tiistai 3. syyskuuta 2019

Köynnösportista kompostin kautta luumusatoon

Keväällä suunnittelin nikkaroivani köynnösportin puutarhaan ja piirsin jo paperille mittojakin. Portin toteutus jäi keväällä kuitenkin suunnitteluasteelle. Kesällä ostin piippuköynnöksen taimen  porttia varten jo valmiiksi. Jospa siitä saisi motivaatiota tehdä porttikin valmiiksi, täytyihän köynnös istuttaa ennen talvea. :D Suunnitelma tepsi ja muutamana iltana sain portin jo hyvälle mallille. Lauantaina viimeistelin sen ja päästiin vihdoin pystyttämään porttia isännän kanssa.

Vaikka homman aloittamiseen joutui vähän itseään potkimaan vauhtiin, oli itse tekeminen hauskaa. Pitäisi useimmin ottaa joku nikkarointiprojekti työstettäväksi, sen verran rentouttavaa puuhaa. Ja lopputuloksena puutarhan näkymä muuttui taas hieman. Puolivalmiille istutusalueelle istutin piippuköynnöksen lisäksi jouluruusun 'Pretty Ellen white' ja toisesta penkistä siirtyi kuunlilja 'Big daddy'. Aiemmin olin jo kiven viereen istuttanut rotkolemmikkin lajikkeeltaan 'Silver heart'.


Brunnera Macrophylla 'Silver heart'
Helleborus 'Pretty Ellen white'

Viikonloppuna purkasin myös meidän talousjätekompostorin, joka oli sinnitellyt ilmastointiteipin avulla kasassa talven yli. Täytyy sanoa, että aerobinin halppislaatua olevaa lämpökompostoria meille ei enää tule. Lämpöä se ei pitänyt juuri lainkaan ja aika pian alkoi saumat hajoilla, varsinkin tyhjennysluukkua avatessa. No, olihan se puolet halvempikin, kun muut, mutta ehkä tässä kohtaa säästö ei nyt ollut kovin fiksua.
Vanha kompostori ilmastointiteipillä kasattuna

Uusi kompostori on merkkiä Kekkilä, mitään sen käyttömukavuudesta en nyt vielä osaa sanoa, mutta ulkonäoltään on kivan näköinen ja tyhjennysluukku helpommin avattava ja suurempi kuin edellisessä. Tosin uuden kompostorin heikko kohta paljastui varsin pian sen käyttöönoton jälkeen. Ja sitä en tietenkään ostohetkellä tajunnut ajatella. Meidän kissa rakastaa kompostorin pehmeästä materiaalista tehtyä kantta! Se rakastaa sitä niin lämpöisenä makoilualustana, mutta myös kynsillään ja hampaillaan. Varsinainen raapimispuu! Väliaikaratkaisuna suojasin kannen ja tyhjennysluukun muovilla, jotta ne ei tuhoudu kissan käsittelyssä. On tepsinyt ainakin tähän asti. Onneksi kompostori ei ole missään näkösällä, eihän se nyt niin hieno enää ole muoviverhouksineen. 
Jos mä ihan vaan pikkuisen upottaisin kynsiä tähän...?
Jospa näihin saisi jatkossa kissan kestävät kannet...?


Aika näyttää miten kompostorin kanssa käy. Toivottavasti Justus jättää sen rauhaan ja tyytyy teroittamaan kynsiään muihin suotavimpiin kohteisiin.

Kompostista luumupuuhun. Meillä tulee taas ihan valtava sato luumupuusta. Mutta mitä ihmettä näistä vois tehdä muuta kun syödä puusta päin? Oon kokeillu hilloa, mehua ja piirakkaa. Luumujen maku ihanan makeasta muuttuu kauhean kirpeäksi piirakassa ja siitä ei tykännyt kukaan. Samoin mehuna ja hillona maku ei enää miellytä. Onko ideoita mitä muuta näistä voisi tehdä? Jakanut oon ystäville tottakai, mut olis kiva talveksikin saada jotakin kesäisestä luumusadosta.


Hyvää syyskuuta!
Vielä on puutarhakautta jäljellä!

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Mmmm... Marmeladia

Olen joskus todennut meidän olevan täysin omavaraisia mitä mehuihin tulee. Marjapuskat viinimarjoineen, vadelmineen ja mustikkapensaineen tuottaa runsaan sadon vuosittain ja niistä mehumaijalla keitetyt mehut riittää helposti koko vuodeksi ja välillä niitä jaetaan ystävillekkin. No, ehkä vadelma on ottanut vähän nokkiinsa kahdesta kuivasta kesästä ja sato on ollut pienempi. Mutta joka tapauksessa, pakastin on jälleen mehua täynnä vuoden tarpeiksi ja lopuille majoille on keksittävä muuta käyttöä. Siispä oli aika googlettaa kauan to do-listalla ollut mustaherukkamarmeladin ohje.



