Tampereen puutarhamessut

Perjantaina suunnattiin auton nokka kohti Tampereen puutarhamessuja luokkakavereiden kanssa.

Tässä muutamia kuvia messuilta, mitä kännykällä tuli räpsittyä.

Alueelle oli rakennettu näyttävät istututusalueet kiveyksineen. 

 

 HB:n uusi muurikivi kiinnitti huomioni. Tykkäsin sen patinoituneesta pinnasta.

Tämä saattaisi sopia vanhemmankin talon pihaan...

Kesäkukkia oli myynnissä, sekä yrttejä paljon.

Mukana oli myös muutamia taimistoja perennoineen, tosin sitä harmittelin, kun 

oman alueen taimistot puuttuivat täysin. Mutta nytpä on kesälomamatkakohteita tiedossa, jos Suomenmatkailua tulee harrastettua :D

Tämä vesiposti kiinnitti myös huomiota, aika aidon näköinen, vaikka ei aitoa kiveä ollutkaan.

Ja tietysti ostoksiakin tuli tehtyä, tosin tällä kertaa pidin itseni kurissa ja jätin monta heräteostosta tekemättä ihan vain sen takia, että kaikille ihanuuksille ei olisi istutuspaikkaa puutarhassa.

Nämä melkein mustat petuniat lähti mukaan. Nämä yhdistän muutaman muun kesäkukan kanssa asetelmaksi... Siitä sitten myöhemmin :)

Sen lisäksi matkaan tarttui Enkelipelargoni 'Eva'

Tämä vain oli niin hieno. Kuva puhukoon puolestaan.

 Kaikenkaikkiaan oli antoisa messureissu, vaikka pieni puutarha-alue oli vähän pettymys. Kukkaloistoa odotin myös enemmän, niinkuin ilmeisesti moni muukin. Myös Suomalaista alkuperää olevien kasvien tarjontaa saisi korostaa enemmän.
 Parasta messuilla oli ehdottomasti mukavat juttuhetket eri taimistoviljeliöiden kanssa ja bongasinpa sieltä yhden puutarhabloggarinkin kameroineen :)

Terkut vain Sarin puutarhaan, oli kiva nähdä ihan livenä :)

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Varma kevään merkki...

...on leskenlehti ojanpientareella päivää paistattelmassa.

Kyllä se kevät vielä alkaa kunnolla, vaikka tänä vuonna yöpakkaset on jatkunu ihan luvattoman kauan ja kevään istutustyöt ovat saaneet odottaa lämpöisempiä ilmoja.

Keväänkeltainen tulilatva piristää malttamatonta puutarhuria keittiön ikkunalla.

Perinteisesti joulukukaksi mielletyt tulilatvat ja hyasintit ovat löytäneet tiensä myös keväisiin asetelmiin, huomasin vain puutarhamyymälöissä kierrellessä. Hyasintteja löytyy myös keltaisena.

Tämän kyseisen kukan oli isäntä saanut töissä. Perin harvinaista maanrakennusalalla, että urakoitsijalle tuodaan kukkapaketti :D

Mutta eihän se mua haitannut ollenkaan, olipa ollut hyvä kukkavalinta. 

:)

Tänään piristytään myös puutarhamessuilla Tampereella. 

Messukuulumisia sitten myöhemmin tännekkin.

Hyvää viikonloppua!

Kevään keltainen

Talven aikana ränsistyneet Callunat lähtivät kuistilta ja tilalle tuli kevään ensimmäiset Narsissit. Istutin ne tällä kertaa lasipurkkiin, juuripaakku sammaleeseen käärittynä. 

Linnunpesä löytyi talvella väärinpäin orsilla roikkuvan potkukelkan istuimen alta ja hyvin kasassa pysyvä pesä pääsi heti jatkokäyttöön koristeena. Enpäs nyt osaa sanoa mikä lintuperhe tässä on viime kesänä majaillut. Pitää ilmeisesti viedä potkukelkka takaisin samaan paikkaan, jos pesäpaikaksi kelpaisi tänäkin vuonna.

Alkuvuoden aikana koulussa on harjoiteltu pihasuunnitelmien tekoa. Jalat on jo lähtökuopissa ja perhosia mahassa, kun kohta pääsee soveltamaan opittua käytännössä.

