Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perennat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Perennat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. marraskuuta 2019

Luonnonkaunis harmaus

Pakkasaamu ja huurteeseen peittynyt puutarha saivat flunssatoipilaan kömpimään ylös vällyjen alta hetkeksi raittiiseen ilmaan. Jos nyt olisi ollut terveenä, olisin suunnanut pitemmällekkin kameroineni luonnon kaunista harmautta huurrekerroksella kuorrutettuna ihastelemaan, mutta tänä aamuna sai nyt pienempi kierros riittää.

Marraskuinen taideteos vanhan paljun kannella

Vuosia sitten loka- marraskuun vaihde ei ollut ollenkaan suosikkivuodenaikaani. Näin sen vain harmaaana, tylsänä ja koleana. Ajan myötä olen käynyt läpi jonkinlaisen mielen muutoksen tätä vuodenaikaa kohtaan ja nykyään näen kauneutta sen harmaudessa, kuihtuvissa kasveissa ja lepotilaan siirtyneessä luonnossa. Samalla se tuo myös itselle hektisen kesän jälkeen kaivattua lepoaikaa. Pimenevät illat antaa luvan tunnelmoida kynntilän valossa tai takkatulen ääressä, kirpeiden ilmojen tuoma kylmyys haihtuu saunan lauteilla ihanaan lämpöön ja lintulaudan sekailainen seurakunta jaksaa nostaa hymyn huulille kerta toisensa jälkeen.

Marraskuun väripillkkuja

Puutarhan kasvit jätän aina talventörröttäjiksi ihan vain jo siitäkin syystä, että ne näyttää kauniilta talviasuissaan. Ne saa aina mielikuvituksen liikkeelle ja lapsen kanssa niistä syntyy monia tarinoita. Tosin eniten siemenestä leviävät napsin pois, jotta eivät valtaa alaa ihan holtittomasti. Punahatut ovat tehneet jo siementaimia, mutta ne tuppaavat muutenkin ajan oloon taantumaan, joten siementaimista ei ole toistaiseksi ollut haittaa.

Vanhat punahatut baskerit päässä
Kallionauhusten hattumuotia.
Perhoangervo talvileningissään
Ei kaikki ole ihan harmaata, kun perhoangervon helmoja katsoo.

Minikokoinen mukuraharmaaleppä siirtyi kesällä valeistutuksesta omaan paikkaan. Se kasvaa ihan tuskastuttavan hitaasti ja välillä mietin hommaisinko vähän isomman taimen sille kaveriksi. Tämä taitaa olla tulevien sukupolvien iloksi, sen verran etanavauhtia edetään.
Pihlajanlehdet haravoin jo aiemmin kukkapenkkien katteeksi. Ne hajoavat suhteellisen hyvin talven aikana ja keväällä yleensä levitän vain kompostimultaa päälle.
Mukuraharmaaleppä maastoutuu pihlajanlehtikatteen väreihin
Jouluruusun vihreyttä
Yksi suosikkikohtani puutarhassa, vuodenajasta ja keskeneräisyydestä riippumatta.
Keltaiset kuunliljat ja tumma keijuangervo 'Black pearl'


Hyvää Marraskuuta!
:)



perjantai 4. lokakuuta 2019

Syksyn värisiä taimia

Syksy on loistavaa aikaa istuttaa kasveja puutarhaan, kun maa on kosteaa ja luonto hoitaa kastelun vesikuuroineen porottavan auringonpaisteen sijaan. Talvenarkoja kasveja lukuunottamatta istutuskautta voi jatkaa vielä niin pitkälle, kun lapio vain maahan uppoaa. Viherrakentajien istutustyöt on kuulemma hyvä merkki siitä kuinka pitkälle voi istutuksia jatkaa syksyllä. ;) Kun ammattilaiset lopettaa, niin kannattaa lopettaa kotonakin. Syksyllä etuna on myös se, että saattaa tehdä hyviä taimilöytöjä puutarhamyymälöiden alennusmyynneistä.

