perjantai 17. toukokuuta 2019

Perhospensaat

Aika kuluu kuin siivillä kevään päästessä oikein kunnolla vauhtiin. Ensimmäiset istutukset on tehty ja perhospuutarha-alue saanut ensimmäiset pensaat. Perhospuutarhan alusta kirjoittelin jo aiemmin, jutun voit lukea täältä. Ensimmäisenä hankintalistalla oli perhosten ja hyönteisten suosimia pensaita näkösuojaksi rumalle lietesäiliölle. 

Syreeni 'Tinkerbell'
Ostoskärryyn kertyi kaksi syreeniä 'Moskovan kaunotar' ja 'Tinkerbell'. Jasmike 'Tähtisilmä' tuli mukaan tuplana ja sitten vielä rusokuusama. Muutama syreeni jäi vielä uupumaan, mutta eiköhän ne tässä kesän mittaan löydy ja saadaan suoja-aidanne täyteen kasvuun.


Ennen istutusta taimet pääsi taimikylpylään puoleksi tunniksi. Kunnon vesitankkaus ennen istutusta tekee hyvää!

Kaikki muut kuopat sain kaivettua käsin, mutta 'Moskovan kaunottarelle' tarvittiin jo vähän kaivinkoneen kauhaa, kun vastaan tuli maasta isompia kiviä. Mulla on tapana puille ja pensaille tehdä istutettaessa mullasta oma vallihauta, joka estää kasteluvesiä valumasta pois kasvin juuristolta. Sitten kun kastelun tarve pienenee, vallihaudan voi tasata pois. Mutta näin taimivaiheessa auttaa tosi paljon, kun vesi pysyy ja imeytyy taimien juurelle.


Vielä näyttää melko karulta, mutta jahka nämä tästä hujahtavat korkeutta ja leveyttä, niin johan alkaa näkymät muuttua :D


Jalosyreeni 'Moskovan kaunottaressa' oli jo kukan alkuja. Innolla odotan tämän kasvutarinan kehitystä. Kuvissa ainakin näyttää niin kauniilta!


Perennoista siirsin rohtosuopayrtin (Saponaria officinalis) toisesta kukkapenkistä tänne perhosrinteeseen. Tässä sillä on tilaa levitä, jota se kyllä tekee enemmän kun mielellään. Muualla levittäytyy ihan maanvaivaksi asti.

Siitä se taas alkoi, uusi puutarhakausi. Ja kiirettä on pitänyt niin, että ei kaikkea ole edes ehtinyt blogiin päivittää. Niinkuin nämä kylmänkukat!! Ne on aivan ihania!! Kyllä vaan se palkitsee, kun väsyneenä töiden jälkeen kuitenkin jaksaa puutarhakierroksen tehdä. Vaikka ei se työväsymys tässä tapauksessa olekkaan huono juttu, kun saa tehdä sitä mistä tykkää. Kivitöitä tällä hetkellä. Kyllä sen kropassa illalla tuntee, että on nosteltu laattoja ja muurikiviä, tehty pohjia ja heiluttu lapion varressa. Mutta tää on sitä onnellista väsymystä :)


Huomenna aion käydä Lapualla, Jokilaakson matkailupuutarhassa 'Lakeus kukkii'-tapahtumassa. Täytyy muistaa ottaa kamera mukaan, niin saa sitten postailla sieltä kuvaterveisiä tännekkin :)

Mukavaa viikonloppua!


lauantai 4. toukokuuta 2019

Aurinko paistaa ja lunta sataa, taitaa tulla kesä..

Aamulla herätessä kiskoin villasukat jalkaan. Ulkona näytti siltä kuin olisi Marraskuu ja ensi lumi satanut. Toisaalta, tuo keväisen vihreä hiirenkorvien raikas väri sijoitti näkymän taas kevääseen. Hieman ristiriitaisen näköinen maisema. Kevään vihreää lumen valkoisella kuorrutettuna.


Sinilijojen kukkiva meri oli laonnut aivan tyystin lumipeitteen alle ja laukkojen vihreät lehdet sojottavat sinne tänne kuin miettien antaako periksi vai sinnitelläänkö kohti lämpöisempiä päiviä? Kevätkurjenmiekat erottuvat tanakkoina valkoisen hangen keskeltä Suomen lipun väreissä.

Näsiä Katajamäen nurkilla on vaihtamassa kukinnasta lehtien kasvatukseen. Sitä ei erota tieltä katsoessa. Pitää tietää etsiä, sen verran piiloon ovat sen edelliset omistajat istuttaneet. 

Vaahtera kasvattelee kukinnon alkuja. Mun silmiin ne näyttää ihan jäätelötötteröiltä :D Mielikuvitus otti taas vallan, kun niitä kameran linssin takaa katseli. Tai sitten mun vaan tekee mieli jäätelöä...


Tuomi on samoissa puuhissa, kasvattamassa kukintoja. Lunta lukuunottamatta tämä on mun mielestä parasta aikaa vuodesta. Kaikki on raikasta ja heleän vihreää. Uutta ja täynnä elinvoimaa. Voikun saisi ihan hetkeksi pysäyttää ajan johonkin keväiseen, aurinkoiseen päivään. Tuntuu, että tämä aika menee niin kovalla tohinalla ohi, ettei siitä edes tajua kunnolla nauttia kaiken kiireen keskellä.


Puutarhassa olen keräillyt talvisuojia pois ja iloinnut erityisesti, että molemmat erikoistuijat ovat selvinneet talvesta. Suojasin molemmat havunoksilla talveksi ja näytti olevan riittävä suoja. Kuvassa Thuja occ. 'Malonyana Holub', joka on köynnöstuen keskellä suojassa kaivinkoneelta. Köynnöstuki olikin hyvä ja näkyvä merkki isännällä koneen hyttiin, että muistaa siinä kohtaa varoa emännän rakkaita havuja :D

Raparperit ovat kasvaa tohisseet kovaa vauhtia, niinkuin joka kevät tekevät. Ensimmäiset kiisselit keittelin jo ennen vappua ja olihan se hyvää pitkän talven jälkeen saada tuoreista raparpereista tehtyä kiisseliä. Niin kevään makuista.

Hyvää toukokuuta!



keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Ympäri mennään ja salaojaan tullaan

Meidän pääsisäisloma ei tänä vuonna ollut varsinaisesti lomailua. Se kului samoissa hommissa kun leipätyössäkin, mutta niinkuin aiemmin postailin, mullistuksen kohde on oma piha. Urakkaan sisältyy talon salaojitukset, sadevesiviemäröinnit, terassin kiveys ja kirsikkana kakussa pihan kastelujärjestelmän asennus. Asennamme kastelupistorasioita pihaan niin, että enää ei tarvitse raahata mukana kymmenien metrien pituista kasteluletkua tai raahata kastelukannuja pihan perimmäisiin nurkkiin, kun letkukasa ei enää riitä. Myös grillin viereen tulee vesipiste käsien pesua varten ja paljuun kulkee maan alla vesijohdot, josta saa suoraan lämmintä vettä paljuun. Aiemmin paljun lämmittäminen on vienyt ihan tolkuttoman paljon aikaa, kun jääkylmää vettä lähtee kamiinalla lämmittämään. 
Kukkakippis pihan uudistukselle! Isäntä poimi mulle kaivinkoneen kauhalla kukkia! :D

Tämä postaus sisältää työvaihe kuvia mihin asti loman aikana päästiin. Sen verran iso urakka, että loma ei riittänyt ja tästä eteenpäin jatketaan viikonloppuisin pala kerrallaan.
Ei tarvinnu pelätä kasvillisuuden puolesta, vaikka ahdasta välillä olikin. :D
Ensimmäisenä talon seinustalta lähti kasvillisuus ja mullat pois.  Multa pitää kivijalan kosteana ja ajan myötä kivijalka hapertuu. Voimakasjuuriset kasvit kasvattaa juuret salaojiin, kivijalan rakoihin ja talon alle. Meidän talon ympäriltä puuttui niin salaojat kuin routaeristeetkin. Oli siis jo aikakin tälle operaatiolle.

Lähtötilanne eteläseinustalla.

Salaojaa
Routaeristeet ja kivijalka kosteuseristetty.

Salaojat piiloon.
Terassin edessä menee putkia poikineen, kun on sadevesiputket, kastelujärjestelmän tyhjäysputket ja alla vielä salaojat.

Talon luoteispuolella kasvoi kaksi tuijaa ihan seinän vieressä. Kaadoin tuijat ja tuijien takainen seinä paljastui koko komeudessaan. Juuri sellaisena mitä osasi odottaa. Seinän ja tuijien väli on pysynyt jatkuvasti kosteana ja siitä syystä seinä vihertää alaosasta. Väliin on myös kerääntynyt ajan myötä moskaa, joka on maatunut mullaksi ja se ulottui liki seinälaudoitusta saaden sen hapertumaan. Talo on tarkoitus maalata myöhemmin ja samalla tämä laudoitus menee uusiksi. 
Tuijat kasvoi kiinni seinässä.
Kohta kaatuu.

Tuijat ja seinä ei sovi yhteen. Seinälaudoitus menee uusiksi.
Hyvin mahtuu norsu posliinikauppaan!

Samalla seinustalla kallio tuli nopeasti vastaan ja salaojien tarve tuli selvääkin selvemmäksi, kun maasta alkoi heti puskea vettä. Ei mennyt kauaa ensimmäisen salaojasalon asentamisesta, kun tarkistuskaivoon alkoi lorista vettä. Ja mihin tämä kaikki maanalainen vesi on aiemmin valunut... Talon alle?! Huih! Isäntä sahasi timanttisahalla kallioon uoman jota pitkin vesi kulkeutuu salaojaan. Tälle nurkalle päästiin loman aikana, etuseinä on vielä avaamatta. 
Salaojien tarve on ilmeinen, kun maasta nousee vettä juuri kaivettuun monttuun.

Terassin puolelle aloitettiin jo kiveyksen pohjia niin pitkälle kuin eristelevyt riitti. Pääsiäisen aikaan, kun rakennusliikkeet on kiinni, niin lisääkään ei saanut. :) Kiveyksen pohjien alle laitettiin suojaputket vesijohtojen asennusta varten valmiiksi. 

Meillä oli koko perhe pihaa tekemässä. Tyttären kuljetuspalvelu HP-kuljetus (HP = Hyvin pyörii) oli aina valmiina noutamaan tilausta. :D

Vielä on paljon työtunteja tiedossa, että urakka saadaan valmiiksi, mutta sittenpä ei tarvitse pitkiin aikoihin pihaa aukoa. Tässä on samalla kurkistus mun työmaailmaan. Tätä on tullut tehtyä jo useampana kesänä, usean talon pihassa ja isäntä tehnyt näitä liki puolet elämästään. Paras osuus alkaa, kun saa aloittaa näkyviin jäävän osuuden, laatoituksen ja muut vihertyöt. Kun tämä kaikki tähän asti tehty jää maan alle piiloon :D

Hyvää keväistä viikkoa!
:)


perjantai 19. huhtikuuta 2019

Lintuja ja pönttöjä

Lintubongausta on ollut nyt kevään kuluessa helppo harrastaa keittiön ikkunalla, kun lajikirjo on kasvanut ja takatalvi toi monta uutta tirppaa ruokintapaikalle ruokailemaan. Siinä on tunnistettu peipposet, viherpeipot, vihervarpuset, punarinta, mustarastaat, urpiaiset, punatulkut ja ihan uutena tuttavuutena rautiainen. Myös ne koko talven kaipaamani Hömötiaiset saapuivat ruokailemaan maaliskuussa. Ei niin monta, kun viime talvena, mutta muutama kuitenkin.
Ai minuako kaipasit?! Hömppis bongailee lintulaudan antimia.
Sinitiainen ja viherpeippo
Mustarastas
Punatulkkurouva


Askartelin muutaman linnunpöntön ja viikolla vietiin niitä tyttären kanssa puihin. Katot on irroitettavat, että pääsen talvella ne tyhjäämään. Yhden täytyin sammaleella, kutterilla ja turpeella, jos vaikka Hömötiainen sen pesäkseen huolisi. Ne kun tykkäävät kaivaa pesäkolon itse.


Mielenkiintoista seurata muuttaako näihin ketään asumaan. Lintubongaus on muutenkin alkanut kiinostaa enemmän ja otin osaa BirdLifen 100 lintulajia vuodessa-bongaukseen. En ota mitään paineita saada se pakosta täyteen, mutta se motivoi mukavasti tunnistamaan lintuja. Aloitin huhtikuun alussa ja nyt on 30 lintulajia varmuudella bongattu. Bongaukseen voi osallistua milloin vain vuoden aikana Birdlifen sivustolla.


Tämän lintulaudalle tähytelevän Hömötiaisen myötä
Aurinkoista pääsiäistä!!


keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Piha mullistus

Ulkona tuoksuu multa, kevätaurinko helottaa ja puutarhatyöt on saanu aloittaa. Meillä ne alkoi sitten oikein pohjia myöten. Vihdoin ja viimein, ties kuinka monen vuoden odottelun jälkeen voin sanoa, että suutarin lapsi saa kengät! Ja vielä molempiin jalkoihin! :D Talon ympärille uusitaan salaojat ja laitetaan kivijalan eristykset kuntoon. Siinä samalla tulee tehtyä terassin eteen kiveyksen pohjat ja istutusalueet. Aloitettiin viime viikonloppuna, kun isäntä haki pikkukoneen työmaalta kotiin. Ja jatketaan kunhan pääsiäisloma perjantaina alkaa. JIPPII!!! Vihdoin saa yhden ison projektin alta pois ja pääsee toteuttamaan niitä suunnitelmia, jotka on alkaneet sanoilla; 'Sitten kun on salaojat uusittu, niin teen....' :D Voi tätä onnen päivää, jota on varmaan 7 vuotta odotettu! :D


Piha on nyt mullin mallin ja jaloissa kulkeutuu multaa sisälle asti. Onneksi en saanut päähäni ruveta haravoimaan nurmikkoa aiemmin! Olisi mennyt turha työ ihan hukkaan :) Oman projektini perhospuutarhan suhteen pääsin aloittamaan jo kevättalvella, kun raivasin yhden ryteikön tontin reunalta, suuren lietesäiliön ympäriltä. Sinne oli kasvanut vieri viereen koivuja, mäntyjä, pajua... Kaadoin puita ja niiden tilalle istutan mm. syreeniä. Se peittää mukavasti taakseen tuon ruman lietesäiliön ja luo kivan taustan pienelle rinteelle, johon istutan perhoskasveja. 
Ensi talven takkapuut tuli tehtyä samalla.
Kahvitauolla työn lomassa tietenkin pihalla, ihan kuin retkellä :)


Kurjenkellomätäs on kasvanut heinien seassa jo monta vuotta. Siitä olen jakotaimiakin ottanut muualle ja silti on sitkeästi tässä paikallaan kasvanut rikkaruohojen ympäröimänä. Se täytyy säästää, kaunis valkoinen kellokukka.

 
Kaadettujen koivujen kannot ovat tarjonneet mahlabaarin heränneille perhosille. Ainakin nokkosperhosia ja neitoperhosia on ollut ahkerasti kannoilla mahlalla herkuttelemassa. Perhoset ovat muuten aika hyviä naamioitumaan siivet supussa.

Etsi kuvasta perhonen.
Nokkosperhonenhan se sieltä siipensä aukaisi.
Kevät näyttää etenevän nyt hyvää vauhtia muutenkin ja puutarhakierroksella löytää aina jotakin uutta puskemassa maasta kohti valoa. Tarhakylmänkukan karvaiset alut paistattelevat kevätauringossa. Näitä täytyy ehdottomasti saada lisää!


Harmaamalvikin siemenpankit ovat täynnä siemeniä. Keräsin muutaman taskuun kylvöjä varten. Nämä kasvaa Katajamäen autiotuvan pihassa. 


 Yllätin itseni, kun en muistanut, että olin tyhjännyt yhden sipulipussin puolikkaan kukkapenkkiin. Aloin ihmettelemään, että mitenkäs tässä näin paljon krookuksia kasvaa, kun ei aiemmin ole ollut kuin muutama. Kunnes sitten muistini syövereistä kaivelin muistikuvan viime syksyn sipulien istutuksesta. Ai joo, tähän ne taisin loput kipata :D Kiva ylläri! 

Mukavia keväisiä puutarhahetkiä!
:)

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Minkälainen puutarhuri täällä maata kuoputtaa?

