maanantai 22. tammikuuta 2018

Ripaus kevään väriä talveen

Eilen ja tänään on talvi pistänyt parastaan sään suhteen.
Kaunis auringonlasku eilen rapsakassa pakkasessa hiihtolenkillä.


Olen koittanut ottaa ilon irti talven kauniista säästä ulkoilemalla paljon, nauttinut lumen ja kuuran peittämästä maisemasta...

...mutta jotain keväistä on jo saatava kotiin.

 Siitäkin huolimatta, että esikko meinaa nuupahtaa nopeasti lämpimässä huoneessa ja sitä joutuu aina yöksi rahtaamaan viileään kylmiöön.
 Katsotaan pysyykö hengissä, jotta saisin sen istuttaa ulos keväällä :)



Tammikuun valkoisten kukkien aika on vaihtumassa keväisiin kukkiin.


Hyvää alkanutta uutta viikkoa!

torstai 18. tammikuuta 2018

Haasteena huhtikuu

Sain Tuplasti terapiaa-blogin Pirjolta mukavan keväisen haasteen.
Kevät on lempivuodeaikani, joten kuvia kevään merkeistä löytyy!

Alkuperäinen haaste kuuluu näin:
"Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:
1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia."

Tässä oma kevään top 5!

1. Tien sulaminen.
Ai, että kun jään alta paljastuva hiekkatie suorastaan huutaa lähtemään lenkille.
Ihan vain sen takia, että saa kävellä pienen matkan sulaneella tiellä ja hiekka rapisee kenkien alla :)
Pellot alkavat samoihin aikoihin paljastua lumena alta ja välillä nenään tuoksahtaa hentoinen mullan tuoksu. Mmm... joko pian pääsee upottamaan sormet multaan puutarhassa?


2. Lumikellot ja muut kevään ensimmäiset kukkijat
Tämä varmaan kuuluu jokaisen puutarhurin kevään ilahduttaviin merkkeihin.
Lumikelloista tykkään erityisen paljon, koska ne nousevat ihan ensimmäisenä kukkimaan ja ovat niiiiin kauniita kellomaisilla kukinnoillaan.


3. Kevätsiivous keväästä hullaantuneen kissan kanssa.
Valkoinen kissa ja lumen alta paljastuva multa ei ole ihan paras yhdistelmä, mutta puutarhan kevätsiivouksen yhteydessä on ihana katsella kuinka kissa temmeltää pitkin pihaa, piehtaroi maassa ja nauttii täysin siemauksin keväästä. 
Tässä istuskellaan ja haistellaan kevättä mustaviinimarjapensaan alla .


4. Raparperien esiintulo
Meillä on raparperit sen verran lämpöisessä paikassa, että ne puskevat pintaan jo kauan ennen kuin niiden oikeasti pitäisi tällä vyöhykkeellä. Välillä muualla puutarhassa on vielä lumikinoksia, kun seinustan vierusta on jo sulanut ja raparperit nostelevat päätään. Edes takatalvet eivät ole niitä lannistaneet. Ja se kevään ensimmäinen raparperipiirakka. Nam!


5. Silmujen avautuminen
 Koivun keväänvihreät ja hieman tahmeat hiirenkorvat.


Tai terttuseljan silmiinpistävän väriset, aikaisin keväällä puhkeavat lehdet.
Terttuseljaa ei meidän puutarhassa ole, mutta linnut ovat levittäneet siemeniä ja tien reunalla sitä kasvaa ihan meidän lähellä.


Voih, ilahduttavia kevään merkkejä olisi ollut vielä monta lisää, mutta eiköhän niihin palata kevään myötä :) 
Haastan mukaan seuraavat blogit:

Hyvää keväänodotusta kaikille viherpeukaloille!

tiistai 16. tammikuuta 2018

Rodojen talvisuojaus

Eilen ja tänään on ollut kova tuuli ja puutarhaa kiertäessä havahduin siihen, että vaikka muualla puutarhassa on paksu lumikerros suojana, alppiruusujen kohdalla se on huomattavasti ohuempi.

