Joulun rauhaa

On jouluyö, se syvä rauha leijuu sisimäpään

kuin oisin osa suurta kaikkeutta.

Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään

vaan mieleni on täynnä kirkkautta.

 Hyvää joulunaikaa kaikille

blogiystäville ja muille

täällä vieraileville!

 <3

Sinivalkoiset vuodenajat

Sain Navettapiian puuhamaa-blogista sinivalkoisen haasteen. Alkuun ajattelin ehtiä postata sinivalkoisia kuvia itsenäisyyspäiväksi, mutta koska jalat tahtoi samoilla Suomen kauniissa luonnossa, en osannut niille vastaankaan pistää. Tyky-päiväni on siis (yllättäen!) vähän venähtänyt useammalle päivälle ja ruudun sijaan on tullut tuijoteltua maisemia sekä kiikarin, kameran että omien silmien kautta. Varmasti talven aikana postailen kuvia noilta retkiltä, mutta nyt sukelletaan sinivalkoisiin vuodenaikoihin. Sillä teemalla ajattelin lähteä haastetta purkamaan :)

TALVI

Sen valkoiset hanget ja jäinen pitsi, illan sininen hetki.
Talvi on vuodenajoista se, jolloin sininvalkoisuus täyttää helposti koko maiseman.

KEVÄT

Takatalvi ei nujerra kevään sitkeimpiä kukkijoita.
Niiden myötä alkaa viimeisetkin talviunenrippeet karista silmistä. 

Kevätkurjenmiekka

Pääskynkukka

Omenapuu kukkii

Valkoiset narsissit ja pikarililjat

KESÄ
Kaikki on vihreää, sinisellä ja valkoisella maustettuna.

Tuhansien järvien maa.

SYKSY
Syksyllä kuohuvat koskien valkoiset vaahtopäät,
kesän vihreyden haalistuessa pois etusijan saa koivujen valkoiset rungot,
jotka loistavat ruskeaa taustaa vasten.
Järven tyyni pinta heijastaa taivaan sineä.

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki , jotta löydän ne. Puutarhahetken Instagram-tili muuttuu nyt kuukauden ajaksi sinivalkoiseksi. Uusi sinivalkoinen kuva on luvassa päivittäin.:)

Haastan mukaan seuraavat blogit, joita en ainakaan 

osallistujalistalta bongannut.

Kukka&Kaali

Lopotin toimelan pihaunelmia

Kivisen Vilman piha

Sinivalkoisin tunnelmin,
hyvää joulun odotusta!
:)

Marraskuun hehku

Aamulla sataa tihkutti, mutta pitäydyin silti suunnitelmassani lähteä retkelle, viettämään yhden naisen Tyky-päivää luonnossa. Ilma oli harmaa, auto oli harmaa, kolmos tie oli harmaa, kaupunki oli harmaa... Mutta luonto ei taida tuntea käsitystä 'harmaa marraskuu' Ainakin omiin silmiin suorastaa räiskyi kaikki oranssiin vivahtavat ruskeat sävyt ja sammaleen vihreys. Harmaa tarjoaa niille taustan, joka saa ne suorastaan hehkumaan. 

Päädyin retkeilemään Jyllinkoskelle, vanhan sähkölaitoksen alueelle. Maisema oli huikean kaunis ja sadekin oli lakannut. Kaiken lisäksi onnistuin kiikareillani osumaan Koskikaraan, joka tepasteli kaukana kiven päällä keskellä virtaavaa vettä. Enpä olisi paljain silmin huomannut. Eikä sitä huomannut kamerakaan. Siinä tovin verran toisiamme pällistelimme, kunnes Koskikara päätti, että nyt oot tuijotellu tarpeeksi ja lähti muihin puuhiin.

Luonnon värileikki

Luonto nukkuu talviunta ja minäkin käyn vähän hitaammalla. Ehkäpä nämä karun kauniit maisemat miellyttävät silmää juuri sen takia, että pääkoppakin kaipaa vähän hitaampaa elämää jaksaakseen taas kehitellä uusia ideoita ensi vuoteen.

Karua kauneutta

Rentouttavaa Marraskuun loppua!

