Avoimet portit Kristiinankaupungissa 2019

Viikonloppu kului retkeillessä Kristiinankaupungissa Avoimien porttien merkeissä. Voitin liput kauhajoen puutarhamessuilta arvonnasta ja nappasin puutarhurikaverin mukaan pihoja tutkimaan. Tämä oli neljäs kerta, kun kiertelin Kristiinan pihoja.

Oli monta jo ennestään tuttua pihaa, mutta sekaan mahtui myös uusia pihoja. Tosin pistin merkille, että puolet kohteista oli jotain aivan muuta kun puutarha. Oli taidenäyttelyitä, käsityönäyttelyitä, valokuvanäyttelyitä, pihakirppiksiä ja kahviloita. Ehkä vähän jo liikaakin puutarhatapahtumaan. Valikoitiin reitti sen mukaan, että puutarhat tuli kierrettyä ja kasvillisuus tutkittua. Meidät oli bongattu jostakin perennapuskasta niin tiiviisti tutkimasta, että ei oltu kuultu ja nähty mitään muuta, kuulemma :D

Pihoista erityisesti säväytti kohde 22, joka valitettavasti oli esitteeseen merkattu vain valokuvanäyttelynä. Toivottavasti monelta ei sen takia mennyt ohi tämä kaunis merinäköalalla varustettu puutarha.

Laikkuköynnös maja! <3<3<3

Keramiikkataiteilijan pihassa olen käynyt ennenkin tutkimassa tätä kaunista kalliorinnettä.

Kaupunkia olen jo varmasti hehkuttanut moneen kertaan sen ihanan vanhan ajan tunnelman vuoksi. En ole ollenkaan kaupunki-ihminen, mutta täällä jaksan kävellä pitkin vanhoja katuja aina uudestaan ja uudestaan. Täällä on ihan oma tunnelmansa, jota ei kyllä nykyajan kaupungeissa ole.

Lapväärttistä löytyi keidas uima-altaineen, kuin jostain ulkomailta. Pihan oli suunnitellut Riina Kruus ja hänen kädenjäki todella näkyi erikoisissa kasvivalinnoissa. 

Pihan omistaja ei muistanut tämän kultaköynnöksen ulkona kasvavaa sukulaista nimeltä, joten täytyy kysellä Riinalta. Vai sattuuko joku tunnistamaan sen täällä? Se kuulemma talvehtii hyvin ulkona ainakin III-vyöhykkeellä.

Ruotsinraunioyrtti tuotti hieman päänvaivaa tunnistamisessa. Olimme yhdessä pihassa taas nenät maassa tutkimassa kasvivalikoimaa, kun meidät kutsuttiin tunnistusapuun kyseiselle kasville. Siinä tovi pähkäilin ja tutkin netin syövereitä ja ihan tuli voittaja fiilis kun sain nimen tälle kasville, jota en ennemmin ollut nähnyt. :D Ruotsinraunioyrtti on hyvin samantyylinen kuin rohtoraunioyrtti. Onko kellään kokemusta leviääkö yhtä paljon kun rohtoraunioyrtti?

Ihanan värinen, riippuva orvokki!

Sunnuntaina lähdettiin aamusta kiertämään luontopolku, joka lähtee kaupungin keskustan tuntumasta.

Hyttysmäärä metsässä oli jotain aivan hirveää. Hätäiseen pysähdyin ottamaan yhden kuvan ja matkaa oli jatkettava heti, sillä hyttyset parveili samantien ympärillä valtavana parvena. Heti helpotti, kun tultiin jokusuistoon ja alkoi tuulla. Loppumatka tiilitehtaanmäelle olikin sitten helpompi, kun hyttysiä ei ollut niin paljon.

Reitiltä löytyy myös lintutorni, josta voi bongailla jokisuiston lintuja. Omaan listaani sain bongattua kalatiiran, ruokokerttusen, merilokin ja kanadanhanhen. Viimeistä lajia löytyy ihan kaupungilta riesaksikin asti. Joku kahlaajakin tornista näkyi, mutta aurinko häiki sen verran, että en saanut sille nimeä. Lisäksi metsässä kuului Tiltaltin ääni, mutta sinne hyttysmyrskyyn ei viitsinyt jäädä sitä etsimään.

Mukava viikonloppu jälleen kerran näissä merkeissä, toivottavasti jatkossa otetaan mukaan myös keskustasta vähän kauempana olevia kohteita, sieltä löytyy monta kaunista puutarhaa. 

Hyvää juhannusviikkoa!

Perhospuutarhan asukkaat

Viime kesän aikana syntynyt päätös tehdä puutarhaan suuri istutusalue perhosia ja muita hyödyllisiä hyönteisiä ajatelleen näyttää kiirineen myös nokkosperhosten korviin. En ole ennemmin nähnyt meillä näin valtavaa nokkosperhosen toukka-armeijaa, kuin nyt. Niitä on liki jokaisessa nokkospuskassa mitä tontilta löytyy. 