 Omaakin pihaa pitäisi ehtiä vielä paperille piirtää. Suunnitelma selkeyttää puutarhan tekoa huomattavasti ja tulee tehtyä vähemmän heräteostoja, kun valmiiksi mietityn taimilistan kanssa lähtee ostoksille. Ja säästyyhän siinä aikaa ja vaivaa, kun istutuksia ei tee mutu tuntumalla. Niinkuin minä oon aiemmin tehny. Ja nyt tehdään uusiksi. Kun ei ne kaikki perennat viihtynytkään siinä missä halusin.. ja osa viihtyi vähän liiankin hyvin. Canadanvuokko söi melkein koko verikurjenpolvi-istutuksen, kun levisi niin voimakkaasti. Rauniokilkka kiipeili karpaattien kellojen niskaan.

Kannattaa siis oikeasti suunnitella mitä istuttaa minnekkin, säästyy aikaa, vaivaa ja hermoja. ;)

Hyvää pääsiäisviikkoa ja keväistä mieltä, 

vaikka pihalla sataakin lunta!

Ilmakasveja

Törmäsin täällä blogimaailmassa uuteen trendikasviin, nimittäin kasviin, joka ei tarvitse kasvualustaa. Menee ihan ilmassa. Ja kun Navettapiian blogista luin vielä, että kyseisiä kasvi kummallisuuksia myydään Minimanissa naapuripaikkakunnalla, niin auton nokka kääntyi hyvinkin pian sinne suuntaan. Siellä oli valikoima jo vähän pienentynyt, mutta kaksi kokeilukappaletta lähti mukaan.

Ilmakasvien (Tillandsia) hoito on varsin helppoa. Noin kerran viikossa niitä liotetaan vedessä 15-30 min. Näin ne saavat tarvittavan kosteuden kasvakseen ilman kasvualustaa. Niitä voi myös suihkutella, sillä kasvit keräävät tarvitsemaansa kosteutta ja ravinteita ilmakosteudesta. Liika kosteus tosin mädännyttää ne, että sen kanssa kannattaa olla tarkka.Ei kannata unohtaa niitä vesiastiaan... Itse meinaan unohdin toisella liotuskerralla... Isompi ei siitä pahastunut, mutta tämä ruohotupasmainen näytti hieman huonovointiselta ja lehtien alaosat olivat tummuneet. Muutaman päivän päästä näytti jo hieman paremmalta, mutta niinkuin alemmasta kuvasta näkee, tummuus ei ole kokonaan hävinnyt. Vähän epäilen, että olisiko lehdet kuolleet. Täytyy seurata tilannetta. Ei vain auta toista kertaa unohtaa sitä kylpyyn reiluksi tunniksi.

Ilmakasvit ovat käteviä sisustuskasveja, kun niitä voi laittaa melkeimpä mihin vaan ja ei ole multaruukkua rajoittamassa. En yhtään ihmettele, että nämä ovat nostaneet suosiotaan. Värienkin puolesta sopivat hyvin nykyaikaiseen sisustukseen, mutta menevät myös meidän vähän maalaistyylisemmän olkkarin sisustuksessa. Toinen niistä on tässä Tulilatvojen seurana.
Tillandsiat viihtyvät auringossa, mutta eivät pidä paahteesta. Jos kasvin laittaa suljettuun astiaan, täytyy kantta avata silloin tällöin, että ilma vaihtuu. Märkänä niitä ei saa laittaa suljettuun astiaan.

Hyvää huhtikuuta!

:)

Keväthuumaa

Lumikellot ovat nostaneet päätään

ikäänkuin julistaen talven päättyneeksi.

Myös raparperi on herännyt lämpöisellä ja suojaisella seinustalla.

Pian saa leipoa perinteisen kevään raparperipiirakan.

Syreenin silmut ovat pullistuneet mukavasti.

Kevät on ihan parasta aikaa!

Luonto herää puhtaana ja raikkaana pimeän talven jälkeen.

Mukavia kevätpäiviä!

Omenapuiden leikkausta

Meillä on koulussa juuri meneillään kurssi puuvartisten kasvien hoidosta.

Koulussa opittua olen nyt viikonloppuna soveltanut kotopihaan leikkaamalla omenapuita ja pihlajia.

Pihlajista olen karsinut vain kuolleet oksat pois. Tai ne mitkä varmasti tiesin kuolleeksi, kun kaarna oli kuoriutunut oksan ympäriltä.

Tämä meidän omenapuuvanhus sitten olikin oikein malliesimerkki siitä miten EI kannata puuta leikata. Varmasti löytyy kaikki hoitovirheet. Puu on käytännössä siinä kunnossa, että vaatii seuraamista. Lahovikoja on päässyt tulemaan vääränlaisesta leikkuusta ja myös leikkaamatta on jäänyt oksia, jotka kasvavat väärään suuntaan.

Tässä nyt muutamasta kohtaa mallia mitä ei saisi tehdä.