Tinttikakkuja ja ruokintapalloja

Lintujen ruokintakausi lähti lokakuun lopulla käyntiin, kun talitintit tulivat ikkunan taakse naputtelemaan nokallaan ruokatilausta. Tai ruokatilaukseksi tämän itsepintaisen morsetuksen tulkitsin. Tarjoilija pisti vipinää töppöseen ja tintit saivat auringonkukka-ateriansa. Ei mennyt kauaa, kun ruokinnalla oli talven vakiojengi koolla. Talitiaiset, sinitiaiset, hömötiaiset, pikkuvarpuset, varpuset, punatulkkupari, fasaaneja ja se yksinäinen kuusitiainen. Jos viime vuonna huhuilin kadonneita Hömötiaisia syömään, niin tänä vuonna on keltasirkut kadoksissa. Ne ovat yleensä runsain joukko talitinttien ohella ruokinnalla, mutta vielä ei ole näkynyt yhden yhtäkään. Hoi, keltasirkut! Ruoka on valmista!

Etsi kuvasta Fasaani!

Mutta sitten siihen leivontaosuuteen. Tein nimittäin tinttikakkuja ja muffinsseja! En tokikaan tinteistä, vaikka kissa siitä olisi varmasti ollut mielissään, vaan tinteille ja muille pihan siivekkäille. :D Täytyy sanoa, että nyt taisi olla resepti kohdillaan, kun kakut ovat tehneet todella hyvin kauppansa ja välillä niiden ympärillä käy aikamoinen kuhina. Laitan tämän helppoakin helpomman ja tinteiltä kielen mukanaan vievän reseptin jakoon.

TINTTIKAKUT

Lintujen siemenseosta

Maapähkinää rouhittuna

1 paketti munkinpaistorasvaa

Juuttinarua/tai muuta ripustuslenkiksi käyvää narua

Sekoita pähkinärouhe siemenseokseen ja annostele

kakkuvuokaan tai muffinssivuokiin. 

Käytin paperisia muffinssivuokia,

 jotka laitoin peltiseen muffinssien paistovuokaa, 

jotta eivät leviä rasvaa kaadettaessa.

Laita muffinssivuokiin ripustustuslenkit ennen rasvan kaatamista.

Sulata rasva ja kaada siemenseoksen päälle niin, että se peittyy.

Vie jähmettymään ulos tai jääkaappiin.

Jähmettyneet kakut saa helposti pois kakkuvuuasta kastelemalla

vuokaa kuuman veden alla hetken aikaa. 

Paperiset muffinssivuuat lähtee helposti pois.

Tänä vuonna meillä on useampi ruokintapaikka linnuille. Tein viime talvena keramiikassa pallon muotoisia, puuhun ripustettavia ruokintapalloja ja ripustin niitä pihlajan oksille. Ne ja tinttikakut saavuttivat heti suuren suosion ja lumipalloheisipensaassa käy aikamoinen kuhina, kun sieltä tehdään syöksyjä milloin tinttikakkuja maistamaan tai ruokintapallosta auringonkukansiemeniä hakemaan. Bongasinpa käpytikankin taiteilemasta ruokintapallon ympärillä, kun se pähkäili mikä olisi paras lähestymiskeino herkkuapajalle.

Toistaiseksi ruokintapalloja on väreissä valkoinen ja turkoosi. Olisi ehkä pitänyt tehdä myös joulunpunaisia...? Ne näyttäisivät kauniilta valkoista hankea ja harmaata pihlajanrunkoa vasten. Ainut huono puoli uudessa ruokintapaikassa on, että keittiön ikkunan alla oleva ruokintapaikka on hieman hiljentynyt. Siinä on ollut paras linnunbongauspaikka, kun keittiön pöydän ääressä on saanut kököttää kahvikupposen kera tuijottamassa. Pitää ilmeisesti muuttaa vähän järjestystä olkkarissa, niin saan nojatuolin ikkunan eteen, josta ruokintapallot näkyy, joskaan ei niin läheltä, kuin keittiössä. Olisi kiva, jos useamman ruokintapaikan olemassaolo houkuttelisi paikalle myös ihan uusia lajeja, kuten pyrstötiainen tai töyhtötiainen, jota on viimeksi ruokinnalla näkynyt liki 10 vuotta sitten. Niitä kuitenkin lähimetsässä ainakin yhden parin verran asustaa.

Tinttikakut on oivallinen joululahja innokkaalle linnunruokkijalle. Aion niitä muutaman joulupakettiin kääräistä, kun tekemiseenkään ei kulu aikaa juuri mitään. Mitenkähän käy kaupan talipallojen, jos tinttikakut loppuu kesken ennen kun ehtii lisää tehdä...? Kelpaako enää valmisruuat...?

Ihanaa lumentäyteistä viikkoa!

