maanantai 4. helmikuuta 2019

Kevään kolmikko ja extrat

Sain idean Suvikummun Marjalta miettiä 3 kasvia, mitä odottaa eniten keväällä tulevan näkyviin. Ja samalla kun alkasin kuvia selata, totesin heti, että top 3 on liki mahdoton valita. Melkein pitää arpaa heittää, mitkä tähän postaukseen pääsee.

Ensimmäisenä tuli mieleen lumikellot. Voiko olla kauniimpaa kevään merkkiä?? Ihana keväinen tunne läikähtää sydämessä, kun valkoiset kellot osuvat silmiin ensimmäistä kertaa.

Ei ollut riemulla rajaa, kun nämä löytyi meidän autiomökin pihasta joitakin vuosia sitten! Katajamäen asukkaat olivat istuttaneet aikoinaan lumikelloja!

Viime keväänä Katajamäen pihapiiri yllätti uudestaan. Luulin jo löytäneeni kaikki kasviaarteet vuosien varrella sen umpeenkasvaneelta pihalta, mutta sitten silmäkulmaan osui jotakin valkoista. Apua!!! Onko meillä valkovuokkoja!!!! Oli se varmaan näky, kun puutarhuri tanssi pitkin  rappeutunutta pihaa riemusta kiljuen :D Kevään tullen olen varmasti paikallla, kun nämä kukkivat!

Kolmanneksi on ihan pakko laittaa ne mulle niin rakkaat puut. Istutin viime vuonna Sulkaharmaalepän, taalainkoivun, mukuraharmaalepän, rautatieomenapuun ja useamman havukasvin.  En malta odottaa, että lehtipuut puhkeavat hiirenkorvalle ja erikoiset havut tulevat lumipeitteen alta näkyviin. Ovatko kaikki hengissä?? Nekin, joiden menestyksestä täällä ei ole varmaa tietoa?

Kuvassa sulkaharmaalepän ihanat hapsumaiset lehdet.

Mukuraharmaaleppä oli vain 15 cm pitkä taimi ja lumikerros on peittänyt sen jo aikapäiviä sitten. Onneksi laitoin verkot ympärille, ettei kukaan tallo sitä vahingossa. Taitaa verkkon tehtävä olla sen kohdalla suojata taimi ulkona kirmaavilta lapsilta ja poukkoilevalta puutarhurilta eläinten sijaan :D


En malta olla laittamatta muutamaa extraa... Istutin syksyllä rivin laukkoja kuunliljojen taakse. Sitä pallokukintojen rivistöä odotan innolla.

Kuunliljojen piipot ovat aina yhtä odotettuja. Joka vuosi tulee hommattua uusia lajikkeita ja niiden tuuhentuminen vuosivuodelta on aina yhtä ihanaa seurattavaa.

Pelastin tuttavien pihasta, kaivinkoneen alta, muutaman lehtoakileijan. Perinnekasvit ovat saamassa hyvää jalansijaa puutarhasta ja jahka Katajamäen tontille asti päästään, niin on hyvä olla jo valmiina jakotaimia perinnekasveista. Eihän sinne voisi muuta kuvitellakkaan kuin perinnekasveja, vanhan mäkituvan pihapiiriin.

Tästä jäi vielä vaikka mitä pois, mutta niistä tulee varmasti kevään tullen
runsaasti kuvamateriaalia :)

Hyvää Helmikuuta!
Kohti kevätaurinkoa mennään!

14 kommenttia:

  1. Ihania keväänkukkijoita, kuunliljoja on minullakin aika paljon ja aika monta eri lajia. Laukkoja minäkin istutin useita erilaisia juuri viime syksynä. Vaikeaa olisi minunkin valita mitä kevään ensikukkijaa odotan eniten tai toiseksi tai.... Minä olen hurahtanut esikoihin ja niitäkin odotan kovasti . Tein niistä juuri postauksenkin. Eikun kevättä kohti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikot ovat kyllä kauniita! Meidänkin puutarhassa niitä on muutamaa eri lajiketta, mutta toki joukkoon mahtuisi vielä lisääkin :)

      Poista
  2. Kyllä noita kelpaa odotella hangen alta paljastuviksi. Laukat ovat hauskoja palleroisia. Kärhöjen nousemista odotan ehdottomasti eniten, mutta muuten olisi aika hankala minunkaan valita kolmea mieluisinta ilmestyjää. Hyvää helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöt ovat ihania, mulla on vasta yksi, tarha-alppikärhö ja rakastan sen valkoisia kellokukkia. Olen kai hurahtanut kellon muotoisiin kukkiin :D Mutta kärhöt ovat ehdottomasti taimiostoslistalla, yksi ei mitenkään riitä :)

      Poista
  3. Laukat ovat oikeita katseenvangitsijoita kukkapenkissä. Minullakin ne nousevat kuunliljojen lomasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat! Olen ihastellut kuvia upeista laukkarivistöistä ja ensi kesänä ollaan askeleen lähempänä sitä näkyä omassa puutarhassakin :)

      Poista
  4. Vai heitit arpaa :D Kolme kasvia -> lumikello, valkovuokko ja puut. Vähän laukkoja, kuunliljoja ja akilejoja lisäksi. Olet sää etevä! Aitoa puutarhuri-wanna-have-all! Mutta semmoisiahan me ollaan. Ihania on kaikki tutut ystäväkasvit, jotka nousevat ja kasvavat vuodesta toiseen. Puut kasvavat vielä ihanasti elämän varrella aina vain suuremmiksi. On ne liian vaikeita valita, joten otetaan vain tyynesti kaikki ihana taas vastaan keväällä suurella jännityksellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, rakkaaksi on tullut todella monta kasvia ja mihinkäs se puutarhuri karvoistaan pääsee :D Tottakai aina odottaa viime kesänä istutettuja uutuuksia, mutta kestosuosikkien lista alkaa olla melko pitkä :)

      Poista
  5. Voi mitä kasviaarteeta oot löytäny. Lumikellojaki hyvännäkööne mätäs ja valakovuakkojaki het kunnon ala. Keväällä kyllä kaikki kasvit tuntuuvat suuren suurilta arteelta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo vuokot oli kyllä jymy-yllätys! Ovat niin harvinaisia täällä. En oikestaan tiedä lähistöllä yhtään paikkaa, missä kasvaisi valkovuokkoja luontaisesti. Siispä pieni puutarhurin tanssi riemunkijahduksineen oli aivan paikallaan :D

      Poista
  6. Valko-ja sinivuokot ovat NIIN kevättä! Oikein odottaa sitä aikaa, kun lumi sulaa ja saa taas ne nähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkun tuossa jo Navettapiialle totesin, meidän lähistöllä en ole löytänyt vuokkoja, en sini- enkä valkovuokkoja luontaisesti kasvamassa yhtään. Riemu oli syystäkin rajaton, kun tämän mättään löysin. :)

      Poista
  7. Lumikellot ne ensimmäisenä tiälläkin kerkivää kukkaan kevväällä. Hyvät pehkot siulla siellä onkin niistä ja valakovuokosta. Tuota sulukaharmaaleppee meinasin miekin tuohon mehtäpuutarhaan, taalainkoivu kookkaana puuna muatilalla on. Laukat on mukavan näkösiä pallukoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläpäin valkovuokot ovat harvassa, olikin ilo niitä löytää. Sulkaharmaaleppä on mukava lisä puutarhan puiden joukkoon kauniine lehtineen :)

      Poista