perjantai 19. lokakuuta 2018

Jänkhällä joikaamassa

Syyslomaviikko hujahti karun kauniissa maisemissa
Ivalossa, seurakunna nuortenreissulla.
Olin ystäväni kanssa keittiöhommissa auttelemassa ja samalla
päästiin nauttimaan lapin luonnosta ja tyydyttämään
pohjatonta lapin kaipuuta :) Myös tyttäreni oli mukana
ja hyvin jaksoi pitemmätkin patikkaretket vaikka ikää on vasta 9 vuotta.
 Instan puolella sieltä onkin jo kuvia vilissyt
ja tässä lapin kuvaterveiset myös blogin puolelle.

Illalla tultiin perille Ukontuvalle, Ukonjärven rannalle niin 
myöhään, että pimeys oli laskeutunut.

Aamu valkeni sumuisena ja harmaana,
mutta niiiiin kauniissa maisemassa

Harmaus ei haitannut yhtään,
olin kaivannut tätä rantaa ja 
maisemaa niin kauan. <3


Ensimmäisenä päivänä käytiin patikoimassa
kävelymatkan päässä olevalla Sovintovaaralla.

Illalla mulle nousi kuumetta ja kurkku oli ollut jo ennen reissua kipeä
ja seuraavana päivänä jäinkin mökille muiden lähtiessä Kiilopäälle.
Harmitti, mutta toisaalta mökin hiljaisuudessa sain levättyä
rauhassa todella kiireisen ja hektisen kesän ja syksyn jälkeen.
Iltapäivällä jaksoin jo lähteä ulos rantaan kameran kanssa.

 Läheltä löytyi vanha laituri.

Ukontupa

Seuraavana päivänä olo oli kohentunut ja lähdin mukaan
Pielpajärven erämaakirkolle. Matkaa kertyi reilu 9km yhteensä.



Tällaisen koukkurunkoisen männyn tahtoisin omaankin pihaan.
<3

Polulla risteili puun juuret ja 
yöpakkasen jäljiltä ne olivat liukkaitakin.

Viimeisenä päivänä toisten lähtiessä keilaamaan,
minä lähdin ystäväni kanssa Saariselän poluille kävelemään.

Siellä metsästä suhahti yhtäkkiä pään päälle rohkea lapintiainen.


Se pörräsi ympärillä ja kävi kutsumassa toverinsakkin paikalle.
Ilmiselvästi olivat tottuneet saamaan herkkuja retkeilijöiltä.
Onneksi repusta löytyi vähän evästä jaettavaksi näille
pikku tirpoille.

Kuten instan kuvatekstissä totesin, ei ole minusta linnunpelättimeksi,
mutta hymyssä suin jatkettiin matkaa tästä iloisesta kohtaamisesta.

Illalla lapin taivas tarjoili huikean valonäytelmän ja yöunet 
jäi vähän vähiin kun yritin sitä tallentaa kameralle.
En ole mikään ammattikuvaaja superhyvine kameroineen,
mutta tähän kuvaan olen tyytyväinen.
:)

Viimeinen päivä ennen lähtöä valkeni vaaleanpunaisena.
Ai että mulla on nyt jo ikävä tuonne!!


Nyt ollaan taas kotona mieli levänneenä, stressitaso laskeneena
 ja monta muistoa rikkaampana.
Toivottavasti seuraavaan lapin reissuun
ei mene kymmentä vuotta :)

Hyvää viikonloppua!

12 kommenttia:

  1. Lappi on kyllä niin mahtava, että sinne haluaisi aina. Kiitos hienoista kuvista ja mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niitä maisemia jaksaa katsella :) Kiva, että kuvista oli iloa :)

      Poista
  2. Todella kivoja kuvia ja tuo PIENI ja ROHKEA aivan ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapintiainen hurmasi kyllä ihan täysin. Uskomatonta, että tulivat pään päälle ja hyörivät ympärillä, vaikka mitään ei alkuun tarjottukaan.

      Poista
  3. Upeat luontokuvat ja veikeä lintu.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, lintu kyllä varasti koko shown, oli aivan ihana :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, lintu oli päivän paras, eipä ole ennen linnut mun pään päällä pomppineet :)

      Poista
  5. Olipa kesy lintu. Ihana pipo sinulla.
    Maisemat ovat kyllä ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pipo on tullut neulottua muutama vuosi sitten ja ahkerassa käytössä edelleen :)

      Poista
  6. Komeita maisemia ja upeat revontulet. Tuollainen luontomatka tekee varmasti hyvää keholle ja mielelle.
    Hauska lapintiainen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, todellakin siellä sai stressitason laskemaan ja nyt on ihan eri fiilis lähteä taas arkeen. :)

      Poista