Minä suuntaan seuraavaksi rästiin jääneiden lumitöiden kimppuun 

:)

Luonnonkaunis harmaus

Pakkasaamu ja huurteeseen peittynyt puutarha saivat flunssatoipilaan kömpimään ylös vällyjen alta hetkeksi raittiiseen ilmaan. Jos nyt olisi ollut terveenä, olisin suunnanut pitemmällekkin kameroineni luonnon kaunista harmautta huurrekerroksella kuorrutettuna ihastelemaan, mutta tänä aamuna sai nyt pienempi kierros riittää.

Marraskuinen taideteos vanhan paljun kannella

Vuosia sitten loka- marraskuun vaihde ei ollut ollenkaan suosikkivuodenaikaani. Näin sen vain harmaaana, tylsänä ja koleana. Ajan myötä olen käynyt läpi jonkinlaisen mielen muutoksen tätä vuodenaikaa kohtaan ja nykyään näen kauneutta sen harmaudessa, kuihtuvissa kasveissa ja lepotilaan siirtyneessä luonnossa. Samalla se tuo myös itselle hektisen kesän jälkeen kaivattua lepoaikaa. Pimenevät illat antaa luvan tunnelmoida kynntilän valossa tai takkatulen ääressä, kirpeiden ilmojen tuoma kylmyys haihtuu saunan lauteilla ihanaan lämpöön ja lintulaudan sekailainen seurakunta jaksaa nostaa hymyn huulille kerta toisensa jälkeen.

Marraskuun väripillkkuja

Puutarhan kasvit jätän aina talventörröttäjiksi ihan vain jo siitäkin syystä, että ne näyttää kauniilta talviasuissaan. Ne saa aina mielikuvituksen liikkeelle ja lapsen kanssa niistä syntyy monia tarinoita. Tosin eniten siemenestä leviävät napsin pois, jotta eivät valtaa alaa ihan holtittomasti. Punahatut ovat tehneet jo siementaimia, mutta ne tuppaavat muutenkin ajan oloon taantumaan, joten siementaimista ei ole toistaiseksi ollut haittaa.

Vanhat punahatut baskerit päässä

Kallionauhusten hattumuotia.

Perhoangervo talvileningissään

Ei kaikki ole ihan harmaata, kun perhoangervon helmoja katsoo.

Minikokoinen mukuraharmaaleppä siirtyi kesällä valeistutuksesta omaan paikkaan. Se kasvaa ihan tuskastuttavan hitaasti ja välillä mietin hommaisinko vähän isomman taimen sille kaveriksi. Tämä taitaa olla tulevien sukupolvien iloksi, sen verran etanavauhtia edetään.

Pihlajanlehdet haravoin jo aiemmin kukkapenkkien katteeksi. Ne hajoavat suhteellisen hyvin talven aikana ja keväällä yleensä levitän vain kompostimultaa päälle.

Mukuraharmaaleppä maastoutuu pihlajanlehtikatteen väreihin

Jouluruusun vihreyttä

Yksi suosikkikohtani puutarhassa, vuodenajasta ja keskeneräisyydestä riippumatta.

Keltaiset kuunliljat ja tumma keijuangervo 'Black pearl'

Hyvää Marraskuuta!

:)

Pikapostaus sipuleista

Heippa täältä kiireen keskeltä! Syyslomaviikko vierähti töissä puita ja pensaita istuttaen ja nurmikkoalueita kylväen. Välillä ihan ok säässä, mutta onnistui yksi sadepäiväkin kastelemaan meidät ihan kunnolla. Onneksi kotona odotti kuuma sauna! Voi, mitä sitä viherrakentaja tekisikään syksyllä ilman saunaa? Vilustuis vielä pahemman kerran! Mutta se työasioista, nyt haaveilemaan kevään kukkaloistosta!

Istutin lokakuun alkupuolella kukkapipuleita uusiin kukkapenkkeihin. Niihin on kiva istuttaa, kun ei ole vielä perennat ja muut vallanneet alaa, vaan voi kaivaa ihan huoletta isommankin kuopan useammalle sipulille kerralla. Tulppaaneista tein seoksia koriin, jotta eri lajikkeet sekoittuisivat sopivasti. Lisäksi istutin narsisseja, krookuksia, lumikelloja...

