Sain haasteen esitellä pihan ongelmakohtia
Navettapiian puuhamaa-blogista.
Haasteen säännöt:
1. Kerro postauksessasi haasteen aloittaja (Minna / Hiidenkiven puutarhassa)
2. Tässä haasteessa on oltava joku pihasuunnitteluun liittyvä asia. Ongelmakohdan koolla ei ole väliä, mutta mitä kamalampi sitä parempi ;)
3. Haasta 1-3 täydellisen pihan omistavaa bloggaajaa.
1. Kerro postauksessasi haasteen aloittaja (Minna / Hiidenkiven puutarhassa)
2. Tässä haasteessa on oltava joku pihasuunnitteluun liittyvä asia. Ongelmakohdan koolla ei ole väliä, mutta mitä kamalampi sitä parempi ;)
3. Haasta 1-3 täydellisen pihan omistavaa bloggaajaa.
Mua niin huvitti tuo haasteen kohta 'täydellisen pihan omistavaa...'
:D
Meillä on tupa maalla ja kun tilaa on niin pihakin on iso.
Se rajautuu selkeästi tällä hetkellä hoidettuun ja
omaa aikaansa odottavaan alueeseen.
(Siinäpä positiivinen nimi hoitamattomalle alueelle :D)
(Siinäpä positiivinen nimi hoitamattomalle alueelle :D)
Hoidetulla alueella ongelma kohta on talon ympärillä,
se odottaa ympärikaivuuta, salaojien ja sadevesiputkien uusimista ja
samassa yhteydessä talon kivijalka kosteuseristetään ja multa lähtee
pois kivijalan vierestä. Sehän nimittäin pitää kivijalan kosteana ja
aikaa myöten aiheuttaa ongelmia.
aikaa myöten aiheuttaa ongelmia.
Vasta sitten saan tehdä suunnittelemani kiveykset ja istutukset
lasitetun terassin ympärille ja talon etelä-sivulle.
Tuon tuijan kohtalo surettaa, se joudutaan kaatamaan,
koska kasvaa ihan kivijalassa kiinni. :(
Nyt tämä sentään näyttää siistiltä, kun
Pate robottimme on hoitanut nurmikon leikkuun.
Tuon tuijan kohtalo surettaa, se joudutaan kaatamaan,
koska kasvaa ihan kivijalassa kiinni. :(
Nyt tämä sentään näyttää siistiltä, kun
Pate robottimme on hoitanut nurmikon leikkuun.
 | |||||
ei ole huvittanut siihen laittaa aikaa, pois kaikki kuitenkin kaivetaan.
Pelastin sieltä kitukasvuiset ruusuangervot ja
valeistutin odottamaan uusia kukkapenkkejä.
Samoin lähti terassin ympäriltä perennoja valeistutukseen.
On sitten mistä ottaa, jahka saadaan salaojat ja seinän vieri kuntoon.
Siinä ne ovat, kuin potut perunamaalla
:D
Tätähän me tehdään työksemme, isäntä kaivaa ja minä
toimin monttuapinana (kuten isäntä työkuvaani ystävällisesti nimittää),
pistelen salaojaa paikalleen ja lopuksi sitten siivoan kaivinkoneen jäljet
viherrakentajan roolissa.
Työnä ympärikaivuuta on tehty jo niin paljon, että ei ongelmaa, mutta
se todellinen ongelma on...
aika...
sitä kun ei saa kaupasta ostamalla tai lahjapaketista jouluna.
Niinpä olen odottanut koko syksyn, (Ja viisi edellistä syksyä) että töissä homma
hiljenee sen verran, että pienin koneemme joutaisi
kotonurkille joku viikonloppu. Katsotaan kuinka käy...
Tämä oli siis hoidetun alueen ongelmakohta.
Nyt mennään sinne todelliselle rytöpellolle
:D
:D
Omaa aikaansa odottava alue on käytännössä
vailla mitään hoitoa.
Pelto alue, joka rajautuu naapurin pieneen metsälampareeseen ja
viljapeltoihin.
Tältä näytti viisi vuotta sitten, voikukkien valtakunta
ja omenapuun taimi keskellä.
Sama omenapuu nyt ja osa peltoa on kesytetty nurmikoksi.
Loppuosa... noh, ohdakkeita...
Omenapuun ympärille teen vielä penkin maanpeitekasveille.
Harmi, kun en silloin istutusvaiheessa sitä vielä hoksannut.
Pelto alue, joka rajautuu naapurin pieneen metsälampareeseen ja
viljapeltoihin.
Tältä näytti viisi vuotta sitten, voikukkien valtakunta
ja omenapuun taimi keskellä.
Sama omenapuu nyt ja osa peltoa on kesytetty nurmikoksi.
Loppuosa... noh, ohdakkeita...
Omenapuun ympärille teen vielä penkin maanpeitekasveille.
Harmi, kun en silloin istutusvaiheessa sitä vielä hoksannut.
