Esikasvatus Minigrip pusseissa vermikuliitilla.

Uusi puutarhuri tuttavuus ihan tästä läheltä laittoi viestiä, että huolisinko ylimääräisiä minitaimia perennoista. No eihän siitä voinut kieltäytyä, varsinkin kun joukossa oli vielä hyviä perhoskasveja. Lähdin taimivauvoja noutamaan mukanani muutamia kesäkukantaimia vaihtariksi. Enpä tiennyt lähtiessäni, että esikasvatussysteemini kokee samalla mullistuksen. :D

Taimivauvat oli nimittäin idätetty Minigrip pusseissa vermikuliitissa ja tilkassa vettä. Minulle tämä oli ihan uusi tapa esikasvattaa, mutta kun kotona alkasin minitaimia koulia pussista purkkeihin, tiesin heti, että tätä on kokeiltava itsekkin.

Kaikessa lyhykäisyydessään tämä idätysvaiheessa tilaa säästävä homma toimii näin: Minigrip pussiin muutama lusikallinen vermikuliittia, tilkka vettä, niin, että vermikuliitti on kosteaa, mutta ei tulvi ja ripotellaan siemenet perään. Kääntelin vähän pussia jotta siemenet sekoittuvat tasaisesti vermikuliittiin. Kun siemenet ovat itäneet, pussin suuta raotetaan, jotta ne saavat ilmaa.

Mulla on pussitettuna mm. Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea) ja päivänkakkara (Leucanthemum vulgare). En malta odottaa, että kasvua näkyy!!! On kuulemma todella hyvä idätystapa, suositteli puutarhuriystävä.

Mukulapaloyrtin (Phlomis tuberosa) minitaimia pussissa.

Tällainen kakku sieltä pussista lautaselle tipahti. Kuvassa on Maariankellon (Campanula medium) taimia. Nämä oli melko haasteellisia koulia omiin potteihin, sen verran pieniä ja hentoisia olivat. Mutta niinhän pienet taimet aina ovat. Tästä puisella grillitikulla ongittuna juuret ainakin tuli ehjänä mukana.

Campanula medium

Mukulapaloyrtti oli helpompi koulittava, kun oli huomattavasti kookkaamaat taimet. Niitä oli oikeastaan tosi mukava napsia kasasta purkkeihin. Jokseenkin helpompaa kuin mullasta.

Phlomis tuberosa

Onko tämä sinulle tuttu tapa vai ihan uusi juttu?

Samalla kun hain minitaimet, tiesin myös, että kohta on esikasvatushuoneessa sellainenkin ruuhka, että ei ole koskaan ennen ollut. Minitaimia oli nimittäin useampi kymmenen pussissa. Mukulapaloyrtti (Phlomis tuberosa), maariankello (Campanula medium), punakärsämö (Achillea millefolium 'Colorado') ja pari liuskasalkoruusun (Alcea ficifolia) tainta. Tässä puraisi samalla sellainenkin perennoiden siemenkasvatus kärpänen, että ensi keväänä niitä tulee taastusti lisää. Puutarhamopo keulii, vaikka pitäydyin lupauksessa olla ostamatta siemeniä heräteostona. Enkä ole ostanutkaan, tämähän on aivan eri asia!! :D

Omat kylvökset kasvaa ja voi hyvin. Kelloköynnökset on vahvassa kasvussa, kuten aina ensimmäisenä. Lumihiutale on itänyt hyvin ja samoin toinen uusi kokeiluni tyräkki 'Gliz'. 

Pikku lumihiutaleita

Toivottavasti kevät tästä pian koittaa, jotta saan levittää tämän laajentuvan kokelmani pian kasvihuoneeseen. :)

Mukavaa keskiviikkoa!!

Kissan oma kauraruukku

Jälleen tänä talvena on kasvatettu kissoille omat ruohot. Eli kaurat. Viime vuonna tilasin kissanruohon siementilauksen ohessa, mutta todettuani kissanruohon olevan kauraa, kylvän ne nykyään samoista siemennistä mitä lintulaudalle vien. Hieman halvempi kilohinta.  :D

Laitoin kaurat oikein munankuorikippoon, että menee sitten keväisenä koristeenakin. Viime vuonna ne pysyivät hyvän aikaa mukavan näköisinä, kun kissat maistelivat niitä aika maltillisesti. 

Uusi tulokas, Justus tutustui kauraviljemäänsä oikein antaumuksella. Sitä piti nuuhkia ja ensin varovasti maistella. Sitten se katsoi mun päälle kysyvästi ' Ai jaha, nyt ei sitten ajettu pois kuten pullojukan lehtien kimpusta??' 

Perinpohjaista tutkimustyötä jatkettiin niin suurella hartaudella, että ikkunan takana lintulaudalla pyörivä lintuelokuvakin jäi ilman katsojaa. 