Nappasin Navettapiian puuhamaa-blogista tämän haasteen matkaan. Muiden tekstejä on ollu kiva lukea ja niinpä nyt osallistun itsekki.
Mulla on selkeästi boheemimpi tyyli kotipuutarhurina kun työminäni viherrakentajana ja vastaukset kirjoittelen tietysti kotipuutarhurin rennosta näkövinkkelistä :)


Puutarhasuunnittelu

  1. Piirrän suunnitelmat paperille ja arkistoin ne. Niistä on hyvä myöhemmin tarkistaa lajikkeiden nimet.
  2. Nautin puutarhan suunnittelusta niin paljon, että kun tulee suunnitelmien toteutuksen aika, teen lennossa uudet suunnitelmat.
  3. Teen aina uuden suunnitelman taimistolla löydettyäni taas ah, niin ihanan taimen, joka haluaa tulla meille.
  4. Suunnittelen vain suuret linjat. Istuttelen minne milloinkin.
  5. Puutarhasuunnittelu – kauhea sana. Eihän sitä voi tietää mikä fiilis sinä päivänä on kun alan taimia istuttaa.

Puutarhasuunnitellusta kirjoitan oman vastauksen, koska valmiissa ei ollut ihan sitä mitä minä toteutan. Olen ehkä tuon 1 ja 3 vaihtoehdon välimuoto. Olen vasta nyt alkanut piirtää omaa puutarhaa paperille pala kerrallaan, mutta kuitenkin aika rennolla otteella. Suunnitelmaan täytyy jäädä liikkumavaraa taimilöydöille. Suunnittelu on korostanut merkitystään ammatin myötä, kun huomasin sen säästävän sekä aikaa, että rahaa, kun etukäteen ottaa huomioon kasvien kasvuolosuhteet ja istuttaa ne niille suotuisille paikoille. Joskus aikoinaan kokemattomuuttani ostelin taimia ja istutin minne huvitti ja ne sitten joko kestivät tai eivät. Esimerkkinä tästä ihan perus varjoyrtti, jota alkuvuosina yritin kasvattaa kalkitussa maassa. No kituihan se siinä, selvisi hengissä, mutta ei kyllä levinnyt siksi upeaksi kasvustoksi, mitä se on nyt rodojen aluskasvillisuutena happamassa maassa.

Ostokset
  1. Minulla on nollabudjetti. 
  2. Fiksu puutarhuri tekee ostoslistan ja pitäytyy siinä.
  3. Ostan kasveja hyvin maltillisesti, mutta minulla on pieni (paketti)auto eivätkä kaikki ostokseni meinaa sopia kyytiin.
  4. Minulla on tapana pelastaa kasveja syksyn alennusmyynneistä. Olisi sääli jättää niitä seisomaan orpoina hyllyille.
  5. Haalin puutarhaani kaikki uutuudet ja erikoisuudet maksoi mitä maksoi.

Pitäydyn yleensä melko hyvin ostoslistassa, koska mulla on jonkinlainen pakkomielle miettiä kasville ensin paikka mihin sen istutan ja jos en sitä siinä taimihyllyllä keksi niin jätän hyllyyn ja ajattelen hakevani sitten myöhemmin, kun paikan keksin ja ehdin tekemään. Toisinaan mietin vähän turhankin pitkään paikkoja ja suotavaa olisi varsinkin hidaskasvuisten puiden suhteen päättää vähän nopeampaan. Viime vuoden Mustilan reissulta kotiin tuomani puut olivat heräteostoksia (tosin haavelistalla olleita) ja kun kaksi niistä istutin valeistutukseen odottamaan paikkaansa se oli melkoinen saavutus minulle, joka istuttaa aina kasvit suoraan siihen mihin ne jää. :D Nyt talven aikana on suunnitelmat kypsyneet ja tiedän jo puille lopulliset sijoituspaikat. Mutta tiukkaa teki istuttaa valeistutukseen. Hyvä, että en pyydellyt puilta anteeksi, että joutuvat nyt odottelemaan omaa lopullista paikkaansa, kun puutarhuri meni nyt tällai suunnittelematta ostelemaan. :D Toisaalta puun taimet oli niin pieniä, että ehtisi miettiä pitempäänkin ja puut olisi silti vielä helppo siirtää.

Työkalujen säilytys
  1. Kaiken pitää olla tip top. Minulla ovat sukatkin aakkosjärjestyksessä.
  2. Paikka kaikelle, kaikki paikalleen tai ainakin sinne päin. Ei se ole niin nokon nuukaa.
  3. Minä kyllä laitan tavarat paikalleen, mutta joku muu  viskelee niitä minne sattuu.
  4. Varaston ovessa lukee: "Vierailta pääsy kielletty." Voisivat saada sätkyn. Olisikohan Marie Kondolla käyntiä täällä päin?
  5. Kuka sellaisen hullutuksen on keksinyt, että tavaroilla pitäisi olla paikat? Löydän talikon viimeistään ensi keväänä uudesta perennapenkistä tai ellen löydä, käyn katsomassa pellolta tai voihan se olla kompostikasallakin. Tallessa se ainakin on, siitä voin olla varma.

Tässä asiassa on totisesti suuri ero työminän ja kotipuutarhuriminän suhteen! :D Siinä missä töissä on itsestäänselvyys, että työkohde pidetään siistinä ja työkalut järjestyksessä, kotona saattaa oksasakset löytyä juurikin siitä viimeksi leikkaamani puun oksanhaarasta tai istutuslapio perennapenkin keskeltä, jonne juuri kaivoin viimeisimmän perennantaimen. Isäntä käskee aina tarkistaa lusikkalaatikon, kun joku on hukassa :D Aina ne on kuitenkin löytyneet. Mutta voisin totisesti ottaa oppia siltä työminältäni tässä asiassa. Ehkä se pikkuhiljaa tarttuu, niinkuin tuo pihasuunnittelukin :)

Minä hyötytarhurina
  1. Menettäisin yöuneni, jos porkkanakempit uhkaisivat kasvimaatani.
  2. Odotas, näytän Instasta kun voitin viime kesänä kylän komeimman kurpitsan kasvattajan tittelin.
  3. Kylvän, kastelen, kitken ja lannoitan huolellisesti ja saan nauttia runsaasta sadosta. Kellarini on kuin suoraan Veikko Huovisen romaanista Hamsterit.
  4. En melkein raaski syödä kasvattamiani tomaatteja, koska niiden kilohinta hipoo parhaimman naudan sisäfileen hintaa.
  5. Valitsen viljeltävät hernelajikkeet kukan värin perusteella

Tällä hetkellä hyötytarha käsittää omenapuut, marjapensaat ja vaihtelevasti kasvihuoneessa tomaatteja ja kurkkuja. Marjojen suhteen olemme olleet omavaraisia siitä asti kun tänne muutettiin. Mehut, hillot ja marjat on aina pakkasessa koko vuodeksi. Tänä vuonna kasvihuone pitää välivuoden ja yritän ehtiä korjata sen ikkunoita, mutta lasitetulle terassille laitan kurkkuja kasvamaan. Alkuvuosina mulla oli aina porkkanoita, sipuleita, punajuuria, kesäkurpitsaa yms. kasvilavoilla, mutta lavatkin on uusimisen tarpeessa. Tulevaisuudessa meillä toivottavasti on toinenkin kasvihuone, jonka ympärillä pari kasvilavaa ja yrttipenkki. Siihen tähtään, mutta se ei ole vielä ensikesän juttu. Hyötykasveja valitsin tosiaan sen mukaan, mitkä ovat myös kauniita kuvata. Kuten kuvan raitajuuresta leikatutu perhoset. Lisäksi on ollut erivärisiä porkkanoita, ufokurpitsaa, valkoisia minikurkkuja... Sama jatkuu, kunhan saan hyötytarhan aikaiseksi.


Kitkeminen
  1. Kitkeminen on minulle meditaatiota. Nautin joka ikisestä hetkestä.
  2. Kitken ja itken.
  3. No jaa. Otan kitkemisen puuhailun kannalta. Mikäs siellä kyykkiessä kun linnut laulavat ja leppeä kesätuuli puhaltaa.
  4. Kitken vasta sitten kun ohdakkeet alkavat estää pääsyn kotiini.
  5. Miksi kitkisin?

Sopiva määrä kitkentää on ihan ok. Sen takia pyrin täyttämään perennapenkit ja puun aluset runsaasti niin, että ne tukahduttavat rikkaruohot ja kitkemismäärä pysyy kohtuudessa. Kevään ensimmäiset kitkemiset talven jälkeen on mukavia. Se jotenkin kuuluu alkavan kesän merkkeihin.

Puutarhapuuhat
  1. Riippumatto ja rikat ovat minun juttuni.
  2. Pientä puuhaa riittää, mutta ei puutarhanhoito ole koko elämä.
  3. Ensin työ, sitten huvi (siis puutarhaan). Missä välissä laittaisin ruokaa ja pesisin pyykit?
  4. Puutarhassa, puutarhasta, puutarhaan... Niinhän se menee.
  5. Oih! Vieläkö näitä kysymyksiä riittää? Minun pitäisi jo olla kitkemässä.

Jos tyttäreltä kysyy, niin äiti on koko kesän puutarhassa! No, ainakin minut on helppo löytää :D Mutta todellisuudessa se ehkä vain tuntuu siltä pienen kärsimättömän lapsen kannalta, kun olisi jo kiire päästä uimarannalle/hoploppiin/jäätelölle jne. ja äiti kuopsuttaa vaan perennapuskassa kissan kanssa. :D Ruuanlaitto ei ole mikään intohimoni ja mieluummin kökkisin puutarhassa. Mutta koska innokkaita vapaaehtoisia ruuanlaittajia ei ole, niin sekin on johonkin väliin ujutettava, jotta ei ihan paastota tarvitse.
Rakastan puutarhan hoitoa ja se on iso osa kesää, mutta mulla on myös laaja ystäväpiiri ja muitakin harrastuksia, joten koko elämä se ei ole.  Ja tottakai, omalle lapselle täytyy antaa aikaa vielä kun hän kotona asuu. Uskon ja luotan siihen, että annettu aika kantaa hedelmää ja myös aikuisena tyttärellä on antaa aikaa meille, kun tästä tasaista tahtia vanhennutaan. 

Puutarhan tyyli
  1. Ihan perus
  2. Aina cool
  3. Suuruudenhulluja suunnitelmia hyvällä alulla
  4. Iloinen hurlumhei
  5. Täysi kaaos

Isäntä pyörittelee välillä silmiään, kun kertoilen suunnitelmiani puutarhan suhteen. Ne kun eivät yleensä ole niitä nopeimpia ja helpoiten tehtäviä juttuja. Harvoin sieltä tulee vastaväitteitä, mutta se sisältää yleensä ehdon 'Kunhan itte sitten teet'. Leikkimökin mansardikaton puhuin läpi ja isännän kanssa se toteutettiin, mutta suurin osa jää omalle kontolle toteutettavaksi. Toisaalta, tykkään vaihtelevista hommista niin se ei haittaa. Tosin seura tekisi kyllä hyvää, asiat tulee tehtyä nopeampaa, kun on joku kaveri, jonka kanssa tehdä.

Kasvivalikoima
  1. Olen perinteen ystävä. Tulepa muuten katsomaan isotädiltäni perittyä joriinin mukulaa. (talvella) Se on jo talvehtimassa, mutta voin pikkuisen raottaa sen turvepeitettä, niin näet kuinka komea se on. Ja katsopas näitä valmun siemeniä... Oi, ja nämä floksit...
  2. Kaikki kelpaavat. Jokainen kasvi on omalla tavallaan kaunis.
  3. Olen aika tarkka. Värit. Leviäminen. Kestävyys. Vaivattomuus. Siinäpä niitä kriteereitä nyt alkuun.
  4. Palasin juuri Japanista, josta kävin ammentamassa ideoita parvekkeeni/rivitalopihani/taloni pihan suunnitteluun.
  5. Mahdollisimman modernia, kiitos!

Mulla ei ole mitään yhtä tyyliä miksikä koko puutarhaa voisi kuvailla. Puut ja havut ovat listallani ykkösjuttuja, mikä varmasti on blogissakin näkynyt ja kotiarboretumiasta paljon puhunut. Niissä kokeilen erikoisempiakin lajikkeita ja venyttelen vyöhykerajoja. Rakastan kasveja, joiden lehtimuodot ovat se juttu, ei niinkään kukinta. Hämyisen vihreä puutarha, valkoisilla kukilla ja valkovihreillä lehdillä höystettynä. Kuunliljat yksi ihanimmista.

Toisaalta taas ensi kesänä on tulossa myös  perennapenkki täyteen perhoskasveja Cottage garden tyyliin. Syystä, että rakastan luontoa ja kaikki uhanalaiset pörriäiset ja perhoset haluan toivottaa tervetulleeksi puutarhaani ja moni Cottage garden-tyylin kasveista on juurikin hyönteismagneetteja. Muuten sellainen vaaleanpunaisella höystetty romantikon puutarha ei ole ollenkaan omaan makuun. Että tästäkin muotoutuu luultavasti enemmän sellainen eräjorman puutarha. :D
Joskus olisi kyllä paljon helpompi, jos olisi yksi selkeä tyyli mistä tykkää. Tämä tyylien sekametelisoppa aiheutta toisinaan hieman päänvaivaa, jotta ne saa sopimaan samaan pihaan ilman, että ovat ristiriidassa keskenään.

Minä ja sää
  1. Pidän sääpäiväkirjaa ja mittaan sademäärät. Haluatko, että näytän sinulle Excel-taulukkoni?
  2. Ihan hirveetä kun aina vain sataa / paistaa / jotain! Eihän tässä sateessa / helteessä / missä lie säässä voi tehdä mitään kun aina vaan...
  3. Jaahas, tälle päivälle on ennustettu 18 astetta lämmintä, pientä koillistuulta. Kello 14 ja 15 välillä pitäisi sataa. Yhtä tippaa näyttää. Illemmaksi on tiedossa poutaa. Aika lämmin yö tulossa.
  4. Asennekysymys
  5. Jos saisin valita, koko kesän paistaisi aurinko. Silleen sopivasti. Yöllä sataisi sen verran mitä kasvit tarvitsevat.

Mulla on toista vuotta menossa sääpäiväkirjan täyttö. Excel-tauloita en harrasta, mutta päiväkirja muoto sopii mulle. Sään otan vastaan sellaisena kun se annetaan. En jaksa valittaa siitä että onko liian kuuma vai kylmä, mennään sen mukaan mitä taivaalta tulee tai on tulematta. Toki viime kesä oli kastelumäärien kanssa melko raskas, mutta olipa ainakin uintikelejä enenmmän. Ja tottakai harmittaa, jos tulee raekuuro, joka runtelee kasvillisuutta. Tytär muistaa vieläkin, kun joitakin vuosia sitten juoksin kerran pihalta sanko päässä raekuuroa pakoon. Tuli niin isoja rakeita alkukesästä, että tekivät suurempiin lehtiin pahoja repeytymiä. Kuunliljat erityisesti kärsivät. Mutta, että antaisin sen mieltä masentaa, niin ei. :)

Suhtautuminen vuodenaikoihin
  1. Ihanaa kun talvi on olemassa. En jaksaisi kontata puutarhassa ympäri vuoden.
  2. Rakastan Suomen neljää vuodenaikaa.
  3. Talven aikana näännyn puutarhapuuhien puutteeseen.
  4. En voi elää ilman puutarhapuuhia. Siksi minulla on toinen puutarha Espanjassa / Kiinassa / jossain. Lennän sinne joka syksy heti kun en enää saa sipuleita maahan edes rautakangella.


Talvi on mulle lepoaika. Puutarha nukkuu talviunta, niin saa puutarhurikin nukkua. Jos totta puhutaan, niin siinä missä monet jo tammikuussa intoilivat kylvöksien kanssa, puutarhuriminäni käänsi kylkeään ja jatkoi talvehtimista. Ei napannu sitten yhtään, enkä alkanut väkisin itseäni innostamaan. Tiesin, että puutarhainnostus herää kyllä ajallaan. Talvikausi täyttyy tehokkaasti muista harrastuksista, joihin kesällä ei ole niin paljon aikaa paneutua, mutta mitkä ovat itselle rakkaita. Rakastan kaikkia neljää vuodenaikaa, niistä ehkä eniten kevättä ja syksyä. Kevättä siksi, että luonto herää, heleä vihreys valtaa pikku hiljaa maiseman, linnut laulaa... Syksyllä taas on silmiä hivelevä ruska, enemmän aikaa retkeillä luonnossa, hyvältä tuoksuva kirpeys ilmassa ja saa kaivella rakkaat villapaidat ja villasukat kaapista. Niin ja kynttilät.

Sellainen puutarhuri täällä. Haaste on kiertäny pitkään ja jos joku sen tästä haluaa napata, niin ole hyvä vaan! Vinkkaa kommentteihin, niin tiedän tulla lukemaan :) Minä lähden lastentapahtumaan istuttelemaan peikonkakkaroita lasten kanssa. Mahtaa tulla aikamoinen hulina ilta, mutta myös taatusti hauska ja saanpa tilaa huhtikuun kylvöille, kun 90 peikonkakkaran tainta lähtee uusille omistajilleen :D

Mukavaa viikonloppua!
:)