Joka vanhoja muistelee...

...sitä puutarhamuistoilla silmään!

Vuoden ensimmäinen postaus nimittäin kerää silmien eteen kuvamuistoja juuri päättyneestä vuodesta. Omassa puutarhassa alkoi vuosi sitten keväällä salaojitusremontti ja sen myötä piha alkoi muuttua, kukkapenkkejä uusittiin, kiveyksenpohjia tehtiin, pyöriteltiin isoja ja pieniä luonnonkiviä... Vaikka kiveyksen teko jäi tähän vuoteen, olen suunnattoman iloinen, että aloitettu piharemontti nytkähti vihdoin alkuun ja ajan saatossa jalostuneet suunnitelmat toteutuvat hitaasti mutta varmasti. Tälläkin hetkellä kuuluu sirkkelin surinaa ja porakoneen pärinää keskeneräiseltä terassilta, kun kultani innostui jatkamaan projektia! :D <3

Mutta nyt niihin kuviin. Keräsin joka kuukaudelta jotakin. Vuosi 2019 Olipa kerran puutarhassa...

Tammikuu 

Lunta ja lintubongausta

Helmikuu

Siemenpusseja ja kuivattuja villiyrttejä talven piristeenä.

Maaliskuu

Pihasuunnittelua ja esikasvatusta minigrip-pusseissa.

Huhtikuu

Alkoi pihaurakka ja samalla perhosrinteen raivaus.
Käytiin myös messuilla Helsingissä ja messuiltiin firman nimissä Kauhajoella.

Toukokuu

Lakeus kukkii-tapahtuma Lapualla ja perhosrinteen ensimmäiset istutukset.

Kesäkuu

Avoimet portit Kristiinankaupungissa ja kiveyksen pohjat terassin eteen valmistui.

Heinäkuu

Säleikköomenapuun istutusta ja Bosnian reissun ohessa vierailu paikallisella taimistolla.

Elokuu

Lepaalla näyttelyissä vierailulla ja kotona perennoiden kukintaa, kuivuutta ja luontoretkiä.

 Syyskuu

Köynnösportin rakentelua, uusi komposti ja
talvehtimiskauden alkua.

Lokakuu

Sipuleita maahan ja ruskan värejä.
Töissä liki aamusta iltaan Seinäjoen Idea Parkilla.
Ensimmäinen iso viherrakennuskohde istutuksineen ja nurmikkoineen
mun työuralla. Haastavaa, mutta samalla niin opettavainen kokemus.

Marraskuu

Luonnon kauneutta ja tinttikakkuja.
Työrintamalla alkaa pikkuhiljaa hiljentyä.
Viimeiset nurmikkot kylvettiin vielä marraskuun puolivälin jälkeen.
Leuto syksy siis.

Joulukuu

Loma! Niin odotettu ja tarpeeseen tullut loma!
Akkuja ladattu niin kotona kuin luonnossa ilman
mitään suurempia suunnitelmia tai joulusiivoja tai stressiä.
Ja tietysti nukuttu univelkoja pois :D
Niin ja kudottu villapaita loppuun!
(Meidän murteessa kudotaan kun puikkoja heilutellaan. Suom. Huom. ;)

Ei ole itsestään selvyys aloittaa uutta vuotta
täynnä virtaa ja innostusta. On ollut niitä vuosia, jolloin
ei mikään ole innostanut ja vain rutiininomaisesti tehnyt
kaikki pakolliset elämiseen tarvittavat toiminnot.
Ehkäpä juuri niiden raskaiden vuosien opettamana tavallinen arki
näyttää nyt valoisalta ja osaa olla kiitollinen tästä hetkestä.
En halua enää uudestaan kokea samaa, mutta en vaihtaisi
raskaita vuosia poiskaan. Ilman niitä en olisi nyt se joka olen.
Ilman myrskyjä en olisi oppinut näkemään, että jokaisella
pilvellä on kultareunus. Jokaisen myrskyn jälkeen paistaa
aurinko.

Kuvan otti tyttöni mun! <3

Hyvää uutta puutarhavuotta
ja kiitos tuhannesti kaikista kommenteista,
joita olette jättäneet blogiini!

-SariHanne-