Puutarhamessut Kauhajoella

Eilen järjestettiin ensimmäistä kertaa puutarhamessut Kauhajoella, Suupohjan ammatti-instituutin ideoimana. Olin messuilla mukana meidän yrityksen edustajana isännän kanssa ja sen vuoksi kuvasato jäi hieman suppeaksi, sillä kävijämäärä todella yllätti positiivisesti ja meidänkin osastolla riitti käviöitä ja keskustelua viherrakentamisesta. Tuo isännän lego kuorma-auto karkkilasteineen keräsi huomiota ja olisi se muutamaan kertaan jo ostettukin x)

Meidän osasto

Blogin hiljaisuus viime ja tämän viikon osalta on johtunut pitkälti messuosaston järjestelyistä. Tein nimittäin kaiken itse puurakenteista mainoksiin ja käyntikortteihin, pöytää ja salaojaputkikaarta lukuunottamatta, jotka isäntä kasasi, kun mulla ei enää aika riittänyt. Maalisuti suhisi vielä yhdeltätoista yöllä, kun viimeisiä rakenteita kuullotteella sudin. 

Kukkalaatikon tein sitä mukaa, että päätyy jatkokäyttöön terassille tai kuistille.

Messujen vetonaula, Eva Wuite osoittautui varsin suorapuheiseksi ja lämminhenkiseksi ihmiseksi. Hän piti päivän aikana luentoja kestävien ja toimivien tilojen luomisesta pihaan ja se oli kyllä todella täyttä asiaa. Luennolla korostui pihan hoidon merkitys; siinä missä kotia siivotaan sisällä, niin miksi ei sitten myös pihalla? Helppohoitoisen pihan haluaville tuli varmasti selväksi, että peltomultaa ei laiteta kukkapenkkiin, ellei halua 10 vuoden työleiriä rikkaruohojen kanssa. Tähän peltomultaan törmään nimittäin todella usein töiden puitteissa. Se kun on halpaa, niin tottahan sitä nyt halutaan laitetaan kaikille kasveille joka paikkaa välittämättä niiden maaperävaatimuksista tai rikkaruoholeiristä. Jostain syystä erityisesti miehet on peltomullan perään ;) Tykkäsin Evan tyylistä puhua asiat suoraan, mutta silti lämminhenkisellä huumorilla höystettynä. Kävinkin messujen lopulla vaihtamassa Evan kanssa muutaman sanan ja oli todella hienoa, että kuuluisa TV-tähti suhtautuu niin kannustavasti meihin uutta uraa uurtaviin viheralan yrittäjiin. Jos ootte nyt perjantaina Helsingin messuilla, niin käykää ihmeessä tervehtimässä Evaa :)

Puutarhuriopiskelijoiden taimimyymälä Unikosta löytyi keväisiä istutuksia ja myytävää. Jatkossa opiskeluun lisätään myös kukkasidontaa ja vihersisustusta ja se näkyi jo messuilla oppilaiden tekemissä töissä.

Harjunpään taimiston osastolla oli myös varsin keväiset tunnelmat kukkahattuineen, leppäkerttuineen ja kevätkukkineen.

Kristiinankaupunki oli edustettuna avoimien porttien osalta ja mukana oli myös Riina Kruus, josta viime kesänä kerroinkin blogijutussani täällä.

Kaikenkaikkiaan jäi positiivinen mieli messuilta ja toivonmukaan jatkoa seuraa, sillä puutarhatapahtumia Etelä-Pohjanmaan alueella on aivan liian vähän. Huomenna onkin sitten seuraava messupäivä vähän suurempaan malliin, sillä suuntaan kohti Helsinkiä Biolanin arvonnasta voittamieni messulippujen kera! Olisi kiva tavata mahdollisimman monta puutarhabloggaajaa, joiden matka sinne huomenna suuntaa.

Mukavaa viikonloppua!

:)

Pihasuunnittelua

Omaa pihaa on harvemmin tullut piirrettyä paperille, mutta nyt alkuvuoden piirrustusvimman myötä hahmoittui toinen ensi kesän puutarhaprojekteista paperille. Suunnitelma helpottaa huomattavasti ensi kesän töitä, kun ei tarvii enää uutta istutusaluetta tehdessä miettiä, että mitäs tähän nyt istutetaan ja kuinka paljon? Kesällä on kuitenkin aikaa/voimavaroja aina liian vähän ja sitä vähää en halua tuhlata haahuilemiseen taimihyllyjen väleissä miettien tuskaisena ja väsyneenä että mitähän näistä kaikista ihanuuksista tuonne istuttaisin. Toki omaa pihaa tehdessä jätän aina liikkumavaraa kasvien suhteen suunnitelmaan, mutta noin niinkun pääpiirteittäin suunnitelman teko lievittää huomattavasti stressitasoa :)

Tämä kiven ympärille muodostuva istutusalue liuskekivikäytävineen on siis ensi kesän hommaa perhospuutarhan ohella.