Pätevän näköisen ohjeen löysin Suklaapossu-blogista ja eikun kokeilemaan. Marmeladi oli helppo tehdä. Työläin vaihe oli odottaa, että marmeladit kuivuu ja kuivumisen aikana niitä piti käännellä. Nämä kuivuivat huoneen lämmössä kolme päivää ennen kuin olivat niin kuivia, että sokeroitaessa sokeri ei liuennut marmeladiin. 

Vihdoin kärsimätön herkkusuu pääsi maistiaisiin. Mmmm... nämähän maistuu ihan samalta, kuin lapin reissulla aina tuliaisiksi ostamani marmeladit. Ja mikä parasta, näissä ei ole mitään ylimääräisiä säilöntäaineita tai väriaineita, sokerista huolimatta parempi vaihtoehto makeannälkään, kuin kaupan irtokarkit. :)

Serkkuni piipahti kylässä juuri sopivasti marmeladien valmistuttua ja pääsi tietenkin makuraatiin. Sopisikohan näiden pinnalle lakritsijauhe? Heitti serkkuni idean ilmoille. Kun kaapissa kerran sattui olemaan purkillinen raakalakritsijauhetta, niin kokeiltava oli samoin tein. Näin lakritsin ystävän voin sanoa, että toimii! Siis jos tykkää lakritsijauheen mausta. Mutta jos haluaa, että marmeladi maistuu enemmän mustaherukalta, kannatta lakritsijauhe jättää pois. Se nimittäin peittää aika hyvin alleen kaikki hennommat maut.

Ehkäpä seuraava satsi on sitten kokeiltava punaherukasta...? 

Makoisaa sunnuntaita!

tiistai 20. elokuuta 2019

Lepaa 2019

Lauantaiaamuna suuntasimme ystävän kanssa auton nokan kohti etelää, Lepaalle viherrakennus- ja puutarha-alan messuille. Tykkään käydä siellä messuilla, koska messujen lisäksi ympäristö kauniine rakennuksineen ja puutarhoineen on todella inspiroiva. Messujen ihmisvilinästä on mukava poiketa välillä puutarhaan tai joenrantaan istuskelemaan.

Kivikkoistutukset tuulimyllyn lähistöllä
Pitkät rivit omenapuita
Sinisarjat kukassa runsain joukoin
Joenrannan istutuksia

Kesäkukkaistutuksissa oli tänä vuonna melko hempeitä sävyjä muutamia tummia lukuun ottamatta. Joukossa oli myös kesäkukkien perhosmagneetteja ja aurinkoinen sää olikin saanut perhosia liikenteeseen. Heleänvihreä kesäsypressi antaa hienon taustan kesäkukille. Kasvatin sitä itsekkin viime vuonna ja tykkäsin kovasti, harmi vain kun se ei ole monivuotinen. Muuten sitä löytyisi meiltä useammasta kukkapenkistä, mutta siinä on oma vaivansa kasvattaa se aina uudelleen ja uudelleen. Suosin sen vuoksi mieluummin perennoja.




Messualueen kukissa oli elokuisia värejä nähtävissä. Jotenkin miellän elo-syyskuun keltaisen ja oranssin sävyihin ruskean ohella. Kärhöjen kukat oli aseteltu lautasille, siitä oli helppo valita suosikkinsa. Tai helppo ja helppo... Valinnan vaikeushan tässä tuli, vaikka kellokukkaiset ovat suosikkieni kärkipäässä. :) Viinirypäleistä oli samanlaiset lautaselliset ja niitä olisi päässyt myöhemmin maistelemaankin, se vain unohtui messujen vilinässä ja puutarhaa tutkiessa x)

Harvialan osastolla elokuun värejä.
Entten tentten... niinkuin lapsi karkkikaupan hyllyllä :D

Alueelle tultaessa ensimmäisenä silmiin osui tämä vanhoista tiilisalaojista tehty hyönteishotelli. Tai sellaiseksi sen ainakin tulkitsin. Meillä on läjä tuota tiilisalaojaa ja olin sitä jo mielessäni hyönteishotelliksi vääntänyt. Tästä sai nyt inspiraatiota viedä ajatus loppuun. Tosin mulla on vain yhtä kokoa salaojaa, mutta eiköhän sillä ihan nätin lopputuloksen saa.

