tiistai 9. heinäkuuta 2019

Kukka, kukampi, kukkein

Puutarha oli puhjennut kukkaan reissumme aikana ja moni viime vuonna istuttettu perenna kiinnitti huomioni kukkapenkeissä. Tien vieressä kukkapenkki on osittain remonttitöiden takia hujan hajan ja sen tyhjillä alueilla on jaloangervot valeistutuksessa odottamassa etupihan istutusalueen valmistumista. Ei tarvitse sitten kaukaa raahata taimia takaisin jahka istutushommiin päästään. Mutta yksi kohta sieltä tällä hetkellä erityisesti hivelee silmää.

En muistanut istuttaneeni tämän näköisiä laukkoja, olettaisin että ovat tähtilaukkoja. Kiva ylläri taas hajamieliselle puutarhurille :D Mutta menihän niitä pusseja siihen tahtiin ostoskoriin, että ei ihme, jos jotakin unohtaa.

Heuchera 'Black pearl' on aivan ihana! Ostin sen viime vuonna Mustilan taimipäiviltä yhdessä 'Lime marmeladin' kanssa ja tämä musta helmi on kyllä ottanut aikamoisen kasvupyrähdyksen verrattuna lime marmeladiin, joka mököttää minikokoisena vieressä. Mutta josko sekin siitä innostuisi kasvuun, hengissä ainakin on.

Viime vuonna niin ikään istutettu alppipiikkiputki erottuu sinihohtoisella kukinnallaan vihreyttä vasten.



Astrantia major, tähtiputki oli aikoinaan yllätyskasvi, kun sen mukaani poimin eräästä pihasta. Ei ollut hajuakaan mitä pienestä juurakosta kasvaisi. Olisiko edes perenna vai rikkakasvi. Ja nyt se on yksi mun suosikkeja. Tämän rinnalle aion kylvää samaa tummanpunaisena.

Komeahelokki on tämän kevään taimia, puutarhuriystävältä saaduista minigrippussitaimista. Se on kasvattanut jo muutaman kukan, toisin kuin muut kylvetyty perennat.

Perhoangervon tuuhistumista odotan innolla. Viime kesänä istutettu taimi on vielä kovin ruipelo, mutta kukkii kyllä ahkerasti kaikilla versoillaan. Se on tuuheana puskana jotenkin niin keveän kaunis.


Vaskikurjenpolven ostin pari vuotta sitten Lepaan näyttelystä Tommolan tilan kojulta. Se on viihtynyt meillä niin hyvin, että siementaimia leviää ympäriinsä. Vaskikurjenpolvi on todella matala kivikkokasvi. Meillä se kasvaa ihan normaali puutarhamullassa ja tuntuu viihtyvän. En ole sitä juurikaan lannoittanut, muuta kuin istuttaessa. Tykkään sen tummista lehdistä joita vasten pienet, valkoiset kukat erottuu hyvin.


Viime talvena tekemäni keramiikkakellot päätyi suunnittelemaani paikkaan kuunliljojen kanssa, pensaan siimekseen. Kuva on otettu kesäkuussa, kun lumipalloheisi oli vielä kukassa. Näitä voisi tehdä joskus lisääkin... Tuo mukavasti valoa varjoiseen siimekseen. :)


Kesä menee ihan valtavalla vauhdilla. Tytär toi tänään puutarhasta punaisen punaherukkatertun. Voi hurja, joko nekin alkaa kypsyä??! Jotenkin miellän marjastuskauden aina lähelle syksyä, vaikka joka vuosi tietysti ensimmäiset marjat kypsyvät jo heinäkuussa. Ja joka vuosi se siitä huolimatta tuo tietynlaisen syksyn tuulahduksen mun ajatuksiin. Mutta sitkeästi keskitän ajatukset takaisin kesään, sehän on nyt!

Kesäntuoksuista tiistaita!
:)

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Bosnialaisella taimistolla

Terveisiä helteisestä Bosniasta! Olimme juhannuksen jälkeen viikon Tuzlassa ja keskiviikkoaamuna saavuimme takaisin kotiin. Vuosi sitten Bosnian reissulla lupasin itselleni, että seuraavalla kerralla pistäydyn tuossa hienon näköisessä puutarhassa, jonka ohi ajellimme liki päivittän. Sen hienot muotoon leikatut puurivistöt herättivät mielenkiintoni heti ensi näkemästä, että mikäs se tuollainen paikka on? 


Paikka paljastui taimistoksi. Taimistoksi, joka on kuin puutarha itsessään. Kaikki oli äärimmäisen hyvin hoidettua ja siistiä. Muotoonleikatut puut oli leikattu huolella, niissä näkyi ammattilaisen kädenjälki. Kävelin kameran kanssa pitkin puutarhan polkuja vain ihmetellen kaikkea ympärillä olevaa. Tällaiselle puita rakastavalle puutarhurille tämä oli suorastaan taivas!




Valitettavasti en löytänyt taimistolta itse puutarhuria ollenkaan. Taisimme olla sen verran myöhään liikkeellä, että paikka ei ollut enää auki, mitä tosin ihmettelin, kun portit olivat kuitenkin avoinna. Bosniassa nimittäin kaikki talot on aidattu ja portit on aina kiinni, jos paikalla ei ole ketään. Täytyy varmaan luvata itselleen, että seuraavalla kerralla yritän järjestää vierailun silloin, kun puutarhuri on tavattavissa...?



Vaikka en mitään olisi pystynyt täältä tuliaisiksi tuomaan, ideoita tämä paikka sai aikaan paljon. Haluan muutenkin tuoda puutarhaamme jotakin tuolta maasta, jonne pala sydäntäni on jäänyt. Jotain mikä aina muistuttaa niistä ihmisistä ja kylistä joilla olemme päässeet käymään. 



Jos jotakuta jäi mietityttämään, että miksi juuri Bosnia, niin lyhyt katsaus siihen. Matkammme ei varsinaisesti ollut lomareissu, ei kyllä työreissukaan.. tai ehkä tavallaan... Teemme näitä reissuja yhteistyössä Fida internationalin kanssa ja tällä reissulla kävimme mm. Fidan kummilapsikylissä järjestämässä lapsille leiripäiviä sekä autoimme yhtä suurperhettä, jotka elävät aivan järkyttävissä olosuhteissa, uuden, lämpöisemmän kodin rakennustöissä. Näkee niin paljon asioita, mitä turistina ei näkisi ja se jättää joka kerta jäljen sydämeen. Siksi tie vie usein tuonne Balkanin maihin. <3

Tämä taimisto, Rasadnik, muuten löytyy Tuzlan kaupungin liepeiltä, kun ajelee kohti Kiseljakia. Ehdottomasti suositusten arvoinen käyntikohde, jos sinne päin sattuu matka osumaan :D

Ja hei, mukavaa Heinäkuuta!
Se tuli ihan huomaamatta, kun reissussa ajantaju
katoaa :)





maanantai 17. kesäkuuta 2019

Avoimet portit Kristiinankaupungissa 2019

Viikonloppu kului retkeillessä Kristiinankaupungissa Avoimien porttien merkeissä. Voitin liput kauhajoen puutarhamessuilta arvonnasta ja nappasin puutarhurikaverin mukaan pihoja tutkimaan. Tämä oli neljäs kerta, kun kiertelin Kristiinan pihoja.

Oli monta jo ennestään tuttua pihaa, mutta sekaan mahtui myös uusia pihoja. Tosin pistin merkille, että puolet kohteista oli jotain aivan muuta kun puutarha. Oli taidenäyttelyitä, käsityönäyttelyitä, valokuvanäyttelyitä, pihakirppiksiä ja kahviloita. Ehkä vähän jo liikaakin puutarhatapahtumaan. Valikoitiin reitti sen mukaan, että puutarhat tuli kierrettyä ja kasvillisuus tutkittua. Meidät oli bongattu jostakin perennapuskasta niin tiiviisti tutkimasta, että ei oltu kuultu ja nähty mitään muuta, kuulemma :D

Pihoista erityisesti säväytti kohde 22, joka valitettavasti oli esitteeseen merkattu vain valokuvanäyttelynä. Toivottavasti monelta ei sen takia mennyt ohi tämä kaunis merinäköalalla varustettu puutarha.


Laikkuköynnös maja! <3<3<3
Keramiikkataiteilijan pihassa olen käynyt ennenkin tutkimassa tätä kaunista kalliorinnettä.


Kaupunkia olen jo varmasti hehkuttanut moneen kertaan sen ihanan vanhan ajan tunnelman vuoksi. En ole ollenkaan kaupunki-ihminen, mutta täällä jaksan kävellä pitkin vanhoja katuja aina uudestaan ja uudestaan. Täällä on ihan oma tunnelmansa, jota ei kyllä nykyajan kaupungeissa ole.



Lapväärttistä löytyi keidas uima-altaineen, kuin jostain ulkomailta. Pihan oli suunnitellut Riina Kruus ja hänen kädenjäki todella näkyi erikoisissa kasvivalinnoissa. 


Pihan omistaja ei muistanut tämän kultaköynnöksen ulkona kasvavaa sukulaista nimeltä, joten täytyy kysellä Riinalta. Vai sattuuko joku tunnistamaan sen täällä? Se kuulemma talvehtii hyvin ulkona ainakin III-vyöhykkeellä.

Ruotsinraunioyrtti tuotti hieman päänvaivaa tunnistamisessa. Olimme yhdessä pihassa taas nenät maassa tutkimassa kasvivalikoimaa, kun meidät kutsuttiin tunnistusapuun kyseiselle kasville. Siinä tovi pähkäilin ja tutkin netin syövereitä ja ihan tuli voittaja fiilis kun sain nimen tälle kasville, jota en ennemmin ollut nähnyt. :D Ruotsinraunioyrtti on hyvin samantyylinen kuin rohtoraunioyrtti. Onko kellään kokemusta leviääkö yhtä paljon kun rohtoraunioyrtti?


Ihanan värinen, riippuva orvokki!

Sunnuntaina lähdettiin aamusta kiertämään luontopolku, joka lähtee kaupungin keskustan tuntumasta.

Hyttysmäärä metsässä oli jotain aivan hirveää. Hätäiseen pysähdyin ottamaan yhden kuvan ja matkaa oli jatkettava heti, sillä hyttyset parveili samantien ympärillä valtavana parvena. Heti helpotti, kun tultiin jokusuistoon ja alkoi tuulla. Loppumatka tiilitehtaanmäelle olikin sitten helpompi, kun hyttysiä ei ollut niin paljon.



Reitiltä löytyy myös lintutorni, josta voi bongailla jokisuiston lintuja. Omaan listaani sain bongattua kalatiiran, ruokokerttusen, merilokin ja kanadanhanhen. Viimeistä lajia löytyy ihan kaupungilta riesaksikin asti. Joku kahlaajakin tornista näkyi, mutta aurinko häiki sen verran, että en saanut sille nimeä. Lisäksi metsässä kuului Tiltaltin ääni, mutta sinne hyttysmyrskyyn ei viitsinyt jäädä sitä etsimään.

Mukava viikonloppu jälleen kerran näissä merkeissä, toivottavasti jatkossa otetaan mukaan myös keskustasta vähän kauempana olevia kohteita, sieltä löytyy monta kaunista puutarhaa. 


Hyvää juhannusviikkoa!

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Perhospuutarhan asukkaat

Viime kesän aikana syntynyt päätös tehdä puutarhaan suuri istutusalue perhosia ja muita hyödyllisiä hyönteisiä ajatelleen näyttää kiirineen myös nokkosperhosten korviin. En ole ennemmin nähnyt meillä näin valtavaa nokkosperhosen toukka-armeijaa, kuin nyt. Niitä on liki jokaisessa nokkospuskassa mitä tontilta löytyy. 


