perjantai 19. lokakuuta 2018

Jänkhällä joikaamassa

Syyslomaviikko hujahti karun kauniissa maisemissa
Ivalossa, seurakunna nuortenreissulla.
Olin ystäväni kanssa keittiöhommissa auttelemassa ja samalla
päästiin nauttimaan lapin luonnosta ja tyydyttämään
pohjatonta lapin kaipuuta :) Myös tyttäreni oli mukana
ja hyvin jaksoi pitemmätkin patikkaretket vaikka ikää on vasta 9 vuotta.
 Instan puolella sieltä onkin jo kuvia vilissyt
ja tässä lapin kuvaterveiset myös blogin puolelle.

Illalla tultiin perille Ukontuvalle, Ukonjärven rannalle niin 
myöhään, että pimeys oli laskeutunut.

Aamu valkeni sumuisena ja harmaana,
mutta niiiiin kauniissa maisemassa

Harmaus ei haitannut yhtään,
olin kaivannut tätä rantaa ja 
maisemaa niin kauan. <3


Ensimmäisenä päivänä käytiin patikoimassa
kävelymatkan päässä olevalla Sovintovaaralla.

Illalla mulle nousi kuumetta ja kurkku oli ollut jo ennen reissua kipeä
ja seuraavana päivänä jäinkin mökille muiden lähtiessä Kiilopäälle.
Harmitti, mutta toisaalta mökin hiljaisuudessa sain levättyä
rauhassa todella kiireisen ja hektisen kesän ja syksyn jälkeen.
Iltapäivällä jaksoin jo lähteä ulos rantaan kameran kanssa.

 Läheltä löytyi vanha laituri.

Ukontupa

Seuraavana päivänä olo oli kohentunut ja lähdin mukaan
Pielpajärven erämaakirkolle. Matkaa kertyi reilu 9km yhteensä.



Tällaisen koukkurunkoisen männyn tahtoisin omaankin pihaan.
<3

Polulla risteili puun juuret ja 
yöpakkasen jäljiltä ne olivat liukkaitakin.

Viimeisenä päivänä toisten lähtiessä keilaamaan,
minä lähdin ystäväni kanssa Saariselän poluille kävelemään.

Siellä metsästä suhahti yhtäkkiä pään päälle rohkea lapintiainen.


Se pörräsi ympärillä ja kävi kutsumassa toverinsakkin paikalle.
Ilmiselvästi olivat tottuneet saamaan herkkuja retkeilijöiltä.
Onneksi repusta löytyi vähän evästä jaettavaksi näille
pikku tirpoille.

Kuten instan kuvatekstissä totesin, ei ole minusta linnunpelättimeksi,
mutta hymyssä suin jatkettiin matkaa tästä iloisesta kohtaamisesta.

Illalla lapin taivas tarjoili huikean valonäytelmän ja yöunet 
jäi vähän vähiin kun yritin sitä tallentaa kameralle.
En ole mikään ammattikuvaaja superhyvine kameroineen,
mutta tähän kuvaan olen tyytyväinen.
:)

Viimeinen päivä ennen lähtöä valkeni vaaleanpunaisena.
Ai että mulla on nyt jo ikävä tuonne!!


Nyt ollaan taas kotona mieli levänneenä, stressitaso laskeneena
 ja monta muistoa rikkaampana.
Toivottavasti seuraavaan lapin reissuun
ei mene kymmentä vuotta :)

Hyvää viikonloppua!

torstai 11. lokakuuta 2018

Norsu posliinikaupassa vadelmapenkin tarinassa

Viime vuoden keväällä aloitin tämän projektin,
eli vuorossa yksi pitkän kaavan kautta valmiiksi-postaus.

Tai... valmis tämä on vasta ensi keväänä :D

Mutta asiaan, eli vadelmapenkin uusimiseen.
Viime vuoden keväällä tosiaan kokeilin kaivinkonekuskin uraa
aloitella omassa pihassa ja raapaisin kauhalla uuden kasvualustan paikan
vadelmille. No, isäntä kävi sitten viimeistelemässä pinnan, jottei ihan kynnöspeltoa
jätetä jälkeensä :D

Empä näköjään ole ottanut todistusaineistoa
 huikeasta kaivinkoneurakoinnistani tämän enempää
Mistäköhän johtuu...?  
:D


Kuoppaan peittelin mullan kanssa läjän oman kylän hevosten lantaa
ja sitten alkoikin työ- ja koulukiireet painaa niin päälle, että projekti jäi 
pressujen alle odottamaan aikaa parempaa.

Ja se aika tuli tänä syksynä, kun oli pakko 
saada taimistolta ostettu keltainen vadelma istutettua.


Tuo meidän kuormaaja, jota hallin töissä käytetään sai toimia nyt
puutarha traktorina.