Olis tehny mieli mennä loikoilemaan :D

Oli taas antoisa päivä, vaikka illalla kotiin päästessä olikin ihan rättiväsynyt. Mukaan tarttui monia ideoita sekä töihin, että omaan puutarhaan. :)

Hyvää elokuista viikkoa!
:)


torstai 8. elokuuta 2019

Sumuisen aamun retki puutarhasta luontoon

Aamu valkeni pilvisenä ja sumuisena. Eilen saatiin kauan kaivattua sadetta ukkoskuuron kera, sademittari näytti 8mm aamulla. Lehdet olivat täynnä sadepisaroita ja aamuinen usva suorastaan vaati lähtemään lyhyelle retkelle ennen paperitöihin paneutumista. Niinpä koululaisen lähdettyä koulutielle nappasin kameran ja kiikarit (vakiovaruste tätä nykyä) mukaan ja suuntasin ensin puutarhakierrokselle. Kuunliljan lehdet olivat keränneet vesipisaroita talteen ja uudella istutusalueella kasvava Heuchera 'Caramel' oli sateen ohella saanut multapisaroita lehdilleen.
Sadepisarat kuunliljan lehdellä
Heuchera 'Caramel'

Nuorien omenapuiden sadosta on tulossa ensi kertaa runsaampi. Ei näitä vielä mehustamoon kannata lähteä raahaamaan, mutta kyllä näistä maistiaisten lisäksi yksi hillosatsi irtoaa. Omenapuiden innostaminen sadon tekemiseen leikkaamalla näyttää tuottaneen tulosta. 


Perhospuutarhassa punahatut ovat puhjenneet kukkaan runsain määrin. Uusiakin taimia kylvin keväällä varmistaakseni kukkarunsauden jatkossakin. Nyt sateisella säällä perhosia ei juurikaan näy, mutta muutenhan nämä ovat oikeita perhosmagneetteja. Vieressä on vasta kukintaansa aloitteleva punatähkä. Myös tänä vuonna aloitetussa perhosrinteessä virginiantädykkeen taimet kukkii kaikilla kahdella kukkavanalla. Tykkään siitä jo nyt, vaikka upeimmillaan se tulee olemaan muutaman vuoden päästä kasvien levittäytyessä tuuheiksi puskiksi. Perhospenkin lähellä odottaa myös tukkipino laavuksi rakentamista. Se on mun ja isäni yhteinen projekti, tehdään kummankin tontille oma laavu. Oman pihan laavulle ehtii lähteä lyhyelläkin varoitusajalla kunhan vain on evästarvikkeet jääkaapissa. Mallia laavusta ollaan käyty katsastamassa yhdellä suosikkilaavullani Levanevalla. Pitäähän sitä eräjorman tyttärellä olla oma laavu :D

Punahatut vauhdissa
Nuori Virginiantädyke perhosrinteessä
Tukkipino odottaa laavuntekijää

Puutarhasta matka jatkuu tutulle metsätielle. Matkan varrella aamukonserttiaan piti ainakin Peipponen ja kauempana Hömötiainen. Tuntuu, että linnutkin ovat sateesta virkistäytyneet ja laulavat taas vähän enemmän. Peipponen tulee esittäytymään tien varteen, mutta eihän mun kameravarustuksella oteta niitä loistavia luontokuvia vikkelistä linnuista. Täytyisi panostaa uuteen putkeen, joka toisi tirpat vähän lähemmäksi säikyttämättä niitä pois. Onneksi sentään maisemat ja kasvit ovat helpommin kuvattavia, muuten jäisi lopputeksti vaille kuvia.
Kuvittele tähän kuvaan peipposen laulu.
Sateen raikkaus

Metsä vaihtuu peltoaukeaan
Viljaa sumussa
 Olen jo palaamassa kotiin, kun taivaalla erottuu jokin isompi lintu liitelemässä. Taatusti joku petolintu, haukka tai vastaava. Lähden tarpomaan pellon laitaa sen perään, mutta tietysti se on jo kadonnut näkyvistä päästyäni avarammalle tähystyspaikalle. Sinne meni tunnistusmahdollisuudet. Sen sijaan bongaan heinikosta märän ja kuraisen kissan. Ryvettyneenä ihan kujakollilta näyttävä Justus oli päättänyt lyöttäytyä mukaan haukkajahtiin ja kipitti perässä vähät välittäen märästä heinästä ja kuraisesta pellon pientareesta. Voin vain kuvitella minkälaiset jäljet kissa jättää vasta pestyihin mattoihin, kun palaamme kotiin. Sisällehän se tottakai halusi, ensin ruokakuppia tyhjentämään ja sitten sohvalle turkkia putsaamaan. Taisipa siinä saada kuratassun jäljet isännän lattialle levittämä, lakanan kokoinen pihasuunnitelma. Tulisiko pihasuunnitelmaan nyt ylimääräinen rivi puita tai pensaita Justuksen tassunjäljistä? Täytyykin olla tarkkana, kun paneutuu laskemaan taimimääriä.
Mennään jo, mulla on nälkä!
Harmaan aamun kauneutta
Vielä kupillinen kahvia voileivän kera ja taas jaksaa istua tietokoneen ääressä puhelin korvalla hoitelemassa yrittäjän pakollisia toimistotöitä. Kyllä se luonnossa liikkuminen kummasti piristää tylsemmänkin työpäivän. Onneksi pian taas pääsee ulos kiveyksen tekoon!