Alue näkyy kuvan vasemmassa laidassa ja niinkuin näkyy, nurmikkoa lähtee melkoisen iso pala pois. Alueen varjoisalle puolelle tulee paljon lehtimuodoltaan kauniita kasveja kuten piippuköynnös. Sellainen hämyisen vihreä polku köynnösportteineen, josta olen jo pitkään haaveillut. 

Kiven toisella puolella, valoisammaksi jäävällä alueella onkin jo viime kesänä istutettuja pioneja, keijunkukkia ja jalopähkämöä. Jännä nähdä miten nämä juurakosta kasvattamani pionit lähtevät kasvuun tänä keväänä. Toinen nimittäin kasvoi paljon toista heikommin viime kesänä, vaikka molemmat saivat samat eväät kasvukauden aikana. Aika näyttää. 

Kylläpä tässä tekemistä taas riittää ensi kesäksi, varsinkin kun saatujen taimivauvojen myötä to do-listalle tuli vielä ylimääräinen perhoskukkapenkkikin. Tietääpä ainakin mistä mut kesällä helpoiten löytää :D Jos saan nämä kokonaan tehtyä, niin hyvä, mutta en ota siitä mitään paineita valmistumisaikataulun suhteen. Sen, jos minkä olen oppinut, että omaa puutarhaa täytyy saada tehdä levosta käsin, ei väkisin vääntäen väsyneenä töiden jälkeen.
Köynnösportin ajattelin vielä nikkaroida ennen kiireisimmän kauden alkua ja perhospenkkikin on jo saatettu aluilleen puiden kaatamisen myötä. Onneksi osan töistä voi tehdä lumen ollessa maassa :) 

Mukavaa viikonloppua!

Hiirenkorvien kruunupäät

Keväällä, puiden leikkauksen aikaan, kaivelen kukkamaljakot naftaliinista ja laitan oksia maljakkoon. En juurikaan harrasta leikkokukkia (voiko puutarhuri sanoa niin?!?), mutta hiirenkorville puhkeava risukimppu on joka keväinen perinne. Sen heleänvihreät hiirenkorvat levittävät keväisen puutarhan tuntua lumisateesta huolimatta ja saavat hymyn leviämään korviin.

Perinteistä poiketen olen alkanut laittaa maljakkoon muutakin kun koivun oksia. Tänä vuonna siinä on sekoitus tammea, omenapuuta ja syreeniä. Syreeni heräsi heti maljakkoon päästyään tammen ja omenapuun vielä miettiessä, että kannattaako tässä nyt niin hötkyillä, luntakin sataa... 

Mutta syreeni kruunaa koko kokonaisuuden. Osa silmuista näyttää ihan kruunupäiltä puhjetessaan. Entistä useammin löydän itseni tarkastelemassa keväällä puhkeavaa luontoa lähemmin. Sieltä löytää niin paljon pieniä, kauniita yksityiskohtia, jotka kauempaa katsottuna jäävät huomaamatta. Kuten nämä kruunupäät. :)

Keväisten silmujen tuijottelun ohella bongaillaan tyttären kanssa myös muita kevään merkkejä. Piirrustusvimman vallatessa tuli tehtyä oikein bongauslappusetkin kevättä varten. Tyttären lappuun tuli vähän eri juttuja, mm. kuralätäkössä hyppiminen ja jäätelön syönti ulkona (Mikä on tehty jo!!). Omaan lappuuni laitoin tietysti kaikki lempparikevään merkit.

Vielä ei ole muuta kun linnunlaulu bongattu, täältä kun ei ole vielä edes lumet sulaneet. Meiltä kun ajelee pari kilometriä isolle tielle, lumitilanne on jo paljon vähäisempi. Asumme niin metsän reunassa, toisaalta täällä on suojaista ja pakkasta aina vähemmän, mutta lumi vain sulaa hitaammin. 

Niitä piippoja odotellen, mitä muiden kuvista on jo saanut ihastella! 

Mukavaa viikkoa!

:)

Esikasvatus Minigrip pusseissa vermikuliitilla.

Uusi puutarhuri tuttavuus ihan tästä läheltä laittoi viestiä, että huolisinko ylimääräisiä minitaimia perennoista. No eihän siitä voinut kieltäytyä, varsinkin kun joukossa oli vielä hyviä perhoskasveja. Lähdin taimivauvoja noutamaan mukanani muutamia kesäkukantaimia vaihtariksi. Enpä tiennyt lähtiessäni, että esikasvatussysteemini kokee samalla mullistuksen. :D

Taimivauvat oli nimittäin idätetty Minigrip pusseissa vermikuliitissa ja tilkassa vettä. Minulle tämä oli ihan uusi tapa esikasvattaa, mutta kun kotona alkasin minitaimia koulia pussista purkkeihin, tiesin heti, että tätä on kokeiltava itsekkin.

Kaikessa lyhykäisyydessään tämä idätysvaiheessa tilaa säästävä homma toimii näin: Minigrip pussiin muutama lusikallinen vermikuliittia, tilkka vettä, niin, että vermikuliitti on kosteaa, mutta ei tulvi ja ripotellaan siemenet perään. Kääntelin vähän pussia jotta siemenet sekoittuvat tasaisesti vermikuliittiin. Kun siemenet ovat itäneet, pussin suuta raotetaan, jotta ne saavat ilmaa.

Mulla on pussitettuna mm. Rohtosormustinkukka (Digitalis purpurea) ja päivänkakkara (Leucanthemum vulgare). En malta odottaa, että kasvua näkyy!!! On kuulemma todella hyvä idätystapa, suositteli puutarhuriystävä.

Mukulapaloyrtin (Phlomis tuberosa) minitaimia pussissa.

Tällainen kakku sieltä pussista lautaselle tipahti. Kuvassa on Maariankellon (Campanula medium) taimia. Nämä oli melko haasteellisia koulia omiin potteihin, sen verran pieniä ja hentoisia olivat. Mutta niinhän pienet taimet aina ovat. Tästä puisella grillitikulla ongittuna juuret ainakin tuli ehjänä mukana.

Campanula medium

Mukulapaloyrtti oli helpompi koulittava, kun oli huomattavasti kookkaamaat taimet. Niitä oli oikeastaan tosi mukava napsia kasasta purkkeihin. Jokseenkin helpompaa kuin mullasta.

Phlomis tuberosa

Onko tämä sinulle tuttu tapa vai ihan uusi juttu?

Samalla kun hain minitaimet, tiesin myös, että kohta on esikasvatushuoneessa sellainenkin ruuhka, että ei ole koskaan ennen ollut. Minitaimia oli nimittäin useampi kymmenen pussissa. Mukulapaloyrtti (Phlomis tuberosa), maariankello (Campanula medium), punakärsämö (Achillea millefolium 'Colorado') ja pari liuskasalkoruusun (Alcea ficifolia) tainta. Tässä puraisi samalla sellainenkin perennoiden siemenkasvatus kärpänen, että ensi keväänä niitä tulee taastusti lisää. Puutarhamopo keulii, vaikka pitäydyin lupauksessa olla ostamatta siemeniä heräteostona. Enkä ole ostanutkaan, tämähän on aivan eri asia!! :D

Omat kylvökset kasvaa ja voi hyvin. Kelloköynnökset on vahvassa kasvussa, kuten aina ensimmäisenä. Lumihiutale on itänyt hyvin ja samoin toinen uusi kokeiluni tyräkki 'Gliz'. 

Pikku lumihiutaleita

Toivottavasti kevät tästä pian koittaa, jotta saan levittää tämän laajentuvan kokelmani pian kasvihuoneeseen. :)

Mukavaa keskiviikkoa!!

Kissan oma kauraruukku

Jälleen tänä talvena on kasvatettu kissoille omat ruohot. Eli kaurat. Viime vuonna tilasin kissanruohon siementilauksen ohessa, mutta todettuani kissanruohon olevan kauraa, kylvän ne nykyään samoista siemennistä mitä lintulaudalle vien. Hieman halvempi kilohinta.  :D

Laitoin kaurat oikein munankuorikippoon, että menee sitten keväisenä koristeenakin. Viime vuonna ne pysyivät hyvän aikaa mukavan näköisinä, kun kissat maistelivat niitä aika maltillisesti. 

Uusi tulokas, Justus tutustui kauraviljemäänsä oikein antaumuksella. Sitä piti nuuhkia ja ensin varovasti maistella. Sitten se katsoi mun päälle kysyvästi ' Ai jaha, nyt ei sitten ajettu pois kuten pullojukan lehtien kimpusta??' 

Perinpohjaista tutkimustyötä jatkettiin niin suurella hartaudella, että ikkunan takana lintulaudalla pyörivä lintuelokuvakin jäi ilman katsojaa. 