Versoilevan sivulle ilmeistyi keväällä tosi hyvä podcast perhospuutarhan perustamisesta ja siellä mainittiin asiasta, jota ei ihan heti tule ajatelleeksikaan. Nimittäin perhosten suosimien mesikasvien lisäksi myös niiden toukat vaativat ravintokasveja. Ja ne ovat yleensä niitä kasveja, joita puutarhasta nyhdetään pois rikkaruohoina. Kuten nokkonen. Eli, jos haluaa perhosia puutarhaan, niin lähistöltä täytyy löytyä myös toukille ravintoa. Pihan takanurkista onneksi löytyy hyvää tilaa nokkospuskille, ei tarvii sentään paraatipaikalle niitä päästää.



Nämä toukat ovat vähän kuin rumat ankanpoikaset. Näyttää nyt tökeröiltä syheröiltä nokkosten lehdillä, mutta kuinka kauniita perhosia niistä sitten aikanaan tuleekaan. Toivottavasti saan houkuteltua puutarhaan myös jotakin harvinaisempia lajeja.

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Perennoiden siemenkylvöt

Tänä keväänä tosiaan innostuin perennoiden siemenkylvöistä saatuani ylimääräisiä minitaimia puutarhakaverilta. Innostus vei niin mukanaan, että Helsingin kevätmessuilta lähti kotiin nippu siemeniä. Sehän tarkoitti myös sitä, että kylvöhuoneessa tulisi olemaan ahdasta. Ja niinhän siellä olikin, kunnes säät lämpeni niin, että sain suurimman osan siirtää kasvihuoneeseen. 


Nyt on purkkia ja purnukkaa aina maitotölkeistä pahvimukeihin ja muovipurkkeihin. Kaikkia en ole edes koulinut, vaan annan kasvaa laatikoissa ja istuttelen sitten suoraan maahan. Perennoiden kylvöön on muute Versoilevan sivulla oivallinen podcast, josta saa hyviä vinkkejä mm. ulkokylvöihin. Jätin osan siemenistä syyskylvöjä varten, jotta tämä taimisuma ei olisi keväällä aivan ylivoimainen.

Mikä sitten on tähän mennessä onnistunut ja mikä vaatii vähän pidempää odottelua? Helppoja ja hyvin itäviä ovat olleet salkoruusut, sormustinkukat, päivänkakkarat, sinipallo-ohdakkeet, etelänmunkki ja punahattu. Salkoruusut ja sinipallo-ohdakkeet ovat olleet myös helppoja koulia, koska taimet ovat kookkaita. Toisin kuin esimerkiksi etelänmunkki on taas hirmu pieni. 
Salkoruusuja

Kaverilta saaduista taimista mukulapaloyrtti oli helppo koulia ja kasvaakin mukavasti. Kellokukat taas, kuten maariankello ja maitokello sekä syyssyrikkä olivat ihan onnettoman pieniä taimia ja niitä oli haastava saada koulittua murjomatta hentoa alkua. Osa koulituista taimista kuoli kun luultavasti koulintavaiheessa en saanut niitä tarpeeksi hellävaraisesti multaan. Onneksi osa kuitenkin selviytyi koettelemuksesta.
Etualalla mukulapaloyrtti, takana sormustinkukkia

Itämistä odottelen vielä varjoliljan ja karhunlaukan suhteen. Maksaruohosta näkyy pienen pieniä alkuja, vaikka kauan kesti senkin itäminen.

Yhdessä kukkapenkissä havahduin kasvavan jotakin uutta. Hetken muistilokeroita kaiveltuani muistin kylväneeni viime vuonna kesäkuuruohon (Lunaria annua) siemeniä ja istuttaneeni taimet kesäkukkien joukkoon. Silloin ne eivät kukkineet, mutta nyt ne kukkivat valkoisena ja violetteina. Mielenkiinnolla odotan näihin muodostuvia siemenkotia, sillä niiden pitäisi näyttää hopearahoilta. Kasvin ruotsinkielinen nimihän on Judaspenningar. 



