perjantai 27. maaliskuuta 2020

Mullin malllin maailmalla ja kukkaruukut kumoon

Heippahei! Mitäs sinne muiden koronaeristykseen kuuluu? Maailma keikahti yhtäkkiä niin mullin mallin, että uusi elämäntilanne on ottanut vähän aikaa päästä rytmiin. Kotona tässä ollaan oltu töissä koko talvi, joten vielä ei omien töiden osalta ole mitään kummallista. Mutta nyt kun tässä sivussa hoidetaan vielä etäkoulua, niin se on tuonut oman haasteensa arkeen. Aika nopeaa saivat kuitenkin online oppitunnit käyntiin (hurraa huuto siitä opettajille!) ja nyt mun opettajan rooliin kuuluu lähinnä liikunta, musiikki, kuvis, käsityöt ja uskonto. Ensi viikolla uskontokin siirtynee online tunteihin, joten mulle jää vain nuo luovat aineet. Nuo ovat oleet sinällään helppoja aineita opettaa, mitä nyt oppilaan opiskeluhalut ovat tuottaneet päänvaivaa ja hermoiluja. Kun liikuntatunneista ei meinannut tulla mitään muuta kun ainaista valitusta, päätti opettaja pitää tänään hölynpölyjumpan! Siinä lihaskuntoliikkeet muuttui mm. Rooman keisarin viinirypäleensyönti liikkeiksi, mummolaan pyöräilyksi lattialla maaten ja karhun kanssa nyrkkeilyksi. Ja kas kummaa, ensimmäinen liikuntatunti ilman nitinää ja natinaa! :D

Puutarhassa on tullut touhailtua enemmän, tosin vielä on paikoin maa niin jäistä, että kaikkea ei vielä pääse tonkimaan. Mullat sen sijaan ovat vaihtuneet osalle viherkasveista! Pari isompaa ruukkua olisi vielä hankintalistalla, mutta aion nyt ottaa eristyksissä pysymisen tosissaan ja en lähde niitä metsästämään.

Köynnösvehka ja palmuvehka
Tässä vuosien varrella palmuvehkasta on kehkeytynyt yksi mun luottokasvi. Se kun viihtyy hämärämmässäkin huoneessa valittamatta ja ei nipota, jos kastelu unohtuu. Yksi on meidän makkarissa ja toinen takan päällä olkkarissa. Jossain vaiheessa kun näistä liikenee jakotaimia, aion vielä yläkerran puolivarjoiseen aulaan yhden ruukun laittaa.

Palmuvehka kävi suihkussa puhdistamassa pölyt hartioilta

Vaihdoin paremman ruukun myös toissa jouluna ostetulle marraskuun kaktukselle. Luin jostain, että se viihtyy paremmin ruukussa, jossa on pohjassa reikä. Kesällä nostan sen taas puolivarjoisalle kuistille ja toivon, että innostuisi ensi syksynä kukkimaan. En ole saanut sitä kukkimaan sen jälkeen kun kaupasta sen kotiin kannoin. Mitäs mieltä muuten ootte simpukankuori amppelista? Onko liian retro vai tykkäätkö? Mä jostain syystä tykkään, vaikka niistä on kuulunu jonkin verran kritiikkiä somessa :D Mä oon vähä mieleltäni mummo :D

Aikaisemmin tänä vuonna kaupassa osui silmiin kirkkaan punainen pääsiäiskaktus ja en voinut vastustaa sen kotiuttamista. Oli komeasti kukassa, mutta kävi samoin kuin marraskuun kaktuksenkin kanssa. Ruukun vaihdon jälkeen kaikki kukat kuivui. Ei kuulemma saisi kukkivana liikutella ja ruukun vaihto on kuitenkin suhteellisen liikkuvainen operaatio. Kauhean herkästi nokkiinsa ottavia yksilöitä nämä lehtikaktukset. Ootko huomannu saman?


