Omppupenkin mukulakiveys

Innostuin viikonloppuna tekemään omppupenkin

ympärille pienen kaistaleen mukulakiveystä.

Yksi keskeneräinen puutarhaprojekti valmiin.

 Tai no... ainahan sitä keksii jatkoa... :)

Kivinen penkki lepää tuon kaadetun omenapuun

runkojen päällä. Omenapuulla on niin pitkä

historia, että ei siitä raaksi kokonaan luopua.

Se on istutettu luultavasti joskus talomme historian alkuaikoina.
Sillä olisi paljon tarinoita kerrottavana, jos osaisi puhua.

Toivottavasti menee vielä pitkään köynnöstukena ja

kivipenkin jalkoina. Tykkään säilyttää puutarhassa
mukana talon historiaa.

Tässä kuva 2016 vuodelta, kun omenapuu oli jouduttu kaataa

ja omppupenkki alkoi hiljalleen muotoutua.

On se vähän muuttunut.

Taustalla näkyy myrskyn tuhoja.  Nuo puun rungot maassa.

Toisen, yhtä vanhan omenapuun oksa rysähti

alas kovan tuulen voimasta. Karsittiin puuta

vielä lisää, kun muutama muukin oksa oli taipunut pahasti.

Humala kiertelee omenapuun rungolla syysväreissään.

Tarha-alppikärhö on kaunis syksylläkin.

Se valtaa yhden oksan haaran.

Kuihtuvaa kauneutta.

Tytär teki koulun puukässässä hyönteishotellin.

Arvaa vaan, hihkuinko innoissani :D
Sekin löysi paikkansa omenapuun rungolta.

Maanantaiaamuna oli ensimmäinen huura maassa,
syksyn ensimmäinen pakkasyö.
Siitä se lähtee, askel askeleelta kohti talvea.

Nyt työkengät jalkaan ja kivitöitä jatkamaan töihin!
Ei ole vielä kausi loppunut :D

Mukavaa keskiviikkoa!

Seinien sisäpuolella

Vaihteeksi postaus seinien sisäpuolelta.

Harvemmin tulee kuvattua kodin sisustusta julkisuuteen, kun

vallitseva sisustustyyli on hallittu kaaos :D

Siitä pitää huolen niin isäntä, lapsi, kuin hulivili kissanpoikakin.

Hmm.. no emäntää unohtamatta, myönnettäköön x)

Mutta nyt kun innostuttiin tyttären kanssa laittamaan

olohuone mullin mallin ja huonekalut muutti paikkoja,

niin tulipa yhdestä nurkasta niin uusi omiinkin silmiin, 

että piti oikein kamera kaivaa esiin ennen kun

se kaaos ehtii nielaista tämänkin nurkan.

Pullojukan päässä syttyi lamppu.

Tai pikemminkin kokonainen valoketju.

Jukka huolehtii hämyisten iltojen tunnelmavalaistuksesta.

Kynttilöiden lisäksi tietenkin...

Ihme ja kumma, pullojukan pitkät suortuvat

ovat saaneet olla rauhassa Justuksen kynsiltä ja hampailta.

Toistaiseksi...

Kilpipiilea on hujahtanut kesän aikana pituutta
Ja sillä alkaa tulla katto vastaan kruunun sisällä.

Puutarhatöiden vähentyessä on aika

ottaa viileän kauden harrastukset esille.

 Niistä vihjailee nuo Venäläisen sienen 

taustalla olevat puiset puikot ;)

Vielä ei kuitenkaan puutarhatyöt ole kokonaan ohi :)

Ja ensi kaudellekkin puutarhaan on jo tekeillä

uusia yksityiskohtia keramiikkatunneilla. 

:)

Leppoisaa syysviikonloppua!

Vielä on kukkia jäljellä...

 Vielä löytyy kukkijoita, jotka eivät ole 

syksyn tulosta hätkähtäneet.

Ehei, ne pukkaavat kukkaa niin kuistilla kuin

terassillakin innosta piukeana. 

Ehtiihän sitä sitten levätä myöhemmin :)

Pelargoni 'Fireworks'

Ikisuosikkini, Keijunmekko.
Sen lehdet saavat kauniin tummanpunertavan syysvärin
ilmojen viilentyessä.Se on vain herkkä paleltumaan,
joten säätietoja täytyy tarkkailla, jotta saa sen
talvehtimaan paleltumatta.

Torpankukka tai mustanmerenruusu,

miten vain haluaa kutsua tätä

valkoista kaunokaista.