Tutkimustyön lopputulos on; 'Kelpaa! Saakos nämä mullatkin penkoa??' Onhan se mukava kun kelpasi, mutta taitaa olla niin, että pääsiäisruohot kasvatetaan erikseen ja jemmataan johonkin kissan ulottumattomiin. Tai sitten meillä on tälläisiä epämääräisesti joka suuntaan sojottavia kauranversokippoja, Designed by Justus :D

Justus niin nauttii, kun saa työntää kuononsa ruukun keskelle multaan ja järsiä versoja ihan juuresta asti. Nauttiikohan sekin keväisestä mullan tuoksusta, kuten puutarhurin kissan kuuluukin? :D

Minä aion loppuviikosta nuuhkia mullan tuoksua kukkien mullan vaihdon yhteydessä, en toki niin perusteellisesti kuin Justus nenä kiinni kukkapurkissa, vaan multapussin avaamisesta ja sieltä tulevasta keväisestä mullan tuoksusta. :)

Vanha kissarouva ottaa mielummiin pitkät nokoset, kuin nuohoaa ruohokipolla.

Mukavaa loppuviikkoa!

Auringon herättämät

Jos keväisen auringonpaisteen herättämät kasvit kasvaisivat ääneen, talvetushuoneessa olisi nyt aikamoinen meteli. Sen verran suurella innolla siellä nyt kasvatellaan kevään vihreitä versoja. 

Rungolliseksi muotoilemani verenpisara (Fuchsia 'Display') näyttää itsessään melko rujolta, mutta uskaltauduin leikkaamaan siitä pari pitkää versoa pistokkaiksi. Pistokkaat kasvattivat juuret todella nopeaan tahtiin vesilasissa ja nyt molemmat ovat jo omissa ruukuissaan juuret mullassa.

Rujoudesta huolimatta tämä rakkaudella pistokkaasta kasvatettu verenpisarani on lähtenyt hienosti uuteen kasvuun ja uskon, että kesällä se taas on kaunis pikku puu. Ja hurjan paljon isompi kuin viime vuonna. Olen leikannut sitä melko raakalla kädellä kesän aikana, saadakseni sen puumaiseksi ja se on kestänyt leikkaukset todella hyvin. Aika-ajoin sitä on vaivanneet kirvat ja viime syksynä suihkuttelin sen luonnonmukaisella kirvojen torjunta-aineella ennen talvetukseen vientiä. Nyt ne kirvat ovat murattien kimpussa ja ovat saaneet samaisen käsittelyn. Viime kesänä ottamani pistokas kuoli talven aikana, pääsi luultavasti kuivumaan liikaa, liian pitkäksi aikaa. Nyt uusi yritys, uusien pistokkaiden kanssa.
Tästä linkistä löytyy viime kesän kuvia tästä verenpisarasta.

Toinen talvehtiva kasvi, jonka ensimmäistä kesää omasssa puutarhassa odotan ja seuraan suurella mielenkiinnolla on hapsijukka (Yucca filamentosa). Tämän näin niin monessa puutarhassa ja hautausmaalla kukassa Bosniassa, että sen hankintaa en epäillyt hetkeäkään löydettyäni sen Vakka-taimelta, Mustilan taimipäivillä. 

Jukka on pysynyt koko talven vihreänä ja kesäksi istutan sen joko suureen ruukkuun tai suoraan kukkapenkkiin. Suotuisilla paikoilla se saattaa talvehtia ulkonakin, kunhan suojaa juuriston talveksi, mutta en ottanut riskiä ensimmäisenä talvena ainakaan. Katsotaan mihin päädyn ensi syksynä, kun kasvi on saanut kehittää juuristoa koko kesän. Jos jollakulla on kokemusta kyseisestä kasvista ja sen talvehtimisesta, kuulisin mielelläni miten on pärjännyt! :)

Pelargonit ovat varmoja talvehtijoita tässä puolivaloisassa +12 asteen huoneessa. Enkelipelargoni 'Eva' kasvattelee jo runsaasti uutta vihreää versoa ja 'Firework' pukkaa uusia nuppuja, vaikka kukki vuodenvaihteessakin. Tuntuu olevan aika innokas kukkimaan. :)

Menetyksiäkin on tullut, todennäköisesti juuri sen pitkäksi venähtäneen kasteluvälin vuoksi. Pari murattia kuivettui, tosin kirvat auttoivat asiaa. Myös keijunmekko näyttää siltä, että se ei herää uuteen kasvuun. Katsotaan nyt vielä jonkin aikaa, onneksi siemensato oli taas runsas ja uudet keijut ovat jo mullasta päänsä nostaneet :)

Mukavaa ensimmäistä kevätkuukautta!