Mutta hei, tsemppiä sinne kotiin ja toivottavasti pysytte terveinä! Luulisin, että nyt on puutarhureilla iso henkireikä se oma puutarha. Jokainen pienikin kevään merkki on suuri ilon aihe ja multaa ruopsutellessa ajatukset lepää. Hyvää viikonloppua ja voimia karanteeniaikaan!





maanantai 16. maaliskuuta 2020

Mitä kuuluu vartettu aronia ja muuta kevätpöhinää

Huppista, ihan huomaamatta aika hujahti puoleen väliin maaliskuuta, virallinen kevät alkoi ja ikuisesta marraskuusta tuli suoraan maaliskuu. Kuvauskierroksella muistin, että en ole hetkeen maininnut mitään varttamiskokeiluistani. Niinpä tein kierroksen niiden kautta saadakseni jotakin kuvaa tänne blogiinkin. Postaus varttamisesta löytyy täältä

Varttamisteippi alkaa kulua puhki
Kaksi vuotta sitten vartoin aroniaa pihlajan runkoon saadakseni rungollisen aronian. Kokeilu onnistui niinkin hyvin, että kaikki vartteet ovat edelleen hengissä ja hyvin kasvaneet. Viime kesänä niiden siirto varsinaisille kasvupaikoilleen jäi tekemättä, mutta josko tänä kesänä ottaisin sen operaatioksi. Vasta vartettujahan ei suositella siirrettäväksi varttamiskesänä, kun puun voimat menevät vartekohdan parantamiseen. Vuoden kasvaneet vartteet kestävät paremmin siirtoa, kun kasvuvoiman saa kohdistaa juurtumiseen. 


Rungollisen aronian kaksi vuotta vanha latvus
Puutarhassa on alkanut kevätpöhinä kasvien toimesta. Helmikuussa kasvuun lähtenyt raparperi selvisi pakkaskaudesta ja jatkaa nyt tyytyväisenä kasvuaan. Pienen pienet lumikellot ovat nupuillaan ja laukan piipot puskevat maasta ylös lämpöisellä seinustalla. Varjoisemmilla paikoilla ei ole vielä piippoja juurikaan näkyvissä. Tulppaanit ja muut antavat vielä odotuttaa itseään. Ensimmäinen Mustarastas hyppeli puutarhassa viikonloppuna ja on ollut nyt ahkera vierailija ruokinnalla. Myös ensimmäinen vihervarpunen saapui ruokailijoiden joukkoon. Titityy-kuoro sen kun kasvaa :)

Laukan piippot tunnistaa punatuista huulista :D
Viime vuonna siemenestä kylvetyt salkoruusut ovat säilyneet vihreinä läpi epätalven. Niiden selviäminen alun perin jännitti, kun ovat aika lailla rajoilla kestävyyden suhteen. Istutin ne samalle lämpöiselle seinustalle, missä raparperikin on. Se kun tuntuu olevan sellainen oman pienilmaston omaava paikka. Siltikin vähän jännitän kuinka vielä käy. Mulla kun ei ole aiempaa kokemusta salkoruusuista nelosvyöhykkeellä. Jos jollakulla on niin, mielelläni kuulisin kokemuksia :)


Viikonloppuun tuli yhtäkkiä ylimääräistä aikaa, kun koronavirus aiheutti tapahtumien ja harrastusten peruuntumista. Meillä ollaan terveinä säilytty, mutta jos karanteeniin joutuisi, niin kyllä puutarha olisi tärkeässä roolissa saada aika kulumaan. Ja tuo kymmeniä kilometrejä jatkuva metsä, joka tontin kulmalta alkaa. Siellä ei ole ruuhkahuippuja nähty, vaikka retkeilypaikat kuulemma muuten ovat nostaneet suosiotaan. Laittoipa kaveri aamulla kuvaa hiljaisesta Ideaparkista Seinäjoella. Että sinnekkö pitää lähteä, jos metsät ruuhkautuu...?


Kaikesta ympärillä tapahtuvasta hämmennyksestä huolimatta
hyvää Maaliskuuta!
<3

tiistai 25. helmikuuta 2020

Kasvulaatikko perennakylvöille

Kun on tungosta kylvöpurkeissa, niin täytyy tehdä lisää tilaa. Astelin hallille siinä ajatuksessa, että väsään jostakin jämälautakasasta jonkun simppelin kylvölaatikon lopuille perennakylvöille. Mutta kun silmiin pisti isännän jemmaamat lavakaulukset, ajattelin vähän oikaista. Tein vain ristikon lavakauluksen päälle, jonka avulla saisin pidettyä eri lajit omissa lokeroissaan.


Pääsin laatikon täyttöpuuhin vähän odotettua aikaisemmin lavakaulusoikaisun vuoksi. Reunoille laitoin patolevyä, joista joka vuosi töissä jää ylimääräisiä, kapeita soiroja. Lavakaulus kestää näin pidempään lahoamatta, kun multa ei ole suoraan kosketuksissa puuhun.