Muratti ei kuki, mutta

lehtimuotoihin ja väreihin ihastuneena tämä

saa hymyn huulille :)

 

Kohta pitää raaskia arimmat kantaa sisätiloihin talvehtimaan.

Olisi sääli menettää ne kylmille keleille heti kesän jälkeen.

Kukoistavaa keskiviikkoa!

:)

Kesäkukkapenkit, mikä onnistui ja mikä ei?

Tänä vuonna mulla on ollut puutarhassa kesäkukkapenkki kokeilu.

Tai oikeastaan niitä oli yksi ja puoli, kun tien vieressä olevalla istutusalueella 

oli vielä aukkopaikkoja, joihin myös taimia istuttelin.

Nyt on sitten tiukan analyysin vuoro.

Mikä toimi ja mikä ei?

Penkeissä kasvoi mm. narsissitupakkaa, kesäsypressiä, partaohraa,

jänönhäntää, pari daalian juurakkoa..
Verbenaakin kylvin, mutta se ei itänyt ollenkaan.

Aloitetaan suurimmasta, eli narsissitupakasta.

Miten voikin niin pienistä siemenistä kasvaa yli puolitoista metrinen kasvi??

Narsissitupakka oli oikea huomionkerääjä.

Siihen kiinnitti kaikki vierailijat huomiota ja

 sitä ihmeteltiin ja ihasteltiin. 

Ja onhan se näyttävä kasvi ja jokseenkin harvoin sitä missään näkee.

Ongelmana oli kuitenkin pikku öttiäiset, jotka tykkäsivät 

tupakoistani yhtä paljon kun kaikki muutkin!

Keskikesällä ei näyttänyt ollenkaan hienolta, 

kun valkoiset kukat olivat mustien pisteiden peitossa.

Kokeilin vesisuihkua, luonnonmukaista torjunta-ainetta... Ei hyötyä.

Loppukesästä ötökkäongelma väheni itsestään.

Syysleimujen kukinta-aikaan näytti ihan kivalta. Toisessa päässä kukkapenkkiä
on siis perennoja, tyhjän alueen täytin kesäkukilla.

Kesäkukista tässä kasvoi partaohraa, kesäsypressiä ja pari daaliaa.
Verbenatkin olin suunnitellut istuttavani tähän, jos olisivat itäneet.

Narsissitupakat ovat todella tanakkavartisia, mutta

loppukesästä ne kuitenkin alkoivat kaatuilemaan.

Tarvitsevat siis tuentaa, suojaisellakin paikalla.

Lehdet ovat myös niin suuria, että mitään kovin pientä ei kannata lähelle istuttaa.

Lehtien varjoon jäivät osa partaohrasta, vaikka istutusvaiheessa

välimatkaa oli muka reilusti.

Partaohra oli muutenkin tässä liian paahteisella paikalla
ja se kuivettui nopeasti, kastelukertoja olisi pitänyt
olla reilusti enemmän.
Siitä syystä partaohraa ei juuri kuvissa näy, kun niiden kohdalla
on tyhjä aukko. Kukkapenkkini vähän kutistui siltä osin.
Samoin kesäsypressit eivät kaikki kasvaneet niin isoiksi,
kun tuo yksi, jonka juuristo on narsissitupakoiden lehtien varjossa.

Narsissitupakat alkoivat loppukesästä kaatuilemaan

Narsissitupakka
 Nicotiana sylvestris

Plussat: näyttävä ja erikoinen huomiokasvi, peittää lehdistöllään alleen rikkakasvit,

hyvä taustakasvi, selvisi hyvin paahteisella paikalla.

Miinukset: Vetää puoleensa ötököitä, kaatuu ilman tukea,
lehdet on hauraat ja repeilee herkästi, vaatii pitkän esikasvatuksen ja
pikkutaimet on todella pieniä koulintavaiheessa. Vaatii ison tilan kasvaessaan.

Daalioista oli kaksi mukulaa.

Onnistuin vain hukkaamaan niiden nimilaput :/

Tämä pieni valkokukkainen daalia kaikessa 

yksinkertaisuudessaan on kaunis! 

Toinen daalia on suurikukkainen ja näyttävä.

Se aloitti kukintansa pienikukkaista myöhemmin ja

kukinta kärsi sateista. Meni nuhjuisen näköiseksi.

Muuten kyllä ihana!

