Jänkhällä joikaamassa

Syyslomaviikko hujahti karun kauniissa maisemissa

Ivalossa, seurakunna nuortenreissulla.
Olin ystäväni kanssa keittiöhommissa auttelemassa ja samalla
päästiin nauttimaan lapin luonnosta ja tyydyttämään
pohjatonta lapin kaipuuta :) Myös tyttäreni oli mukana
ja hyvin jaksoi pitemmätkin patikkaretket vaikka ikää on vasta 9 vuotta.
 Instan puolella sieltä onkin jo kuvia vilissyt

ja tässä lapin kuvaterveiset myös blogin puolelle.

Illalla tultiin perille Ukontuvalle, Ukonjärven rannalle niin 

myöhään, että pimeys oli laskeutunut.

Aamu valkeni sumuisena ja harmaana,

mutta niiiiin kauniissa maisemassa

Harmaus ei haitannut yhtään,

olin kaivannut tätä rantaa ja 

maisemaa niin kauan. <3

Ensimmäisenä päivänä käytiin patikoimassa

kävelymatkan päässä olevalla Sovintovaaralla.

Illalla mulle nousi kuumetta ja kurkku oli ollut jo ennen reissua kipeä

ja seuraavana päivänä jäinkin mökille muiden lähtiessä Kiilopäälle.

Harmitti, mutta toisaalta mökin hiljaisuudessa sain levättyä

rauhassa todella kiireisen ja hektisen kesän ja syksyn jälkeen.

Iltapäivällä jaksoin jo lähteä ulos rantaan kameran kanssa.

 Läheltä löytyi vanha laituri.

Ukontupa

Seuraavana päivänä olo oli kohentunut ja lähdin mukaan

Pielpajärven erämaakirkolle. Matkaa kertyi reilu 9km yhteensä.

Tällaisen koukkurunkoisen männyn tahtoisin omaankin pihaan.

<3

Polulla risteili puun juuret ja 

yöpakkasen jäljiltä ne olivat liukkaitakin.

Viimeisenä päivänä toisten lähtiessä keilaamaan,

minä lähdin ystäväni kanssa Saariselän poluille kävelemään.

Siellä metsästä suhahti yhtäkkiä pään päälle rohkea lapintiainen.

Se pörräsi ympärillä ja kävi kutsumassa toverinsakkin paikalle.

Ilmiselvästi olivat tottuneet saamaan herkkuja retkeilijöiltä.

Onneksi repusta löytyi vähän evästä jaettavaksi näille

pikku tirpoille.

Kuten instan kuvatekstissä totesin, ei ole minusta linnunpelättimeksi,

mutta hymyssä suin jatkettiin matkaa tästä iloisesta kohtaamisesta.

Illalla lapin taivas tarjoili huikean valonäytelmän ja yöunet 

jäi vähän vähiin kun yritin sitä tallentaa kameralle.

En ole mikään ammattikuvaaja superhyvine kameroineen,

mutta tähän kuvaan olen tyytyväinen.

:)

Viimeinen päivä ennen lähtöä valkeni vaaleanpunaisena.
Ai että mulla on nyt jo ikävä tuonne!!

Nyt ollaan taas kotona mieli levänneenä, stressitaso laskeneena

 ja monta muistoa rikkaampana.

Toivottavasti seuraavaan lapin reissuun

ei mene kymmentä vuotta :)

Hyvää viikonloppua!