Ja mitäs kuuluu meidän pihaprojektille? Lasitetun terassin alueelle on kiveyksen pohjat valmiina odottamassa kivituhkaa ja laattoja. Tänä viikonloppuna ollaan laitettu Gardenan vesipistorasioita ympäri pihaa ja saattin nurmikko fixattua ja kylvettyä. Multakasat on siis lähteny pihasta ja toivottavasti pian saadaan Pate-robotti nurmikonleikkuu töihin. Tässä kun Pate yhden kesän homman hoiti, ei ole yhtään tehnyt mieli alkaa itse leikkaamaan. Pakkohan se kuitenkin oli, kun nurmialueet alkoi näyttää viidakolta. :D Viherrakennustyöt on pyörähtäny töissä käyntiin niin täyspainoisesti, että oman pihan tekeminen pakostakin venyy. Mutta pääasia, että homma etenee ja nyt näyttää siltä, että kyllä täällä vielä kesällä saa grillijuhlat järjestää :)

Tarkkasilmäinen huomaa, että kuvien ajankohdalla on vähän eroa. Ensimmäinen on otettu toukokuussa ja jälkimmäinen eilen. Sinililjojen sijaan kukkii nyt tulikellukka. Molemmissa kuvissa näkyy nimittäin sama kukkapenkki.

Kiven ympärille kaivettiin kukkapenkille pohjaa. Nyt saa kärrätä multaa ja hakea kasvit.

Hyvää ensimmäistä virallista kesäkuukautta!



torstai 23. toukokuuta 2019

Lakeus kukkii tapahtuma Jokilaakson puutarhassa

Viime viikonloppuna kävimme perheen kanssa Lapualla Jokilaakson matkailupuutarhassa, jossa järjestettiin Lakeus kukkii-puutarhatapahtuma. Jokilaaksossa riitti katseltavaa myös lapsille ja sillä välin kun minä tutkin puutarhapuolta, isäntä kierteli tyttären kanssa kotieläimiä katsomassa. Oli myös mukava tavata Navettapiian puuhamaa-blogin Paula ja saada kasvot yhdelle puutarhablogille. :)


Nimensä mukaan Jokilaakson matkailupuutarha on joen rannalla, ihan keskustan tuntumassa. Ensimmäisenä silmiin osui tietenkin surukuusiryhmät. Mä niin rakastan näitä kummallisesti kasvavia, oksiaan roikottavia kuusia. Jotkut pitää näitä vähän turhan masentuneen näköisinä, mutta mut ne saa hymyilemään :D


Alueella on suuri potager, joka oli vielä osittain tyhjillään ja joitakin istutuksia tehtiin tapahtuman aikana. Tämä näyttää varmasti hienolta, kun on täynnä kasveja.


Toisella laidalla oli paahteisen paikan kasveja hiekkapedissä. Tästä tulee vähän sellainen aavikkofiilis. Itse tykkään enemmän vihreämmästä puutarhasta hiekan sijaan, mutta kasvivalikoimaa oli kiva tutkia. Reunoilla oli pionipenkkejä, joissa kasvu oli jo vauhdissa ja nuppuja paljon. Olisi kiva käydä pionien kukinta-aikaan uudelleen katsomassa. 
Pallaksenpioni Paeonia mollis
Tämä istutusalue havuineen oli kaunis. Keltakiurunkannukset olivat täydessä kukassa ja näin keväällä se väri kyllä on piristävä, vaikka muuten tulee suosittua muita värejä omissa kukkapenkeissä.

Taimiostoksiakin tein, mutta nyt ei mitään erikoisempaa löytynyt. Kolme kellokärhöä lähti mukaan Taimibongarien osastolta. Taisin olla vähän myöhään liikkeellä, kun valikoima oli huvennut jo niin pieneksi. 

Alueelle tultaessa jaettiin kaikille kesäkukkasiemenseos. Taidan kylvää nämä tuonne niittykasvien sekaan ja katsoa mitä sieltä nousee. :) Oli mukava paikka ja toivottavasti tapahtuma saa jatkoa. Jokilaakson matkailupuutarhassa kannattaa piipahtaa, jos matkareitti kulkee Lapuan läheltä :)


Mukavaa loppuviikkoa!
:)