Nämä kaivan ylös ensipakkasen puraistua ja
koitan talvettaa. Daalioiden hyvä puoli on ehdottomasti niiden
laaja valikoima. Löytyy varmasti joka makuun sopiva lajike.
Katsotaan miten talvetus onnistuu. :)

Partaohraa kasvoi myös havupenkissä.

Partaohra on ihan mielettömän kaunis,

usvaisine kukintoineen.

Sen kukinta oli vain kovin lyhyt, kuumuudesta johtuen, mutta paremman
näköisenä pitempään se meni tässä puolivarjoisessa penkissä,
kuin paahteisemmalla paikalla.

Partaohra
Hordeum jubatum L.

Plussat: Kaunis, kevyt kukinta luo utuisen tunnelman,
 helppo kasvattaa siemenestä,
sopii perennojen ja havujen joukkoon.
Siemeniä voi kerätä ensi vuoden kylvöihin.
Miinukset: Kukinnan jälkeen siemenhaituvat näyttävät epäsiisitiltä ja siemeniä
leviää tuulen mukana joka paikkaan.

Mistä kaikkialta partaohraa ensi vuonna löytääkään?
Onko se sitten hyvä vai huono juttu, nähtäväksi jää...

Jänönhäntä oli oikein söpö pikku tupsukoineen.

Jänönhäntä
Lagurus ovatus

Plussat: Helppo kasvattaa siemenestä, kaunis pikku töpöhäntineen.
Meidän tyttären suosikki, eli hauska kasvattaa yhdessä lasten kanssa.
Miinukset: Terassilla olevat keräsivät kirvoja lehdille,
 multatilaa olisi pitänyt olla enemmän ruukussa kasvavilla.
Korkeutta kasvoivat enemmän kuin sen
15 cm, mitä pussin kyljessä luki.

Loppukesästä partaohra ja jänönhäntä olivat muuttuneet jo 

niin takkuisen näköisiksi, että siistin vähän kukkapenkkiä.

Ennen...

jälkeen...

Kesäsypressit sopivat havupenkkiin, varsinkin kun

pienet havut ovat vielä kovin matalia, niin kesäsypressi tuo vähän korkeuseroja.

Sopisi myös isoon ruukkuun tummalehtisten kukkien kanssa...

Kesäsypressi
Bassia scoparia

Plussat: Kaunis kasvutapa, raikkaan vihreä väri tuo vihreyttä kukkien keskelle,
sopii myös suurempiin ruukkuistutuksiin taustakasviksi.
Miinukset: Alkuun kasvu oli hidasta.

Lopuksi vielä tiukka yhteenveto kesäkukkapenkistä.

Jatkoon vai ei?

Plussat: Kukkapenkkiin saa joka vuosi uuden ilmeen,

uusille kokeiluille on tilaa ja kesäkukkien valikoima on runsas.
Kesäkukat ovat myös useimmiten kukassa koko kesän ajan.

Miinukset: Kuuma kesä ylityöllisti kesäkukkapenkkien suhteen, sillä

se vaatii kastelua helteellä todella paljon. Olisi vaatinut vielä enemmän mitä
itse ehdin/jaksoin kastella. Varsinkin aurinkoisen paikan penkki.

Kesäkukat muutenkin vaativat enemmän huolenpitoa kuin perennat.
Eri lajeja olisi pitänyt olla vielä muutama lisää, ainakin narsissitupakkapenkissä.

Loppuratkaisu: Ei jatkoon.

Paikan valtaavat monivuotiset kasvit, koska ne ovat helppohoitoisempia,
juurruttuuan syvälle kastelutarve vähenee ja ne ovat joka
kevät siellä valmiina, kun sesonkikausi käynnistyy töiden osalta.

Oman elämäntilanteen ja työn huomioon ottaen tarvitsen puutarhan,
jossa on sopivasti puuhaa, mutta sinne ei välttämättä tarvitse
raahautua rättiväsyneenä joka työpäivän päätteeksi kastelemaan.

Kuivan kesän aikana vanhimmat perennapenkit
pitivät pintansa saamatta vettä juuri yhtään.

Toki siihen vaikuttaa syvämultainen ja vettäpidättävä kasvualustakin.

Mutta sellainen sopii minulle :)

Huomasin kesän aikana muutenkin innostuvani enemmän

monivuotisista kasveista. Niiden kastelukin innosti

enemmän, kun tiedän, että ne ovat siellä vielä ensi kesänäkin

ja seuraavana, ja sitä seuraavana... :)

Jatkossakin kylvän kesäkukkia niinkuin tähänkin asti kuistille ja terassille.