Omat löytöni syksyn alennusmyyneistä olivat ihan perusjuttuja, mutta kerrassaan upeissa väreissä! Jotenkin tänä vuonna on koivuangervon punertavan keltainen syysväri sen ruskeita oksia vasten miellyttänyt silmää ja niitä lähtikin kotipihaan kolmin kappalein. Olen myös työmatkalla ajellut usein erään talon ohi, jonka pihassa kasvaa ryhmä kauniisti leikattuja koivuangervoja havujen vieressä ja sen harmoninen väritys näin syksyllä on ollut oikein silmäkarkkia.

Ryhmä pikkutöyhtöangervojen taimia puutarhamyymälässä suorastaan loisti punaisessa syysasussaan ja niitä ei voinut ohittaa nappaamatta muutamaa yksilöä mukaan. Puutarhasta puuttuikin vielä tämä helppohoitoinen perenna. Punainen syysväri on vielä plussaa, se kun on kuitenkin harvinaisempi keltaista. Syksyllä istuttamisen etuna on myös se, että voi leikitellä kasvien syysväreillä ja saada aikaan väriloiston, mitkä ilahduttaa vielä kesän loputtua.

Kolmas kasvi ei syysväreillä loista, mutta toivottavasti tulevina kesinä kukinnallaan senkin edestä. Kärhö nimeltä 'Piilu' kasvaa nyt kärhölle varatussa paikassa puutarhassa köynnöstuen keskellä. Se oli kesän aikana sotkenut versojaan muiden lajitoveriensa kanssa ja aikamoinen selvittely oli saada sieltä yksi taimi kunnialla irti. Saa nähdä kuinka Piilun käy, mutta hinta ei päätä huimannut, niin ei ainakaan korkealta putoa, jos ei nysä talvesta selviä.

Muuten puutarhassa alkaa olla viimeisetkin kukat kukintansa nähneet ja varistelevat terälehtiä hyvää vauhtia maahan. Punahatut ja kallionauhukset ovat ottaneet mittaa toisistaan, kumpi kestää pidempään. Aika tasaväkiseltä näyttää.

Kesäkukkien tilalle on tulleet kanervat, tosin puusaavissa maahumala ja lumihiutale ovat pysyneet vielä vihreinä. Vaihdan ne havuihin sitten kun ränsistyvät. 

Syys- ja lokakuu on edennyt varsin kiireisissä merkeissä työn puitteissa ja syysloman tienoilla istutellaan vielä nelisensataa taimea maahan. Siinä sivussa oma piha, blogiin kirjoittelu ja muiden blogien kommentointi on jäänyt vähän jalkoihin, mutta kiva, kun ootte siitä huolimatta käyneet viestiä jättämässä postauksiin! :)

Värikästä lokakuun alkua!

torstai 8. elokuuta 2019

Sumuisen aamun retki puutarhasta luontoon

Aamu valkeni pilvisenä ja sumuisena. Eilen saatiin kauan kaivattua sadetta ukkoskuuron kera, sademittari näytti 8mm aamulla. Lehdet olivat täynnä sadepisaroita ja aamuinen usva suorastaan vaati lähtemään lyhyelle retkelle ennen paperitöihin paneutumista. Niinpä koululaisen lähdettyä koulutielle nappasin kameran ja kiikarit (vakiovaruste tätä nykyä) mukaan ja suuntasin ensin puutarhakierrokselle. Kuunliljan lehdet olivat keränneet vesipisaroita talteen ja uudella istutusalueella kasvava Heuchera 'Caramel' oli sateen ohella saanut multapisaroita lehdilleen.
Sadepisarat kuunliljan lehdellä
Heuchera 'Caramel'

Nuorien omenapuiden sadosta on tulossa ensi kertaa runsaampi. Ei näitä vielä mehustamoon kannata lähteä raahaamaan, mutta kyllä näistä maistiaisten lisäksi yksi hillosatsi irtoaa. Omenapuiden innostaminen sadon tekemiseen leikkaamalla näyttää tuottaneen tulosta. 


