Keväällä täällä kerroinkin mun varttamiskokeiluista.
Meillä ei koulussa varttamista sen kummemmin opetettu, saati kokeiltu, joten
oli otettava oksa omaan käteen ja harjoiteltava itse. Taustatietoa keräsin alan asiantuntijoilta ja
You tubesta löysin muutaman videon aiheesta.
Tästä siis lähdettiin liikkeelle:
Kynänpaksuinen pihlajan runko, samanpaksuinen aronianoksa ja varttamisfilmiä.
Kävin ahkerasti kevään mittaan katsomassa josko silmut lähtisivät kasvuun.
Yksi näytti ihan kuivuneelta...
Toinen oli lähdössä, mutta jotenkin sekin vaikutti aika huonon näköiseltä...
Kolmannessa ei ollut elonmerkkejä...
Mutta neljäs. Siinä alkoivat silmut aueta!
Jippii!!
Kesän kiireissä unohdin koko varttamisjutun, kunnes sitten vihdoin muistin ja lähdin tutkimusmatkalle.
Aloitin siitä, joka keväällä näytti varmimmin elon merkkejä.
Ja tsadaa, siinä se on!!
Elämäni ensimmäinen rungolliseksi vartettu aronia!
Päätin kuitenkin varmuuden vuoksi kiertää huonommalta näyttäneet vartteet, vaikka olin aika skeptinen niiden suhteen.
Yllätys oli melkoinen!
Toinenkin elossa!
Ja kolmas!!!!!
Leuka putosi maahan asti hämmästyksestä!
Neljättä en löytänyt... hups, on vähän pöheikkö kasvanut kesän mittaan.
Kolmesta napsin pihlajan runkoon kasvaneet pihlajan versot pois.
Nyt ne saa kasvaa paikallaan ensi vuoteen, vasta sitten siirrän niitä puutarhan puolelle.
Varttaminen vie kasvin voimia niin, että siirto samana vuonna saattaisi pilata koko jutun, sillä puun voimat eivät riitä sekä varttamiseen, että juurtumiseen.
Tänään kiertelin kameran kanssa uudemman kerran ja löysin sen neljännenkin.
Siitä oli tullut melkoinen pöheikkö, kun pihlaja oli kasvattanut omia versojaan runkoon.
Mutta muuten myös tämä varte on elossa, tosin ei niin voimissaan, kun ne jotka putsasin pihlajan versoista aiemmin.
Jostain syystä tähän pihlajaan oli kasvanut kahdenlaisia lehtiä;
tavallisia kotipihlajan lehtiä sekä sellaisia missä lehdykät ovat yhdessä, vähän kuin ruotsinpihlajalla.
Jännä juttu.
Kokeilen vielä siistiä tämänkin pöheikön jos aronia varte siinä vielä piristyisi.
Kaikki vartteet olivat siis lähteneet kasvuun ja hymy on syystäkin korvissa. Enpä olisi uskonut näin hyvään onnistumisprosenttiin! :D
Nyt on onneksi muutama ylimääräinen puu, jos siirto jonkun kohdalla epäonnistuu.
Hmmm... mitähän sitä seuraavaksi varttaisi...?
En tiennytkään että pihlaja ja aronia on noin läheistä sukua, että varttaminen onnistuu. Tuota tekisi mieli itsekin kokeilla. Mihin runkoon voisi esimerkiksi viinimarjan varttaa että siitä saisi varrellisen? Tarvitaanko tuohon mitään muuta kuin tuota varttamisfilmiä ja itse kasvit?
VastaaPoistaTaimistolla oli ainakin viinimarjoja ja karviaisia vartettu kultaherukkaan. Hyvä, terävä linkkuveitsi ja mulla oli lisäksi sellaista vahaa, jota laitoin aronian oksan päähän, leikkauskohtaan, jottei kuivu. Jätin aroniasta 2-3 silmua, oksan pään leikkasin pois. Tilasin tarvikkeet Hirvensalmen taimistolta.
PoistaPaljon näin ohjeita, että voi käyttää myös maalarinteippiä varttamiseen, mutta tuolla varttamisfilmillä vartekohdan sai paremmin tiiviisti yhteen. Rohkeasti vain kokeilemaan :) Harjoittelin ensin pajun oksilla, ennen kuin uskalsin leikellä aroniat :)
Onneksi olkoon hieno juttu . Minä en uskaltaisi edes yrittää .
VastaaPoistaKiitos :) Aronian oksia on onneksi tarjolla niin paljon, että ei haitannut vaikka joku leikkauspinta epäonnistui. Samoin pihlajan alkuja metsän reunassa kasvaa niin paljon, että oli varaa harjoitteluun.
Poista