Perustin perennaviljelmäni nurmikon päälle, joten vuorasin pohjan vielä kunnon kerroksella sanomalehtiä, jotta viljemiin ei tunkeutuisi maasta mitään ylimääräistä. Sen jälkeen kerros palanutta hevosenlantaa ja multaa. Ihan perus puutarhamulta käy. Mulla oli lannoittamatonta multaa, joten siksi lisäsin hevosenlantaa pohjalle. Päällimmäiseksi laitoin muutaman sentin kerroksen kylvömultaa.

Seuraavana aamuna aikaisin ennen töihin paneutumista ryhdyin kylvöpuuhiin. Olihan ilmakin siihen mitä mainioin. Muuta aste kirpeää pakkasta, aamu aurinko ja tintit laulamassa taustalla titityy-kuoroa. Voiko sitä puutarhuri enempää toivoa? No tietty sitä lunta, mutta luonto hoiti muuten kastelun seuraavana päivänä, kun satoi vettä oikein kunnolla. Peittelin kylvöt muutamalla havunoksalla, että kissat ei käytä sitä vessana.

Mulla oli tietysti puutarha-assari mukana, joka syynäsi kaikki kylvöt ja mullat ja sitten jahtasi kuviteltua kirppua paljuvanhuksen portailla. 




Nyt sitten vaan jännätään, että mitä sieltä maasta nousee ja koska.

Hyvää helmikuun viimeistä viikkoa!
:)

maanantai 17. helmikuuta 2020

Pajusta nimikylttejä taimille

Tänä vuonna annoin ihan luvan kanssa puutarhamopon keulia siementilausten yhteydessä. Tilasimme saman kylän puutarhurin kanssa kimpassa täytettä kukkapenkkeihin sekä ChilternSeediltä että Seedaholicilta. Chilternseed on Briteissä, mutta tämän vuoden loppuun pystyy vielä tilaamaan brexitin ollessa siitymäajalla. Nähtäväksi jää, miten jatkossa?

Siemenposti seilasi Suomeen viime viikolla ja pääsin aloittamaan kylvöt. Heti ensimmäisenä totesin, että viime kesänä tuli syötyä aivan liian vähän puikkojäätelöitä ja nimikylttimateriaali loppui kesken. Olen käyttänyt jäätelöiden puisia puikkoja nimikyltteinä useampana vuonna, mutta eipä koskaan ole ollut tällaista lajikirjoa kylvettävänä. Siispä suuntasin puukko ja oksasakset kädessä paju apajalleni ja kohta oli veistelty läjäpäin uusia nimikylttejä.


Nimikylttejä varten katkoin paksumpia pajunoksia n. 15cm mittaan. Paksumpia sen takia, että niihin mahtuu kirjoittamaan selkeästi ja pituutta sen verran, että on varaa tökätä tikku kunnolla ruukkuun. Veistelin tikun toisen pään teräväksi, jotta se uppoaa helpommin multaan.


Tikun toisesta päästä vuolin kevyesti pois kuoren. Ei liikaa, niin että oksan keskustan pehmeä osa tulee näkyviin. (Ks. kuva alla) Siihen ei pysty kirjoittamaan, on niin pehmeää. Sen verran kuitenkin täytyy vuolla, että saa tasaisen pinnan, johon on helppo kirjoittaa. Onneksi pajua yleensä on paljon, joten ei haittaa vaikka tulee alkuun muutama harjoituskappale :) 

Vasemmalla vuoltu liikaa ja oksan pehmeä keskus tullut näkyviin. OIkealla sopivasti vuoltu.

Annoin pajutikkujen kuivua sisällä, ja sitten niihin voikin kirjoittaa. Kunnolla kuivattaminen ehkäisee pajua kasvattamasta juuria. 


Laitoin ensimmäisenä kaikki kylmäkäsittelyä vaativat lajit multaan. Tilan ja hermojen säästämiseksi kylvän kaikki perennat ulos. Siellä ne lähtee kasvuun omia aikojaan ja niitä saa siirtää suoraan kukkapenkkiin ilman ylimääräistä koulintavaihetta. Laitoin ensimmäisen satsin isoihin ruukkuihin. Niissä multa pysyy pitempään kosteana, kuin pienissä ruukuissa ja muutenkaan ei ole niin kiire saada taimia maahan, kun juurilla on tilaa on enemmän. Ruukut vain loppuivat kesken. Olisi pitänyt jemmata enemmän viime vuodelta. Tänään olenkin sitten värkännyt kylvölavaa lopuille perennoille. Kirjoittelen siitä myöhemmin, kunhan ehdin kameran kanssa ulkoilemaan :)
Ihanteellista olisi, jos nyt olisi sitä lunta, jolla talvikylvöt peitellä, mutta kun ei ole niin heitin risuja/lehtisilppua päälle. Toki kastelin kylvökset ensin ja annoin veden imeytyä yön yli sisällä. Seuraavana päivänä kannoin ruukut puolivarjoiseen paikkaan odottamaan suotuisaa itämishetkeä.