Versoilevan sivulle ilmeistyi keväällä tosi hyvä podcast perhospuutarhan perustamisesta ja siellä mainittiin asiasta, jota ei ihan heti tule ajatelleeksikaan. Nimittäin perhosten suosimien mesikasvien lisäksi myös niiden toukat vaativat ravintokasveja. Ja ne ovat yleensä niitä kasveja, joita puutarhasta nyhdetään pois rikkaruohoina. Kuten nokkonen. Eli, jos haluaa perhosia puutarhaan, niin lähistöltä täytyy löytyä myös toukille ravintoa. Pihan takanurkista onneksi löytyy hyvää tilaa nokkospuskille, ei tarvii sentään paraatipaikalle niitä päästää.

Nämä toukat ovat vähän kuin rumat ankanpoikaset. Näyttää nyt tökeröiltä syheröiltä nokkosten lehdillä, mutta kuinka kauniita perhosia niistä sitten aikanaan tuleekaan. Toivottavasti saan houkuteltua puutarhaan myös jotakin harvinaisempia lajeja.

Mukavaa viikonloppua!

Perennoiden siemenkylvöt

Tänä keväänä tosiaan innostuin perennoiden siemenkylvöistä saatuani ylimääräisiä minitaimia puutarhakaverilta. Innostus vei niin mukanaan, että Helsingin kevätmessuilta lähti kotiin nippu siemeniä. Sehän tarkoitti myös sitä, että kylvöhuoneessa tulisi olemaan ahdasta. Ja niinhän siellä olikin, kunnes säät lämpeni niin, että sain suurimman osan siirtää kasvihuoneeseen. 

Nyt on purkkia ja purnukkaa aina maitotölkeistä pahvimukeihin ja muovipurkkeihin. Kaikkia en ole edes koulinut, vaan annan kasvaa laatikoissa ja istuttelen sitten suoraan maahan. Perennoiden kylvöön on muute Versoilevan sivulla oivallinen podcast, josta saa hyviä vinkkejä mm. ulkokylvöihin. Jätin osan siemenistä syyskylvöjä varten, jotta tämä taimisuma ei olisi keväällä aivan ylivoimainen.

Mikä sitten on tähän mennessä onnistunut ja mikä vaatii vähän pidempää odottelua? Helppoja ja hyvin itäviä ovat olleet salkoruusut, sormustinkukat, päivänkakkarat, sinipallo-ohdakkeet, etelänmunkki ja punahattu. Salkoruusut ja sinipallo-ohdakkeet ovat olleet myös helppoja koulia, koska taimet ovat kookkaita. Toisin kuin esimerkiksi etelänmunkki on taas hirmu pieni. 

Salkoruusuja

Kaverilta saaduista taimista mukulapaloyrtti oli helppo koulia ja kasvaakin mukavasti. Kellokukat taas, kuten maariankello ja maitokello sekä syyssyrikkä olivat ihan onnettoman pieniä taimia ja niitä oli haastava saada koulittua murjomatta hentoa alkua. Osa koulituista taimista kuoli kun luultavasti koulintavaiheessa en saanut niitä tarpeeksi hellävaraisesti multaan. Onneksi osa kuitenkin selviytyi koettelemuksesta.

Etualalla mukulapaloyrtti, takana sormustinkukkia

Itämistä odottelen vielä varjoliljan ja karhunlaukan suhteen. Maksaruohosta näkyy pienen pieniä alkuja, vaikka kauan kesti senkin itäminen.

Yhdessä kukkapenkissä havahduin kasvavan jotakin uutta. Hetken muistilokeroita kaiveltuani muistin kylväneeni viime vuonna kesäkuuruohon (Lunaria annua) siemeniä ja istuttaneeni taimet kesäkukkien joukkoon. Silloin ne eivät kukkineet, mutta nyt ne kukkivat valkoisena ja violetteina. Mielenkiinnolla odotan näihin muodostuvia siemenkotia, sillä niiden pitäisi näyttää hopearahoilta. Kasvin ruotsinkielinen nimihän on Judaspenningar. 

Ja mitäs kuuluu meidän pihaprojektille? Lasitetun terassin alueelle on kiveyksen pohjat valmiina odottamassa kivituhkaa ja laattoja. Tänä viikonloppuna ollaan laitettu Gardenan vesipistorasioita ympäri pihaa ja saattin nurmikko fixattua ja kylvettyä. Multakasat on siis lähteny pihasta ja toivottavasti pian saadaan Pate-robotti nurmikonleikkuu töihin. Tässä kun Pate yhden kesän homman hoiti, ei ole yhtään tehnyt mieli alkaa itse leikkaamaan. Pakkohan se kuitenkin oli, kun nurmialueet alkoi näyttää viidakolta. :D Viherrakennustyöt on pyörähtäny töissä käyntiin niin täyspainoisesti, että oman pihan tekeminen pakostakin venyy. Mutta pääasia, että homma etenee ja nyt näyttää siltä, että kyllä täällä vielä kesällä saa grillijuhlat järjestää :)

Tarkkasilmäinen huomaa, että kuvien ajankohdalla on vähän eroa. Ensimmäinen on otettu toukokuussa ja jälkimmäinen eilen. Sinililjojen sijaan kukkii nyt tulikellukka. Molemmissa kuvissa näkyy nimittäin sama kukkapenkki.

Kiven ympärille kaivettiin kukkapenkille pohjaa. Nyt saa kärrätä multaa ja hakea kasvit.

Hyvää ensimmäistä virallista kesäkuukautta!