Tutkimustyön lopputulos on; 'Kelpaa! Saakos nämä mullatkin penkoa??' Onhan se mukava kun kelpasi, mutta taitaa olla niin, että pääsiäisruohot kasvatetaan erikseen ja jemmataan johonkin kissan ulottumattomiin. Tai sitten meillä on tälläisiä epämääräisesti joka suuntaan sojottavia kauranversokippoja, Designed by Justus :D

Justus niin nauttii, kun saa työntää kuononsa ruukun keskelle multaan ja järsiä versoja ihan juuresta asti. Nauttiikohan sekin keväisestä mullan tuoksusta, kuten puutarhurin kissan kuuluukin? :D

Minä aion loppuviikosta nuuhkia mullan tuoksua kukkien mullan vaihdon yhteydessä, en toki niin perusteellisesti kuin Justus nenä kiinni kukkapurkissa, vaan multapussin avaamisesta ja sieltä tulevasta keväisestä mullan tuoksusta. :)

Vanha kissarouva ottaa mielummiin pitkät nokoset, kuin nuohoaa ruohokipolla.

Mukavaa loppuviikkoa!

Auringon herättämät

Jos keväisen auringonpaisteen herättämät kasvit kasvaisivat ääneen, talvetushuoneessa olisi nyt aikamoinen meteli. Sen verran suurella innolla siellä nyt kasvatellaan kevään vihreitä versoja. 

Rungolliseksi muotoilemani verenpisara (Fuchsia 'Display') näyttää itsessään melko rujolta, mutta uskaltauduin leikkaamaan siitä pari pitkää versoa pistokkaiksi. Pistokkaat kasvattivat juuret todella nopeaan tahtiin vesilasissa ja nyt molemmat ovat jo omissa ruukuissaan juuret mullassa.

Rujoudesta huolimatta tämä rakkaudella pistokkaasta kasvatettu verenpisarani on lähtenyt hienosti uuteen kasvuun ja uskon, että kesällä se taas on kaunis pikku puu. Ja hurjan paljon isompi kuin viime vuonna. Olen leikannut sitä melko raakalla kädellä kesän aikana, saadakseni sen puumaiseksi ja se on kestänyt leikkaukset todella hyvin. Aika-ajoin sitä on vaivanneet kirvat ja viime syksynä suihkuttelin sen luonnonmukaisella kirvojen torjunta-aineella ennen talvetukseen vientiä. Nyt ne kirvat ovat murattien kimpussa ja ovat saaneet samaisen käsittelyn. Viime kesänä ottamani pistokas kuoli talven aikana, pääsi luultavasti kuivumaan liikaa, liian pitkäksi aikaa. Nyt uusi yritys, uusien pistokkaiden kanssa.
Tästä linkistä löytyy viime kesän kuvia tästä verenpisarasta.

Toinen talvehtiva kasvi, jonka ensimmäistä kesää omasssa puutarhassa odotan ja seuraan suurella mielenkiinnolla on hapsijukka (Yucca filamentosa). Tämän näin niin monessa puutarhassa ja hautausmaalla kukassa Bosniassa, että sen hankintaa en epäillyt hetkeäkään löydettyäni sen Vakka-taimelta, Mustilan taimipäivillä. 

Jukka on pysynyt koko talven vihreänä ja kesäksi istutan sen joko suureen ruukkuun tai suoraan kukkapenkkiin. Suotuisilla paikoilla se saattaa talvehtia ulkonakin, kunhan suojaa juuriston talveksi, mutta en ottanut riskiä ensimmäisenä talvena ainakaan. Katsotaan mihin päädyn ensi syksynä, kun kasvi on saanut kehittää juuristoa koko kesän. Jos jollakulla on kokemusta kyseisestä kasvista ja sen talvehtimisesta, kuulisin mielelläni miten on pärjännyt! :)

Pelargonit ovat varmoja talvehtijoita tässä puolivaloisassa +12 asteen huoneessa. Enkelipelargoni 'Eva' kasvattelee jo runsaasti uutta vihreää versoa ja 'Firework' pukkaa uusia nuppuja, vaikka kukki vuodenvaihteessakin. Tuntuu olevan aika innokas kukkimaan. :)

Menetyksiäkin on tullut, todennäköisesti juuri sen pitkäksi venähtäneen kasteluvälin vuoksi. Pari murattia kuivettui, tosin kirvat auttoivat asiaa. Myös keijunmekko näyttää siltä, että se ei herää uuteen kasvuun. Katsotaan nyt vielä jonkin aikaa, onneksi siemensato oli taas runsas ja uudet keijut ovat jo mullasta päänsä nostaneet :)

Mukavaa ensimmäistä kevätkuukautta!

Joko teillä on kevään puutarhamessusuunnitelmia vireillä?

Itse aion johonkin niistä reissata ja olisihan se hienoa 

tavata myös muita bloggaajia :)

Heijastus

Heijastus sulavan lammen pinnalla...

Kuin kurkistaisi kevääseen!

Ihan kohta alkaa ensimmäinen kevätkuukausi.

Maaliskuu.

:)

Mukavia viimeisiä talvipäiviä!