sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Taimien koulintaa

Helmikuun alkupuolella kylvetyt Kelloköynnökset ja Mustasilmäsusannat ovat päässeet hyvään kasvuvauhtiin ja nyt viikonloppuna koulin isoimmat taimet omiin ruukkuihin, tai tässä tapauksessa maitopurkkeihin, kasvamaan.  Itämiseen asti nämä olivat takkahuoneen lattialla, lattialämmön lämmössä ja itämisen jälkeen siirsin ne isännän metallipajan yläkerran huoneeseen valoisan ikkunan ääreen.
Lattialämmitys nopeutti itämistä parilla päivällä. Vanhoista kylvökalentereista tarkistin, että Kelloköynnöksen itämiseen on aiempina vuosina mennyt n. 10 päivää. Nyt, ekaa kertaa lattialämmitystä hyödyntäen, itämisaika oli 8 päivää.
Kelloköynnös
Mustasilmäsusanna

Kelloköynnöksissä on mukavan isot sirkkalehdet. Ne on helppo siirtää lusikan avulla uuteen purkkiin. Purkkiin laitoin alle kukkamultaa ja päälle taimimultaa. Lannoitusta voi siirtää myöhemmäksi, kun alla on lannoitettu kukkamulta valmiina odottamassa.

Maitopurkit on käteviä taimikasvatusruukkuja, sopivan kokoisia ja niitä tyhjenee viikottain kahden maitokissan ja kahvinjuojan ansioista. Ja ulkonäölläkään ei nyt ruukkujen tarvii taimivaiheessa prameilla, kun eivät ole olkkarin ikkunalla kasvamassa.

Meilläpäin on nyt hiihtoloma-aika, joten hyvää hiihtolomaa kaikille, joilla sellainen nyt on ja muille hyvää alkavaa viikkoa!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Viidakosta Sammalleimujen valtakunnaksi

Monessa blogissa on ollut mielenkiintoisia postauksia siitä miten puutarha on muuttunut vuosien varrella ja vaikka minulla ei ole monien vuosien takaa kuvia muuttuneista puutarhan alueista, lisään lusikkani soppaan tällä kasvihuoneen edustan viidakolla. Enpä enää muistanut, että alue oli joskus näinkin kamala ja vaikeahoitoinen.


Sammalleimujen kasvualustaa tehdessä lapioin kerroksen nokkosten ja voikukkien valtaamaa nurmikkoa pois ja levitin paksun kerroksen sanomalehtiä pohjalle. Päälle tuli multaa, johon sekoitin kompostia. Sammalleimut siirsin omasta puutarhasta uudelle kasvupaikalle ja ovat viihtyneet hyvin aurinkoisella ja lämpöisellä seinustalla. Nokkoset ja voikukatkin ovat pysytelleet pois.

Viime kesältä ei tullut otettua kunnon kuvaa kukkivista Sammalleimumättäistä, jotka ovat levinneet laajemmalle ja peittävät alueen niin, että rikkaruohoja ei juurikaan ole kasvanut.
Yläkuvat ovat vuodelta 2014 ja alla vuodelta 2015.

Sorapolun alla on maanpeitekangas estämässä rikkaruohojen kasvua. Sora on irtonaista, siitä puuttuu hienoinen 0-aines kokonaan, joten se ei tiivisty kovaksi. Siitä on ollut helppo harata satunnaiset rikkaruohot pois. Askellaatat pyörivät hetken ennen kuin asettuivat irtonaiseen soraan, mutta nyt ovat jo hyviä kävellä. Nurmikon reunassa kulkee muovinen reunusnauha.
Marjapensaiden alle, tuolle valkoisen maanpeitekankaan päälle oon kärränny puunkuorikatetta, mutta vähän kiinnostaisi laittaa jotain maanpeitekasvia sinne.

Viime kesänä aloitin tekemään marjapensaiden ympärille maakosteasta betonista ja luonnonkivistä reunusta, jonka päältä voi ajaa ruohonleikkurilla. Se jäi vielä kesken kaiken kiireen keskellä. Siitä jatketaan kunhan ilmat lämpenee.

Vaikka alue on vielä kesken ja valmistuminenkin hidasta, pala kesässä meininkiä, on tämä Sammalleimujen valtaama alue sorakäytävineen yksi kauneimmista alueista puutarhassa alkukesästä, Sammalleimujen kukinta-aikaan. Ja eihän ne Sammalleimut huonolta näytä kukinnan jälkeenkään, Sammaleenvihreinä mättäinä.

Mukavaa viikonalkua!
 

tiistai 14. helmikuuta 2017

Ensimmäinen talviunilta herännyt

Käenkaali/Onnenapila (Oxalis) nukkui puolittaista talviunta,
ei kuivattanut kaikkia lehtiään talven aikana.
Tämä kotiutui minulle viime keväänä naapurin mummalta
yhtenä pienenä mukulana, jossa oli yksi
lehtialku. Istutin kävyn multaan ja siitäkös
se innostui. Lehtiä kasvoi lisää ja kukkiakin ilmestyi.