Joko teillä on kevään puutarhamessusuunnitelmia vireillä?

Itse aion johonkin niistä reissata ja olisihan se hienoa 

tavata myös muita bloggaajia :)

Heijastus

Heijastus sulavan lammen pinnalla...

Kuin kurkistaisi kevääseen!

Ihan kohta alkaa ensimmäinen kevätkuukausi.

Maaliskuu.

:)

Mukavia viimeisiä talvipäiviä!

Kevätpäivän siemenpostia

Tällä viikolla kevään ensimmäinen tuulahdus tervehti heti ulko-oven avatessa. Aurinko paistoi, räystäiltä tippui vettä, linnut lauloi... Se vei mennessään viimeisetkin talviunenrippeet ja oli ihan pakko kirmata silkasta riemusta pieni lenkki ulkona, lumikinoksista huolimatta :D

Sopivasti samana päivänä postilaatikkoon tipahti kevääntuntuista postia. Tilaamani siemenet olivat saapuneet ja mikäpä sen parempi, kuin kevään tuoksu nenässä ryhtyä kylvöpuuhiin. 

Nämä siemenpussukat oli niin ihanan näköisiä, että oli ihan pakko ennen niiden auki repimistä ihastella niitä kahvikupposen ääressä ja ajatuksissa jo lentää kevättä kohti. Mä en muuten juo kahvia mustana. Se vain näytti kuvissa paremmalta mustana :D :D

Kelloköynnös on jo kylvetty aiemmin ja sieltä alkaa jo kasvua näkyä. Seuraava satsi on karhunlaukka, lumihiutale, tyräkki ja petuniat. Kesäneilikka jäi vielä uupumaan, toivottavasti jälkitoimitus tulee ajoissa.

Lumihiutale on yksi uusista kokeiluista tyräkin ja karhunlaukan ohella. Sen pikkuruiset, pilleröidyt siemenet on kuin kultahippuja tuolla pienessä kotelossaan. Onkohan tämä sitä puutarhurin kultaa?? :D

Myöhemmin kylvän sinisievikin 'Pennie Black' ja peikonkakkaran. Uusia kokeiluja nekin. Olen koittanut vetää hillittyä linjaa kylvösten suhteen ja tällä kertaa suunnitellut kesäkukkaistutukset etukäteen. Se hillitsee jonkin verran mopon käsistä lähtemistä, toivonmukaan säästää hermoja ja istutuksiin saa selkeyttä. Jos laittaisin kaikkea mikä silmää miellyttää, olisi lopputulos luultavasti aika sekava, tila loppuisi kesken hallin yläkerrasta ja kissa luultavasti söisi niistä puolet, jotka joutuisi sisällä kasvattamaan... ja loput tiputtelisi lattialle. Katsotaan nyt kuinka mopo pysyy käsissä. Voi olla, että jotakin extraa kuitenkin matkaan tarttuu, sehän on melko luonteenomaista viherpeukalolle :D

Mukavaa keskiviikkoa!

Ps. Tuon kuksan alla oleva alunen on keramiikassa tehty ja siinä on perennojen tieteellisiä nimiä. Siinäpä tuli opiskeltua niitä kahvitauolla, kun pannunalustaa pyöritteli :D Niitä on toinenkin, puiden nimistä.

Villin puutarhurin villiyrtit

Keskitalven lämmin juoma syntyy kesällä kerätyistä villiyrteistä. Moni puutarhurille viheliäinen rikkaruoho päätyy villiyrttivillityksen mukana ruokalautaselle tai teekuppiin, meillä niitä menee myös itse tehtyjen saippuoiden joukkoon ja muuhun itse tehtyyn kosmetiikkaan. 

Viime kesän lopulla samoilimme villiyrttien saralla kouluttautuneen serkkuni kanssa puutarhan villiintyneillä alueilla ja aika hyvän saaliin saimme, vaikka paras sesonki villiyrttien suhteen oli jo mennyt. Nokkosta, voikukkaa, piharatamoa, villivadelmanlehtiä, poimulehtiä, vuohenputkea ja siankärsämöä kertyi koriin. 

Puutarhan kasveistakin moni käy villiyrttisekoituksiin. Miltä kuulostaisi vadelmanlehti- tai mustaherukanlehtitee? Poimulehteäkin näkyy nykyään useammin perennapenkissä ja itsekkin sitä puutarhaan siirsin kasvamaan. Se on oikea naisten villiyrtti ominaisuuksiltaan sillä se tukee naisen hormonitoimintaa. 

