Omenapuiden leikkausta

Meillä on koulussa juuri meneillään kurssi puuvartisten kasvien hoidosta.

Koulussa opittua olen nyt viikonloppuna soveltanut kotopihaan leikkaamalla omenapuita ja pihlajia.

Pihlajista olen karsinut vain kuolleet oksat pois. Tai ne mitkä varmasti tiesin kuolleeksi, kun kaarna oli kuoriutunut oksan ympäriltä.

Tämä meidän omenapuuvanhus sitten olikin oikein malliesimerkki siitä miten EI kannata puuta leikata. Varmasti löytyy kaikki hoitovirheet. Puu on käytännössä siinä kunnossa, että vaatii seuraamista. Lahovikoja on päässyt tulemaan vääränlaisesta leikkuusta ja myös leikkaamatta on jäänyt oksia, jotka kasvavat väärään suuntaan.

Tässä nyt muutamasta kohtaa mallia mitä ei saisi tehdä.

Tässä kuvassa näkyy miten käy, jos oksan jättää kasvamaan kahden muun oksan väliin. Välissä oleva oksa on ajan myötä jäänyt puristuksiin. Oksa olisi pitänyt leikata jo aikoja sitten. Nyt sitä ei enää saa pois tekemättä liikaa vahinkoa.

Seuraava on tyypillinen virhe oksien leikkauksessa. Tällaista tappia ei saa jättää, sillä puu ei pysty parantamaan haavaa. Kuvassa näkyy miten oksankauluksen kohdalta puu on yrittänyt kasvattaa umpeen haavaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Mitkään haavan päälle laitettavat aineet eivät auta. Laho pääsee tästä helposti puuhun ja ajan myötä lahottaa koko rungon.

 Tässä näkyy mitä tapahtuu kun oksan katkaisee niin, että jää tappi. Lahovika on levinnyt pikku hiljaa oksaan ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että koko oksa kuoriutuu kaarnastaan. Lahovika on tässä kohtaa levinnyt jo runkoon asti.

Tumma osa on lahovikaa. Tässä oli yksi tapille jätetty isompi oksa. Laho oli edennyt jo runkoon asti.

 Mikä sitten on oikea tapa? Sitä tässä harjoittelin itsekkin viikonloppuna. 

Tämä kuva on pihlajasta. Omenapuussa kun ei ollut yhtään oikein leikattua kohtaa. Tässä oksa on leikattu oksankauluksen kohdalta ja haava on alkanut kylestymään, eli kasvamaan umpeen. Muutaman vuoden kuluttua tämä on ummessa ja laho ei ehdi siinä muodostua.

Oksankauluksen tunnistaa aika helposti. Se on tuo hieman röpelöinen kohta rungon ja oksan välissä. Tuosta kun leikkaa, puu pystyy itse korjaamaan haavan.

Meillä on kaksi neljä vuotta sitten kesällä istutettua omenapuuta kasvamassa ja toiseen niistä tein leikkaussuunnitelmaa koulussa, arboristin avustuksella. Toivottavasti muistin kaikki neuvot ja ohjeet kotona, kun leikkasin.  Tässä kuva ennen ja jälkeen.

Kilpalatva on lyhennetty päälatvaa lyhyemmäksi. Kuvassa näyttää melkein yhtä pitkältä, mutta kuva kulma vääristää. Rungosta on leikattu alhaalta oksat pois ja muita oksia on lyhennetty sopivan silmun yläpuolelta, jotta kasvu jatkuisi oikeaan suuntaan sivulle päin. Vähän näyttää hurjalta nyt, mutta katsotaan miten kasvu lähtee tuosta kesällä. Onhan tämä vielä opettelua itselläkin, ennen kun tohtii muiden puita työkseen alkaa leikkaamaan.

Tässä vielä toisesta nelivuotiaasta omenapuusta kuva, miten viime kesänä joku, köh,köh, toistaitoinen vähän leikkeli puutaan...

Kuvassa näkyy, kuinka latva on jostain syystä (mikä lie ajatus ollu) leikattu tapille. Sen leikkasin nyt paremmin ja lahovikaa ei ollut ehtinyt muodostua. Kuvassa raksilla merkitty oksa olisi pitänyt poistaa latvan sijaan. Poistin oksan nyt ja koitan kasvattaa uutta latvaa toisesta oksasta.

Tänään on ainakin meilläpäin hyvät kelit jatkaa leikkauspuuhia. Kunhan muistaa jättää mahlavuotopuut vaahtera, koivu, luumu, kirsikat, leikkaamatta. Niiden vuoro on sitten loppukesällä, kun mahlavuotoa ei ole.

Mukavan keväistä sunnuntaita!