Talvilepoaika:
Syksyn tullen Käenkaalit menevät talvilepoon ja kuivattavat lehtensä.
Tämäkin niitä kuivatteli, mutta muutama säilyi koko talven.
Oli huoneenlämmössä viileällä ikkunalla, mutta voidaan 
säilyttää myös pimeässä ja viileässä.
Kastelua vähennetään vähitellen ja talven aikana 
kastellaan todella harvoin, jos lainkaan.
Itse kastelin vähän, koska oli valoisassa ja huoneenlämmössä.

Talviunilta on herätty ja viikko sitten näytti tältä:

Uudet lehdet kasvaa kohisten saatuaan ensimmäisen lannoiteannoksen
ja nyt näyttää tältä:

Kasvuajan hoito:
Kevään tuleen ja talvilevon purkauduttua mukulat istutetaan uuteen multaan
ja  aloitetaan kastelu. Multapinta saa kuivahtaa kastelukertojen välillä.
Lannoitetaan säännöllisesti lehtien kasvaessa.
Viihtyy valoisalla ja lämpöisellä paikalla, mutta ei suoraa 
paahteessa. Kukkii valoisalla paikalla paremmin.
Lehdet avautuvat päiväksi ja menevät suppuun yöksi.


En ole vielä multia vaihtanut, mutta nyt uuden kasvun myötä sen
voisi jo tehdä.
Ilokseni huomasin, että kasvi oli talven aikana levinnyt.
 Yhdestä mukulasta on tullut pari lisää.
 

Käenkaali viime keväänä muutama viikko istutuksen jälkeen.

Sama kasvi nyt.
Kuvasta näkee miten on levinnyt ruukun reunalle.

Loppuun vielä kuva viime kesän
kukinnasta.

Hyvää ystävänpäivää!

perjantai 10. helmikuuta 2017

Ekat kylvöt

Nyt on kevään kylvökausi korkattu!

Kelloköynnös (Cobaea scandens)
 ja Mustasilmäsusanna (Thunbergia alata)
olivat ensimmäiset, pisimmän kasvuajan
vaativat kylvöt. 
Mustasilmäsusannan ehtii kyllä vielä
Helmi-Maaliskuun vaihteessakin, mutta
en malttanut odottaa :D

Kylvömultana käytin tätä uutta, paljon
puutarhablogeissa hehkutettua multaa,
joka sisältää hyötymikrobeja ja mykorritsaa.
Katsotaan nyt miten ammattitason multa toimii. 

Kostutin mullan erillisessä astiassa ennen kuin
laitoin sen kylvöastiaan. 
Kylvöastia on ihan vain jauhelihan muovirasia.
Multa on tasaisen kostea joka puolelta, kun 
sen kastelee erikseen.

Jos kaikki siemenet itävät tulee vielä
tungosta, kun Kelloköynnöstä meni 9 siementä ja
Mustasilmäsusannaa 11kpl 
:D

Molemmat kylvökset peitin ohuella multakerroksella, sumutin kosteaksi
ja päälle laitoin tuorekelmun, johon tein ilmareikiä.
Nyt kylvökset ovat takkahuoneessa lattialämmityksen lämmössä.
Itämisen jälkeen pääsevät aivan uuteen viherkasvihuoneeseen,
jolle raivasin tilaa isännän autopajan yläkerrasta.
Siellä on hyvä paikka antaa taimien valloittaa tilaa ja
talvettaa kasveja.

Tässä kelloköynnös juuri nuppunsa avanneena muutaman vuoden takaa.
Tätä odotellessa :)

Hyvää kevään odotusta!

perjantai 3. helmikuuta 2017

Kevät mielessä

Löysin tietokoneen kuvakansioista
kuvia Kevätkurjenmiekoista muutaman vuoden takaa
ja samalla tajusin, että nämä 
ihanat kevätkukkijat ovat hävinneet kukkapenkistä.
Mitä lie niille tapahtunut, kun enää ei ole 
niitä näkynyt.
Asia täytyy korjata heti syksyllä ja istuttaa uudet sipulit.
Näiden kukka on todella kaunis.

Kevätkurjenmiekka (Iris reticulata) on pienikokoinen
(10-15cm) ja nimensä mukaan keväällä kukkiva, sipuleina 
istutettava monivuotinen laji. 
Latinankielinen nimi 'reticulata' tarkoittaa verkkomaista 
ja viittaa sipulin kuoren verkkomaisuuteen.

Kevään kylvöpuuhat sen sijaan meinaan aloittaa
ensi viikolla. 
Karkas mopo käsistä siemenpussi hyllyllä
ja tuli hankittua vähän sitä, tätä ja tuota.
Kunnollisen kasvilampun hankintaa olen myös harkinnut,
saa vinkata hyviä vaihtoehtoja :) 
Näistä ensimmäisenä kylvetään Mustasilmäsusanna,
Kelloköynnös ja tomaatit.
Lobelia ja Pensaskrassi maalis-huhtikuussa muutaman 
kuvasta puuttuvan kukan kanssa yhtäaikaa ja
tuo alimmainen Kehäkukka 'Pink surprise' sitten suoraan ulos
toukokuussa.Kehäkukasta oon kasvattanu aiemmin
niitä perinteisen näköisiä lajikkeita, tämä lajike on mulle uus.

Eli kylvöön menee jotain vanhaa, jotain uutta, jotain sinistä... 
mitään lainattua ei taida nyt olla. :D

Hyvää viikonloppua!