 Tiedän omat rajani ruukkuistutusten suhteen,

kuinka monta ruukullista jaksan kesän aikana hoitaa. :)

Postauksen kasveista mikään ei ollut sellainen ettenkö enää ikinä voisi kasvattaa.

Kokeiluna tämä oli todella opettavainen ja hyödyllinen.
Jos jäi kysyttävää, niin kysy ihmeessä. Toivottavasti
tästä postauksesta on hyötyä muillekkin.
:)

Mukavaa uutta viikkoa!
:)

Syksyn tunnelmia

Syksy.

Heti kevään jälkeen lemppari vuodenaikani.

Sumuiset aamut, sadekuurot, syksyinen kirpeys ilmassa

ja ne värit... ruskan hehku <3

Miten pienestä sitä voikin tulla iloiseksi

:)

 

Punaiset vaahteranlehdet loistivat heinikossa.

Yleensä nämä ovat keltaisia, mutta tänä vuonna taiteilija

oli käynyt mun lempiväripaletilla <3

 

Sumuiset aamut on kuin lupaus 

kiireen hellittämisestä.

Syksy ja talvikausi on lepoaikaa.

Tarvitsen sen. 

Pienen breikin ladatakseni akut täyteen

seuraavaa kasvukautta varten.

 

Sumuinen, harmaa aamu puutarhassa.

Jokaisessa harmaassakin hetkessä on jotain aurinkoista.

Sateen jäljet terassin ikkunassa.
Onhan tätä sadetta kaivattukin!

Sateen jälkeen ilma on raikas.

 

Punaposkiset omenat houkuttelevat maistamaan.

Huh, olipas kirpeää!

Näistä tulee parempaa hillona

:D

Syyshortensia hehkuu valkoisena
ilta-auringon valossa.

Ketjupolttajan kausi on avattu.
Kyntilöitä, kynttilöitä ja vielä kerran kynttilöitä
hämärtyvässä illassa <3

Tunnelmallista keskiviikkoa!

Lahottajien keidas

Meillä on puutarhassa oma lahottajien keidas!

Tarkalleen ottaen se on lahopuuaita, jota rakentelin kesän 

aikana kompostin näkösuojaksi. 

Mutta keidas kuulostaa niin hienolta, että olkoon se

alueen nimi :)

Nimensä mukaan lahopuuaita vetää puoleensa lahottajia, jotka

vapauttavat ravinteita kasvien käyttöön.

Lisäksi siitä hyötyvät hyönteiset, linnut ja

toivottavasti siilikin löytäisi sieltä suojaa.

Tämä siili lyllersi vanhempieni puutarhassa.

Puiden ja pensaiden leikkuujätteet saa helposti hyötykäyttöön ja

aidan kasvaessa tuulesuoja ja näkösuoja kompostille kasvaa.

Muutama kuva tekovaiheesta:

Keväällä kävin kaatamassa ranteen vahvuisia haapoja, 

joita hallin tontilla kasvaa runsaasti.

Harvennusta olisi muutenkin tarvittu, 

joten siitä syystä haapa valikoitui tolppamateriaaliksi.

Veistin kirveellä päät teräviksi ja jätin kuivumaan.

Haapa kun saattaa alkaa kasvattamaan uusia versoja maahan pistettäessä tuoreeltaan.

Myöhemmin kesällä aloitin aidanteon kitkemällä heinät pois ja

iskemällä tolpat n. puolen metrin välein paikalleen.

Laitoin sanomalehteä paksut kerrokset alle ja 

päälle katteeksi olkea pitämään heinittymistä kurissa. 

Kevään leikkuujätteet olin kasannut kompostin viereen odottamaan aitaan pääsyä.

Sinne kasat hupenivat ja isommat oksat ladoin päälle painoksi.

Talousjätekomposti vetelee viimeisiään, sekin on jossain

vaiheessa tarkoitus uusia. Vielä pysyi kasassa, kun tyhjensin :D

Heinäpaaleille oli muutakin käyttöä kompostilla...

Tein niistä reunat avokompostiin puutarhajätteelle.

Kannoin kottikärryillä viime vuoden väliaikaisessa sijoituspaikassa

olleet puutarhajätteet jatkamaan maatumista ja viereen teen uuden kasan
tämän vuoden haravointijätteelle.

Nyt vain tervetuloa omalle keitaalle kaikki

 puutarhan hyödylliset lahottajat, sienet, hyönteiset ja muut!

Hyvää alkanutta uutta viikkoa!