Tässä kuvassa näkyy miten käy, jos oksan jättää kasvamaan kahden muun oksan väliin. Välissä oleva oksa on ajan myötä jäänyt puristuksiin. Oksa olisi pitänyt leikata jo aikoja sitten. Nyt sitä ei enää saa pois tekemättä liikaa vahinkoa.

Seuraava on tyypillinen virhe oksien leikkauksessa. Tällaista tappia ei saa jättää, sillä puu ei pysty parantamaan haavaa. Kuvassa näkyy miten oksankauluksen kohdalta puu on yrittänyt kasvattaa umpeen haavaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Mitkään haavan päälle laitettavat aineet eivät auta. Laho pääsee tästä helposti puuhun ja ajan myötä lahottaa koko rungon.

 Tässä näkyy mitä tapahtuu kun oksan katkaisee niin, että jää tappi. Lahovika on levinnyt pikku hiljaa oksaan ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että koko oksa kuoriutuu kaarnastaan. Lahovika on tässä kohtaa levinnyt jo runkoon asti.

Tumma osa on lahovikaa. Tässä oli yksi tapille jätetty isompi oksa. Laho oli edennyt jo runkoon asti.

 Mikä sitten on oikea tapa? Sitä tässä harjoittelin itsekkin viikonloppuna. 

Tämä kuva on pihlajasta. Omenapuussa kun ei ollut yhtään oikein leikattua kohtaa. Tässä oksa on leikattu oksankauluksen kohdalta ja haava on alkanut kylestymään, eli kasvamaan umpeen. Muutaman vuoden kuluttua tämä on ummessa ja laho ei ehdi siinä muodostua.

Oksankauluksen tunnistaa aika helposti. Se on tuo hieman röpelöinen kohta rungon ja oksan välissä. Tuosta kun leikkaa, puu pystyy itse korjaamaan haavan.

Meillä on kaksi neljä vuotta sitten kesällä istutettua omenapuuta kasvamassa ja toiseen niistä tein leikkaussuunnitelmaa koulussa, arboristin avustuksella. Toivottavasti muistin kaikki neuvot ja ohjeet kotona, kun leikkasin.  Tässä kuva ennen ja jälkeen.

Kilpalatva on lyhennetty päälatvaa lyhyemmäksi. Kuvassa näyttää melkein yhtä pitkältä, mutta kuva kulma vääristää. Rungosta on leikattu alhaalta oksat pois ja muita oksia on lyhennetty sopivan silmun yläpuolelta, jotta kasvu jatkuisi oikeaan suuntaan sivulle päin. Vähän näyttää hurjalta nyt, mutta katsotaan miten kasvu lähtee tuosta kesällä. Onhan tämä vielä opettelua itselläkin, ennen kun tohtii muiden puita työkseen alkaa leikkaamaan.

Tässä vielä toisesta nelivuotiaasta omenapuusta kuva, miten viime kesänä joku, köh,köh, toistaitoinen vähän leikkeli puutaan...

Kuvassa näkyy, kuinka latva on jostain syystä (mikä lie ajatus ollu) leikattu tapille. Sen leikkasin nyt paremmin ja lahovikaa ei ollut ehtinyt muodostua. Kuvassa raksilla merkitty oksa olisi pitänyt poistaa latvan sijaan. Poistin oksan nyt ja koitan kasvattaa uutta latvaa toisesta oksasta.

Tänään on ainakin meilläpäin hyvät kelit jatkaa leikkauspuuhia. Kunhan muistaa jättää mahlavuotopuut vaahtera, koivu, luumu, kirsikat, leikkaamatta. Niiden vuoro on sitten loppukesällä, kun mahlavuotoa ei ole.

Mukavan keväistä sunnuntaita!

Tulppaaneja

Tulppaani torstai mielessä kaivelin kuva-arkistojani ja sieltä valitsin parhaat tulppaani kuvat puutarhasta. 

Tänä keväänä täytyy vähän tehdä inventaaria, mitä tulppaaneja nousee mistäkin ja mitä pitää syksyllä kaivaa ylös ja istuttaa uudelleen. Viime vuonna kun oli laiskan puutarhurin vuosi ja nämä jäi tekemättä. Tosin yhteen kukkapenkkiin innostuin istuttamaan tulppaaneja lisää, joten toivoa on, että siellä ainakin kukkii keväällä.

Mutta sen pitemmittä löpinöittä, tässä edellisvuosien tulppaaniloistoa.

Ai että, näitä on pakko istuttaa lisää tänä vuonna. Siitäkin huolimatta, että ne joutuu vuosittain kaivamaan ylös ja uudelleen istuttaa kukinnan varmistamiseksi. Mutta on ne vaan niin kauniita.

Hyvää tulppaanitorstaita!