Tummat ja vaaleat tulppaanit yhdessä on aina hieno sekoitus. Lisäksi laitoin sekaan vihreitä ja valko-kelta-vihreitä tulpppaaneja. Lumikellot on mun lemppareita ja niitä voisin istuttaa joka paikkaan. Kaupan valikoimissa silmiin pisti myös kuvan alareunan kaksiväriset helmililjat. Niitä oli tottakai saatava mukaan, näyttivät niin kuin olisivat saaneet kermavaahtokuorrutteen. :D

Toiseen penkkiin meni niin ikään tummia ja vaaleita tulppaaneja, narsissia, lumikelloja ja sitten tuota erikoisen väristä Krookusta. Toivottavasti se on oikeastikkin tuollainen nuotion liekin värinen. Jään jännityksellä odottamaan minkälainen liekehtivä kukka sieltä keväällä pilkistää!

Ja koska tämä puutarhuri on toisinaan varsinainen takkutukka, niin istutin puutarhaankin kukkien punkkariksi tituleeratun Hietalaukan, Allium 'Hair' :D  Mä niin odotan, että nään tämän pörröpään pilkistävän kukkapenkistä! Voisin hyvin kuvitella sille basson käteen ja hiukset liehumaan musiikin tahdissa :D:D

Hyvää alkavaa uutta viikkoa!

:)

Syksyn värisiä taimia

Syksy on loistavaa aikaa istuttaa kasveja puutarhaan, kun maa on kosteaa ja luonto hoitaa kastelun vesikuuroineen porottavan auringonpaisteen sijaan. Talvenarkoja kasveja lukuunottamatta istutuskautta voi jatkaa vielä niin pitkälle, kun lapio vain maahan uppoaa. Viherrakentajien istutustyöt on kuulemma hyvä merkki siitä kuinka pitkälle voi istutuksia jatkaa syksyllä. ;) Kun ammattilaiset lopettaa, niin kannattaa lopettaa kotonakin. Syksyllä etuna on myös se, että saattaa tehdä hyviä taimilöytöjä puutarhamyymälöiden alennusmyynneistä.

Omat löytöni syksyn alennusmyyneistä olivat ihan perusjuttuja, mutta kerrassaan upeissa väreissä! Jotenkin tänä vuonna on koivuangervon punertavan keltainen syysväri sen ruskeita oksia vasten miellyttänyt silmää ja niitä lähtikin kotipihaan kolmin kappalein. Olen myös työmatkalla ajellut usein erään talon ohi, jonka pihassa kasvaa ryhmä kauniisti leikattuja koivuangervoja havujen vieressä ja sen harmoninen väritys näin syksyllä on ollut oikein silmäkarkkia.

Ryhmä pikkutöyhtöangervojen taimia puutarhamyymälässä suorastaan loisti punaisessa syysasussaan ja niitä ei voinut ohittaa nappaamatta muutamaa yksilöä mukaan. Puutarhasta puuttuikin vielä tämä helppohoitoinen perenna. Punainen syysväri on vielä plussaa, se kun on kuitenkin harvinaisempi keltaista. Syksyllä istuttamisen etuna on myös se, että voi leikitellä kasvien syysväreillä ja saada aikaan väriloiston, mitkä ilahduttaa vielä kesän loputtua.

Kolmas kasvi ei syysväreillä loista, mutta toivottavasti tulevina kesinä kukinnallaan senkin edestä. Kärhö nimeltä 'Piilu' kasvaa nyt kärhölle varatussa paikassa puutarhassa köynnöstuen keskellä. Se oli kesän aikana sotkenut versojaan muiden lajitoveriensa kanssa ja aikamoinen selvittely oli saada sieltä yksi taimi kunnialla irti. Saa nähdä kuinka Piilun käy, mutta hinta ei päätä huimannut, niin ei ainakaan korkealta putoa, jos ei nysä talvesta selviä.

Muuten puutarhassa alkaa olla viimeisetkin kukat kukintansa nähneet ja varistelevat terälehtiä hyvää vauhtia maahan. Punahatut ja kallionauhukset ovat ottaneet mittaa toisistaan, kumpi kestää pidempään. Aika tasaväkiseltä näyttää.

Kesäkukkien tilalle on tulleet kanervat, tosin puusaavissa maahumala ja lumihiutale ovat pysyneet vielä vihreinä. Vaihdan ne havuihin sitten kun ränsistyvät. 

Syys- ja lokakuu on edennyt varsin kiireisissä merkeissä työn puitteissa ja syysloman tienoilla istutellaan vielä nelisensataa taimea maahan. Siinä sivussa oma piha, blogiin kirjoittelu ja muiden blogien kommentointi on jäänyt vähän jalkoihin, mutta kiva, kun ootte siitä huolimatta käyneet viestiä jättämässä postauksiin! :)

Värikästä lokakuun alkua!