Vähän se oli kuin norsu posliinikaupassa, kun kahden
tyrnipuskan välistä koitin kauhakuormallista 
multaa ujuttaa niin lähelle kuin vain saa.
Mutta tyrnit säilyi vahingoittumattomina!!
:D


Kuormaajalla kiikutin myös painavat puupölkyt paikalleen,
kun olin saanut niille pohjan tehtyä murskeesta.
Kun puupölkyt lahoaa, vaihdan ne kiviin,
mutta tällä mennään useampi vuosi. 
Materiaali valittiin nyt
'sillä mitä kaapista löytyy' periaatteella
Pölkkyjen ja mullan väliin laitoin
töistä jäänyttä patolevyn soiroa, jotta kostea 
multa ei ole kosketuksissa puuhun.


 Levitin multaa vattupenkin ympärille ja kylvän 
vattupenkin viereen nurmikon siemeniä ja
kauemmaksi niittysiemen seosta.
Jotain joka houkuttelee perhosia ja pörriäisiä.
:)

Toinen puoli vattupenkkiä jäi vielä viimeistelemättä, koska 
ajattelin ensin keväänä siirtä vadelmat tuosta vanhasta paikasta uuteen
ja sitten on paljon helpompi tuoda multaa ja viimeistellä
toinen puoli, kun vadelmat eivät ole enää edessä.


Ihanaa saada tuo muovilla vuorattu, koivua ja pajua kasvava
vattupenkki pois! :)

Näitä kuvatessa oli ihan pakko räpsäistä kuva lähellä olevista
mustikkapensaista. Niiden syysväri on ihan käsittämättömän häikäisevä!


Ja tupaan palatessa oli vanha kissarouva
kuvauksellisella tuulella ja kehräsi kameralle.


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
hyvää loppuviikkoa!!

perjantai 5. lokakuuta 2018

Salaisuus mullan alla

Tänään oli vihdoin iltapäivä aikaa
touhuta omassa puutarhassa.

Sehän tarkoitti sipulien piilottamista mullan alle

Siirsin tänä kesänä kukkineet laukat parempaan
paikkaan ja pistin pussillisen lisää.

Todetakseni vain, että eihän se pussillinen 
riitä tähän laukkahullaannus-tautiin ensinkään.
Pitää käydä ostamassa lisää, onneksi vielä ehtii :D


Salainen puutarhuri oli myös liikkeellä
ja piilotteli salaisuuksia mullan alle.
Ensi kesänä jonkun pihassa kasvaa
yllätyskukkijoita. :)

Kuka, missä ja mitä?
Enpä kerro vielä ;)
 

Onko sinulle tullut koskaan mieleen yllättää ystävää tai sukulaista
piilottamalla kukkasipuleita hänen puutarhaan?
Sellaisia, joista hän on aina haaveillut, mutta syystä tai
toisesta jäänyt aina istuttamatta?

Ensi kesänä on mielenkiintoista nähdä miten yllätys onnistui 
:)

Laukkojen jälkeen olikin vuorossa
kasvihuoneen tyhjäys operaatio.

Tomaatit kasassa.

Keräsin viimeiset tomaatit sisälle kypsymään.
Indigo rose oli tomaatti, joka huomattiin.
'Mitä, sulla on mustia tomaatteja???'
Oli usein kuultu huudahdus :D

Eli, jos haluat, että kasvarisi kasvatit huomataan,
kasvata mustia tomaatteja.
Ne loistaa pihan poikki vierailijan silmiin ja
vetää puoleensa katsojia kuin magneetti.
Kannattaa myös varata maistiaisiksi muutama... ;)

Pikkuinen kurkkukin sinnitteli vielä ikkunalla.
Kovin oli piikikäs tapaus.

Ja olihan mulla tottakai puutarha-apuri, Justus paikalla.


Katteena olleet heinät sai kyytiä...

Taitaa olla pikemminkin viihdealalla...
Ehkä sirkuksesta karannut...?
Joka paikkaan pitää kiivetä. 
Tässä mennään jo kasvarin katossa.


Kasvari vaatii aika reilusti päivitystä ennen ensi kasvukautta. 
Ikkunoihin pitää uusia muutama lasi ja kasvualustan 
ympärillä olleet lahonneet laudat vaihtaa. Kattoonki täytyy yksi
valokatelevy uusia, se vuotaa.

Tämä kuva sopisi tulevaan vastaukseeni 
haasteeseen puutarhan ongelmakohdista 
:D


Mutta siihen palataan myöhemmin,
nyt herkutellaan viimeisillä tomaateilla.

Ps. Ne mustat tomaatit ovat punaisia sisältä ;)


 Hyvää lokakuun ensimmäistä viikonloppua!

Instagramiin päivittyy kuvia viikon varrelta
tiuhempaan, niin töistä kuin vapaa-ajaltakin.
Instan tarinoita päivittelen myös usein kuvin ja videoin.
Linkki instagram-tililleni sivupalkissa :)


keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Omppupenkin mukulakiveys

Innostuin viikonloppuna tekemään omppupenkin
ympärille pienen kaistaleen mukulakiveystä.