Perhospuutarhassa punahatut ovat puhjenneet kukkaan runsain määrin. Uusiakin taimia kylvin keväällä varmistaakseni kukkarunsauden jatkossakin. Nyt sateisella säällä perhosia ei juurikaan näy, mutta muutenhan nämä ovat oikeita perhosmagneetteja. Vieressä on vasta kukintaansa aloitteleva punatähkä. Myös tänä vuonna aloitetussa perhosrinteessä virginiantädykkeen taimet kukkii kaikilla kahdella kukkavanalla. Tykkään siitä jo nyt, vaikka upeimmillaan se tulee olemaan muutaman vuoden päästä kasvien levittäytyessä tuuheiksi puskiksi. Perhospenkin lähellä odottaa myös tukkipino laavuksi rakentamista. Se on mun ja isäni yhteinen projekti, tehdään kummankin tontille oma laavu. Oman pihan laavulle ehtii lähteä lyhyelläkin varoitusajalla kunhan vain on evästarvikkeet jääkaapissa. Mallia laavusta ollaan käyty katsastamassa yhdellä suosikkilaavullani Levanevalla. Pitäähän sitä eräjorman tyttärellä olla oma laavu :D

Punahatut vauhdissa
Nuori Virginiantädyke perhosrinteessä
Tukkipino odottaa laavuntekijää

Puutarhasta matka jatkuu tutulle metsätielle. Matkan varrella aamukonserttiaan piti ainakin Peipponen ja kauempana Hömötiainen. Tuntuu, että linnutkin ovat sateesta virkistäytyneet ja laulavat taas vähän enemmän. Peipponen tulee esittäytymään tien varteen, mutta eihän mun kameravarustuksella oteta niitä loistavia luontokuvia vikkelistä linnuista. Täytyisi panostaa uuteen putkeen, joka toisi tirpat vähän lähemmäksi säikyttämättä niitä pois. Onneksi sentään maisemat ja kasvit ovat helpommin kuvattavia, muuten jäisi lopputeksti vaille kuvia.
Kuvittele tähän kuvaan peipposen laulu.
Sateen raikkaus

Metsä vaihtuu peltoaukeaan
Viljaa sumussa
 Olen jo palaamassa kotiin, kun taivaalla erottuu jokin isompi lintu liitelemässä. Taatusti joku petolintu, haukka tai vastaava. Lähden tarpomaan pellon laitaa sen perään, mutta tietysti se on jo kadonnut näkyvistä päästyäni avarammalle tähystyspaikalle. Sinne meni tunnistusmahdollisuudet. Sen sijaan bongaan heinikosta märän ja kuraisen kissan. Ryvettyneenä ihan kujakollilta näyttävä Justus oli päättänyt lyöttäytyä mukaan haukkajahtiin ja kipitti perässä vähät välittäen märästä heinästä ja kuraisesta pellon pientareesta. Voin vain kuvitella minkälaiset jäljet kissa jättää vasta pestyihin mattoihin, kun palaamme kotiin. Sisällehän se tottakai halusi, ensin ruokakuppia tyhjentämään ja sitten sohvalle turkkia putsaamaan. Taisipa siinä saada kuratassun jäljet isännän lattialle levittämä, lakanan kokoinen pihasuunnitelma. Tulisiko pihasuunnitelmaan nyt ylimääräinen rivi puita tai pensaita Justuksen tassunjäljistä? Täytyykin olla tarkkana, kun paneutuu laskemaan taimimääriä.
Mennään jo, mulla on nälkä!
Harmaan aamun kauneutta
Vielä kupillinen kahvia voileivän kera ja taas jaksaa istua tietokoneen ääressä puhelin korvalla hoitelemassa yrittäjän pakollisia toimistotöitä. Kyllä se luonnossa liikkuminen kummasti piristää tylsemmänkin työpäivän. Onneksi pian taas pääsee ulos kiveyksen tekoon!

Mukavaa loppuviikkoa!

perjantai 2. elokuuta 2019

Kuivuutta ja kukkaniittyä

Elokuu. Omassa mielessäni virallisesti loppukesän kuukausi. Kesä on taas hujahtanut ohi hurjaa vauhtia ja ensi viikolla palataan jo normaaliin arkeen koulun myötä. Oma lomani odottaa vielä tuloaan joskus siellä syksymmällä. Syksyinen loma-aika ei haittaa, kun tietää että silloin saa pakata vaellusreppuunsa eväät, kiikarit ja kameran, vetää vaelluskengät jalkaan ja lähteä retkeilemään jollekkin luontopolulle. Ehkäpä kiikarien taa eksyy joku uusi lintututtavuus ja matkanvarrelta kotiintuomisiksi suppilovahveroita tai kanttarelleja. 

Sitä ennen on kuitenkin vielä monenmoista puuhaa niin töissä kun omassa pihassakin. Valtikkanauhus puhkesi kukkaan heinäkuun lopulla ja se on aina ensimmäinen, josta mulle tulee loppukesän tuntua. Onneksi on vielä myöhäisempi kallionauhus, joka kukkii puutarhassa viimeisenä, joten kesä ei ole vielä menetetty. 


Toisaalta, heinäkuun sademäärät olivat niin onnettomat, että tien toisella puolella näyttää jo varsin syksyiseltä koivunlehtien kellastuessa kuivuuden vuoksi. Laiskalle kastelijalle tämä(kin) kesä on ollut tuskastuttavan kuiva ja tämän vuoden perennakylvöt ovat joutuneet heti ottamaan mittaa selviytymiskyvyistään auringon paahtaessa. Mutta voiton puolella ollaan. Suurin osa on edelleen hengissä. 

Vettä saisi sataa, tuumii tienvarren koivu
Pensasmustikkasadosta on ihmeen kaupalla tulossa hyvä. Sinne ei kastelija ole ehtinyt ollenkaan. Ensimmäiset peukalonpään kokoiset mustikat on jo kerätty ja aamupuuron seassa tuoreet mustikat maistuu hyviltä. Tulevina vuosina näiden kastelu tulee helpottumaan, kun vieressä on Gardenan vesipistorasia toiminnassa. Ei tarvitse enää sen kilometrin mittaisen letkun kanssa taistella.


Kesäkukka istutukset ovat ihan hyvässä kasvussa lukuunottamatta pensaskrasseja, jotka ovat tänä vuonna maistuneet joillekkin toukille. Kaukaa ne näyttää ihan hyviltä peikonkakkaroiden kanssa pannuhuoneen ikkunalla, mutta lähempi tarkastelu paljastaa seassa syötyjä lehtiä. Sen sijaan itsekasvatetut petuniat kukkivat kuin viimeistä kesäpäivää ja kuistillakin vihertää mukavasti, vaikka kelloköynnöksessä ei vielä kukintaa näy. Saa nähdä, onko lannoittaja ollut taas liian laiska sen suhteen. Muratin laitoin muovipussissa vanhan metallisen marjanpoimija sisälle. Ei sen poimurin kanssa viitsi marjametsään lähteä, kun nuo nykyaikaiset on niin paljon kevyempiä.
Kuistilla kukkii Pelargoni 'Fire Work'
Pensaskrassi on jonkun herkkua
Valkoinen petunia, lumihiutale ja maasta poimittu maahumala
Lumihiutale onnistui hyvin siemenestä kasvattaen

Tontin laidalle suunnittelemani kukkaniitty on toteuttanut suunnitelmaani ihan itsekseen. Jostakin sinne on päivänkakkaroita päässyt leviämään ja ne ovat vallanneet alaa mukavasti. Kylvin sinne keväällä niittysiemenseosta, joten muitakin värejä toivottavasti on odotettavissa. Toisaalta, tätä valkoista kukkamerta katsoessa tekisi mieli kylvää sekaan punaisia unikoita...




Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Hyvää alkanutta elokuuta ja viikonloppua!

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Kukka, kukampi, kukkein

Puutarha oli puhjennut kukkaan reissumme aikana ja moni viime vuonna istuttettu perenna kiinnitti huomioni kukkapenkeissä. Tien vieressä kukkapenkki on osittain remonttitöiden takia hujan hajan ja sen tyhjillä alueilla on jaloangervot valeistutuksessa odottamassa etupihan istutusalueen valmistumista. Ei tarvitse sitten kaukaa raahata taimia takaisin jahka istutushommiin päästään. Mutta yksi kohta sieltä tällä hetkellä erityisesti hivelee silmää.

En muistanut istuttaneeni tämän näköisiä laukkoja, olettaisin että ovat tähtilaukkoja. Kiva ylläri taas hajamieliselle puutarhurille :D Mutta menihän niitä pusseja siihen tahtiin ostoskoriin, että ei ihme, jos jotakin unohtaa.

Heuchera 'Black pearl' on aivan ihana! Ostin sen viime vuonna Mustilan taimipäiviltä yhdessä 'Lime marmeladin' kanssa ja tämä musta helmi on kyllä ottanut aikamoisen kasvupyrähdyksen verrattuna lime marmeladiin, joka mököttää minikokoisena vieressä. Mutta josko sekin siitä innostuisi kasvuun, hengissä ainakin on.

Viime vuonna niin ikään istutettu alppipiikkiputki erottuu sinihohtoisella kukinnallaan vihreyttä vasten.



Astrantia major, tähtiputki oli aikoinaan yllätyskasvi, kun sen mukaani poimin eräästä pihasta. Ei ollut hajuakaan mitä pienestä juurakosta kasvaisi. Olisiko edes perenna vai rikkakasvi. Ja nyt se on yksi mun suosikkeja. Tämän rinnalle aion kylvää samaa tummanpunaisena.

Komeahelokki on tämän kevään taimia, puutarhuriystävältä saaduista minigrippussitaimista. Se on kasvattanut jo muutaman kukan, toisin kuin muut kylvetyty perennat.

Perhoangervon tuuhistumista odotan innolla. Viime kesänä istutettu taimi on vielä kovin ruipelo, mutta kukkii kyllä ahkerasti kaikilla versoillaan. Se on tuuheana puskana jotenkin niin keveän kaunis.


Vaskikurjenpolven ostin pari vuotta sitten Lepaan näyttelystä Tommolan tilan kojulta. Se on viihtynyt meillä niin hyvin, että siementaimia leviää ympäriinsä. Vaskikurjenpolvi on todella matala kivikkokasvi. Meillä se kasvaa ihan normaali puutarhamullassa ja tuntuu viihtyvän. En ole sitä juurikaan lannoittanut, muuta kuin istuttaessa. Tykkään sen tummista lehdistä joita vasten pienet, valkoiset kukat erottuu hyvin.


Viime talvena tekemäni keramiikkakellot päätyi suunnittelemaani paikkaan kuunliljojen kanssa, pensaan siimekseen. Kuva on otettu kesäkuussa, kun lumipalloheisi oli vielä kukassa. Näitä voisi tehdä joskus lisääkin... Tuo mukavasti valoa varjoiseen siimekseen. :)


Kesä menee ihan valtavalla vauhdilla. Tytär toi tänään puutarhasta punaisen punaherukkatertun. Voi hurja, joko nekin alkaa kypsyä??! Jotenkin miellän marjastuskauden aina lähelle syksyä, vaikka joka vuosi tietysti ensimmäiset marjat kypsyvät jo heinäkuussa. Ja joka vuosi se siitä huolimatta tuo tietynlaisen syksyn tuulahduksen mun ajatuksiin. Mutta sitkeästi keskitän ajatukset takaisin kesään, sehän on nyt!

Kesäntuoksuista tiistaita!
:)