perjantai 27. maaliskuuta 2020

Mullin malllin maailmalla ja kukkaruukut kumoon

Heippahei! Mitäs sinne muiden koronaeristykseen kuuluu? Maailma keikahti yhtäkkiä niin mullin mallin, että uusi elämäntilanne on ottanut vähän aikaa päästä rytmiin. Kotona tässä ollaan oltu töissä koko talvi, joten vielä ei omien töiden osalta ole mitään kummallista. Mutta nyt kun tässä sivussa hoidetaan vielä etäkoulua, niin se on tuonut oman haasteensa arkeen. Aika nopeaa saivat kuitenkin online oppitunnit käyntiin (hurraa huuto siitä opettajille!) ja nyt mun opettajan rooliin kuuluu lähinnä liikunta, musiikki, kuvis, käsityöt ja uskonto. Ensi viikolla uskontokin siirtynee online tunteihin, joten mulle jää vain nuo luovat aineet. Nuo ovat oleet sinällään helppoja aineita opettaa, mitä nyt oppilaan opiskeluhalut ovat tuottaneet päänvaivaa ja hermoiluja. Kun liikuntatunneista ei meinannut tulla mitään muuta kun ainaista valitusta, päätti opettaja pitää tänään hölynpölyjumpan! Siinä lihaskuntoliikkeet muuttui mm. Rooman keisarin viinirypäleensyönti liikkeiksi, mummolaan pyöräilyksi lattialla maaten ja karhun kanssa nyrkkeilyksi. Ja kas kummaa, ensimmäinen liikuntatunti ilman nitinää ja natinaa! :D

Puutarhassa on tullut touhailtua enemmän, tosin vielä on paikoin maa niin jäistä, että kaikkea ei vielä pääse tonkimaan. Mullat sen sijaan ovat vaihtuneet osalle viherkasveista! Pari isompaa ruukkua olisi vielä hankintalistalla, mutta aion nyt ottaa eristyksissä pysymisen tosissaan ja en lähde niitä metsästämään.

Köynnösvehka ja palmuvehka
Tässä vuosien varrella palmuvehkasta on kehkeytynyt yksi mun luottokasvi. Se kun viihtyy hämärämmässäkin huoneessa valittamatta ja ei nipota, jos kastelu unohtuu. Yksi on meidän makkarissa ja toinen takan päällä olkkarissa. Jossain vaiheessa kun näistä liikenee jakotaimia, aion vielä yläkerran puolivarjoiseen aulaan yhden ruukun laittaa.

Palmuvehka kävi suihkussa puhdistamassa pölyt hartioilta

Vaihdoin paremman ruukun myös toissa jouluna ostetulle marraskuun kaktukselle. Luin jostain, että se viihtyy paremmin ruukussa, jossa on pohjassa reikä. Kesällä nostan sen taas puolivarjoisalle kuistille ja toivon, että innostuisi ensi syksynä kukkimaan. En ole saanut sitä kukkimaan sen jälkeen kun kaupasta sen kotiin kannoin. Mitäs mieltä muuten ootte simpukankuori amppelista? Onko liian retro vai tykkäätkö? Mä jostain syystä tykkään, vaikka niistä on kuulunu jonkin verran kritiikkiä somessa :D Mä oon vähä mieleltäni mummo :D

Aikaisemmin tänä vuonna kaupassa osui silmiin kirkkaan punainen pääsiäiskaktus ja en voinut vastustaa sen kotiuttamista. Oli komeasti kukassa, mutta kävi samoin kuin marraskuun kaktuksenkin kanssa. Ruukun vaihdon jälkeen kaikki kukat kuivui. Ei kuulemma saisi kukkivana liikutella ja ruukun vaihto on kuitenkin suhteellisen liikkuvainen operaatio. Kauhean herkästi nokkiinsa ottavia yksilöitä nämä lehtikaktukset. Ootko huomannu saman?


Mutta hei, tsemppiä sinne kotiin ja toivottavasti pysytte terveinä! Luulisin, että nyt on puutarhureilla iso henkireikä se oma puutarha. Jokainen pienikin kevään merkki on suuri ilon aihe ja multaa ruopsutellessa ajatukset lepää. Hyvää viikonloppua ja voimia karanteeniaikaan!





10 kommenttia:

  1. On korona tuanu muutoksia monen elämähän. Meille ei paliokaa. Kotonahan me muutenki, kaksistaan. Tyäkki o kotona. Isännällä taitaa ottaa koville, ku ei pääse käymähän kylällä nisusikakaffiilla. Taimien kans oon touhannu ja ny muutamana päivänä puutarhas aloottanu siivouksia.
    Kyllä sitä varmasti mones tuvas jourutahan käyttämähän palio miälikuvitusta ja enerkiaa, nuarison motivoomiseksi ja viihtymisen etehe. Palamuvehka o munki suasikki, sitkiä sissi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ne kaffitteluhetket on kyllä yksi puutos. Ku ei voi nuo vaan sanua kaverille, jotta tuukko kahaville. Niiden tapaamisten ja harrastusten puuttumisesta kaikista eniten huomaa karanteenin. Mutta muuten on meleko samanlaasta ku normaalistikki. Pikkuhiljaa ku alkakaa rutinootua tuo kotikoulu, nii alakaa normaali arki sujua.

      Poista
  2. Muutoksia tämä on tuonut monen elämään. Kyllä sun kaktukset vielä kukkii. Niillä on oma rytminsä. Mutta kun ne alkaa kukkimaan sitä ei saa käännellä muuten nuput kiertyy irti ja putoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mulla on luja luotto kaktuksien kukintaan! Ja sitten ku se tapahtuu, nii pitää malttaa olla koskematta liikoja :)

      Poista
  3. Kotikoulussa saa varmasti käyttää mielikuvitustaan, jotta saa lapset viihtymään. Onneksi itsellä ei ole vielä kouluikäisiä lapsia, vaikka ei nämä päiväkoti-ikäisetkään aina helpolla päästä. Minä kukitin aikoinaan joulu- ja marraskuunkaktuksia työntämällä ne syksyllä kylmää ikkunalasia vasten. Sitten kun toiselle puolelle alkoi tulla nupun alkuja, käänsin kukan toinen kylki ikkunaa vasten ja pian oli silläkin puolella nuput. Äitini kantaa lehtikaktuksensa viileämmästä yläkerrasta lämpimämpään alakertaan silloin kun niissä on jo isojakin nuppuja eivätkä ne ole siitä suuttuneet. En siis ihan allekirjoita tuota lehtikaktusten herkkyyttä liikuttelulle. Mullanvaihto on tietenkin vähän rajumpi toimenpide. Eiköhän tuo sinunkin söpöliinisi kuki viimeistään ensi keväänä :) Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkäpä oot niin hellävarainen liikuttelun suhteen, jotta eivät siitä ota nokkiinsa :) Oon lukenu tuon saman ohjeen, että ennen kukintaa tarvitsevat viileämpää, joten se viileä ikkuna varmasti edesauttaa kukintaa. Eiköhän ne tästä vielä innostu kukkimaan.Jätän loppukesästä vähän pitemmäksi aikaa ulos, ennen pakkasia viileään.

      Poista
  4. Olen kuullut saman teorian lehtikaktuksista eli ettei niitä saisi liikuttaa nuppuvaiheessa. Siksi en ole edes kokeillut. Mullanvaihto on raju toimenpide ilman nuppujakin, joten siitä kukat varmasti ottavat nokkiinsa.
    Nyt vähän joka perheessä joudutaan venymään yli oman mukavuusalueen. Koitetaan nauttia elämästä olosuhteiden mukaan ja luottaa selviytymiseen. Onneksi on kevät ja pihallakin voi jo jotain touhuta.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ehkä se liika liiluttelu on pahasta, mutta kuten Minna yllä kommentoi, niin hellävarainen liikuttelu ei aina tuhoa nuppuja. :)
      Kyllä elämään mahtuu nyt monenmoista, mutta jos oikein tarkasti katsoo, niin jokaisesta ajanjaksosta on löydettävissä myös jotain hyvää. Kun ei tässä elämässä koskaan mikään ole itsestään selvää. Ja tosiaan on onni, että kevät tekee tuloaan! Se piristää aina kummasti! :)

      Poista
  5. Täällä on niitä virtuaalitehtäviä annettu oppilaille hihi hatussa. Yllättävän hyvin ovat tehtäviä palauttaneet. Tsemppiä kotiopettajuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä varmasti on opettajilla ollut nyt suuri työ saada etäopetus toimimaan niin ettei kukaan putoaisi kelkasta. Hatun nosto siitä opettajille! Yhteistyö kodin ja koulun välillä korostuu nyt entisestään. Tsemppiä sinnekkin!!

      Poista