Ohdakkeista viis, minä näen tässä pikkuhiljaa kasvavan
kotiarboretumin. Erilaisia puita joiden lomassa risteilee polkuja,
maanpeitekasveja, kiviä... Pellon poikki tulee menemään
polkua isompi huoltotie. Sellainen jota pitkin mahtuu kulkemaan kuormaajalla
ja pienellä kaivinkoneella. Ikinä kun ei tiedä milloin niitä tarvii pihassa.
Pellon toiseen laitaan tulee surukuusia, erilaisia mäntyjä, rodoja, nuotiopaikka...
Suunnitelmia on pää täynnä, ongelma on jälleen se aika.
Tai sen puute.
Ja kun nyt vauhtiin päästiin, esittelen vielä yhden ongelmakohdan.
Omenapuun oksa repesi kovassa myrskyssä ja alkaa olla
vanhan puun viimeiset hetket pystyssä. Omenapuun vieressä kasvaa
villivadelmaryteikkö, jota en käsivoimin ole viitsinyt alkaa pois kiskomaan.
Sekin odottaa kaivinkoneen pihassakäyntiä.
Tähän olen ajatellut omenapuun tilallle jotain havuja,
ehkä pihta, tuomaan vihreyttä myös talviaikaan.
Kaikki kuuset ja mänty kun ovat talon toisella puolella.
Siinä muutama ongelmakohta.
Olemme asuneet täällä 10-vuotta, mutta
elämän pyörityksessä puutarhan hoitoon tuli muutaman vuoden katko
ja se näkyi myös puutarhassa. Sitä katkoa on nyt kiritty umpeen
uusin voimin ja uusin innoin. Puutarhurin koulutus
antoi paljon tietotaitoa jatkaa pihaa.
Olen kuitenkin elämän myllerrysten ja loppuun palamisten
jälkeen oppinut sen, että täydellinen puutarha
ei tarkoita sitä, että joka paikka olisi aina
viimeisen päälle priimakunnossa.
Minulle täydellinen puutarha on sellainen
jossa luodaan muistoja, jossa on hyvä olla niin
itsellä kuin muillakin.
Viimeisen silauksen tälle ajatukselle antoi syöpää sairastava ystäväni,
joka meillä kesällä kyläillesään käveli pitkin puutarhaa ja totesi silmät
ilosta hehkuen, että täällä on niin hyvä olla.
Se oli parasta, mitä olen puutarhastani kuullut.
Silloin ei ollut enää mitään väliä sillä, että kasvihuoneen
ikkunasta tippui lasi, jota kukaan ei ole ehtinyt korjata,
tai ohdakepöheikkö, jota kukaan ei ehtinyt raivata, tai puolivalmis
mustikkapensasrivistö, jonka loppuosa on vielä heinien vallassa.
mustikkapensasrivistö, jonka loppuosa on vielä heinien vallassa.
Veti aika sanattomaksi.
Kun joku sanoo puutarhaasi kauniiksi,
usko se, vaikka itse näkisit vain
keskeneräisyyttä ja tekemättömiä töitä.
:)
En laita haastetta eteenpäin, se on monella jo kiertänytkin,
mutta jos haluat sen mukaan tästä ottaa, niin
vinkkaa kommenteihin :)
Hyvää loppuviikkoa!
Kun joku sanoo puutarhaasi kauniiksi,
usko se, vaikka itse näkisit vain
keskeneräisyyttä ja tekemättömiä töitä.
:)
En laita haastetta eteenpäin, se on monella jo kiertänytkin,
mutta jos haluat sen mukaan tästä ottaa, niin
vinkkaa kommenteihin :)
Hyvää loppuviikkoa!
Niinpä. Täydellisen puutarhan määritelmäsi on niin totta!
VastaaPoistaMeilläkin on noita omaa aikaansa odottavia alueita tontilla, kuten homeinen saunarakennus ja sen ympäristö ;)
Kiitos kommentistasi :) Aina sitä miettii uskaltaako syvällisempiä ajatuksiaan julkisesti kirjoittaa ja ensimmäinen kommentti niihin on aina tärkeässä roolissa :) Kiitos siis sanoistasi :)
PoistaJos sinulla ei tätä haastetta ole vielä ollut ja haluat tästä koppia ottaa, niin ole hyvä vaan ;)
Ihana ja puhutteleva loppuhuipennus ♥ Eihän teillä ole ongelmakohtia, vaan mahdollisuuksia :)
VastaaPoistaKiitos :) Tuo olikin osuvasti sanottu. Kun ongelmakohdat näkee mahdollisuuksina, ne alkaa heti saada positiivisemman sävyn :)
PoistaHieno termi: omaa aikaansa odottava. Olen omalla pihalla todennut, että toisinaan on ihan aiheellistakin antaa ideoiden odottaa ja muhia. Siten ne jalostuvat ja löytävät lopulta mieluisan muodon.
VastaaPoistaTäydellistä puutarhaa ei olekaan. Tai ei ainakaan kaikkien mielestä täydellistä. Eiköhän parasta ole, että itse tykkää.
Joo, saman olen todennut, että ideat jalostuvat paremmiksi pitemmällä aikavälillä.
PoistaKyllä se juurikin on niin, että paras tilanne on silloin kun se on asukkaiden mieleen. Makuja on niin monia, että ei löydy yhtä valmista muottia kaikille. Ja hyvä niin :)
Mukava, että osallistuit tähän haasteeseen :) ja miten ihanat pohdinnat lopussa! Tuollainen kommentti kyllä laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Sinulla on jo hyviä suunnitelmia ajan löytymistä odottaville kohdille: salaojaremontti ja kaikki siihen liittyvä myllerrys onkin parempi suunnitella ensin huolella, ja oma arboretum kuulostaa upealle. Mukavaa loppuviikkoa!
VastaaPoistaAlkuun tuli vähän sellainen fiilis, että apua, enhän mä itsekkään tykkää katsella meidän pihan hoitamatonta puolta. Mutta loppuviimein haaste käynnisti sellaisen ajatusprosessin, että olikin ihan hyvä pistää asioita järjestykseen ja ongelmien sijaan nähdä ne mahdollisuuksina.
PoistaKyllä joo, ensin pihan maanalaiset rakenteet kuntoon ja sitten pinta. Ehtii vielä pintapuolen ideat kehittyä, kun joutuu odottamaan. Vaikka välillä meinaa kärsivällisyyttä koetella x)
Usein on niin, että oman pihan ongelmallisiksi mieltämiinsä kohtiin kiinnittää vain itse eniten huomiota. Toinen ei niitä välttämättä edes huomaa.
VastaaPoistaPauliina sanoi tuolla aiemmin minusta hyvin osuvasti...."ei ongelmakohtia vaan mahdollisuuksia".
Näinhän se on. Usein itsekkin olen siihen törmännyt, että kun on jonkun toisen puutarhaa ihastellut ääneen, vastaus on usein tyyliin 'voi kun on penkin reunat trimmaamatta ja näyttää niin epäsiistiltä...' ja minä mietin että 'ai, en mä edes huomannu. Täällähän on kaunista'
PoistaOmaa pihaa katsoo ihan erilaisin silmin, kuin muiden puutarhoja. Näinhän totesitkin, että omassa näkee vain tekemättömät työt. On hyvä joskus kuulla toisen näkemisen fiilikset. Joskus olen hämmästellyt toisten ottamia kuvia omasta puutarhastani. Se kertoo, kuinka eri tavalla asioita voidaankaan katsoa.
VastaaPoistaEn kehtaa ottaa haastetta vastaan, kun minusta täällä on VAIN tekemättömiä töitä ja laiminlyötyjä alueita :D
Niimpä, omalle on aina kriittisempi. Täytyy myöntää, että alkuun teki mullekkin tiukkaa kuvata hoitamatonta aluetta tänne blogiin, kun ei niitä huvita itsekkään katsella. :)
PoistaPitäisi ollakin taito rauhassa parannella pihaa eikä stressata kunnostusta vaativista paikoista. Helpommin sanottu kuin tehty. Olen hieman nyt oppinut, että voin tehdä parannusta vähän kerrallaan. Sen sijaan, että vaatisin itseltäni kaiken heti loppuun saattamista.
VastaaPoistaSitä taitoa olen myös tässä 10 vuoden aikana opetelut. Alkuun tänne muuttaessa lähdin liikkeelle aivan valtavan innostuksen vallassa, että nyt heti kaikki valmiiksi. Ja ei aikaakaan kun pihasta tuli työleiri. Kun sitten elämä heitti vielä häränpyllyä muutenkin, niin oli pakko hellittää. Siitä nyt ajan kanssa eheytyneenä puutarhatyötkin saivat aivan uuden aikataulun. Vaikka niitä hetkiä tulee, että tekemättömät työt ahdistaa, ne eivät saa enää samoja mittasuhteita kuin ennen.
PoistaIhana teksti...tästä sai vertaistukea omalle keskeneräiselle pihalle. Meillä kanssa odotellaan sitä kaivuria �� Mutta pihaani rakastan kaikesta sen hoitamattomuudesta, ongelmakohdista ja keskeneräisyydestä huolimatta tai juuri sen takia �� t. Reija Leivo ( jostain syystä en pysty kommentoimaan nimellä ��)
VastaaPoistaKiitos! Nimenomaan, oma piha on rakas sellaisenaan ja instassa joku kommentoikin, että valmis puutarha on pelottava ajatus puutarhurille, kun ei ole enää tilaa visioitaan toteuttaa :)
PoistaKylloli hyvä kirijootus. Näin sialunu silimin maharollisuuren, hianon arboreettumin. Mäki haluaasisin istuttaa erilaasia puitaki, muttaku ei oo tilaa. Sullon. On monta kertaa suaranaanen onni, ettei jotaki rojektia saa het teheryksi ku haluaa. Lopputulos on useen palio parempi, vaikka valamistumisen orottelu kysyyki ylimäärääsiä hermoja.
VastaaPoistaKiitos! Kyllä olen itsekkin tyytyväinen siihen, että heti silloin 10 vuotta sitten ei ollut mahdollista kaikkea toteuttaa mitä kuvitteli. Moni asia on matkan varrella muuttunut ja kokemuskin kasvanut.
Poista