Minkälainen puutarhuri täällä maata kuoputtaa?

Nappasin Navettapiian puuhamaa-blogista tämän haasteen matkaan. Muiden tekstejä on ollu kiva lukea ja niinpä nyt osallistun itsekki.

Mulla on selkeästi boheemimpi tyyli kotipuutarhurina kun työminäni viherrakentajana ja vastaukset kirjoittelen tietysti kotipuutarhurin rennosta näkövinkkelistä :)

Puutarhasuunnittelu

1. Piirrän suunnitelmat paperille ja arkistoin ne. Niistä on hyvä myöhemmin tarkistaa lajikkeiden nimet.
2. Nautin puutarhan suunnittelusta niin paljon, että kun tulee suunnitelmien toteutuksen aika, teen lennossa uudet suunnitelmat.
3. Teen aina uuden suunnitelman taimistolla löydettyäni taas ah, niin ihanan taimen, joka haluaa tulla meille.
4. Suunnittelen vain suuret linjat. Istuttelen minne milloinkin.
5. Puutarhasuunnittelu – kauhea sana. Eihän sitä voi tietää mikä fiilis sinä päivänä on kun alan taimia istuttaa.

Puutarhasuunnitellusta kirjoitan oman vastauksen, koska valmiissa ei ollut ihan sitä mitä minä toteutan. Olen ehkä tuon 1 ja 3 vaihtoehdon välimuoto. Olen vasta nyt alkanut piirtää omaa puutarhaa paperille pala kerrallaan, mutta kuitenkin aika rennolla otteella. Suunnitelmaan täytyy jäädä liikkumavaraa taimilöydöille. Suunnittelu on korostanut merkitystään ammatin myötä, kun huomasin sen säästävän sekä aikaa, että rahaa, kun etukäteen ottaa huomioon kasvien kasvuolosuhteet ja istuttaa ne niille suotuisille paikoille. Joskus aikoinaan kokemattomuuttani ostelin taimia ja istutin minne huvitti ja ne sitten joko kestivät tai eivät. Esimerkkinä tästä ihan perus varjoyrtti, jota alkuvuosina yritin kasvattaa kalkitussa maassa. No kituihan se siinä, selvisi hengissä, mutta ei kyllä levinnyt siksi upeaksi kasvustoksi, mitä se on nyt rodojen aluskasvillisuutena happamassa maassa.

Ostokset

1. Minulla on nollabudjetti. 
2. Fiksu puutarhuri tekee ostoslistan ja pitäytyy siinä.
3. Ostan kasveja hyvin maltillisesti, mutta minulla on pieni (paketti)auto eivätkä kaikki ostokseni meinaa sopia kyytiin.
4. Minulla on tapana pelastaa kasveja syksyn alennusmyynneistä. Olisi sääli jättää niitä seisomaan orpoina hyllyille.
5. Haalin puutarhaani kaikki uutuudet ja erikoisuudet maksoi mitä maksoi.

Pitäydyn yleensä melko hyvin ostoslistassa, koska mulla on jonkinlainen pakkomielle miettiä kasville ensin paikka mihin sen istutan ja jos en sitä siinä taimihyllyllä keksi niin jätän hyllyyn ja ajattelen hakevani sitten myöhemmin, kun paikan keksin ja ehdin tekemään. Toisinaan mietin vähän turhankin pitkään paikkoja ja suotavaa olisi varsinkin hidaskasvuisten puiden suhteen päättää vähän nopeampaan. Viime vuoden Mustilan reissulta kotiin tuomani puut olivat heräteostoksia (tosin haavelistalla olleita) ja kun kaksi niistä istutin valeistutukseen odottamaan paikkaansa se oli melkoinen saavutus minulle, joka istuttaa aina kasvit suoraan siihen mihin ne jää. :D Nyt talven aikana on suunnitelmat kypsyneet ja tiedän jo puille lopulliset sijoituspaikat. Mutta tiukkaa teki istuttaa valeistutukseen. Hyvä, että en pyydellyt puilta anteeksi, että joutuvat nyt odottelemaan omaa lopullista paikkaansa, kun puutarhuri meni nyt tällai suunnittelematta ostelemaan. :D Toisaalta puun taimet oli niin pieniä, että ehtisi miettiä pitempäänkin ja puut olisi silti vielä helppo siirtää.

Työkalujen säilytys

1. Kaiken pitää olla tip top. Minulla ovat sukatkin aakkosjärjestyksessä.
2. Paikka kaikelle, kaikki paikalleen tai ainakin sinne päin. Ei se ole niin nokon nuukaa.
3. Minä kyllä laitan tavarat paikalleen, mutta joku muu  viskelee niitä minne sattuu.
4. Varaston ovessa lukee: "Vierailta pääsy kielletty." Voisivat saada sätkyn. Olisikohan Marie Kondolla käyntiä täällä päin?
5. Kuka sellaisen hullutuksen on keksinyt, että tavaroilla pitäisi olla paikat? Löydän talikon viimeistään ensi keväänä uudesta perennapenkistä tai ellen löydä, käyn katsomassa pellolta tai voihan se olla kompostikasallakin. Tallessa se ainakin on, siitä voin olla varma.

Tässä asiassa on totisesti suuri ero työminän ja kotipuutarhuriminän suhteen! :D Siinä missä töissä on itsestäänselvyys, että työkohde pidetään siistinä ja työkalut järjestyksessä, kotona saattaa oksasakset löytyä juurikin siitä viimeksi leikkaamani puun oksanhaarasta tai istutuslapio perennapenkin keskeltä, jonne juuri kaivoin viimeisimmän perennantaimen. Isäntä käskee aina tarkistaa lusikkalaatikon, kun joku on hukassa :D Aina ne on kuitenkin löytyneet. Mutta voisin totisesti ottaa oppia siltä työminältäni tässä asiassa. Ehkä se pikkuhiljaa tarttuu, niinkuin tuo pihasuunnittelukin :)

Minä hyötytarhurina

1. Menettäisin yöuneni, jos porkkanakempit uhkaisivat kasvimaatani.
2. Odotas, näytän Instasta kun voitin viime kesänä kylän komeimman kurpitsan kasvattajan tittelin.
3. Kylvän, kastelen, kitken ja lannoitan huolellisesti ja saan nauttia runsaasta sadosta. Kellarini on kuin suoraan Veikko Huovisen romaanista Hamsterit.
4. En melkein raaski syödä kasvattamiani tomaatteja, koska niiden kilohinta hipoo parhaimman naudan sisäfileen hintaa.
5. Valitsen viljeltävät hernelajikkeet kukan värin perusteella

Tällä hetkellä hyötytarha käsittää omenapuut, marjapensaat ja vaihtelevasti kasvihuoneessa tomaatteja ja kurkkuja. Marjojen suhteen olemme olleet omavaraisia siitä asti kun tänne muutettiin. Mehut, hillot ja marjat on aina pakkasessa koko vuodeksi. Tänä vuonna kasvihuone pitää välivuoden ja yritän ehtiä korjata sen ikkunoita, mutta lasitetulle terassille laitan kurkkuja kasvamaan. Alkuvuosina mulla oli aina porkkanoita, sipuleita, punajuuria, kesäkurpitsaa yms. kasvilavoilla, mutta lavatkin on uusimisen tarpeessa. Tulevaisuudessa meillä toivottavasti on toinenkin kasvihuone, jonka ympärillä pari kasvilavaa ja yrttipenkki. Siihen tähtään, mutta se ei ole vielä ensikesän juttu. Hyötykasveja valitsin tosiaan sen mukaan, mitkä ovat myös kauniita kuvata. Kuten kuvan raitajuuresta leikatutu perhoset. Lisäksi on ollut erivärisiä porkkanoita, ufokurpitsaa, valkoisia minikurkkuja... Sama jatkuu, kunhan saan hyötytarhan aikaiseksi.

Kitkeminen

1. Kitkeminen on minulle meditaatiota. Nautin joka ikisestä hetkestä.
2. Kitken ja itken.
3. No jaa. Otan kitkemisen puuhailun kannalta. Mikäs siellä kyykkiessä kun linnut laulavat ja leppeä kesätuuli puhaltaa.
4. Kitken vasta sitten kun ohdakkeet alkavat estää pääsyn kotiini.
5. Miksi kitkisin?

Sopiva määrä kitkentää on ihan ok. Sen takia pyrin täyttämään perennapenkit ja puun aluset runsaasti niin, että ne tukahduttavat rikkaruohot ja kitkemismäärä pysyy kohtuudessa. Kevään ensimmäiset kitkemiset talven jälkeen on mukavia. Se jotenkin kuuluu alkavan kesän merkkeihin.