Mitä sitten tuli tilattua? Akileijoja useampaa sorttia, kirahvinkukkaa, sormustinkukkaa, salkoruusuja, kurjenpolvea, punahattuja eri lajikkeita, nepalinhanhikkia... En edes muista kaikkia :D Mutta kyllä ne tästä kesän mittaan selviää :D

Olo on kuin pikkulapsella karkkikaupassa :D

Nyt ei vaan malttais odottaa, että kuinka mikäkin kasvi lähtee kasvuun. Ravaan varmaan kevään mittaan joka välissä suurennuslasin kanssa tuijottamassa joko jotakin näkyy :D


Loppuun on vielä pakko päivitellä tätä epätalvea...
Helmikuu on puolivälissä ja tänään koin puutarhassa melkoisen yllätyksen. Jos kysyttäis, että mihin aikaan raparperi aloittaa yleensä kasvunsa, niin kuinka moni heittäisi vastaukseksi helmikuun? No, meidänpä raparperi vastaisi tänä vuonna juurikin helmikuun!! Meillä, nelosvyöhykkeellä!! Ikinä, koskaan, milloinkaan helmikuussa ei ole mitään kasvua näkynyt edes lumikelloissa, jotka yleensä on ensimmäisenä pinnassa. Ja nyt mietin pöyristyneenä, että joko nyt pitää raparperipiirakkaohjetta alkaa kaivelemaan...? 

Helmikuiset raparperinalut

Talvikaipuusta huolimatta, ajatukset suuntaa kevääseen.
Hyvää Helmikuun toista puolikasta!
Ja myös myöhäiset ystävänpäivät blogiystäville!
Onneksi ystävänpäivä voi olla joka päivä.
:)



maanantai 10. helmikuuta 2020

Haaste: Puutarhavuosi 2019

Sain Puutarhavuosi 2019-haasteen Puutarhurin tytär-blogista. Tässä omat vastaukseni haasteeseen. Jonkin verran tulee toistoa, kun vuoden alussa tein postaukseen tiivistelmän viime vuodesta, mutta kysymysten myötä tulee viime vuotta pohdittua myös eri näkökulmista. :)


1. Mitä sellaista teit puutarhassa mitä et ole koskaan kokeillut?                                   
 a. Suunnittelua / Suunnitelmissa               
 b. Laiskottelua /Hullunlailla ahkerointia     
 c. Kasvattaa hyötyksveja /Koristekasveja                                             
 d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Kasvatin ensimmäistä kertaa perennoja siemenistä ja kokeilin uutta kasvatustekniikkaa. Ja mietin samalla, että miksi en ole tätä aiemmin tehnyt? Koukuttavaa puuhaa ja saa kukkapenkkien täytettä edullisemmin ja enemmän kerralla. Toki siinä oma vaivansa on, mutta kuuluu harrastuksen luonteeseen :D
 


2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi suunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä? 
 c. Suunnilleen kyllä
 d. Hmm... "viheltelyä" "suunnilleen"...

Suunnileen. Toki muutoksia tuli mm. kasvien suhteen. Sain puutarhuriystävältä hänen kasvattamiaan siementaimia ja tein myös kasvilöytöjä joita ei sisältynyt suunnitelmaan. Mutta suunnitelmanhan kuuluukin kehittyä matkan varrella.


3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi 
c. Muutama 
d. Autolastillinen...eikun kaksi, eikun...

Varmaan tuo autolastillinen ainakin :D Perhosrinne nieli kasveja runsaasti ja vielä jäi tilaa tämän vuoden hankinnoille.


4. Menetitkö kasveja?
a .En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
 b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
 c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
 d. Älä edes kysy kuinka monta!

Viime vuoden talvi oli suotuisa runsaine lumipeitteineen, joten talvivahinkoja ei juurikaan tullut pihalla. Laventelia kokeilin kukkapenkkiin istutettuna, mutta ei lähtenyt kasvuun. Toinen juurakoista kasvattamani pioni ei noussut keväällä, mutta sitä se enteili jo ensimmäisenä kesänä, kun jurotti paikallaan. Talvetushuoneessa pistokkaasta kesällä kasvatettu verenpisara kuoli ja samoin muutaman vuoden vanha keijunmekko.



