Joulunpunaista

Tämän valtavan suuren ja joulunpunaisen 

amarylliksen kera täältä tulee joulutoivotukset

:)

Maas on hanki ja järvet.. no, melkein jäässä.

Auringon valo heijastui pilvien läpi puutarhaan.

 Rentouttavaa joulunaikaa!

Valkoista ja vihreää, kuurankukkaverhoilla

Yksi kaunis pakkaspäivä oli saanut jääkukat puhkeamaan 

kukkaan lasitetulla terassilla.

Terassin pöydälle laitoin suureen lasipurkkiin kynttilän pienemmässä lasipurkissa ja pihtojen oksia.

Oma suosikkini on koreanpihta, jonka neulaset ovat valkoiset alapuolelta.

En malttanut olla laittamatta nurjaa puolta päällepäin :D

Valkoista ja vihreää, kuurankukkaverhoilla :)

Hyvää joulunodotusta!

Sinivalkoista

Sinivalkoista ja mihinkäs muuhunkaan kun Suomi 100-juhlaan liittyen.

Meillä on kylällä tapana viettää kylän puurojuhla ja kyläkoulun joulujuhla samalla kertaa.

Tänä vuonna tietysti Suomi 100-teemalla.

Olin mukana järjestelyissä mm. tekemällä sinivalkoiset kukka-asetelmat tarjoulupöytiin.

Materiaaleina sinivalkoisia krysanteemeja, männyn oksia, mustikanvarpuja ja lumisia koivunoksia.

Oppilaat olivat koulussa tehneet lipputangot lippuineen. 

Lippua pystyi jopa nostamaan ja laskemaan, ihan kuin aidossa lipputangossa.

Näihin sinivalkoisiin tunnelmiin...

Mukavaa alkavaa jouluviikkoa!

Tarinoita talvisesta puutarhasta

Harmaata ja keskeneräistä.

Sitä se on. Oma, rakas puutarha talvella.

Harmaasta ilmasta ja keskeneräisyydestä huolimatta

kameran linssin takaa näkee kauneutta. Muistoja elämästä.

Puutarha kertoo meidän tarinaa.

Tien vieressä on tapahtunut paljon muutosta. 

Kivi tuotiin hallin takaa edustuspaikalle puutarhaan.

 Pesäkuusi on kuin pörröinen karhunpentu.

En väsy ihailemaan sen pieniä, kuuran peittämiä pörröisiä oksia.

Suurten kuusten toisella puolella, männyn alla nukkuu talviunta viime kesänä istutetut alppiruusut lehdet lurpattaen.

Reunuksen tein turveharkkoja ja luonnonkiviä yhdistelemällä.

Männyn juurelle istutin loppukesästä köynnöshortensian.

Meidän 8v tyttö oli innokkaana auttamassa tämän penkin tekemisessä.

Taisi pieni puutarhakärpänen puraista :)

Alppiruusujen luota matka jatkuu norjanangervoaidan ohi.

 Angervoaidan takana näkyy Katajamäen mökki. 

Meidän mökkivanhus, jonka toivoisin osaavan kertoa oman tarinansa aina 1800-luvun lopulta asti.

Haaveenamme on ehtiä sitäkin laittaa kuntoon, alkuperäiseen asuunsa.

Angervoaidalta päästäänkin omenapuuvanhusten luo. Toinen jo pakon sanelemana kaadettu, runkoa tosin jätettiin ja sitä viherrytetään uudelleen köynnöksin.

Humala on kiipeillyt siinä jo muutaman vuoden.

Tänä vuonna kiskoin tiukasti nurmikkoa kasvavan rungon alustan puhtaaksi ja tein kasvualustan tuoksumataralle, valkolehtiselle kuunliljalle 'White feather' ja valkokukkaiselle tarha-alppikärhölle.

Viimeinen kivi jäi kääntämättä paikalleen ja mukulakiveys puolitiehen.

Siitä jatketaan ensi vuonna.

Töissä pihoja tehdään vauhdilla ja nopeasti valmiiksi, mutta omasssa pihassa olen antanut itselleni luvan tehdä nauttien, ilman kiirettä, stressiä tai aikatauluja. Silloin puutarha tarjoaa sen levon kaiken muun kiireen keskellä eikä se tunnu työltä, vaikka pihoja tekee työkseenkin.

Omenapuun lähellä on isännän Rölligrilli projekti.

Kesken, mutta eteenpäin menneenä.

Tyttären kaveri kysyi, että tuleeko siitä kaivo?

No kieltämättä, muistuttahan se hieman kaivoa :D

Kaivol... tai siis grilliltä päästäänkin etupihalle kurtturuusupensaan kautta.

Sen punaiset kiulukat hehkuvat harmauden keskellä. Ruusu ja etupihan jaloangervot, kuten norjanangervotkin on muistoja edellisen asukkaan istutuksista.

Minusta on ihanaa kun omalla puutarhalla on tarina.

Meidän puutarhan tarina on alkanut jo yli puolivuosikymmentä sitten ja nyt

olemme saaneet sen tarinaa jatkaa jo yli 9 vuoden ajan.

Jollei jouluna ole lunta...

...tehdään sitten oma lumisade :)

 

Eteisen ikkunan välissä on juuri sopiva rako hyasinteille.

Ikkunan välissä kasvaessa on parikin hyvää puolta; hyasinttien voimakas haju ei häiritse ja kukinta kestää pidempään viileässä kuin huoneen lämmössä.

Ja koska pihalla ei lumi tahdo maassa pysyä, teimme tyttären kanssa oman lumisateen ikkunaan vanupalloista ja siimasta.

Valikoin kaupan valikoimasta mahdollisimman nuppuiset yksilöt, jotta kukkien avautumisesta ja itse kukinnasta saataisiin nauttia mahdollisimman pitkään.

Kaksi valkoista ja yksi sininen.

Hyasinttien juuret olivat jo melkoinen juurimytty, kun niistä varovasti rapsuttelin multaa pois.

Pesin juuret vedellä, jotta sain loputkin multarippeet pois.

Suoraan hanan alla näitä ei saisi pestä, koska hiekka ja multa tukkii viemäriä.

Helposti katkeilevien juurten kanssa täytyi myös olla varovainen. 

Juurimöykky mahtui onneksi lasisiin pikareihin.

Itse tykkään, että hyasinttien juuret jäävät näkyviin, joten käytän

usein lasisia purkkeja, laseja yms. hyasinttien kasvatukseen.

Hyvää joulunodotusta ja huomista itsenäisyyspäivää!