Alppiruusu istutukset sijaitsevat suuren männyn juurella ja puun oksat estävät paksun lumipeitteen kertymisen alppiruusujen juuristolle. Lumipeite olisi oleellisen tärkeä pakkasvaurioita vastaan pintajuurisilla alppiruusuilla.

Tämä 'Helsingin yliopisto' alppiruusu näyttää aika kurjalta nyt.


Keräsin mukaan lumikolan, viime jouluisen joulukuusen ja oksasakset.
Näillä rakennetaan alppiruusuille oma lumilinna.


Joulukuusen oksat katkoin suojaksi ja hain metsästämme vähän lisää havun oksia.
Lumesta kasasin vallit alppiruusujen ympärille, erityisesti tuulen puolelle. Lumi pitää samalla havuja paikallaan, jotta ne eivät sinkoile tuulen mukana.


Tulevaa kesää ajatellen, tähän täytyy ehdottomasti istuttaa jotakin tuulelta suojaavaa ensi kesänä.

Samalla tavalla tein suojan myös köynnöshortensialle, joka on erityisen herkkä paleltumaan maan päällisistä versoista.


Toivottavasti en myöhästynyt suojauksen kanssa.
Jännittää nähdä keväällä virkoaako kasvit talvilevolta.
Ensimmäinen talvi on haastavin rodojen kanssa, vanhempana rodot kestävät paremmin talvea.
Ja tämähän on nyt ensimmäinen talvi sekä näille Rodoille, että minulle niiden kasvattajana.

Palataan tänne sitten keväällä kävi niin tai näin.
Joko riemuitaan kasvun ihmeestä tai otetaan opiksi epäonnistumisesta ja seuraavalla kertaa ollaan taas viisaampia puutarhureita. Periksihän ei anneta.
:)

Tähän loppuun kuva vielä P.M.A Tigerstedin kukinnasta!


Mukavaa viikkoa!

lauantai 13. tammikuuta 2018

Helppohoitoinen etupiha

Nyt kun on joulu ja uusivuosi vietetty ja mieli alkaa pikkuhiljaa kääntyä kevättä ja tulevaa puutarhakautta kohti, on hyvä ajankohta alkaa suunnitella ensi kesän pihaprojekteja.
 Ja mikäs sen parempi tapa viritellä ajatuksia tähän suuntaan, kuin kuvat viime kesältä.

Tämän pihan suunnittelu ja toteutus oli yksi näyttökohteeni opiskeluihin liittyen.


Etupihalla oli isot kivet kasassa pihasaunan ja koiran aitauksen välissä ja alue haluttiin maisemoida.

Ennen

Jälkeen

Koiran aitausta verhoiltiin humalaköynnöksillä.
Humala on myrkytön koiralle ja ruohovartisena köynnöksenä koirakaan ei aiheuta lopullista tuhoa, jos se sitä hieman repii aitauksen puolelta leikkiessään.

Köynnökset olivat ottaneet hyvän kasvuspurtin kesän aikana ja verhosivat jo mukavasti aitausta loppukesästä.
Kasvun näkee vertaamalla tähän kuvaan, joka on otettu heti istuttamisen jälkeen.

Suikeroalpi oli jo kukintansa kukkinut kuvien otto hetkellä, mutta hyvin sekin oli lähtenyt leviämään kesän aikana. 

Talon emäntä harrastaa keramiikkaa, 
mikä näkyykin kuvissa keramiikkapatsaiden myötä.
Istutusalueelta löytyykin monia tasaisia kohtia, joihin voi keramiikkatöitä laittaa esille 
ja alueen ilmettä on helppo muuttaa halutessaan.

Pioni oli yksi toivelistalla olevista kasveista ja siinä se nyt kasvaa niinkuin palmu saarella.
Takana kasvaa siniheinämättäitä.

Tämä oli mukava projekti toteuttaa ja toivottavasti siitä on paljon iloa talon asukkaille vuosiksi eteenpäin :)

Mukavaa lauantaita!







torstai 11. tammikuuta 2018

Talviunilla kukkujat

Aina ei uni ja lepo maistu. 
Ei, vaikka ulkona on puoli metriä lunta ja pakkasta ja saisi luvan kanssa vetää sikeitä kevääseen asti.
Keijunmekko on kasvatellut pari pitkää keväänvihreää versoa ja verenpisara kolme nuppua.

No ainakin tänä talvena keijunmekko on näyttänyt selviävän hengissä talvehtimisesta.
Viime vuonna kävi huonommin, molemmat keijunmekkoni kuolivat talven aikana.
Siemeniä on onneksi tullut joka vuosi niin paljon, että uusia keijunmekkovauvoja on saanut ihastella keväällä taimikasvatuksen yhteydessä.

Verenpisaran nuppuja ihmetellessä huomasin myös yhden ongelman.
Kirvat.
Syksyn kirvankarkoitustoimenpiteistä huolimatta niitä oli ilmestynyt lehdille uudestaan, tosin huomattavasti vähemmän.
Kannattaa siis aika ajoin tarkastaa talvehtivat kasvit, jotta tuholaiset pääsee torjumaan ajoissa.

Muratit kasvattavat myös uutta versoa. Tosin tähän aikaan niistä tulee usein niin harvalehtisiä, että keväällä leikkaan ne yleensä pois.

Viime keväänä puutarhamessuilta hankittu enkelipelargoni 'Eva' on hieman risuisen näköinen, mutta hyvää kasvustoa on kuitenkin jäljellä. Toivoa siis on, että tämäkin selviää talvesta :)

Talvetan kasvit 10-12 asteen lämpöisessä huoneessa, joka on kohtalaisen valoinen.
Kastelu on melko vähäistä talven aikana ja kasteluveden yhteydessä annan merileväuutetta.

Mukavaa loppuviikkoa täältä talvikukkujoiden keskeltä :)


keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Tammikuu on valkoinen

Olipa kerran tammikuun kieloja...

Oikeastaan yritin kukittaa nämä jouluksi, mutta itsepäisesti ne antoivat odottaa kukintaa kunnes vuosi vaihtui. Ja kun nyt olen niiden keväänvihreitä lehtiä ja pieniä valkoisia kukkia katsellut, olen tullut siihen tulokseen, että nämä sopivat paremmin kuin hyvin tammikuun kukiksi. 

Kielon lehtien heleä vihreys saa ajatukset mukavasti kevääseen ja tulevaan puutarhakauteen ja pienet valkoiset kellokukat ovat kuin suoraan keijukaissadusta ikkunasta näkyvää valkoista maisemaa vasten.

Taidan jatkossakin kasvattaa tammikuun kieloja.
:)

Tammikuun alussa aukaisi myös kukkansa tämä valkoinen amaryllis.
Onnistuin kuin onnistuinkin kukittamaan toissa jouluna ostetun amarylliksen uudestaan! Jippii!
Vaikka senkään kukinta ei ihan jouluksi ajoittunut, sopii se väriltään täydellisesti valkoiseen tammikuuhun. 

Olen niin onnellinen paksusta valkoisesta lumipeitteestä ulkona.
Jospa ensi keväänä puutarhassa ei olisi niin paljon aukkopaikkoja, kuin parina viime vuonna.
Kauniita talviunia puutarha! Nähdään muutaman kuukauden kuluttua!

perjantai 5. tammikuuta 2018

Viime vuoden top 5

Vuosi vierähti ja toi mukanaan paljon muutosta etenkin työkuvioiden suhteen, 
mutta myös omassa pihassa ehti tapahtua.
Oli onnistumisia, oppimista, haasteita.
Tässä viime vuoden viisi parasta,
puutarhurin näkövinkkelistä katsottuna.

1. Alppiruusut
Omaan pihaan tuli uusia istutusalueita, joista ehkä rakkain on alppiruusupenkki.
Hurahdin alppiruusuihin ihan täysin. En usko, että nämä ovat viimeiset alppiruusut tällä tontilla.


2. Puuvartiset kasvit
Sen verran puupään vikaa minussa on, että viime vuoden aikana kiinnostus puita kohtaan, muunakin kun rakennusmateriaalina, alkoi syttyä. Haaveissa siintää kesyttää villiintynyt pelto talomme takana omaksi pikku Arboretumiksi. Siellä kasvaisi ainakin lehtosaarni, hevoskastanja, taalainkoivu ja surukuusia ja muita erikoisia havuja, koreanpihta.. ja ja ja.. taitaa pelto loppua kesken ennen kuin minulta puut :D


Alla oleva Picea abies f. tabulaeformis, eli Tapionpöytä tai pöytäkuusi
tuli vastaan Riisitunturin kansallispuistossa.
Meidän 8v tytär juoksi polkua takaisin päin, nappasi mua hihasta kiinnia ja sanoi 'Äiti, tuu kattoon, tääl on jotain mikä kiinnostaa sua!'
Puuhullaanukseni on siis huomattu :D
 
3. Puutarhuri-/viherrakentaja opinnot.
 Uusi koulutus ja sen tuoma työ on tarjonnut niin paljon uutta sisältöä työrintamalla, että luulisin löytäneeni ammatin, johon en ihan heti kyllästy. 
Aivan stressitöntä opiskelu perheellisenä ja työharjoittelu yrittäjänä ei ole ollut, mutta en sitä olettanutkaan. Nyt oli aika tarttua näihin haasteisiin ja en ole sitä päätöstä joutunut katumaan.

Parasta tässä työssä on ollut se, että saa luoda ympärilleen puutarhan tarjoamaa kauneutta ja levollisuutta sekä on saanut myös muita innostumaan puutarhan hoitoon, vaikka se olisi ennemmin tuntunut vaikealta.

Olen tänne blogiin laittanut kuvia vasta yhdestä kohteesta, laittelen sitten lisää tässä kevään aikana :)

4. Hostat
Viime vuosi oli oikein kasvi-ihastusten vuosi. Alppiruusujen ja puiden lisäksi puutarhaa valtasivat hostat, eli kuunliljat.
Niiden kauniit lehtimuodot vihertävästä sinertävään ja valkoisen kirjavaan ovat yksi puutarhani punaisista langoista. En malttaisi odottaa, että uudet hostavauvani kasvavat ja rehevöityvät.
Ja ne hostat sopii niin hyvin havukasvien juurelle.
Viime kesänä puutarhaan muuttivat seuraavat hosta lajikkeet: 'Big Daddy', 'Patriot', Fire and ice', 'Aureomarginata' ja 'White feather'
Ennestään puutarhassa oli vain kaksi lajiketta, joista toinen luultavasti hämykuunlilja ja toinen joku kirjavalehtinen lajike.

'Fire and ice'

'White feather'
Tämän lajin lehdet pitäisi alkuun olla valkoiset ja muuttuvat sitten vähitellen vihreiksi.
Yksi niistä, joita eniten odotan keväällä nousevan maasta :)
5. Luonto
Puutarhurin rentoutumiskeinot: Lenkki lähimetsässä ja sen jälkeen avantosaunaan :)
Jos pipo alkaa kiristää liikaa, on parempi, että suuntaan askeleet kohti metsä.
 Sen hiljaisuus, linnun laulu, tuoksu, luonnon monimuotoisuus tarjoaa korvien välituuletusta aina kun sitä tarvitsee.

Lenkkipolku kotomaisemissa
Me asutaan ikkunat metsään päin, joten luonnon läheisyyttä ei tarvitse kaukaa hakea, mutta kyllä viime vuoden reissu Kuusamoon, pieni karhunkierros ja patikointi Riisitunturille sai ajatukset lepotilaan aivan erilaisilla maisemilla, joita kotopuolessa ei näe.

Nyt viherpeukut pystyyn ja kevään tuoksua nenään odotellen uuteen vuoteen!
Hyvää uutta vuotta!