Puutarhapuuhat

1. Riippumatto ja rikat ovat minun juttuni.
2. Pientä puuhaa riittää, mutta ei puutarhanhoito ole koko elämä.
3. Ensin työ, sitten huvi (siis puutarhaan). Missä välissä laittaisin ruokaa ja pesisin pyykit?
4. Puutarhassa, puutarhasta, puutarhaan... Niinhän se menee.
5. Oih! Vieläkö näitä kysymyksiä riittää? Minun pitäisi jo olla kitkemässä.

Jos tyttäreltä kysyy, niin äiti on koko kesän puutarhassa! No, ainakin minut on helppo löytää :D Mutta todellisuudessa se ehkä vain tuntuu siltä pienen kärsimättömän lapsen kannalta, kun olisi jo kiire päästä uimarannalle/hoploppiin/jäätelölle jne. ja äiti kuopsuttaa vaan perennapuskassa kissan kanssa. :D Ruuanlaitto ei ole mikään intohimoni ja mieluummin kökkisin puutarhassa. Mutta koska innokkaita vapaaehtoisia ruuanlaittajia ei ole, niin sekin on johonkin väliin ujutettava, jotta ei ihan paastota tarvitse.

Rakastan puutarhan hoitoa ja se on iso osa kesää, mutta mulla on myös laaja ystäväpiiri ja muitakin harrastuksia, joten koko elämä se ei ole.  Ja tottakai, omalle lapselle täytyy antaa aikaa vielä kun hän kotona asuu. Uskon ja luotan siihen, että annettu aika kantaa hedelmää ja myös aikuisena tyttärellä on antaa aikaa meille, kun tästä tasaista tahtia vanhennutaan. 

Puutarhan tyyli

1. Ihan perus
2. Aina cool
3. Suuruudenhulluja suunnitelmia hyvällä alulla
4. Iloinen hurlumhei
5. Täysi kaaos

Isäntä pyörittelee välillä silmiään, kun kertoilen suunnitelmiani puutarhan suhteen. Ne kun eivät yleensä ole niitä nopeimpia ja helpoiten tehtäviä juttuja. Harvoin sieltä tulee vastaväitteitä, mutta se sisältää yleensä ehdon 'Kunhan itte sitten teet'. Leikkimökin mansardikaton puhuin läpi ja isännän kanssa se toteutettiin, mutta suurin osa jää omalle kontolle toteutettavaksi. Toisaalta, tykkään vaihtelevista hommista niin se ei haittaa. Tosin seura tekisi kyllä hyvää, asiat tulee tehtyä nopeampaa, kun on joku kaveri, jonka kanssa tehdä.

Kasvivalikoima

1. Olen perinteen ystävä. Tulepa muuten katsomaan isotädiltäni perittyä joriinin mukulaa. (talvella) Se on jo talvehtimassa, mutta voin pikkuisen raottaa sen turvepeitettä, niin näet kuinka komea se on. Ja katsopas näitä valmun siemeniä... Oi, ja nämä floksit...
2. Kaikki kelpaavat. Jokainen kasvi on omalla tavallaan kaunis.
3. Olen aika tarkka. Värit. Leviäminen. Kestävyys. Vaivattomuus. Siinäpä niitä kriteereitä nyt alkuun.
4. Palasin juuri Japanista, josta kävin ammentamassa ideoita parvekkeeni/rivitalopihani/taloni pihan suunnitteluun.
5. Mahdollisimman modernia, kiitos!

Mulla ei ole mitään yhtä tyyliä miksikä koko puutarhaa voisi kuvailla. Puut ja havut ovat listallani ykkösjuttuja, mikä varmasti on blogissakin näkynyt ja kotiarboretumiasta paljon puhunut. Niissä kokeilen erikoisempiakin lajikkeita ja venyttelen vyöhykerajoja. Rakastan kasveja, joiden lehtimuodot ovat se juttu, ei niinkään kukinta. Hämyisen vihreä puutarha, valkoisilla kukilla ja valkovihreillä lehdillä höystettynä. Kuunliljat yksi ihanimmista.

Toisaalta taas ensi kesänä on tulossa myös  perennapenkki täyteen perhoskasveja Cottage garden tyyliin. Syystä, että rakastan luontoa ja kaikki uhanalaiset pörriäiset ja perhoset haluan toivottaa tervetulleeksi puutarhaani ja moni Cottage garden-tyylin kasveista on juurikin hyönteismagneetteja. Muuten sellainen vaaleanpunaisella höystetty romantikon puutarha ei ole ollenkaan omaan makuun. Että tästäkin muotoutuu luultavasti enemmän sellainen eräjorman puutarha. :D
Joskus olisi kyllä paljon helpompi, jos olisi yksi selkeä tyyli mistä tykkää. Tämä tyylien sekametelisoppa aiheutta toisinaan hieman päänvaivaa, jotta ne saa sopimaan samaan pihaan ilman, että ovat ristiriidassa keskenään.

