Pajusta nimikylttejä taimille

Tänä vuonna annoin ihan luvan kanssa puutarhamopon keulia siementilausten yhteydessä. Tilasimme saman kylän puutarhurin kanssa kimpassa täytettä kukkapenkkeihin sekä ChilternSeediltä että Seedaholicilta. Chilternseed on Briteissä, mutta tämän vuoden loppuun pystyy vielä tilaamaan brexitin ollessa siitymäajalla. Nähtäväksi jää, miten jatkossa?

Siemenposti seilasi Suomeen viime viikolla ja pääsin aloittamaan kylvöt. Heti ensimmäisenä totesin, että viime kesänä tuli syötyä aivan liian vähän puikkojäätelöitä ja nimikylttimateriaali loppui kesken. Olen käyttänyt jäätelöiden puisia puikkoja nimikyltteinä useampana vuonna, mutta eipä koskaan ole ollut tällaista lajikirjoa kylvettävänä. Siispä suuntasin puukko ja oksasakset kädessä paju apajalleni ja kohta oli veistelty läjäpäin uusia nimikylttejä.

Nimikylttejä varten katkoin paksumpia pajunoksia n. 15cm mittaan. Paksumpia sen takia, että niihin mahtuu kirjoittamaan selkeästi ja pituutta sen verran, että on varaa tökätä tikku kunnolla ruukkuun. Veistelin tikun toisen pään teräväksi, jotta se uppoaa helpommin multaan.

Tikun toisesta päästä vuolin kevyesti pois kuoren. Ei liikaa, niin että oksan keskustan pehmeä osa tulee näkyviin. (Ks. kuva alla) Siihen ei pysty kirjoittamaan, on niin pehmeää. Sen verran kuitenkin täytyy vuolla, että saa tasaisen pinnan, johon on helppo kirjoittaa. Onneksi pajua yleensä on paljon, joten ei haittaa vaikka tulee alkuun muutama harjoituskappale :) 

Vasemmalla vuoltu liikaa ja oksan pehmeä keskus tullut näkyviin. OIkealla sopivasti vuoltu.

Annoin pajutikkujen kuivua sisällä, ja sitten niihin voikin kirjoittaa. Kunnolla kuivattaminen ehkäisee pajua kasvattamasta juuria. 

Laitoin ensimmäisenä kaikki kylmäkäsittelyä vaativat lajit multaan. Tilan ja hermojen säästämiseksi kylvän kaikki perennat ulos. Siellä ne lähtee kasvuun omia aikojaan ja niitä saa siirtää suoraan kukkapenkkiin ilman ylimääräistä koulintavaihetta. Laitoin ensimmäisen satsin isoihin ruukkuihin. Niissä multa pysyy pitempään kosteana, kuin pienissä ruukuissa ja muutenkaan ei ole niin kiire saada taimia maahan, kun juurilla on tilaa on enemmän. Ruukut vain loppuivat kesken. Olisi pitänyt jemmata enemmän viime vuodelta. Tänään olenkin sitten värkännyt kylvölavaa lopuille perennoille. Kirjoittelen siitä myöhemmin, kunhan ehdin kameran kanssa ulkoilemaan :)

Ihanteellista olisi, jos nyt olisi sitä lunta, jolla talvikylvöt peitellä, mutta kun ei ole niin heitin risuja/lehtisilppua päälle. Toki kastelin kylvökset ensin ja annoin veden imeytyä yön yli sisällä. Seuraavana päivänä kannoin ruukut puolivarjoiseen paikkaan odottamaan suotuisaa itämishetkeä.

Mitä sitten tuli tilattua? Akileijoja useampaa sorttia, kirahvinkukkaa, sormustinkukkaa, salkoruusuja, kurjenpolvea, punahattuja eri lajikkeita, nepalinhanhikkia... En edes muista kaikkia :D Mutta kyllä ne tästä kesän mittaan selviää :D

Olo on kuin pikkulapsella karkkikaupassa :D

Nyt ei vaan malttais odottaa, että kuinka mikäkin kasvi lähtee kasvuun. Ravaan varmaan kevään mittaan joka välissä suurennuslasin kanssa tuijottamassa joko jotakin näkyy :D

Loppuun on vielä pakko päivitellä tätä epätalvea...

Helmikuu on puolivälissä ja tänään koin puutarhassa melkoisen yllätyksen. Jos kysyttäis, että mihin aikaan raparperi aloittaa yleensä kasvunsa, niin kuinka moni heittäisi vastaukseksi helmikuun? No, meidänpä raparperi vastaisi tänä vuonna juurikin helmikuun!! Meillä, nelosvyöhykkeellä!! Ikinä, koskaan, milloinkaan helmikuussa ei ole mitään kasvua näkynyt edes lumikelloissa, jotka yleensä on ensimmäisenä pinnassa. Ja nyt mietin pöyristyneenä, että joko nyt pitää raparperipiirakkaohjetta alkaa kaivelemaan...? 

Helmikuiset raparperinalut

Talvikaipuusta huolimatta, ajatukset suuntaa kevääseen.

Hyvää Helmikuun toista puolikasta!

Ja myös myöhäiset ystävänpäivät blogiystäville!

Onneksi ystävänpäivä voi olla joka päivä.

:)