Yksi keskeneräinen puutarhaprojekti valmiin.
 Tai no... ainahan sitä keksii jatkoa... :)


Kivinen penkki lepää tuon kaadetun omenapuun
runkojen päällä. Omenapuulla on niin pitkä
historia, että ei siitä raaksi kokonaan luopua.
Se on istutettu luultavasti joskus talomme historian alkuaikoina.
Sillä olisi paljon tarinoita kerrottavana, jos osaisi puhua.
Toivottavasti menee vielä pitkään köynnöstukena ja
kivipenkin jalkoina. Tykkään säilyttää puutarhassa
mukana talon historiaa.

Tässä kuva 2016 vuodelta, kun omenapuu oli jouduttu kaataa
ja omppupenkki alkoi hiljalleen muotoutua.


On se vähän muuttunut.

Taustalla näkyy myrskyn tuhoja.  Nuo puun rungot maassa.
Toisen, yhtä vanhan omenapuun oksa rysähti
alas kovan tuulen voimasta. Karsittiin puuta
vielä lisää, kun muutama muukin oksa oli taipunut pahasti.

Humala kiertelee omenapuun rungolla syysväreissään.

Tarha-alppikärhö on kaunis syksylläkin.
Se valtaa yhden oksan haaran.


Kuihtuvaa kauneutta.


Tytär teki koulun puukässässä hyönteishotellin.
Arvaa vaan, hihkuinko innoissani :D
Sekin löysi paikkansa omenapuun rungolta.


Maanantaiaamuna oli ensimmäinen huura maassa,
syksyn ensimmäinen pakkasyö.
Siitä se lähtee, askel askeleelta kohti talvea.


Nyt työkengät jalkaan ja kivitöitä jatkamaan töihin!
Ei ole vielä kausi loppunut :D

Mukavaa keskiviikkoa!

perjantai 21. syyskuuta 2018

Seinien sisäpuolella

Vaihteeksi postaus seinien sisäpuolelta.
Harvemmin tulee kuvattua kodin sisustusta julkisuuteen, kun
vallitseva sisustustyyli on hallittu kaaos :D
Siitä pitää huolen niin isäntä, lapsi, kuin hulivili kissanpoikakin.
Hmm.. no emäntää unohtamatta, myönnettäköön x)

Mutta nyt kun innostuttiin tyttären kanssa laittamaan
olohuone mullin mallin ja huonekalut muutti paikkoja,
niin tulipa yhdestä nurkasta niin uusi omiinkin silmiin, 
että piti oikein kamera kaivaa esiin ennen kun
se kaaos ehtii nielaista tämänkin nurkan.


Pullojukan päässä syttyi lamppu.
Tai pikemminkin kokonainen valoketju.


Jukka huolehtii hämyisten iltojen tunnelmavalaistuksesta.
Kynttilöiden lisäksi tietenkin...

Ihme ja kumma, pullojukan pitkät suortuvat
ovat saaneet olla rauhassa Justuksen kynsiltä ja hampailta.
Toistaiseksi...


Kilpipiilea on hujahtanut kesän aikana pituutta
Ja sillä alkaa tulla katto vastaan kruunun sisällä.



Puutarhatöiden vähentyessä on aika
ottaa viileän kauden harrastukset esille.
 Niistä vihjailee nuo Venäläisen sienen 
taustalla olevat puiset puikot ;)

Vielä ei kuitenkaan puutarhatyöt ole kokonaan ohi :)

Ja ensi kaudellekkin puutarhaan on jo tekeillä
uusia yksityiskohtia keramiikkatunneilla. 
:)

Leppoisaa syysviikonloppua!


keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Vielä on kukkia jäljellä...

 Vielä löytyy kukkijoita, jotka eivät ole 
syksyn tulosta hätkähtäneet.
Ehei, ne pukkaavat kukkaa niin kuistilla kuin
terassillakin innosta piukeana. 
Ehtiihän sitä sitten levätä myöhemmin :)

Pelargoni 'Fireworks'

Ikisuosikkini, Keijunmekko.
Sen lehdet saavat kauniin tummanpunertavan syysvärin
ilmojen viilentyessä.Se on vain herkkä paleltumaan,
joten säätietoja täytyy tarkkailla, jotta saa sen
talvehtimaan paleltumatta.

Torpankukka tai mustanmerenruusu,
miten vain haluaa kutsua tätä
valkoista kaunokaista.

Muratti ei kuki, mutta
lehtimuotoihin ja väreihin ihastuneena tämä
saa hymyn huulille :)
 
Kohta pitää raaskia arimmat kantaa sisätiloihin talvehtimaan.
Olisi sääli menettää ne kylmille keleille heti kesän jälkeen.

Kukoistavaa keskiviikkoa!
:)