5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi mitä et ole vielä(kään) saanut?

Laavun. Siihen on tukit jo pinolla ja nyt odottelen innolla, että pääsen opettelemaan niiden veistämistä. Laavun ympärille metsäpuutarha, kuinkas muuten. Lisäksi hyötykasvitarha pitäisi tehdä uudestaan ja sen yhteyteen kasvihuone/puutarhurin väkertelymaja.


6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019
a. Sää
b. Kukkaloisto 
 c. Joku muu. Mikä?

Pihan salaojitusremontti. Isoin urakka on ohi ja tulevanan kesänä pääsee tekemään näkyviin jäävää pintaa :)

Mullin mallin

7. Mikä on suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Edellisen vastauksen salaojitusremontti isännän kanssa toteutettuna. Omista projekteista perhosrinne, joka otti aimo harppauksen eteenpäin.

Tästä lähdettiin liikkeelle keväällä

8. Mikä on paras ostoksesi / hankintasi?

Köynnösportti, jonka nikkaroin loppukesästä ja säleikköomenapuu.


9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä 
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako? Eeei suinkaan...!

Kompostin kannen kissan kestävyyttä epäilen vielä. Talven on saanut olla rauhassa kynsien teroitukselta, kesä näyttää kuinka mukava se kissan mielestä vielä on. Kompostina muuten hyvä, mutta jos kissa repii kannen pilalle, niin sitten olisi pitänyt hommata toisenlainen. Aika näyttää.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

No tietysti nämä höpsönhassut tuijat! Ne ei ollu moksiskaan talvesta vaan näyttävät viihtyvän meillä oikein hyvin.

11. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Hmmm... Toinen kuiva kesä putkeen. Olisi ollut kiva, jos sadetta oltaisiin saatu enemmän. Nyt talven aikana vettä on tullut kyllä senkin edestä. Toivottavasti pohjavesivarastot täyttyvät.



12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
 b. Kiviin kivetyksiin 
 c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

No siihen salaojitusremppaan tais mennä. Perustukset kun on kunnossa, niin pihasta tulee pitkäikäinen.

13. Mitä opit?

Talvellakin voi tehdä puutarhaa. Raivasin perhosrinteen kevättalvella ylimäärisistä puista ja risukoista. Siitä oli helppo lähteä työstämään itse kasvualustaa maan sulettua. Myös puutarhan puurakenteita pystyy tekemään talvellakin, jos säät suosii tai on sopivat tilat.
Ymmärsin myös, että perhospuutarha ei ole vain ne kauniit perennat ja kukkivat pensaat. Myös toukat tarvitsevat ravintoa nokkosista ja muista luonnon kasveista. Liian siisti puutarha ei ole hyväksi hyödyllisille pörriäisille, ötököille ja muille siivekkäille.



14. Odotatko tulevaa/ alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin
 b. Kunnianhimoisin odotuksin? 
 c. Kauhunsekaisin tuntein? 
 d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Kyllähän sitä odottaa, mutta samalla tiedostaa sen realiteetin, että kesästä tulee myös hyvin työntäyteinen. Suuria suunnitelmia on ja niitä toteutetaan sitä mukaan kun rahkeet riittää. Olen tietoisesti opetellut ajattelemaan niin, että ei ole katastrofi, jos kaikkea ei ehdi/jaksa toteuttaa kesän aikana. Oma piha on harrastus, josta täytyy voida nauttia keskeneräisenäkin. Se ei saa olla työleiri, jossa raadetaan otsa rutussa.



Haasteen säännöt:
1. Kerro keneltä sait haasteen
2. Kerro haasteen aloittaja ( Minna blogista Hiidenkiven puutarhassa)
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
Käy laittamassa haasteen alkupostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.
Haasteen kysymyspohja löytyy Minnalta linkin takaa haasteen lopussa.

Haastan mukaan
 


maanantai 27. tammikuuta 2020

Tammikuun kummalliset puutarhatouhut

Tammikuu alkaa kääntyä lopuilleen ilman, että se on tuntunut tammikuulta ollenkaan. Nyt tätä kirjoittaessa on vihdoin kerros lunta maassa ja lisää tiputtelee taivaalta koko ajan. Pakkasta on neljä astetta, lakialle kun täältä metsän laidasta lähtee, nousee pakkanenkin -7 asteeseen. Tuntuu suorastaan kylmältä, kun tähän asti mittari on viihtynyt suurimmaksi osaksi plussan puolella, enimmillään +6 astetta.
Aina on hyvä sää kiivetä puuhun

Viime viikon alussa kitkin rikkaruohoja kukkapenkistä. Sehän nyt varsin normaalia puuhaa tammikuussa! Piti oikein tarkistaa, että olenko tosiaan omassa kotopihassa, vaiko jossakin etelässä. Ja sitten piti tarkistaa kalenterista, että en suinkaan ollut nukkunut talviunia läpi talven. Mutta ei. Omassa kotopihassa oltiin ja kalenteri näytti tammikuuta.


Muutama voikukka oli kasvattanut vihreät lehdet ja pari ruohotuppoa vihersi kuihtuneiden perennoiden välissä. Lisäksi kukkapenkin riesa, keuhkosammal, oli riemastunut leudosta talvesta. Suihkuttelin sitä viime kesänä etikkasuihkeella ja se alkoi kuihtua. Ajattelin uusia käsittelyn, mutta lumi ehti maahan viikonloppuna niin jäi tekemättä. No huomenna on taas plussakelit. Etikkakäsittelyn jälkeen maa on hyvä kalkita myöhemmin, sillä etikka happamoittaa maata. Etikkaa voi myös laimentaa niin ei vahingoita muuta kasvillisuutta, jos sitä on kovin lähellä.

Siinä kitkiessä huomasin, että lamoherukka pullistelee silmujaan. Tammikuussa! Hei haloo, nyt takaisin talviunille, jos mielii keväällä olla voimissaan! Mutta milläs sen kasveille kertoa, kun leudot tuulet kutittelee niiden silmuja hereille. Vaan ompa sitä 1930-luvulla kylvetty ruista tammikuussa ja siitä saatu jopa satoa. Että ei nyt ihan ennenkuulumatonta tämäkään.
 

Myös jalopähkämö oli kasvattanut pieniä vihreitä lehtiä. Sekin on ihan sekaisin mikä maa, mikä aika? Toivottavasti nyt ei tule niitä 20 asteen pakkasia lumettomaan maahan. Se talvi muutamia vuosia sitten, kun näin kävi, aiheutti paljon aukkopaikkoja puutarhaan.
Siellä ne vihreät lehdet lepää lumen keskellä
Kylvin viime syksynä kylvämättä jääneet perennojen siemenet purkkeihin ja nostin ulos kylmäkäsittelyyn. Tää on vähän niinku syyskylvö, mutta vaan syksyn tuntuisessa tammikuussa. Pari eri luppoita ja Isotähtiputki. Kunnolla kylvöpuuhiin päästään sitten kun siemenposti seilaa kotiin asti, mutta sainpa jo sormiin mullan tuoksua muutenkin kun kukkapenkkiä kitkiessä. 



Tähän loppuun vielä vertailun vuoksi pari kuvaa vuosi sitten tammikuun lopulla. Lunta oli paljon ja ei tarvinnut murehtia riittääkö sitä talvisuojaksi. Kasaan auratut lumikinokset kesti pitkälle kevääseen, niin korkeita ne olivat.




Mukavaa Tammikuun viimeistä viikkoa!
:)

lauantai 25. tammikuuta 2020

Arpaonni suosii...

...seuraavia henkilöitä:

Tuulikki
Gitta
Kukkaiselämää Satu

Onnea voittajille!
Laittakaa mulle yhteystietoja tuohon sivupalkissa
näkyvään sähköpostiin, niin alkuviikosta saan
keijunmekon siemenet postiin :)
Toivottavasti kylvöt onnistuu ja keijunmekot
tuottaa iloa ensi kesänä!
:)


Tänään ja huomenna on muuten birdlifen pihabongauspäivä.
Osallistuin siihen ensimmäistä kertaa viime vuonna ja
se oli niin koukuttavaa, että lintuja tuli bongailtua
enemmänkin luontoretkillä.
Ei liene siis yllätys, että kökötän taas keittiön ikkunan
ääressä tirppoja laskemassa. :D
Hei kaveri, sulla on jotakin suupielessä.
Ai on vai? En mä vaan huomaa...

Vakiruokailijat Sinitiainen ja se lintulaudan ainokainen Kuusitiainen päätyvät molemmat
pihabongauslistalle. Toivottavasti myös Viherpeippo ja Käpytikka pistäytyvät
visiitillä juuri tänä viikonloppuna.

Hyvää viikonloppua!