Huppista, ihan huomaamatta aika hujahti puoleen väliin maaliskuuta, virallinen kevät alkoi ja ikuisesta marraskuusta tuli suoraan maaliskuu. Kuvauskierroksella muistin, että en ole hetkeen maininnut mitään varttamiskokeiluistani. Niinpä tein kierroksen niiden kautta saadakseni jotakin kuvaa tänne blogiinkin. Postaus varttamisesta löytyy täältä
 |
| Varttamisteippi alkaa kulua puhki |
Kaksi vuotta sitten vartoin aroniaa pihlajan runkoon saadakseni rungollisen aronian. Kokeilu onnistui niinkin hyvin, että kaikki vartteet ovat edelleen hengissä ja hyvin kasvaneet. Viime kesänä niiden siirto varsinaisille kasvupaikoilleen jäi tekemättä, mutta josko tänä kesänä ottaisin sen operaatioksi. Vasta vartettujahan ei suositella siirrettäväksi varttamiskesänä, kun puun voimat menevät vartekohdan parantamiseen. Vuoden kasvaneet vartteet kestävät paremmin siirtoa, kun kasvuvoiman saa kohdistaa juurtumiseen.
 |
| Rungollisen aronian kaksi vuotta vanha latvus |
Puutarhassa on alkanut kevätpöhinä kasvien toimesta. Helmikuussa kasvuun lähtenyt raparperi selvisi pakkaskaudesta ja jatkaa nyt tyytyväisenä kasvuaan. Pienen pienet lumikellot ovat nupuillaan ja laukan piipot puskevat maasta ylös lämpöisellä seinustalla. Varjoisemmilla paikoilla ei ole vielä piippoja juurikaan näkyvissä. Tulppaanit ja muut antavat vielä odotuttaa itseään. Ensimmäinen Mustarastas hyppeli puutarhassa viikonloppuna ja on ollut nyt ahkera vierailija ruokinnalla. Myös ensimmäinen vihervarpunen saapui ruokailijoiden joukkoon. Titityy-kuoro sen kun kasvaa :)
 |
| Laukan piippot tunnistaa punatuista huulista :D |
Viime vuonna siemenestä kylvetyt salkoruusut ovat säilyneet vihreinä läpi epätalven. Niiden selviäminen alun perin jännitti, kun ovat aika lailla rajoilla kestävyyden suhteen. Istutin ne samalle lämpöiselle seinustalle, missä raparperikin on. Se kun tuntuu olevan sellainen oman pienilmaston omaava paikka. Siltikin vähän jännitän kuinka vielä käy. Mulla kun ei ole aiempaa kokemusta salkoruusuista nelosvyöhykkeellä. Jos jollakulla on niin, mielelläni kuulisin kokemuksia :)
Viikonloppuun tuli yhtäkkiä ylimääräistä aikaa, kun koronavirus aiheutti tapahtumien ja harrastusten peruuntumista. Meillä ollaan terveinä säilytty, mutta jos karanteeniin joutuisi, niin kyllä puutarha olisi tärkeässä roolissa saada aika kulumaan. Ja tuo kymmeniä kilometrejä jatkuva metsä, joka tontin kulmalta alkaa. Siellä ei ole ruuhkahuippuja nähty, vaikka retkeilypaikat kuulemma muuten ovat nostaneet suosiotaan. Laittoipa kaveri aamulla kuvaa hiljaisesta Ideaparkista Seinäjoella. Että sinnekkö pitää lähteä, jos metsät ruuhkautuu...?
Kaikesta ympärillä tapahtuvasta hämmennyksestä huolimatta
hyvää Maaliskuuta!
<3
Teillähän näyttää keväiselle, vaikka samaa vyöhykettä ollaan! Meillä satoi tänään muutaman sentin luntakin ja pakkasella on ollut useamman päivän. Äidilläni oli yhtenä vuonna salkoruusuja (III-IV -vyöhykkeiden rajalla) ja kyllä ne taisivat ihan hyvin talven yli mennä. Ihan kuin olisin täälläkin nähnyt jossain pihassa viime kesänä salkoruusuja, mutta sitä en tiedä, olivatko taimina ostettuja vai itse siemenistä kasvatettuja. Hyvältä nuo sinun salkoruususi näyttävät :) Hyvää maaliskuun loppupuolta!
