiseksi ruokintapalloja on väreissä valkoinen ja turkoosi. Olisi ehkä pitänyt tehdä myös joulunpunaisia...? Ne näyttäisivät kauniilta valkoista hankea ja harmaata pihlajanrunkoa vasten. Ainut huono puoli uudessa ruokintapaikassa on, että keittiön ikkunan alla oleva ruokintapaikka on hieman hiljentynyt. Siinä on ollut paras linnunbongauspaikka, kun keittiön pöydän ääressä on saanut kököttää kahvikupposen kera tuijottamassa. Pitää ilmeisesti muuttaa vähän järjestystä olkkarissa, niin saan nojatuolin ikkunan eteen, josta ruokintapallot näkyy, joskaan ei niin läheltä, kuin keittiössä. Olisi kiva, jos useamman ruokintapaikan olemassaolo houkuttelisi paikalle myös ihan uusia lajeja, kuten pyrstötiainen tai töyhtötiainen, jota on viimeksi ruokinnalla näkynyt liki 10 vuotta sitten. Niitä kuitenkin lähimetsässä ainakin yhden parin verran asustaa.

Tinttikakut on oivallinen joululahja innokkaalle linnunruokkijalle. Aion niitä muutaman joulupakettiin kääräistä, kun tekemiseenkään ei kulu aikaa juuri mitään. Mitenkähän käy kaupan talipallojen, jos tinttikakut loppuu kesken ennen kun ehtii lisää tehdä...? Kelpaako enää valmisruuat...?

Ihanaa lumentäyteistä viikkoa!

Minä suuntaan seuraavaksi rästiin jääneiden lumitöiden kimppuun 

:)

Luonnonkaunis harmaus

Pakkasaamu ja huurteeseen peittynyt puutarha saivat flunssatoipilaan kömpimään ylös vällyjen alta hetkeksi raittiiseen ilmaan. Jos nyt olisi ollut terveenä, olisin suunnanut pitemmällekkin kameroineni luonnon kaunista harmautta huurrekerroksella kuorrutettuna ihastelemaan, mutta tänä aamuna sai nyt pienempi kierros riittää.

Marraskuinen taideteos vanhan paljun kannella

Vuosia sitten loka- marraskuun vaihde ei ollut ollenkaan suosikkivuodenaikaani. Näin sen vain harmaaana, tylsänä ja koleana. Ajan myötä olen käynyt läpi jonkinlaisen mielen muutoksen tätä vuodenaikaa kohtaan ja nykyään näen kauneutta sen harmaudessa, kuihtuvissa kasveissa ja lepotilaan siirtyneessä luonnossa. Samalla se tuo myös itselle hektisen kesän jälkeen kaivattua lepoaikaa. Pimenevät illat antaa luvan tunnelmoida kynntilän valossa tai takkatulen ääressä, kirpeiden ilmojen tuoma kylmyys haihtuu saunan lauteilla ihanaan lämpöön ja lintulaudan sekailainen seurakunta jaksaa nostaa hymyn huulille kerta toisensa jälkeen.

Marraskuun väripillkkuja

Puutarhan kasvit jätän aina talventörröttäjiksi ihan vain jo siitäkin syystä, että ne näyttää kauniilta talviasuissaan. Ne saa aina mielikuvituksen liikkeelle ja lapsen kanssa niistä syntyy monia tarinoita. Tosin eniten siemenestä leviävät napsin pois, jotta eivät valtaa alaa ihan holtittomasti. Punahatut ovat tehneet jo siementaimia, mutta ne tuppaavat muutenkin ajan oloon taantumaan, joten siementaimista ei ole toistaiseksi ollut haittaa.

Vanhat punahatut baskerit päässä

Kallionauhusten hattumuotia.

Perhoangervo talvileningissään

Ei kaikki ole ihan harmaata, kun perhoangervon helmoja katsoo.

Minikokoinen mukuraharmaaleppä siirtyi kesällä valeistutuksesta omaan paikkaan. Se kasvaa ihan tuskastuttavan hitaasti ja välillä mietin hommaisinko vähän isomman taimen sille kaveriksi. Tämä taitaa olla tulevien sukupolvien iloksi, sen verran etanavauhtia edetään.

Pihlajanlehdet haravoin jo aiemmin kukkapenkkien katteeksi. Ne hajoavat suhteellisen hyvin talven aikana ja keväällä yleensä levitän vain kompostimultaa päälle.

Mukuraharmaaleppä maastoutuu pihlajanlehtikatteen väreihin

Jouluruusun vihreyttä

Yksi suosikkikohtani puutarhassa, vuodenajasta ja keskeneräisyydestä riippumatta.

Keltaiset kuunliljat ja tumma keijuangervo 'Black pearl'

Hyvää Marraskuuta!

:)