Minä ja sää

1. Pidän sääpäiväkirjaa ja mittaan sademäärät. Haluatko, että näytän sinulle Excel-taulukkoni?
2. Ihan hirveetä kun aina vain sataa / paistaa / jotain! Eihän tässä sateessa / helteessä / missä lie säässä voi tehdä mitään kun aina vaan...
3. Jaahas, tälle päivälle on ennustettu 18 astetta lämmintä, pientä koillistuulta. Kello 14 ja 15 välillä pitäisi sataa. Yhtä tippaa näyttää. Illemmaksi on tiedossa poutaa. Aika lämmin yö tulossa.
4. Asennekysymys. 
5. Jos saisin valita, koko kesän paistaisi aurinko. Silleen sopivasti. Yöllä sataisi sen verran mitä kasvit tarvitsevat.

Mulla on toista vuotta menossa sääpäiväkirjan täyttö. Excel-tauloita en harrasta, mutta päiväkirja muoto sopii mulle. Sään otan vastaan sellaisena kun se annetaan. En jaksa valittaa siitä että onko liian kuuma vai kylmä, mennään sen mukaan mitä taivaalta tulee tai on tulematta. Toki viime kesä oli kastelumäärien kanssa melko raskas, mutta olipa ainakin uintikelejä enenmmän. Ja tottakai harmittaa, jos tulee raekuuro, joka runtelee kasvillisuutta. Tytär muistaa vieläkin, kun joitakin vuosia sitten juoksin kerran pihalta sanko päässä raekuuroa pakoon. Tuli niin isoja rakeita alkukesästä, että tekivät suurempiin lehtiin pahoja repeytymiä. Kuunliljat erityisesti kärsivät. Mutta, että antaisin sen mieltä masentaa, niin ei. :)

Suhtautuminen vuodenaikoihin

1. Ihanaa kun talvi on olemassa. En jaksaisi kontata puutarhassa ympäri vuoden.
2. Rakastan Suomen neljää vuodenaikaa.
3. Talven aikana näännyn puutarhapuuhien puutteeseen.
4. En voi elää ilman puutarhapuuhia. Siksi minulla on toinen puutarha Espanjassa / Kiinassa / jossain. Lennän sinne joka syksy heti kun en enää saa sipuleita maahan edes rautakangella.

Talvi on mulle lepoaika. Puutarha nukkuu talviunta, niin saa puutarhurikin nukkua. Jos totta puhutaan, niin siinä missä monet jo tammikuussa intoilivat kylvöksien kanssa, puutarhuriminäni käänsi kylkeään ja jatkoi talvehtimista. Ei napannu sitten yhtään, enkä alkanut väkisin itseäni innostamaan. Tiesin, että puutarhainnostus herää kyllä ajallaan. Talvikausi täyttyy tehokkaasti muista harrastuksista, joihin kesällä ei ole niin paljon aikaa paneutua, mutta mitkä ovat itselle rakkaita. Rakastan kaikkia neljää vuodenaikaa, niistä ehkä eniten kevättä ja syksyä. Kevättä siksi, että luonto herää, heleä vihreys valtaa pikku hiljaa maiseman, linnut laulaa... Syksyllä taas on silmiä hivelevä ruska, enemmän aikaa retkeillä luonnossa, hyvältä tuoksuva kirpeys ilmassa ja saa kaivella rakkaat villapaidat ja villasukat kaapista. Niin ja kynttilät.

Sellainen puutarhuri täällä. Haaste on kiertäny pitkään ja jos joku sen tästä haluaa napata, niin ole hyvä vaan! Vinkkaa kommentteihin, niin tiedän tulla lukemaan :) Minä lähden lastentapahtumaan istuttelemaan peikonkakkaroita lasten kanssa. Mahtaa tulla aikamoinen hulina ilta, mutta myös taatusti hauska ja saanpa tilaa huhtikuun kylvöille, kun 90 peikonkakkaran tainta lähtee uusille omistajilleen :D

Mukavaa viikonloppua!

:)