Nyt pakkasten paukkuessa haudutin kesänmakuista villiyrttiteetä. Sekoitus sisältää voikukkaa, villivadelmanlehtiä, piharatamoa, mustaherukanlehtiä ja ripaus nokkosta. Lisäsin vielä vähän kuivattua kamomillaa, jota olin ostanut, kun omassa pihassa ei kasva. Mukaan vielä lusikallinen hunajaa. Mukavaa potkua makuun antaa raastettu inkivääri. Inkiväärin kanssa haudutettuna teestä tulee hyvä flunssajuoma. Sitruuna sopii myös, makua voi muunneella oman mieltymyksen mukaan.

Samaa villiyrttisekoitusta olen laittanut smoothien joukkoon poimulehdillä höystettynä. Ensi kesänä täytyy kerätä näitä roimasti enemmän, purkillinen hujahtaa nopeasti loppuun talven aikana :)

Nykyään katselee oman puutarhan villiintynyttä aluetta vähän erilaisin silmin. Voikukkaongelmaan luin jostakin hieman huvittavan vinkin, että 'Syö omat voikukkasi!' Nyt hieman naurattaa, kun niitä oikeasti hujahtaa ruuan joukkoon :D En nyt kuitenkaan lähtisi sitä keinoa markkinoimaan voikukkien hävitykseen, kyllä ne voikukat ehtii levitä nopeammin, kuin mitä minä syön niitä. Mutta tulevatpa ainakin osa hyötykäyttöön. 

Onko täällä muita villiyrtteilystä innostuneita? Jos on, niin mikä on sun suosikkiyrtti tai yrttisekoitus?

Mukavaa viikonloppua!

Kevään kolmikko ja extrat

Sain idean Suvikummun Marjalta miettiä 3 kasvia, mitä odottaa eniten keväällä tulevan näkyviin. Ja samalla kun alkasin kuvia selata, totesin heti, että top 3 on liki mahdoton valita. Melkein pitää arpaa heittää, mitkä tähän postaukseen pääsee.

Ensimmäisenä tuli mieleen lumikellot. Voiko olla kauniimpaa kevään merkkiä?? Ihana keväinen tunne läikähtää sydämessä, kun valkoiset kellot osuvat silmiin ensimmäistä kertaa.

Ei ollut riemulla rajaa, kun nämä löytyi meidän autiomökin pihasta joitakin vuosia sitten! Katajamäen asukkaat olivat istuttaneet aikoinaan lumikelloja!

Viime keväänä Katajamäen pihapiiri yllätti uudestaan. Luulin jo löytäneeni kaikki kasviaarteet vuosien varrella sen umpeenkasvaneelta pihalta, mutta sitten silmäkulmaan osui jotakin valkoista. Apua!!! Onko meillä valkovuokkoja!!!! Oli se varmaan näky, kun puutarhuri tanssi pitkin  rappeutunutta pihaa riemusta kiljuen :D Kevään tullen olen varmasti paikallla, kun nämä kukkivat!

Kolmanneksi on ihan pakko laittaa ne mulle niin rakkaat puut. Istutin viime vuonna Sulkaharmaalepän, taalainkoivun, mukuraharmaalepän, rautatieomenapuun ja useamman havukasvin.  En malta odottaa, että lehtipuut puhkeavat hiirenkorvalle ja erikoiset havut tulevat lumipeitteen alta näkyviin. Ovatko kaikki hengissä?? Nekin, joiden menestyksestä täällä ei ole varmaa tietoa?

Kuvassa sulkaharmaalepän ihanat hapsumaiset lehdet.

Mukuraharmaaleppä oli vain 15 cm pitkä taimi ja lumikerros on peittänyt sen jo aikapäiviä sitten. Onneksi laitoin verkot ympärille, ettei kukaan tallo sitä vahingossa. Taitaa verkkon tehtävä olla sen kohdalla suojata taimi ulkona kirmaavilta lapsilta ja poukkoilevalta puutarhurilta eläinten sijaan :D

En malta olla laittamatta muutamaa extraa... Istutin syksyllä rivin laukkoja kuunliljojen taakse. Sitä pallokukintojen rivistöä odotan innolla.

Kuunliljojen piipot ovat aina yhtä odotettuja. Joka vuosi tulee hommattua uusia lajikkeita ja niiden tuuhentuminen vuosivuodelta on aina yhtä ihanaa seurattavaa.

Pelastin tuttavien pihasta, kaivinkoneen alta, muutaman lehtoakileijan. Perinnekasvit ovat saamassa hyvää jalansijaa puutarhasta ja jahka Katajamäen tontille asti päästään, niin on hyvä olla jo valmiina jakotaimia perinnekasveista. Eihän sinne voisi muuta kuvitellakkaan kuin perinnekasveja, vanhan mäkituvan pihapiiriin.

Tästä jäi vielä vaikka mitä pois, mutta niistä tulee varmasti kevään tullen

runsaasti kuvamateriaalia :)

Hyvää Helmikuuta!

Kohti kevätaurinkoa mennään!