VastaaPoistaSe on tuo seinustan pienilmastovyöhyke, joka elää niinkuin oltais III-vyöhykkeellä :D Muu puutarha on vähän sitten jäljessä. Kiva kuulla, että salkoruusut ovat menestyneet vyöhykkeiden rajamailla. Olisi ihanaa jos ne nyt kukkisivat tänä vuonna :)
PoistaMukavaa, että varttamiskokeelut onnistuuvat. Siitä tuloo kiva piäni puu. Mullon lumikellot karvanverran jäliis. Laukkojen piippoja enoo eres hoksannu käyrä kattomaskaa. Salakoruususta en mitää tiärä. Puutarhan omaavilla menöö karanteenin aiheuttamat rajootukset varmasti palio kivuttomammin. Hyvää maaliskuun loppua!
VastaaPoistaPaikoon on vaanvielä maa sen verran jäässä, että ei meinaa saada rikkaruohoja juurineen ylös. Yöllä kun on pakkasta ollu aina jonkin verran.
PoistaMukava kun varttamiskokeilusi on elossa! Miulla ois omenapuulle nyt kokkeiltava, en yksin sitä tie, tuttu puutarhuri on mestarina. Perusrungon suan maaliskuun lopulla. Kahoin tuon varttamis postauksen viimekeväältä ja on se kumma miten sinnikäs tuo pihlaja on. Tuolla muatilalla kun puutarhoo laitettiin, rupesin sitomaan oksia pihlajalle runkoon. Meinasin kahtuu kuinka siinä käyp ja suostuuko riippuvaks. Eihän siitä mittään tullu, kun kaks senttii ol oksa kasvanu, johan pyrki ylöspäin. Pihlajoo ja pajjuu ei niin vuan nujerreta. Toivotaan jotta suat rungollisen aronian kasvamaan!
VastaaPoistaJoo, ensimmäisenä kesänä sai olla nyppimässä pihljan lehtiä rungosta. Sen jälkeen rauhoittui, mutta varmasti saa jatkossakin pitää silmällä. Toivottavasti teet postauksen varttamisesta, kiinnostaa kovasti. Onpa hienoa, että saat oikein opastusta kädestä pitäen, sitä olisin itsekkin kaivannut :D
PoistaVarttaminen on mielenkiintoista. Hienoa, kun olet onnistunut!
VastaaPoistaPari kertaa olen kokeillut varttamista, omenapuun oksa toiseen omenapuuhun ja huvin vuoksi kokeilin omenapuun oksan varttamista pihlajaan. Omenapuu on kasvamassa, mutta omena-pihlaja epäonnistui.
Omena ja pihlaja eivät mun tietääkseni ole niin läheistä sukua, että varttaminen onnistuisi. Aroniaa keksin kokeilla kun olin taimistolla töissä kouluaikana ja tietysti utelin kaikki vartetut puut, mitä mihinkin voi varttaa :D Hienoa, että omenan varttaminen onnistui! :)
PoistaIhanaa kun puutarhassa alkaa löytyä monenmoista piippoa ja kohta jo kukkii!
VastaaPoistaNiinpä! Kyllä ne aina piristää kummasti puutarhurin mieltä! :)
PoistaMielenkiintoinen tuo sinun varttamis kokeilu. Minun isäni teki sitä aikoinaan paljon. Olisipa vielä neuvomassa. Minullakin on laukkoja noussut pintaan mutta punaisia huulia ei minusta niillä ollut tai sitten en vain huomannut katsoa.
VastaaPoistaJuu, varttaminen on mielenkiintoista. :) Enpäs nyt muuten mene vannomaan että kaikilla laukoilla olisi punaiset huulet. Nämä taitavat olla ukkolaukkoja, joita meillä on eniten. Lehtolaukoilla ei ole punahuulia, mutta täytyy muistaa katsoa miten on tähtilaukkojen laita kunhan nousevat ylös...
Poista