Mukavaa loppuviikkoa!

perjantai 2. elokuuta 2019

Kuivuutta ja kukkaniittyä

Elokuu. Omassa mielessäni virallisesti loppukesän kuukausi. Kesä on taas hujahtanut ohi hurjaa vauhtia ja ensi viikolla palataan jo normaaliin arkeen koulun myötä. Oma lomani odottaa vielä tuloaan joskus siellä syksymmällä. Syksyinen loma-aika ei haittaa, kun tietää että silloin saa pakata vaellusreppuunsa eväät, kiikarit ja kameran, vetää vaelluskengät jalkaan ja lähteä retkeilemään jollekkin luontopolulle. Ehkäpä kiikarien taa eksyy joku uusi lintututtavuus ja matkanvarrelta kotiintuomisiksi suppilovahveroita tai kanttarelleja. 

Sitä ennen on kuitenkin vielä monenmoista puuhaa niin töissä kun omassa pihassakin. Valtikkanauhus puhkesi kukkaan heinäkuun lopulla ja se on aina ensimmäinen, josta mulle tulee loppukesän tuntua. Onneksi on vielä myöhäisempi kallionauhus, joka kukkii puutarhassa viimeisenä, joten kesä ei ole vielä menetetty. 


Toisaalta, heinäkuun sademäärät olivat niin onnettomat, että tien toisella puolella näyttää jo varsin syksyiseltä koivunlehtien kellastuessa kuivuuden vuoksi. Laiskalle kastelijalle tämä(kin) kesä on ollut tuskastuttavan kuiva ja tämän vuoden perennakylvöt ovat joutuneet heti ottamaan mittaa selviytymiskyvyistään auringon paahtaessa. Mutta voiton puolella ollaan. Suurin osa on edelleen hengissä. 

Vettä saisi sataa, tuumii tienvarren koivu
Pensasmustikkasadosta on ihmeen kaupalla tulossa hyvä. Sinne ei kastelija ole ehtinyt ollenkaan. Ensimmäiset peukalonpään kokoiset mustikat on jo kerätty ja aamupuuron seassa tuoreet mustikat maistuu hyviltä. Tulevina vuosina näiden kastelu tulee helpottumaan, kun vieressä on Gardenan vesipistorasia toiminnassa. Ei tarvitse enää sen kilometrin mittaisen letkun kanssa taistella.


Kesäkukka istutukset ovat ihan hyvässä kasvussa lukuunottamatta pensaskrasseja, jotka ovat tänä vuonna maistuneet joillekkin toukille. Kaukaa ne näyttää ihan hyviltä peikonkakkaroiden kanssa pannuhuoneen ikkunalla, mutta lähempi tarkastelu paljastaa seassa syötyjä lehtiä. Sen sijaan itsekasvatetut petuniat kukkivat kuin viimeistä kesäpäivää ja kuistillakin vihertää mukavasti, vaikka kelloköynnöksessä ei vielä kukintaa näy. Saa nähdä, onko lannoittaja ollut taas liian laiska sen suhteen. Muratin laitoin muovipussissa vanhan metallisen marjanpoimija sisälle. Ei sen poimurin kanssa viitsi marjametsään lähteä, kun nuo nykyaikaiset on niin paljon kevyempiä.
Kuistilla kukkii Pelargoni 'Fire Work'
Pensaskrassi on jonkun herkkua
Valkoinen petunia, lumihiutale ja maasta poimittu maahumala
Lumihiutale onnistui hyvin siemenestä kasvattaen

Tontin laidalle suunnittelemani kukkaniitty on toteuttanut suunnitelmaani ihan itsekseen. Jostakin sinne on päivänkakkaroita päässyt leviämään ja ne ovat vallanneet alaa mukavasti. Kylvin sinne keväällä niittysiemenseosta, joten muitakin värejä toivottavasti on odotettavissa. Toisaalta, tätä valkoista kukkamerta katsoessa tekisi mieli kylvää sekaan punaisia unikoita...




Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Hyvää alkanutta elokuuta ja viikonloppua!