Olipa kerran juolavehnä ja sen kaverit sekä koko joukko muita rikkaruohoja, jotka olivat päättäneet tehdä vallankaappauksen kukkapenkissä. Tilanne alkoi näyttää jo katastrofaaliselta, kun sitten viime kesänä puutarhuri heräsi talviuniltaan ja tarttui härkää sarvista. Tai tässä tapauksessa juolavehnää juurista.
Kuukauden aikana nostelin kukkapenkin ylös pala kerrallaan, puhdistin kasvualustaa, pelastin perennoita rikkaruohojen seasta ja istuttelin uudelleen.
Kesä oli jo lopuillaan, kun vihdoin näytti tältä.
Kevällä sitten jännittyneenä odottelin kuinka kasvit olivat selvinneet rankasta talvesta.
Ilokseni kaikki olivat selvinneet, lukuunottamatta paria kulleroa, jotka luultavasti joutuivat rikkaruohojen mukaan. Niiden lehdet kun olivat jo loppukesästä maastoutuneet sekasorron sekaan ja en erottanut niiden juurakoita muulta sotkulta.
Tällä viikolla kanttasin reunat ja nypin pienet rikkaruohojen alut pois. Työ kävi nyt paljon joutuisampaan ja hennot rikkaruohojen taimet lähtivät helposti möyhitystä maasta. Aikaa meni yksi ilta. Viime vuoden pitkä uurastus oli kannattanut.
Sinilijojen kuihtuvat lehdet ovat olleet myös hyvänä katteena.
Keskelle siirrän toisesta kukkapenkistä syysleimua, joka on levinnyt isoksi.
Ehkäpä myös jalokurjenpolvi siirtyy tänne...
Taustalla näkyy isännän keskeneräinen grilliprojekti. Toivottavasti saa pian inspiraation jatkaa sitä ;)
Hyvää heinäkuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti