Harmaata ja keskeneräistä.
Sitä se on. Oma, rakas puutarha talvella.
Harmaasta ilmasta ja keskeneräisyydestä huolimatta
kameran linssin takaa näkee kauneutta. Muistoja elämästä.
Puutarha kertoo meidän tarinaa.
Tien vieressä on tapahtunut paljon muutosta.
Kivi tuotiin hallin takaa edustuspaikalle puutarhaan.
Pesäkuusi on kuin pörröinen karhunpentu.
En väsy ihailemaan sen pieniä, kuuran peittämiä pörröisiä oksia.
Suurten kuusten toisella puolella, männyn alla nukkuu talviunta viime kesänä istutetut alppiruusut lehdet lurpattaen.
Reunuksen tein turveharkkoja ja luonnonkiviä yhdistelemällä.
Männyn juurelle istutin loppukesästä köynnöshortensian.
Meidän 8v tyttö oli innokkaana auttamassa tämän penkin tekemisessä.
Taisi pieni puutarhakärpänen puraista :)
Alppiruusujen luota matka jatkuu norjanangervoaidan ohi.
Angervoaidan takana näkyy Katajamäen mökki.
Meidän mökkivanhus, jonka toivoisin osaavan kertoa oman tarinansa aina 1800-luvun lopulta asti.
Haaveenamme on ehtiä sitäkin laittaa kuntoon, alkuperäiseen asuunsa.
Angervoaidalta päästäänkin omenapuuvanhusten luo. Toinen jo pakon sanelemana kaadettu, runkoa tosin jätettiin ja sitä viherrytetään uudelleen köynnöksin.
Humala on kiipeillyt siinä jo muutaman vuoden.
Tänä vuonna kiskoin tiukasti nurmikkoa kasvavan rungon alustan puhtaaksi ja tein kasvualustan tuoksumataralle, valkolehtiselle kuunliljalle 'White feather' ja valkokukkaiselle tarha-alppikärhölle.
Viimeinen kivi jäi kääntämättä paikalleen ja mukulakiveys puolitiehen.
Siitä jatketaan ensi vuonna.
Töissä pihoja tehdään vauhdilla ja nopeasti valmiiksi, mutta omasssa pihassa olen antanut itselleni luvan tehdä nauttien, ilman kiirettä, stressiä tai aikatauluja. Silloin puutarha tarjoaa sen levon kaiken muun kiireen keskellä eikä se tunnu työltä, vaikka pihoja tekee työkseenkin.
Omenapuun lähellä on isännän Rölligrilli projekti.
Kesken, mutta eteenpäin menneenä.
Tyttären kaveri kysyi, että tuleeko siitä kaivo?
No kieltämättä, muistuttahan se hieman kaivoa :D
Kaivol... tai siis grilliltä päästäänkin etupihalle kurtturuusupensaan kautta.
Sen punaiset kiulukat hehkuvat harmauden keskellä. Ruusu ja etupihan jaloangervot, kuten norjanangervotkin on muistoja edellisen asukkaan istutuksista.
Minusta on ihanaa kun omalla puutarhalla on tarina.
Meidän puutarhan tarina on alkanut jo yli puolivuosikymmentä sitten ja nyt
olemme saaneet sen tarinaa jatkaa jo yli 9 vuoden ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti